Lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.

Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.

Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.

Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.

Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.

No, todennäköisesti toivoisin näin jos tilanteeseen ei olisi tullut muutosta ja sama köyhyys olisi jatkunut koko elämän. Sain aikuisena kuitenkin rakennettua itselleni kohtalaisen taloudellisen tilanteen. Näin ei välttämättä käy kaikille ja varsinkaan tulevaisuudessa kun oikeisto haluaa lisätä luokkayhteiskuntaa.

Ja sellainen taloudellinen turvattomuus on jatkuva tunne omassa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.

Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.

Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.

Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.

Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.

Jos kuvittelee, että lapsi on innoissaan ja kiitollinen siitä että on saanut syntyä köyhyyteen ja siitä seuraavaan ahdistukseen, on ihan kujalla. Ei lapset ajattele noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitellaan, että on yksin asuva 40-vuotias nainen, jolla on kuluina vain omat kulunsa. Nyt lisätään tähän yhtälöön kaksi teini-ikäistä poikaa. Mitä veikkaat alkaako tuntua pankkitilillä? 

Taas ne kuuluisat teini-ikäiset pojat. Syövät toki aivan älyttömästi mutta kyllä väitän että teini-ikäiset tytöt tulevat kalliimmaksi. 

Eri mieltä tästä, toki riippuu myös nuoresta, ei vaan sukupuolesta. Mutta meillä poika on aina marisemassa kaikkea kallista elektroniikkaa, urheiluvarustetta, syö järkyttävät määrät jne. Tyttö syö vähemmän, ei välitä yhtä paljon elektroniikasta, on urheilija, mutta ei niinkään välineurheilija jne.

Siis pojan menot koetaan tärkeämmäksi edelleen ja niitä kiirehditään toteuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta kyllä, lapsuus oli niin ankea ja vaikeuttaa yhä elämääni, että olisi parempi kun ei olisi syntynyt tuohon tilanteeseen.

Vain pienellä vähemmistöllä maailman ihmisistä on mahdollisuus syntyä vauraisiin oloihin. Käytännössä vaurausedellytyksen asettaminen lastenhankinnalle tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan koko supistuisi murto-osaan nykyisestä.

Kyllä minä silti sanon, kaikista kustannuksista huolimatta, että mikään asia, kokemus, tapahtuma tai ihminen elämässä ei ole aiheuttanut samanlaista onnen tunnetta ja onnen hetkiä, kuin oma lapsi. Kaikista kustannuksista viis. Totta kai niitä tulee mutta jotenkin ne oman lapsen kohdalla kuitenkin maksaa mielellään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta kyllä, lapsuus oli niin ankea ja vaikeuttaa yhä elämääni, että olisi parempi kun ei olisi syntynyt tuohon tilanteeseen.

Vain pienellä vähemmistöllä maailman ihmisistä on mahdollisuus syntyä vauraisiin oloihin. Käytännössä vaurausedellytyksen asettaminen lastenhankinnalle tarkoittaisi sitä, että ihmiskunnan koko supistuisi murto-osaan nykyisestä.

Niin. Ei ylikansoitusta, ei ympäristökriisiä, ei mitään ilmaston lämpenemistä. Vain toivottuja ja hyvissä oloissa eläviä lapsia.

Olisi se kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä silti sanon, kaikista kustannuksista huolimatta, että mikään asia, kokemus, tapahtuma tai ihminen elämässä ei ole aiheuttanut samanlaista onnen tunnetta ja onnen hetkiä, kuin oma lapsi. Kaikista kustannuksista viis. Totta kai niitä tulee mutta jotenkin ne oman lapsen kohdalla kuitenkin maksaa mielellään

Sinulle. Mutta entä lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Voit miettiä sitä, että kuinka paljon sinulla meni itseesi lapsettomana.

Kävit töissä ja koko palkka (vaikkapa 2000-3000 euroa nettona) oli vain sinun käyttöösi. Ostit itsellesi kaiken, mitä tarvitsit siis ruuan, vaatteet, ulkovaatteet, kengät, huvitukset, harrastukset, kotiin kaikkea, henkilökohtainen hygienia, kasvovoiteet, lista on loputon.

Mietipä sitä, että lapsiin menee ihan sama summa ja vieläpä enemmän, sillä lapsi kasvaa eli joka vuosi pitää uusia koko vaatekaappi plus kaikki harrastusvälineet (polkupyöristä lähtien).

Eli jos sulla on kaksi lasta, niin jos esim. tarttet kaikille hammasharjan ja tahnan, niin sinkkuna ostit ne vain itsellesi. Nyt tuohonkin menee heti kolme kertaa enemmän rahaa.

Siis kaksi lasta ja omat tarpeesi, kaikki menot voit suoraan kertoa kolmella.

