Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole niin kallis kuin lapseton saattaisi ajatella
23.09.2023 |
Saimme lapsemme opiskelijoina, joten alusta asti oli selvää, että melkein kaikki mahdollinen hankitaan käytettynä. Ilokseni sain jo silloin 10 vuotta sitten raskaana huomata, että tori.fi oli aivan täynnä puoli-ilmaista hyväkuntoista vauvakamaa ja vaatteita. Ostan edelleen vaatteita ja leluja/kirjoja/ym pääosin torista ja kirppiksiltä vaikka molempien palkat on nykyään 4000-4500€/kk. Paljon tulee myös synttärilahjoina.
Myöhemmin kuvioihin tulee harrastuksia ja muuta, mutta on niitä edullisiaki harrastuksia vaikka kuinka :) Meillä lapsi harrastaa karatea tällä hetkellä ja ei ole kallista.
Jos yhtään mietitte, että haluaisitte lapsen, niin älkää ainakaan lykätkö päätöstä kustannussyistä. Pointtini on, että pienen lapsen hintalappu on todella helposti itse säädeltävissä :) ja vaikka nykyään lapsen hankkiminen ei tunnu enää olevan muodissa, niin oma kokemukseni on, että lapsi on elämäni ihanin asia.
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu helposti kiusatuksi jos käyttää halpoja tai aina samoja vaatteita, on huono puhelin, ei omaa huonetta, ahdas koti huonolla alueella. Jaettu huone lisää myös riitoja lasten välillä. Ruokaan, vaatteisiin, bussilippuihin menee rahaa. Teinitytöllä esim menee myös rahaa meikkeihin, hiustuotteisiin, laukkuihin, hampurilaisiin ja huvipuiston ja leffojen kaltaisiin huvituksiin, koulukuviin, leireihin. Otetaan tähän vielä lisäksi se että teini saattaa olla yksityisen tukiopetuksen ja terapian tarpeessa ja muuten apua ei saa. Nämä maksavat todella paljon. Jää porukasta jos kielletään kaikki juhlat kalliine juhlapukuineen (esim rippi, vanhojen tanssit, yo) ja kallis ajokortti. Tähän vielä jos on maksullinen harrastus niin tiukkaa tekee varsinkin jos on eroperheestä kyse. Kyllä lapsia hankkiessa kannattaa tiedostaa teini-iän kalleus. Harrastus on tarpeen jotta ei ala notkua kauppakeskuksissa iltoja vaan eipä niitä edullisia harrastuksia ole helppo löytää. Kesätöitä on alle 18 v vaikea löytää niin vanhempi joutuu kulut maksamaan.
Ajokortti on onneksi asia mitä täälläpäin ei niin harrasteta ja juuri kukaan ei sitä ole hankkinut tyttäreni ystäväpiirissä. Harrastus on tietysti hyvä mutta toisaalta teinejä on vaikea enää pakottaa jos eivät halua jatkaa. Tyttären urheiluharrastus loppui loukkaantumiseen mikä tapana surullinen mutta elämänlaadun kannalta hänelle varmasti parasta. Ei todellakaan ensimmäinen loukkaantuminen ja lisäksi harrastus vei hirvittävästi aikaa kaikelta muulta. Lopetettuaan hän ollut onnellisempikin.
Ei taideta niin harrastaa työntekoakaan.
Ei täällä Helsingissä ainakaan tyttären ystävillä ole juuri kenelläkään ajokorttia. Joillakin on mutta reipas vähemmistö. Tyttäreni täyttää vasta kesällä 18v joten voihan hän sen kortin vielä haluta mutta toistaiseksi sanonut ettei käyttöä.
Missäpäin Helsinkiä ei nuoret ole menossa autokouluun? Asutteko kerrostaloalueella metron varrella? Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla tulotasolla jo pelkkä on päivähoitomaksu päiväkodissa on 300€/kk/lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se. Maksan joka kuu kahdesta lapsesta 450€.
Ei niihin oikeasti niin paljoa mene.
