Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?

1980-luvulla neuroepätyypillisten lapsien diagnoosi oli MBD eli minimal brain damage, pieni aivovamma. Siinä oli se hyvä puoli että kukaan ei hakemalla halunnut sellaista diagnoosia. Opettajia koulutettiin aiheesta ja ymmärtämään, etteivät nämä motorisesti kömpelömmät lapset välttämättä koskaan opi kaikkia liikuntatuntien taitoja tai taitaviksi käsitöistä - ja että tähän suhtauduttiin ymmärtävästi.

Väittäisin, että enemmän köyhiä on nykyään. Usein sekoitetaan teknologian kehitys ja köyhyys keskenään. Kyllä silloinkin sen ajan varallisuutta oli erittäin laajasti. Ei tietenkään voinut olla älypuhelinta, kannettavaa tietokonetta tai sähköautoa, koska sellaisia ei ollut olemassakaan.

Lisäksi sinun piti ostaa kaikki olemassa olevalla rahalla. Lähinnä vain asunnot ostettiin velaksi. Luin taannoin, että kotitalouksien velka on kolminkertaistunut reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Nykyään omaisuus on ihan eri tavalla velkaomaisuutta toisin kuin ennen. Nykyinen elintaso on velkaelintasoa, 80-luvulla se oli aitoa elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli parasta aikaa kaikin puolin. Onneksi sain elää lapsuuden silloin. Sittemmin kaikki on mennyt huonompaan suuntaan.

Poliittisesti monessa asiassa mentiin parempaan suuntaan 1990-luvulla alkupuolen lamasta huolimatta. Neuvostoliiton hajoamisen myötä Suomi pääsi eroon YYA-sopimuksesta ja liittyi EU:hun, Baltian maat itsenäistyivät, kaikki itäblokin maat vapautuivat ja Saksa yhdistyi. Olisihan aika karmeaa jos Suomen eteläpuolelle olisi edelleen Neuvosto-Eesti.

1990-luvulla pääsi myös ensimmäistä kertaa surffaamaan netissä eikä se todellakaan edellyttänyt mitään jatkuvia somepäivityksiä omasta yksityiselämästä. Nettiin mentiin tietokoneella, kännykällä soitettiin puheluita ja lähettiin tekstiviestejä ja valokuvausta varten olivat digikamerat.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että enemmän köyhiä on nykyään. Usein sekoitetaan teknologian kehitys ja köyhyys keskenään. Kyllä silloinkin sen ajan varallisuutta oli erittäin laajasti. Ei tietenkään voinut olla älypuhelinta, kannettavaa tietokonetta tai sähköautoa, koska sellaisia ei ollut olemassakaan.

Lisäksi sinun piti ostaa kaikki olemassa olevalla rahalla. Lähinnä vain asunnot ostettiin velaksi. Luin taannoin, että kotitalouksien velka on kolminkertaistunut reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Nykyään omaisuus on ihan eri tavalla velkaomaisuutta toisin kuin ennen. Nykyinen elintaso on velkaelintasoa, 80-luvulla se oli aitoa elintasoa.

Minustakin pankit kannustivat enemmän tavoitesäästämiseen erilaisten hankintojen osalta ja korkeat korot motivoivat kummasti lyhentämään asuntolainan pääomaa eikä vain maksamaan korkokuluja. En muista että pankit olisivat edes tarjonneet mitään lyhennysvapaita asuntolainasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on varma verrata, mutta sanotaan näin. Omaisuuden jako oli tasaisempaa. Asunnon omistaminen on nyt harvinaisempaa kuin silloin. Maata, metsää, kiinteistöjä, yhtiöiden osakkeita on kasautunut rikkaille.

Sanotaan näin. Todellisissa asioissa oltiin rikkaampia. Useimmat asiat ovat kehittyneet, mutta parempi auto ei loppupelissä ihan niin paljon paina.

