Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella
23.09.2023 |
Saimme lapsemme opiskelijoina, joten alusta asti oli selvää, että melkein kaikki mahdollinen hankitaan käytettynä. Ilokseni sain jo silloin 10 vuotta sitten raskaana huomata, että tori.fi oli aivan täynnä puoli-ilmaista hyväkuntoista vauvakamaa ja vaatteita. Ostan edelleen vaatteita ja leluja/kirjoja/ym pääosin torista ja kirppiksiltä vaikka molempien palkat on nykyään 4000-4500€/kk. Paljon tulee myös synttärilahjoina.
Myöhemmin kuvioihin tulee harrastuksia ja muuta, mutta on niitä edullisiaki harrastuksia vaikka kuinka :) Meillä lapsi harrastaa karatea tällä hetkellä ja ei ole kallista.
Jos yhtään mietitte, että haluaisitte lapsen, niin älkää ainakaan lykätkö päätöstä kustannussyistä. Pointtini on, että pienen lapsen hintalappu on todella helposti itse säädeltävissä :) ja vaikka nykyään lapsen hankkiminen ei tunnu enää olevan muodissa, niin oma kokemukseni on, että lapsi on elämäni ihanin asia.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on niin lapsellinen kuin ap, joka luulee että ne kustannukset tulee jostakin vaunuista tai muista vauvatavaroista.
Oikeasti ne kustannukset tulee kun lapsi kasvaa, tarvitaan oma huone, harrastuksia, muotivaatteita ja paljon muuta kallista. On valmennuskurssia, kielikurssia ja vastaavaa, siis jo lukio ikäiselle.
Ei ole reilua tehdä lapsia ja sitten evätä heiltä kaikki se mitä muut lapset saavat. Lapsi aloittaa sitten valmiiksi takamatkalta kun kilpaillaan opiskelupaikoista, ja köyhyys ja osattomuus periytyy.
Joopa joo paitsi teini-ikäinen voi jo sitten vaikuttaa omaan tilanteeseen tekemällä töitä jonkin verran ja koulutukseen ei pitäisi niinkään taloudellinen tilanne vaikuttaa.
Enemmän olen itse ollut huolissani opiskelun ja opiskelupaikkojen puolueettomuudesta ja jonkinlaisessa korruptiosta eli ei ihan rehellistä toimintaa.
Wink wink halutaan näyttää että ei "köyhänä" kaikki onnistu. No ei onnistu, mutta ilman sabotointia ehkä onnistuisi.
Perhe ei tietenkään voi kaksiossa kauan kituuttaa, mutta edullisiakin asuntoja on, jos ei voi sitä 160m2 omakotitaloa ostaa.
Harrastukset joo maksaa, mutta ehkä menee liian pitkälle ajatus, että jos ei ole laittaa varmasti 250€/kk lapsen harrastukseen, kun ikää yli 7, ei kannata harkita lapsen hankintaa, on vähän yliampuva.
Jopa päiväkoti-ikäisten harrastuksista on kyselty.
Lapselle on hyvä yrittää tarjota mahdollisimman paljon kaikkea, mutta ei ehkä kenenkään hyvätuloisen asia ole myöskään valistaa, että lapset olisi pitänyt jättää hankkimatta, jos ei pysty ihan kaikkea järjestämään, mitä itse voi.
Huonoin juttu on jos on varaa, mutta ei osta eikä järjestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on tiettyyn pisteeseen asti todella hyvä, että lapseen meneviä kuluja mietitään, koska fakta on se, että kuluja tulee. Tuntuu vain välillä, että hyvän lapsuuden standardit ovat nousseet ihan älyttömiin sfääreihin. Kalliiden harrastusten ja hienojen merkkivaatteiden tai köyhän kituuttamisen välillä on aika paljon vaihtoehtoja.
Olen itse 12-lapsisesta perheestä, ja vaikka tiedostan, että tämä on aika ääriesimerkki ja toi mukanaan omat ongelmansa, niin lapsuuteni oli pääosin tosi onnellinen. Parhaiten mieleen on jäänyt kaikki se, mitä leikimme tai touhusimme sisarusteni tai vanhempieni kanssa yhdessä eikä se mihin käytettiin rahaa (pääsimme kyllä myös reissuihin, muumimaailmaan, Tivoliin, ravintolaan yms.). Sain myös harrastaa kahdenkin eri soittimen soittamista ja vaatteenikin olivat sellaisia, joita itse halusin. Nyt aikuisena vanhimmat sisarukseni ovat läheisimpiä ystäviäni.