Jos kahdesta lapsesta 450€/kk se tekee lasta kohde 225€/kk
Lapsen kuluja
Vesimaksu 25-30€/kk lapsi
Puhelin ja netti 20-30€/kk
Bussilippu 30-40€/kk
Lääkkeet
Harrastukset
Vaatteet ja kengät
Ruoka ja asuminen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan, että on yksin asuva 40-vuotias nainen, jolla on kuluina vain omat kulunsa. Nyt lisätään tähän yhtälöön kaksi teini-ikäistä poikaa. Mitä veikkaat alkaako tuntua pankkitilillä?
Taas ne kuuluisat teini-ikäiset pojat. Syövät toki aivan älyttömästi mutta kyllä väitän että teini-ikäiset tytöt tulevat kalliimmaksi.
Eri mieltä tästä, toki riippuu myös nuoresta, ei vaan sukupuolesta. Mutta meillä poika on aina marisemassa kaikkea kallista elektroniikkaa, urheiluvarustetta, syö järkyttävät määrät jne. Tyttö syö vähemmän, ei välitä yhtä paljon elektroniikasta, on urheilija, mutta ei niinkään välineurheilija jne.
Voi olla näinkin mutta me sovittu pelisäännöt ettei toinen saa uutta kännyä saati muuta ellei toinenkin saa vastaavaa tai jotain muuta saman arvoista. Hankinta pitää nuoren myös perustella. Poika oli kerran tahallaan kännynsä rikkonut että saisi paremman. Oli seuraavaan syntymäpäiväänsä asti vanhan romun kanssa naimisissa. Silloin sai lahjaksi rahaa ja me annoimme myös vähän. Ei ole toiste vastaavaa yrittänyt. Olemme kertoneet myös jo kauan sitten että koska harrastukset vievät runsaasti rahaa niin rahoja laskettava tarkasti. Tietenkin olemme tukeneet harrastuksien jatkamista mutta esimerkiksi me emme matkustele etelään tai käy lapissa laskettelemassa vuosittain. Ennen koronaa viimeksi käyty perheenä etelässä. Harrastuksien ansiosta ovat matkustelleet. Toki mehän ne matkat maksamme mutta harrastuskuluja.
Meidän poika pelaa jalkapalloa ja tytär taitoluistelee. Rahaa siis kuluu emmekä senkään takia suostu ylimääräisiin marinoihin. Mietin vain tuota omaa mielipidettä kirjoittaessani esimerkiksi vanhojen päivää mihin pojan kustannukset olivat huomattavasti pienemmät. Ovat kaksosia joten kulut tulevat aina samaan aikaan maksettavaksi.
Jaa, sellaista. 10 vuotta sitten oli aika eri meininki taloudellisesti Suomessa kuin nyt. Myös luokkaerojen takia lapsia kiusataan ihan eri tavalla, jos ei ole merkkivaatteita ja muuta. Ei ole kivaa joutua kasvattamaan lasta ympäristössä, jossa ei voi taata ekonomista turvaa ja kunnollista tulevaisuutta, koska luokka myös periytyy entistä enemmän taas pitkästä aikaa Suomessa. Lapsilisät pienenee, koulujen tilanne on ankea. Hankit lapsesi hyvään aikaan, kun Suomessa oli asiat vielä suht kunnossa ja talous edellisen laman jäljiltä nousussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu helposti kiusatuksi jos käyttää halpoja tai aina samoja vaatteita, on huono puhelin, ei omaa huonetta, ahdas koti huonolla alueella. Jaettu huone lisää myös riitoja lasten välillä. Ruokaan, vaatteisiin, bussilippuihin menee rahaa. Teinitytöllä esim menee myös rahaa meikkeihin, hiustuotteisiin, laukkuihin, hampurilaisiin ja huvipuiston ja leffojen kaltaisiin huvituksiin, koulukuviin, leireihin. Otetaan tähän vielä lisäksi se että teini saattaa olla yksityisen tukiopetuksen ja terapian tarpeessa ja muuten apua ei saa. Nämä maksavat todella paljon. Jää porukasta jos kielletään kaikki juhlat kalliine juhlapukuineen (esim rippi, vanhojen tanssit, yo) ja kallis ajokortti. Tähän vielä jos on maksullinen harrastus niin tiukkaa tekee varsinkin jos on eroperheestä kyse. Kyllä lapsia hankkiessa kannattaa tiedostaa teini-iän kalleus. Harrastus on tarpeen jotta ei ala notkua kauppakeskuksissa iltoja vaan eipä niitä edullisia harrastuksia ole helppo löytää. Kesätöitä on alle 18 v vaikea löytää niin vanhempi joutuu kulut maksamaan.