Jos itseesi törsäsit 1500 euroa kuussa, lasten kanssa menee 4500 euroa kuussa.

tämä

Kyllä se nyt vaan on kallista.

Kuinka moni lapsi on katkera siitä, että ei ole syntynyt? 0. Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä silti sanon, kaikista kustannuksista huolimatta, että mikään asia, kokemus, tapahtuma tai ihminen elämässä ei ole aiheuttanut samanlaista onnen tunnetta ja onnen hetkiä, kuin oma lapsi. Kaikista kustannuksista viis. Totta kai niitä tulee mutta jotenkin ne oman lapsen kohdalla kuitenkin maksaa mielellään

Sinulle. Mutta entä lapselle?

Olen siis ihan keskituloinen ja kyennyt tarjoamaan lapsilleni keskiluokkaisen elämän. Se on tietenkin omasta kulutuksesta pois mutta se ei tunnu ikävältä koska lapset ovat hyvin rakkaita ja heidän tarpeensa menevät etusijalle. Ymmärrän kyllä muitakin mielipiteitä

Vierailija kirjoitti:

Mittaatteko tosiaan lapsen onnellisuutta sillä kuinka kalliita menoja/tavaroita pystytte heille tarjoamaan?

Olen täysin varma, että köyhän perheen lapsi voi olla paljon onnellisempi (jos vanhemmat on onnellisia eivätkä välitä omaisuudesta niin paljoa) kuin rikkaan perheen lapsi, jonka elämässä tärkeää on materiaali, matkat, herkut, muodin huipulla pysyminen.

Ja sinä uskot että köyhässä perheessä kaikki se materiaalinen tarve automaattisesti korvataan rakkaudella ja paremmalla kasvatuksella?

Ei mene noin ja ne lapset voi ihan yhtä hyvin olla rakastettuja ja ei rakastettuja ja hyvin tai huonosti kasvatettuja tulotasosta riippumatta.

Fakta on ettei kaikkea vaan kaikkea korvata rakkaudella eikä myöskään rahalla. Mutta pienituloisessa perheessä kasvaminen ei automaattisesti jalosta lapsesta parempaa kuin siitä suurituloisessa perheessä kasvaneesta.

Niin hienoa kun se onkin päteä sillä ettei omat lapset muka kaipaa mitään samoja juttuja mitä suurempituloisten lapsilla on niin vähänpä niitä lapsianne tunnette. Kyllä ne haluaa ihan tasan samoja juttuja kuin muutkin mutta tietävät etteivät niitä tule saamaan koska varaa ei ole ja lapset ovat lojaaleina vanhemmilleen eivät sano sitä ääneen.

Riippuu lapsesta. Osa saa hyvät tulot aikuisena ja osalta puuttuu. Vanhemmalle lapsi voi maksaa paljon elämänsä aikana. Myös jos tulee yksityiset lääkärit tai muuta. Ei kannata luulla että elämä on halpaa, ei ole. Lisäksi asunnot, opiskelut ja kaikki. Ellei käy tuuri että voi olla yritys tai työpaikka, jaksaminen siihen. Voi myös olla että jos vanhempi tai vanhemmat eivät eläkään vanhaksi, kuka pitää huolen. Nuorillakin on perussairauksia ja uupumusta, tiloja. Paitsi jos kaikki menee jotenkin kivasti ja löytyy ratkaisut. Osa ei löydä kumppania tai tee lapsia.

Ap, annan mielelläni tilinumeroni, laitatko sen 4500 euron kuukausipalkkasi tililleni kerran kuussa lapsettomuushoitoja varten vaikka parin seuraavan vuoden ajan. Sen jälkeen saat tulla vapaasti neuvooaan ja viisastelemaan, että lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella. Tässäkin kuussa menee sopivasti juuri tuo 4500 euroa hoitoon, joten olisi oikein tervetullut summa. Ja nuoria ollaan, joten turha syyttää siitä, että ollaan liikkeellä liian myöhään...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä silti sanon, kaikista kustannuksista huolimatta, että mikään asia, kokemus, tapahtuma tai ihminen elämässä ei ole aiheuttanut samanlaista onnen tunnetta ja onnen hetkiä, kuin oma lapsi. Kaikista kustannuksista viis. Totta kai niitä tulee mutta jotenkin ne oman lapsen kohdalla kuitenkin maksaa mielellään

Tuohan se pointti varmaan onkin, mielekkäistä ja itselle tärkeiksi koetuista asioista maksaa mielellään. Luulisin, että oikeasti kukaan, joka lapsia haluaa, olisi jättänyt tekemättä tämän raha-kysymyksen vuoksi. Se vain on yksi perustelu lisää, jos lapsia ei halua, että siihen menee ylimääräistä rahaakin. Mikä ei tietenkään ole mikään plussa, jos kyseessä ei ole muutenkaan motivoiva asia.