En sano, että kenenkään pitäisi hankkia 12 lasta, että lapsella on kavereita, mutta lapsuuden onnellisuudessa merkitsee niin moni muukin asia kuin raha, toki niin kauan kuin ihan perusasiat ovat kunnossa.
Joo, näissä keskusteluissa aina tuntuu olevan olemassa vain ääripäät. Jos ei ole rahaa kustantaa lapsilleen jääkiekkoharrastusta, uusinta iphonea, ulkomaanmatkoja joka vuosi ja vaatekaapillista merkkivaatteita, on lapsiparka rääsyissä kulkeva köyhä jota kiusataan. Eihän se tosielämässä niin mene, vaan aivan hyvää elämää elää suurin osa lapsista vaikka perhe ei olisikaan hyvätuloinen. Köyhyyteen ei kannata lapsia hankkia, mutta ei tarvitse olla erityisen hyvätuloinen voidakseen tarjota hyvän elämän lapselle. Ihan sellaiset keskivertotulot riittää, paikkakunnasta riippuen toki myös, pienillä paikkakunnilla pääsee monessa asiassa halvemmalla.
Niin, ei se lapsi ole kallis, mutta se nainen on kallis. Kuinka monelle naiselle kelpaa 450 euron kirkonkylän vuokra-asunto? Niinpä...
Vierailija kirjoitti:
Laskelmien mukaan lapsi maksaa vanhemmilleen 130 000€ .
Keskimäärin ehkä, eli ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskelmien mukaan lapsi maksaa vanhemmilleen 130 000€ .
Keskimäärin ehkä, eli ei kaikille.
Joillekin maksaa tuplat tuosta, joillekin puolet. Niin se vaan on, jokainen kasvattaa lapsensa oman taloutensa sallimissa rajoissa ja siinä on ihan valtavat erot paljonko sitä rahaa kuluu. Tottakai lapset siis maksaa, monessa suhteessa, ja pienituloisilla se lapsiin menevä osuus tuloista voi olla todella iso, vaikka euromääräisesti se olisi pienempi kuin se mitä hyvätuloinen perhe lapseensa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei se lapsi ole kallis, mutta se nainen on kallis. Kuinka monelle naiselle kelpaa 450 euron kirkonkylän vuokra-asunto? Niinpä...
Ja kuinka monelle miehelle? Niinpä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Meillä kolme teiniä joutui olosuhteiden pakosta jakamaan kolmiossa huoneen. Onneksi kolmion makkareista toinen oli isompi eli vanhempien sänky totta kai laitettiin siihen pienempään makkariin ja sinne saatiin mahtumaan vielä pieni työpöytä. Isommassa makkarissa oli täyspitkä kerrossänky pojille ja tytölle puoliparvi sekä yksi työpöytä. Lasten ikähaitari on 5 vuotta, tytär vanhin. Tytär sai kestittyä lukio-opintoihin päivällä vanhempien makkarissa. Myös olohuoneessa oli yksi työpöytä, joten kaikille lapsille oli tilaa tehdä läksyjä. Nepsy-oireiden vuoksi on ollut jonkin verran lastenvälisiä kiistoja, jolloin on pitänyt ajaa lapsia eri huoneisiin. Makkareiden ovet saa lukkoon ja siten ovat omaa rauhaakin saaneet. Nukkumarytmeissä on ollut haasteita. Teini-iässä eivät lapsemme kovin paljoa ole viettäneet aikaa muualla. Tytär alkoi käydä enemmän baareissa vasta lukion suoritettuaan ja nykyään on jo omassa kämpässä. Vanhempi poika kutsuu toisinaan kaveriaan kylään ja on viettänyt aikaa kaverin mökillä. Nuorin tuntuu roikkuvan netissä eli kaverit ovat lähinnä nettikavereita.
Kuulostaa kamalalta, lapsiraasut. Miksi vanhemmat ei nukkuneet olohuoneessa ja tytölle oma huone ja sit pojille yhteinen? Tai jos nepsy erityisen haastava, sille oma huone? Jos ei edes ole kavereita kenen kanssa hengailla päivisin kodin ulkopuolella niin huh huh.