Ajokortti on onneksi asia mitä täälläpäin ei niin harrasteta ja juuri kukaan ei sitä ole hankkinut tyttäreni ystäväpiirissä. Harrastus on tietysti hyvä mutta toisaalta teinejä on vaikea enää pakottaa jos eivät halua jatkaa. Tyttären urheiluharrastus loppui loukkaantumiseen mikä tapana surullinen mutta elämänlaadun kannalta hänelle varmasti parasta. Ei todellakaan ensimmäinen loukkaantuminen ja lisäksi harrastus vei hirvittävästi aikaa kaikelta muulta. Lopetettuaan hän ollut onnellisempikin.
Ei taideta niin harrastaa työntekoakaan.
Ei täällä Helsingissä ainakaan tyttären ystävillä ole juuri kenelläkään ajokorttia. Joillakin on mutta reipas vähemmistö. Tyttäreni täyttää vasta kesällä 18v joten voihan hän sen kortin vielä haluta mutta toistaiseksi sanonut ettei käyttöä.
Missäpäin Helsinkiä ei nuoret ole menossa autokouluun? Asutteko kerrostaloalueella metron varrella? Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Teinillä oma huone tietenkin jos sitä tarkoitat. Asumme Meilahdessa. Meillä on siis vain yksi lapsi ja ikää 17v. Ainakin on kertonut ettei kaveritkaan ole autokoulusta niin kiinnostuneita. En siis todellakaan ole kysellyt laajemmin. Tytär on kotona tai kaveriensa seurassa tai siinä ei-urheiluharrastuksessa tai nyt kun seurustelee niin enemmän sitä aikaa. Lukio aiheuttaa omat vaatimuksensa myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös miten elämä sujuu jos tai kun teinit jakavat huonetta? Viihtyvätkö kotona vai ovat iltaisin usein muualla?
Meillä kolme teiniä joutui olosuhteiden pakosta jakamaan kolmiossa huoneen. Onneksi kolmion makkareista toinen oli isompi eli vanhempien sänky totta kai laitettiin siihen pienempään makkariin ja sinne saatiin mahtumaan vielä pieni työpöytä. Isommassa makkarissa oli täyspitkä kerrossänky pojille ja tytölle puoliparvi sekä yksi työpöytä. Lasten ikähaitari on 5 vuotta, tytär vanhin. Tytär sai kestittyä lukio-opintoihin päivällä vanhempien makkarissa. Myös olohuoneessa oli yksi työpöytä, joten kaikille lapsille oli tilaa tehdä läksyjä. Nepsy-oireiden vuoksi on ollut jonkin verran lastenvälisiä kiistoja, jolloin on pitänyt ajaa lapsia eri huoneisiin. Makkareiden ovet saa lukkoon ja siten ovat omaa rauhaakin saaneet. Nukkumarytmeissä on ollut haasteita. Teini-iässä eivät lapsemme kovin paljoa ole viettäneet aikaa muualla. Tytär alkoi käydä enemmän baareissa vasta lukion suoritettuaan ja nykyään on jo omassa kämpässä. Vanhempi poika kutsuu toisinaan kaveriaan kylään ja on viettänyt aikaa kaverin mökillä. Nuorin tuntuu roikkuvan netissä eli kaverit ovat lähinnä nettikavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin isossa perheessä, ei koskaan omaa huonetta eikä viikkorahaa. Vaatteet ei ollut merkkivaatteita, vaan siskoilta jääneitä tai lahjaksi saatuja.