Saako tähän tulla pilaamaan hyvän probagandan faktoilla? Vuonna 1980 62 % asuntokunnista asui omistusasunnoissa ja 2018 63 %. Tämä tieto löytyy suoraan tilastokeskukselta. En tiedä, keksitkö juttujasi vain päästäsi vai valehteletko tarkoituksella, mutta ole kiltti ja lopeta. 

1980-luvulla oli vuokrasääntely, joten vuokra-asuntoja sai vain suhteilla tai olemalla niin kurja, että pääsi kaupungin vuokrataloon.

Opiskelija-asunnot olivat edullisia etenkin kun monelle vielä kelpasi kolmen hengen soluhuoneisto, jossa oli yksi oma huone ja yhteiset tilat keittiön, eteisen, kylpyhuoneen ja vessan kanssa. Solukämppisten kanssa voitiin sitten kokoontua yhteisen keittiön pöydän ääressä. Monella oli omat väritelkkarit ja stereot omissa soluhuoneissa eikä se ollut varsinaisesti mitään ylellisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yli yksityiset lääkärit jo ja asiakas maksoi. Korvatulehdus ja poskiontelolapsi vietiin lääkäriin henkilöautolla. Julkisella taas 3-vuotiaalle aiheutui kipua kauhua kun korvat puhkottiin ilman kivunlievityksiä ja vaikkua poistettiin imulla. Nykyään toivottavasti systeemi muuttunut. Silloin toisella vanhemmalla saattoi olla eläke työuran jälkeen ja toisella uraputki. Ei jäänyt vapaa-aikaa uraputkessa olevalle. Lapsille oli tilaa ja leluja. Vaikka ylihemmottelua kai yritettiin välttää. Silti vanhemman tehtävä oli siivous. Lapsista tuli itsenäisiä.

1980-luvulla tosiaan jokaiseen lasten kuumeiseen flunssaan aloitettiin antibioottikuuri, ja näitähän sitten terveyskeskuksissa päivät pitkät kirjoiteltiin.

Lastenosastolla sairaalassa saatettiin hoitaa korvakierteisiä lapsia. Silloin lasten syövät olivat hyvin nopeahoitoisia kun tautia ei paljon saatu edes hidastettua.

Mielenterveysongelmiakaan ei ennen isommalti ollut. Siis aina on ollut psykoottisia ja skitsofreenikoita, ja näitä oli hyvin varaa hoitaa osastolla. Masennus oli sellainen diagnoosi josta kukaan ei ollut kuullutkaan. 1990-luvulla tuli sellainen muotidiagnoosi kuin paniikkihäiriö ja se oli suorastaan muodikasta. Samoin päihdeongelmia ei isommalti ollut, ne ja niiden hoitokulut ovat ihan räjähtäneet käsiin. 1980-luvulla saattoi perheessä olla juoppo isä, mutta silloin äiti piti perhettä pystyssä ja peitteli asiaa.

Esimerkiksi autismia oli 1980-luvullakin, sellaiset olivat itseään heijaavia lapsia joita säilytettiin osastolla. Jos näitä oli lievempänä niin ne olivat vain omituisia lapsia. Keliakia oli jo keksitty mutta yleensä puhuttiin vain huonomahaisista ihmisistä. Laktoosi-intoleranssi eli tutummin pierutauti oli 80-luvun muotidiagnooseja.

Yleisin mainittu allergia taisi olla kala-allergia eli joku ei voinut syödä kalaa.  Vegaaneille ei tarvinnut valmistaa erikseen ruokaa vaikka kaipa jotkut saattoivat olla omassa pienessä piirissään kasvissyöjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 🥺

Kaikki pääsi panemaan.

Mutta ei kannattanut unohtaa kondomia, sillä AIDS oli paljon esillä kultaisella 1980-luvulla eikä HIV:iin oltu keksittyä vielä tehokkaita hoitokeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.