Itse nukun olohuoneessa sänkyineni, jotta lapset 9 ja 12 v saavat omat huoneet. Vaikka ovat täällä vain joka toinen viikko. Omat huoneet on heille tosi tärkeät, että saa olla omassa rauhassa yksin tai kavereiden kanssa ja että on paikka joka on juuri heidän tavaroille ja heidän maun mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Meillä kolme teiniä joutui olosuhteiden pakosta jakamaan kolmiossa huoneen. Onneksi kolmion makkareista toinen oli isompi eli vanhempien sänky totta kai laitettiin siihen pienempään makkariin ja sinne saatiin mahtumaan vielä pieni työpöytä. Isommassa makkarissa oli täyspitkä kerrossänky pojille ja tytölle puoliparvi sekä yksi työpöytä. Lasten ikähaitari on 5 vuotta, tytär vanhin. Tytär sai kestittyä lukio-opintoihin päivällä vanhempien makkarissa. Myös olohuoneessa oli yksi työpöytä, joten kaikille lapsille oli tilaa tehdä läksyjä. Nepsy-oireiden vuoksi on ollut jonkin verran lastenvälisiä kiistoja, jolloin on pitänyt ajaa lapsia eri huoneisiin. Makkareiden ovet saa lukkoon ja siten ovat omaa rauhaakin saaneet. Nukkumarytmeissä on ollut haasteita. Teini-iässä eivät lapsemme kovin paljoa ole viettäneet aikaa muualla. Tytär alkoi käydä enemmän baareissa vasta lukion suoritettuaan ja nykyään on jo omassa kämpässä. Vanhempi poika kutsuu toisinaan kaveriaan kylään ja on viettänyt aikaa kaverin mökillä. Nuorin tuntuu roikkuvan netissä eli kaverit ovat lähinnä nettikavereita.
Kuulostaa kamalalta, lapsiraasut. Miksi vanhemmat ei nukkuneet olohuoneessa ja tytölle oma huone ja sit pojille yhteinen? Tai jos nepsy erityisen haastava, sille oma huone? Jos ei edes ole kavereita kenen kanssa hengailla päivisin kodin ulkopuolella niin huh huh.
Itse nukun olohuoneessa sänkyineni, jotta lapset 9 ja 12 v saavat omat huoneet. Vaikka ovat täällä vain joka toinen viikko. Omat huoneet on heille tosi tärkeät, että saa olla omassa rauhassa yksin tai kavereiden kanssa ja että on paikka joka on juuri heidän tavaroille ja heidän maun mukainen.
Eivät lapseni mitään raasuja ole olleet. Ihan mukavaa meillä on ollut. Täällähän kauhistellaan koko ajan, että "yhteiskunnan loisilla" on niin isot asunnot ja asumistuet. Eikös silloin sitten omat huoneet joka lapselle ole tärkeitä? Entä mikset itse hankkinut isompaa asuntoa, ettei tarvitse olohuoneessa nukkua? No yksi aikuinen laittaa petin vaikka olohuoneen sohvalle, mutta parisänky vie enemmän tilaa. Ja itse voit joka toinen viikko bunkata jommassa kummassa makkarissa.
Me tunsimme vastuumme ja olemme eläneet tulojemme mukaan. Ei siis ollut varaa ostaa kolmiota isompaa asuntoa. Putkiremontin aikaan olisimme voineet ehkä ostaa viisiön samasta taloyhtiöstä, mutta tyttö kirjoitti silloin ylioppilaaksi. Siinä vaiheessa ei enää ollut mitään järkeä vaihtaa isompaan ja maksaa isompaa putkiremonttilainaa ja vastiketta. Asumistukea en ole koskaan edes kysynyt. Olohuoneessa ei olisi ollut parisängylle kunnolla tilaa. Siellä oli työpöytä ja digipiano ja siellä oleskeltiin yhdessä. Sitä paitsi tyttöhän sai "oman huoneen", jota hallitsi päiväajat. Oven sai lukkoon. Oli hänellä yksi hyvä tyttökaverikin, jonka kanssa löhöilivät parisängyllä ihan omassa rauhassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Meillä kolme teiniä joutui olosuhteiden pakosta jakamaan kolmiossa huoneen. Onneksi kolmion makkareista toinen oli isompi eli vanhempien sänky totta kai laitettiin siihen pienempään makkariin ja sinne saatiin mahtumaan vielä pieni työpöytä. Isommassa makkarissa oli täyspitkä kerrossänky pojille ja tytölle puoliparvi sekä yksi työpöytä. Lasten ikähaitari on 5 vuotta, tytär vanhin. Tytär sai kestittyä lukio-opintoihin päivällä vanhempien makkarissa. Myös olohuoneessa oli yksi työpöytä, joten kaikille lapsille oli tilaa tehdä läksyjä. Nepsy-oireiden vuoksi on ollut jonkin verran lastenvälisiä kiistoja, jolloin on pitänyt ajaa lapsia eri huoneisiin. Makkareiden ovet saa lukkoon ja siten ovat omaa rauhaakin saaneet. Nukkumarytmeissä on ollut haasteita. Teini-iässä eivät lapsemme kovin paljoa ole viettäneet aikaa muualla. Tytär alkoi käydä enemmän baareissa vasta lukion suoritettuaan ja nykyään on jo omassa kämpässä. Vanhempi poika kutsuu toisinaan kaveriaan kylään ja on viettänyt aikaa kaverin mökillä. Nuorin tuntuu roikkuvan netissä eli kaverit ovat lähinnä nettikavereita.