Ei ollut harrastuksia, mutta oltiin aina luokkakavereiden kanssa jossain leikkimässä/pelailemassa.
Kuljin polkupyörällä matkat joka suuntaan, 5km kaupunkiin, 8km kouluun.
En koe että elämä olisi ollut kurjaa. Se oli tavallista, ja aikuistuttuani olen pärjännyt hyvin, osaan säästää ja selviän asioista omin neuvoin.
Miten itsekeskeisiä helppoheikkejä nykyään kasvatetaan, jos vanhemmat tekevät lasten eteen kaiken, lykkää rahaa kouraan aina kun pyydetään, kuskaa vapaa-ajallaan harrastuksiin? Onko lapsenne kiitollisia? Tai vaikuttavatko onnellisemmilta kuin itse olit lapsena, jos et saanut tuota kaikkea? Ovatko pitkäjänteisiä, yritteliäitä?
Pelkään että tulevat sukupolvet on itsensä ympärillä pyöriviä yksiköitä, ahneita, ilkeitä, huomionkipeitä ja kylmiä.
Enää ei edes lapsia haluta, ettei joudu jakamaan huomiota itsestään jollekkin muulle. Voi jäädä muuten hiuksetkin ajallaan värjäämättä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pienistä lapsista tulee teinejä. Teini-ikäinen tarvitsee ruokaa enemmän, pojat etenkin syövät ihan älyttömiä määriä. Oma huone teinille = isommat asuinkustannukset. Vaatteet ja kengät, pyörä, bussilippu, kännykkä + liittymä, harrasteet, kampaamo/parturi, vanhojen tanssit, valmistujaisjuhlat...ei ole halpaa. On laskettu että keskimäärin lapsen saattaminen aikuiseksi maksaa 120 000 euroa. Kyllä se honkin verran on minusta.
Kyllä kuluihin voi pitkälti vaikuttaa. Itsellä ei ollut varaa ostaa kuin vaatimaton kolmio, kun kolmas lapsi oli syntynyt 5 vuoden sisään. Lapset sinnittelivät samassa huoneessa aikuiseksi asti. Tytär sai vanhempien pienen makuuhuoneen päiväsaikaan omaan käyttöön, koska on erityislapsi. Huoneeseen mahtui juuri ja juuri työpöytä.
Vauvatavarat rattaita myöten ostettiin pääasiassa käytettyinä ja kierrätettiin lapselta toiselle ennen kuin myytiin tai lahjoitettiin eteenpäin. Vaatteita hankittiin lähinnä kirppareilta tai hyvistä alennusmyynneistä. Tyttö/poikavaatteita vaihdettiin siskon kesken jonkin verran. Kenkiä ostettiin alennuksista tuleville kausille, mutta jokunen hutikin tuli, jos jalan kasvu ennakoitiin väärin ja hutit myytiin kirpparilla.
Pyörät yms. urheiluvälineet ostettiin joko suurella alennuksella tarjouksesta tai käytettyinä, kierrätettiin lapselta toiselle ja myytiin pieneksi jääneet pois. Koulut olivat kävelymatkan päässä paitsi tytön erityisluokkaan oli kulku koulutaksilla, joten lasten bussilippuja ei pitkään aikaan tarvittu. Kännykät meillä hankittiin lapsille normaalia myöhempään, kun kaikilla luokkakavereilla oli jo pitkään ollut omat kännykät. Tietokonettakaan ei pitkiin aikoihin perheessä ollut.
Harrastuksena oli halpa partio, joskin (käytettyjä) retkivarusteita piti haalia, sekä pianonsoitto käytettynä ostetulla digipianolla ja yksityisopettaja kävi antamassa pianotunnit kotona kaikille kolmelle samalla kertaa 10 vuoden ajan.