Miksi sitten lapsiperheet koko ajan vinkuu, että pitäisi saada enemmän rahaa koska lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Ap, annan mielelläni tilinumeroni, laitatko sen 4500 euron kuukausipalkkasi tililleni kerran kuussa lapsettomuushoitoja varten vaikka parin seuraavan vuoden ajan. Sen jälkeen saat tulla vapaasti neuvooaan ja viisastelemaan, että lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella. Tässäkin kuussa menee sopivasti juuri tuo 4500 euroa hoitoon, joten olisi oikein tervetullut summa. Ja nuoria ollaan, joten turha syyttää siitä, että ollaan liikkeellä liian myöhään...

Ei ne lapset mikään elämää autuaaksi tekevä asia ole. Monesti olen toivonut, että olisin tajunnut ensimmäisen keskenmenon jälkeen olla härkkimättä kun luonto halusi vihjata että minusta ei ole äidiksi, mutta piti vaan väkisin tehdä. Jos nyt saisin valita uusiksi jäisi lapset tekemättä. Ei sitä elämäänsä tarvitse pilata ihan hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tajua, että kuluja lapsesta tulee ansionmenetyksenä vanhempain-ja hoitovapaan muodossa sekä siinä, että pitää olla isompi asunto.

Meillä on lapsettomana pariskuntana neliö asuntona. Lapsettomuus ei tarkoita automaattisesti yksiössä tai kaksiossa asumista.

Joo, minäkin uskoisin että asuttaisiin omakotitalossa ilman lapsiakin. Talo ja sijainti saattaisi olla vähän erilainen, kun ei lasten tarpeita tarvitsisi miettiä, mutta ei välttämättä sen halvempi kuin nyt.

Kahden lapsen kanssa harva asuu kaksiossa. Eli kyllä, asumiskulut nousevat lapsien hankinnan myötä.

Juu, mutta jos isompi asunto olisi ostettu myös ilman niitä lapsia, niin kannattaako sitä siinä tapauksessa laskea lapsen kasvattamiseen liittyväksi kuluksi...

Ja toisaalta se pariskunnan kaksio ydinkeskustassa voi aivan hyvin maksaa yhtä paljon kuin perheasunto jossain lapsiperheiden suosimassa lähiössä. Ei se ole aina niin yksiselitteistä että paljonko ne lapset lisää asumiskuluja, kun se elämä on muutenkin erilaista lasten kanssa ja ilman. Mutta riippuu tosiaan ihan tilanteesta ja perheestä. Joillain se lasten aiheuttama lisäkulu asumiseen on varmasti ihan suoraan laskettavissa. Ja kuluttaahan ne lapset sähköä ja vettä, joten siinä ainakin tulee kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä silti sanon, kaikista kustannuksista huolimatta, että mikään asia, kokemus, tapahtuma tai ihminen elämässä ei ole aiheuttanut samanlaista onnen tunnetta ja onnen hetkiä, kuin oma lapsi. Kaikista kustannuksista viis. Totta kai niitä tulee mutta jotenkin ne oman lapsen kohdalla kuitenkin maksaa mielellään

Sinulle. Mutta entä lapselle?

Jos lapsi ei olisi syntynyt niin hän ei koskaan kokisi onnen tunteita. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin tyytyväisiä että ovat olemassa. Vauvapalstalle toki kerääntyy se katkeroitunein väki, joten täällä asiasta voi saada varsin vääristyneen kuvan.

Mielestäni on tiettyyn pisteeseen asti todella hyvä, että lapseen meneviä kuluja mietitään, koska fakta on se, että kuluja tulee. Tuntuu vain välillä, että hyvän lapsuuden standardit ovat nousseet ihan älyttömiin sfääreihin. Kalliiden harrastusten ja hienojen merkkivaatteiden tai köyhän kituuttamisen välillä on aika paljon vaihtoehtoja.

Olen itse 12-lapsisesta perheestä, ja vaikka tiedostan, että tämä on aika ääriesimerkki ja toi mukanaan omat ongelmansa, niin lapsuuteni oli pääosin tosi onnellinen. Parhaiten mieleen on jäänyt kaikki se, mitä leikimme tai touhusimme sisarusteni tai vanhempieni kanssa yhdessä eikä se mihin käytettiin rahaa (pääsimme kyllä myös reissuihin, muumimaailmaan, Tivoliin, ravintolaan yms.). Sain myös harrastaa kahdenkin eri soittimen soittamista ja vaatteenikin olivat sellaisia, joita itse halusin. Nyt aikuisena vanhimmat sisarukseni ovat läheisimpiä ystäviäni.

En sano, että kenenkään pitäisi hankkia 12 lasta, että lapsella on kavereita, mutta lapsuuden onnellisuudessa merkitsee niin moni muukin asia kuin raha, toki niin kauan kuin ihan perusasiat ovat kunnossa.