Kuulostaa kamalalta, lapsiraasut. Miksi vanhemmat ei nukkuneet olohuoneessa ja tytölle oma huone ja sit pojille yhteinen? Tai jos nepsy erityisen haastava, sille oma huone? Jos ei edes ole kavereita kenen kanssa hengailla päivisin kodin ulkopuolella niin huh huh.
Itse nukun olohuoneessa sänkyineni, jotta lapset 9 ja 12 v saavat omat huoneet. Vaikka ovat täällä vain joka toinen viikko. Omat huoneet on heille tosi tärkeät, että saa olla omassa rauhassa yksin tai kavereiden kanssa ja että on paikka joka on juuri heidän tavaroille ja heidän maun mukainen.
Eivät lapseni mitään raasuja ole olleet. Ihan mukavaa meillä on ollut. Täällähän kauhistellaan koko ajan, että "yhteiskunnan loisilla" on niin isot asunnot ja asumistuet. Eikös silloin sitten omat huoneet joka lapselle ole tärkeitä? Entä mikset itse hankkinut isompaa asuntoa, ettei tarvitse olohuoneessa nukkua? No yksi aikuinen laittaa petin vaikka olohuoneen sohvalle, mutta parisänky vie enemmän tilaa. Ja itse voit joka toinen viikko bunkata jommassa kummassa makkarissa.
Me tunsimme vastuumme ja olemme eläneet tulojemme mukaan. Ei siis ollut varaa ostaa kolmiota isompaa asuntoa. Putkiremontin aikaan olisimme voineet ehkä ostaa viisiön samasta taloyhtiöstä, mutta tyttö kirjoitti silloin ylioppilaaksi. Siinä vaiheessa ei enää ollut mitään järkeä vaihtaa isompaan ja maksaa isompaa putkiremonttilainaa ja vastiketta. Asumistukea en ole koskaan edes kysynyt. Olohuoneessa ei olisi ollut parisängylle kunnolla tilaa. Siellä oli työpöytä ja digipiano ja siellä oleskeltiin yhdessä. Sitä paitsi tyttöhän sai "oman huoneen", jota hallitsi päiväajat. Oven sai lukkoon. Oli hänellä yksi hyvä tyttökaverikin, jonka kanssa löhöilivät parisängyllä ihan omassa rauhassaan.
Jatkan vielä, että jo on kumma, jos omaa huonetta perustellaan "paikalla omille tavaroille". Kyllä jaetussa huoneessakin voi olla paikkoja kunkin lapsen omille tavaroille. Säälittelit lapsiani raasuiksi, kun ei ole omaa huonetta. Eivätköhän omat lapsesi ole raasumpia, kun joutuvat joka toinen viikko muuttamaan? Vievätkö he siis ne kaikki omat tavaransa aina viikoittain sinne toiseen paikkaan? Jos on erovanhemmat, pitäisi pistää vanhemmat vuoroviikoin muuttamaan ja antaa lapsille pysyvä koti jossa ne "rakkaat tavarat" ovat siististi lasten ihan omissa huoneissa. Tässä tosin pahimmillaan siis pitäisi olla kolme kotia, mutta mitäpä ei "hyvä" vanhempi tekisi lastensa eteen vaikka velaksi ja vuoroviikoin ylitöitä tehden, silloin kun lapset ovat muualla... Ei ainakaan siis lapset saisi nukkua samassa huoneessa, kuten meillä raasuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka lapset eivät tulisikaan niin kalliiksi kuin luullaan, ei nykyään uskalla ottaa sitä riskiä, että perheellinen putoaa tukien varaan. "Hyvään" lapsuuteen kun kuuluu kaikenlaista rahalla ostettavaa, jota ilman jäävää lasta kiusataan. Tätä mammonaa ei vaatimattomampi perhearki korvaa vaan vanhempien pitää tehdä vaikka useaa työtä, että kaikki "tarpeellinen" tavara saadaan hankittua. Siksi lapsilukumäärä jää pieneksi. M a a h a n muutolla voidaan lapsilukua hieman auttaa, mutta ei se perusongelmaa ratkaise.