Tukat leikattiin pääosin kotona. Toinen poika ei vielä 23-vuotiaanakaan ole koskaan käynyt oikeassa parturissa. Nyt leikkaa tukkansa itse. Minäkään en enää koskaan käy parturissa vaan leikkaan tukkani itse.
Tytölle hankittiin käytetty vanhojentanssipuku halvalla ja nutturakampaus tehtiin itse. Pojat eivät halunneet osallistua omiin vanhojentansseihinsa. YO-juhlista kahdet saatiin pidettyä kätevästi sisaren perheen kanssa samaan aikaan yhteisjuhlina, kolmannet juhlat pidettiin sitten pienimuotoisesti pikku kolmiossamme. Pojille juhlapuvut löytyivät kirpparilta, tytölle ostettiin uusi mekko.
Niin, ruoka tosiaan maksaa, mutta meillä on hyödynnetty kaupan -60% ilta-ale niin kauan kuin tuo alekäytäntö on ollut voimassa. Se on kyllä sanottava, ettei vastuu lapsista ole heidän täysi-ikäistyttyäänkään loppunut. Vaikka vain yksi opiskelija asuu enää kotona, käyvät kotoa muuttaneet edelleen välillä kotona ja saavat tietysti silloin ruokaa. Kotoa muuttoa on myös avustettu haalimalla tori.fi:n kautta heille ilmaisia kalusteita yms. kodin tavaroita.
Järkyttävää luettavaa. Äiti halusi kolme lasta, vaikka ei ollut kykyä/halua tarjota heille edes perusyksityisyyttä. Se, että iso teini joutuu olemaan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa samassa huoneessa, on jo törkeää.
Ei voi sanoa kuin että sääliksi käy lapsia. Opetetaan, ettei ansaitse oikein yhtään mitään. Itsekästä alistamista äidiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.
Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.
Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.
Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.
Kun teinille maksaa ajokortin hänelle pitää ostaa tietenkin myös auto. Se ei saa olla mikään parin tonnin romu vaan mielummin vaikka vanhemman käyttöön hätätapauksessa ja parempi teinille. Turvallisin ja varmin auto tietenkin kokemattomalle kuskille etenkin oma lapsi kyseessä. Autottomana ajotaito ruostuu nopeasti eikä kortista ole mitään hyötyä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mittaatteko tosiaan lapsen onnellisuutta sillä kuinka kalliita menoja/tavaroita pystytte heille tarjoamaan?
Olen täysin varma, että köyhän perheen lapsi voi olla paljon onnellisempi (jos vanhemmat on onnellisia eivätkä välitä omaisuudesta niin paljoa) kuin rikkaan perheen lapsi, jonka elämässä tärkeää on materiaali, matkat, herkut, muodin huipulla pysyminen.
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin isossa perheessä, ei koskaan omaa huonetta eikä viikkorahaa. Vaatteet ei ollut merkkivaatteita, vaan siskoilta jääneitä tai lahjaksi saatuja.
Ei ollut harrastuksia, mutta oltiin aina luokkakavereiden kanssa jossain leikkimässä/pelailemassa.
Kuljin polkupyörällä matkat joka suuntaan, 5km kaupunkiin, 8km kouluun.
En koe että elämä olisi ollut kurjaa. Se oli tavallista, ja aikuistuttuani olen pärjännyt hyvin, osaan säästää ja selviän asioista omin neuvoin.
Miten itsekeskeisiä helppoheikkejä nykyään kasvatetaan, jos vanhemmat tekevät lasten eteen kaiken, lykkää rahaa kouraan aina kun pyydetään, kuskaa vapaa-ajallaan harrastuksiin? Onko lapsenne kiitollisia? Tai vaikuttavatko onnellisemmilta kuin itse olit lapsena, jos et saanut tuota kaikkea? Ovatko pitkäjänteisiä, yritteliäitä?
Pelkään että tulevat sukupolvet on itsensä ympärillä pyöriviä yksiköitä, ahneita, ilkeitä, huomionkipeitä ja kylmiä.