Pikkulapsista saa ihan hyvin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsista saa ihan hyvin rahaa.
Mitä tarkoitat? Lapsilisää vai laitonta lapsikauppaa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä se muuten johtuu, että lapsilla pitää olla harrastuksia mutta aikuisilla niitä ei tarvita? En tunne yhtään aikuista joka kävisi esim. jääkiekkoseuran harjoituksissa tai pianotunneilla.
No yksi syy tähän on, että (jotkut) aikuiset ymmärtävät kuntoilun merkityksen omalle hyvinvoinnilleen ja saavat siten motivoitua itsensä esimerkiksi lenkkeilyyn tai salilla käymiseen. Lapsi ei ymmärrä tätä, vaan sen liikunnan pitää olla itsessään hauskaa ja motivoivaa lapselle ja lenkkeily yksin on harvoin sitä. Lapsen kasvattaminen terveeksi aikuiseksi on vanhemman tärkein tehtävä ja riittävän liikunnan varmistaminen on erittäin tärkeä osa sitä. Fakta on, että hyvin harva lapsi ja varsinkaan nuori liikkuu riittävästi ja riittävän monipuolisesti ilman ohjattua harrastusta ja he tulevat maksamaan siitä kovaa hintaa aikuisina.
PS. Tuttavapiirisi on melko outo, jos yksikään heistä ei harrasta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säädeltävissähän se on, ja aika matalaksi voi kulut vetää jos on ok että lapsi elää köyhälistöelämää.
Itse en aio lisääntyä ollenkaan sillä en osaa olla niin itsekäs, mutta jos lisääntyisin niin kyllä sillä kakaralla pitäisi sitten olla mökit, veneet, tavoitteelliset harrastukset ja kaikki pelit ja vehkeet aina saatavilla. Kalliiksi tulisi. Onneksi on ehkäisy.
Rakkaus ei maksa mitään! Se on halpaa!
Niin on puhekin...
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei se lapsi ole kallis, mutta se nainen on kallis. Kuinka monelle naiselle kelpaa 450 euron kirkonkylän vuokra-asunto? Niinpä...
En sinun kotimaastasi tiedä mutta meillä Suomessa naiset laitetaan yleensä töihin ansaitsemaan.
Se mikä minusta on se suurin väärinymmärrys on se että tulot ja asunto pitäisi olla jo valmiiksi todella hyvällä mallilla ennen kuin lapsia voi edes harkita. Kuitenkin tärkeintä on se että on jonkinlainen näkymä siitä että nuo asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan samalla kuin lapset kasvavat, ei se että ne ovat heti huipputasolla.
Mekin olimme juuri valmistuneita pätkätyöläisiä vuokra-asunnossa kun saatiin lapset. Silti silloin pärjättiin kun eivät ne pienet lapset paljon vaatineet. Siinä sitten vähitellen tulot kasvoivat ja muutettiin isompiin asuntoihin. Nyt meillä on oma perhekokoinen rivitaloasunto ja molemmilla reippaasti keskipalkkaa isompi palkka.
En ymmärrä miksi meidän olisi pitänyt odotella 10 vuotta sitä lasten hankintaa jotta olisi ensin päästy tähän nykytilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se muuten johtuu, että lapsilla pitää olla harrastuksia mutta aikuisilla niitä ei tarvita? En tunne yhtään aikuista joka kävisi esim. jääkiekkoseuran harjoituksissa tai pianotunneilla.
Kyllä monet aikuiset käy soittotunneilla ja harrastaa myös seurassa. Aikuinen toki osaa myös itse ohjata itseään aktiiviseen tekemiseen. Lapsilla seurassa tai tunneilla harrastuksesta tulee säännöllinen, oikeasti ja oppiikin jotain. Etkai kuvittele, et lapsi oppisi itsekseen pelaamaan jääkiekkoa, taitoluistelua, balettia tai mitä tahansa vähänkin vaativampaa jotenkin itsekseen. Lisäksi yhdessä harrastaminen on mielekästä, ja mm. sosiaalisesti opettavaista ja päiviin tulee merkitystä. Harvoin pelkkä kotona istuminen ja muu epämääräinen hengailu ja haahuilu mitään hyvää tuo.
Siis lapsi ei ilman palkattua valmentajaa pysty muuta kuin istumaan kotona ja epämääräisesti hengailemaan ja haahuilemaan.
Siis tiedätkö ketään lasta, joka omatoimisesti olisi oppinut taitavaksi ballerinaksi, jääkiekkoilijaksi, ratsastajaksi, koripalloilijaksi, jalkapalloilijaksi, pianistiksi tms. Tiedätkö edes ketään lasta, joka lähes joka päivä menee vaikka itsenäisesti tai vanhemman kanssa juoksemaan tunniksi, kun muut lapset tekevät yhdessä kaikkea hauskaa ohjatusti. Meilläpäin ainakin ne lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta, ovat joko yksinäisiä kotona ja puhelimella nyhjääjiä tai sitten hengaillaan kauppakeskuksissa, ostetaan halpaa pikaruokaa, kuljeskellasn epämääräisissä jengeissä jne.
Miksi lapsen pitää pyrkiä olemaan huippu? Esim. jos miettii uimassa käymistä, niin lapsilla on se ns. uimaharrastus missä kauhovat veren maku suussa valmentajan käskyjen mukaan. Kun taas aikuiset uivat ihan omaan tahtiin sen mukaan kun hyvältä tuntuu.
Aikuinen uimaan ja siihen laidalle joku "valmentaja" huutamaan käskyjä sekä punnitsemaan rasvaprosenttia tai huomauttelemaan ruokailuista jne. Lajiksi voi vaihtaa melkein minkä tahansa. Voisi harrastus loppua melko nopeasti aikuisen kohdalla. Lapsen kasvavat tähän tavoitteelliseen urheiluun eivätkä tiedä muusta. Lisäksi vanhemmat näkevät tenavassa uuden supertähden ja ehkä jopa rikkaudet tietysti lajista riippuen. Kilpauintihan on hyvin raadollinen laji esimerkiksi. Järkyttävän kaukana siitä kun itse käy vähän uiskentelemassa altaassa niin että tuntuu hyvältä ja siihen mukavat löylyt päälle sekä ehkä joskus kahviossakin herkuttelemassa.
Kait ymmärrät, että puhut kahdesta täysin eri asiasta. Esim. uimahallit ovat täynnä tavoitteellisesti treenaavia aikuisia, enkä nyt puhu pelkästään oikeista kilpauimareista vaan ihan kunnostaan huolehtivista aikuisista. Aikuisten treeniryhmät ovat erittäin suosittuja ja esimerkiksi minä käyn sellaisissa. Se on tosiaan järkyttävän kaukana siitä, että joku mamma käy saunassa ja menee sen jälkeen palkitsemaan itsensä muutamalla munkilla. Toinen niistä on liikuntaa ja toinen mässäilyä.
Ehkä ei, mutta sitäkin ärsyttävämpi.
t. vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pienistä lapsista tulee teinejä. Teini-ikäinen tarvitsee ruokaa enemmän, pojat etenkin syövät ihan älyttömiä määriä. Oma huone teinille = isommat asuinkustannukset. Vaatteet ja kengät, pyörä, bussilippu, kännykkä + liittymä, harrasteet, kampaamo/parturi, vanhojen tanssit, valmistujaisjuhlat...ei ole halpaa. On laskettu että keskimäärin lapsen saattaminen aikuiseksi maksaa 120 000 euroa. Kyllä se honkin verran on minusta.
Kyllä kuluihin voi pitkälti vaikuttaa. Itsellä ei ollut varaa ostaa kuin vaatimaton kolmio, kun kolmas lapsi oli syntynyt 5 vuoden sisään. Lapset sinnittelivät samassa huoneessa aikuiseksi asti. Tytär sai vanhempien pienen makuuhuoneen päiväsaikaan omaan käyttöön, koska on erityislapsi. Huoneeseen mahtui juuri ja juuri työpöytä.