Enää ei edes lapsia haluta, ettei joudu jakamaan huomiota itsestään jollekkin muulle. Voi jäädä muuten hiuksetkin ajallaan värjäämättä!
Ei se ennen haitannut, koska kaikki eli noin. Kun kukaan ei käynyt leirikoulussa, preppauskurssilla tai kielikurssilla, ei jäänyt ulkopuoliseksi ja jälkeen muista opiskelupaikoista kilpaillessa. Nyt jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mittaatteko tosiaan lapsen onnellisuutta sillä kuinka kalliita menoja/tavaroita pystytte heille tarjoamaan?
Olen täysin varma, että köyhän perheen lapsi voi olla paljon onnellisempi (jos vanhemmat on onnellisia eivätkä välitä omaisuudesta niin paljoa) kuin rikkaan perheen lapsi, jonka elämässä tärkeää on materiaali, matkat, herkut, muodin huipulla pysyminen.
Millä perusteella? Ei kuulosta realistiselta. Köyhän perheen lapsena tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Mittaatteko tosiaan lapsen onnellisuutta sillä kuinka kalliita menoja/tavaroita pystytte heille tarjoamaan?
Olen täysin varma, että köyhän perheen lapsi voi olla paljon onnellisempi (jos vanhemmat on onnellisia eivätkä välitä omaisuudesta niin paljoa) kuin rikkaan perheen lapsi, jonka elämässä tärkeää on materiaali, matkat, herkut, muodin huipulla pysyminen.
Satusetä Topelius siellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.
Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.
Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.
Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.
Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.
Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.
Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.
Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.
Hyvä kommentti!
"en hommaa lapsia koska xxxx" tarkoittanee aina sitä että itsekin mielummin olisi kuollut tai jäänyt syntymättä koska on kokenut asioita xxxx.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.
Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.
Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.
Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.
Ainakin minä toicon ettei ketään meisyä neljästä olisi tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsen huoltaminen maksaa. Ei se niin mene, että vanhempi määrää harrastukset ja vaatteet isolle lapselle ja ei ole oikein hankkia lapsia ja kieltää kaikkea mitä lapsi toivoo.
Omat lapseni ovat kaikki nyt täysikäisiä ja kyllä niitä kustannuksia alkoi tulla yläasteella reilusti. Kyllä yksi teini maksaa semmoiset 500€ kuukaudessa ruokineen, vaatteineen harrastuksineen. Joskus enemmänkin.
Tämä! Itse elin köyhän nuoruuden. Muut ikäiseni kävivät pitsalla ja elokuvissa, pukeutuivat tietyllä tavalla, matkustelivat ja kävivät kielikursseila, harrastivat kalliita lajeja, oli mopot ja skootterit.
Itselläni ei ollut mitään noista. Kyllä oli ulkopuolinen olo ja jäi sellainen sukupolvikokemus kokematta. En haluaisi omalle lapselle tällaista.Keskeinen kysymys on, että toivotko tuon takia, että et olisi syntynyt ollenkaan. Jos et toivo, niin lastentekopäätös oli kuitenkin hyvä päätös köyhässäkin perheessä.
Olen eri, mutta kyllä, lapsuus oli niin ankea ja vaikeuttaa yhä elämääni, että olisi parempi kun ei olisi syntynyt tuohon tilanteeseen.
Ei lapsen kuulu koko ajan kokea jäävänsä osattomaksi, tulla kiusatuksi siitä ja kokea vielä syyllisyyttä ja ahdistusta siitä, että raha ei riitä. Minä murehdin jo 6 vuotiaana maksamattomia sähkölaskuja ja vuokria, ei ole lapselle sopivaa elämää.
Eri mieltä tästä, toki riippuu myös nuoresta, ei vaan sukupuolesta. Mutta meillä poika on aina marisemassa kaikkea kallista elektroniikkaa, urheiluvarustetta, syö järkyttävät määrät jne. Tyttö syö vähemmän, ei välitä yhtä paljon elektroniikasta, on urheilija, mutta ei niinkään välineurheilija jne.