Vauvatavarat rattaita myöten ostettiin pääasiassa käytettyinä ja kierrätettiin lapselta toiselle ennen kuin myytiin tai lahjoitettiin eteenpäin. Vaatteita hankittiin lähinnä kirppareilta tai hyvistä alennusmyynneistä. Tyttö/poikavaatteita vaihdettiin siskon kesken jonkin verran. Kenkiä ostettiin alennuksista tuleville kausille, mutta jokunen hutikin tuli, jos jalan kasvu ennakoitiin väärin ja hutit myytiin kirpparilla.
Pyörät yms. urheiluvälineet ostettiin joko suurella alennuksella tarjouksesta tai käytettyinä, kierrätettiin lapselta toiselle ja myytiin pieneksi jääneet pois. Koulut olivat kävelymatkan päässä paitsi tytön erityisluokkaan oli kulku koulutaksilla, joten lasten bussilippuja ei pitkään aikaan tarvittu. Kännykät meillä hankittiin lapsille normaalia myöhempään, kun kaikilla luokkakavereilla oli jo pitkään ollut omat kännykät. Tietokonettakaan ei pitkiin aikoihin perheessä ollut.
Harrastuksena oli halpa partio, joskin (käytettyjä) retkivarusteita piti haalia, sekä pianonsoitto käytettynä ostetulla digipianolla ja yksityisopettaja kävi antamassa pianotunnit kotona kaikille kolmelle samalla kertaa 10 vuoden ajan.
Tukat leikattiin pääosin kotona. Toinen poika ei vielä 23-vuotiaanakaan ole koskaan käynyt oikeassa parturissa. Nyt leikkaa tukkansa itse. Minäkään en enää koskaan käy parturissa vaan leikkaan tukkani itse.
Tytölle hankittiin käytetty vanhojentanssipuku halvalla ja nutturakampaus tehtiin itse. Pojat eivät halunneet osallistua omiin vanhojentansseihinsa. YO-juhlista kahdet saatiin pidettyä kätevästi sisaren perheen kanssa samaan aikaan yhteisjuhlina, kolmannet juhlat pidettiin sitten pienimuotoisesti pikku kolmiossamme. Pojille juhlapuvut löytyivät kirpparilta, tytölle ostettiin uusi mekko.
Niin, ruoka tosiaan maksaa, mutta meillä on hyödynnetty kaupan -60% ilta-ale niin kauan kuin tuo alekäytäntö on ollut voimassa. Se on kyllä sanottava, ettei vastuu lapsista ole heidän täysi-ikäistyttyäänkään loppunut. Vaikka vain yksi opiskelija asuu enää kotona, käyvät kotoa muuttaneet edelleen välillä kotona ja saavat tietysti silloin ruokaa. Kotoa muuttoa on myös avustettu haalimalla tori.fi:n kautta heille ilmaisia kalusteita yms. kodin tavaroita.
Kaikki eivät halua, että heidän lastensa elemä on vain sinnittelyä. On varmaan ollut melkoista, kun kolme teiniä, eri sukupuolia ja yksi on vielä erityislapsi, elää yhdessä huoneessa, johon hädintuskin mahtuu työpöytää.
Onnistuit tuolla tavalla kasvattamaan pojat, jotka eivät halunneet osallistua vanhojentansseihinsa. Kaikki meistä muistavat omista lukioajoistaan, keitä olivat ne nuoret, jotka eivät osallistuneet vanhojentansseihin. He olivat niitä syrjäytyneitä nuoria, joilla ei ollut kavereita eikä toivoa löytää itselleen tanssiparia. Voitko mitenkään uskoa, että pelkissä kirppisvaatteissa ja äidin leikkaamalla tukalla liikkumisella olisi voinut olla minkäänlaista vaikutusta vaikkapa lasten itsetuntoon ja sitä kautta sosiaalisiin suhteisiin?
Tämä(kin) vanha uskomus on kyllä kumottu moneen otteeseen. Lapsille ei suositella edes ostettavaksi sellaisia "tukevia" kenkiä jotka voisi aiheuttaa niitä virheasentoja. Jalkasieniriski on toki olemassa, mutta se on kyllä lapsilla todella harvinainen, ja kengät voi myös desinfioida.