Ei muuten ollut. Tuolla sivulla 28 näkee että kaikkien palkansaajien keskiansio vuonna 1988 oli 7243 markkaa:

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/168027/xpal_1989_38_dig.pdf…

Rahanarvomuunnin sanoo että yksi vuoden 1988 markka on vuoden 2022 rahassa 0,33 euroa:

https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

Vuonna 1988 keskipalkka oli siis nykyrahaksi muunnettuna 2390 euroa.

Mieti nyt ihan järjelläsi millaista soopaa kirjoitat. Nykypäivänä jos joku tienaa alle 1000 €/kk, ei hänellä ole todellakaan varaa pitää autoa. Jos kuukausipalkka olisi tuolloin oikeasti ollut alle 1000 euroa, ei Suomen teillä olisi liikkunut yhtään autoa. Minä kyllä muistan niitä silloin nähneeni.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että enemmän köyhiä on nykyään. Usein sekoitetaan teknologian kehitys ja köyhyys keskenään. Kyllä silloinkin sen ajan varallisuutta oli erittäin laajasti. Ei tietenkään voinut olla älypuhelinta, kannettavaa tietokonetta tai sähköautoa, koska sellaisia ei ollut olemassakaan.

Lisäksi sinun piti ostaa kaikki olemassa olevalla rahalla. Lähinnä vain asunnot ostettiin velaksi. Luin taannoin, että kotitalouksien velka on kolminkertaistunut reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Nykyään omaisuus on ihan eri tavalla velkaomaisuutta toisin kuin ennen. Nykyinen elintaso on velkaelintasoa, 80-luvulla se oli aitoa elintasoa.

Silloin 80-luvulla jos halusi sohvan tai lomamatkan niin säästettiin ja ostettiin sitten sellainen sohva tai loma mihin on varaa. Osamaksua saattoi saada joihinkin isoihin hankintoihin, mutta mitään pikavippejä ei ollut ja maksuhäiriömerkintää pidettiin pahana. Vanhemilla ihmisillä varsinkin on voinut olla epäluuloja jo osamaksua kohtaan, jos ei voi heti maksaa niin ollaan kokonaan ilman.

80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla yli yksityiset lääkärit jo ja asiakas maksoi. Korvatulehdus ja poskiontelolapsi vietiin lääkäriin henkilöautolla. Julkisella taas 3-vuotiaalle aiheutui kipua kauhua kun korvat puhkottiin ilman kivunlievityksiä ja vaikkua poistettiin imulla. Nykyään toivottavasti systeemi muuttunut. Silloin toisella vanhemmalla saattoi olla eläke työuran jälkeen ja toisella uraputki. Ei jäänyt vapaa-aikaa uraputkessa olevalle. Lapsille oli tilaa ja leluja. Vaikka ylihemmottelua kai yritettiin välttää. Silti vanhemman tehtävä oli siivous. Lapsista tuli itsenäisiä.

1980-luvulla tosiaan jokaiseen lasten kuumeiseen flunssaan aloitettiin antibioottikuuri, ja näitähän sitten terveyskeskuksissa päivät pitkät kirjoiteltiin.

Lastenosastolla sairaalassa saatettiin hoitaa korvakierteisiä lapsia. Silloin lasten syövät olivat hyvin nopeahoitoisia kun tautia ei paljon saatu edes hidastettua.

Mielenterveysongelmiakaan ei ennen isommalti ollut. Siis aina on ollut psykoottisia ja skitsofreenikoita, ja näitä oli hyvin varaa hoitaa osastolla. Masennus oli sellainen diagnoosi josta kukaan ei ollut kuullutkaan. 1990-luvulla tuli sellainen muotidiagnoosi kuin paniikkihäiriö ja se oli suorastaan muodikasta. Samoin päihdeongelmia ei isommalti ollut, ne ja niiden hoitokulut ovat ihan räjähtäneet käsiin. 1980-luvulla saattoi perheessä olla juoppo isä, mutta silloin äiti piti perhettä pystyssä ja peitteli asiaa.

Esimerkiksi autismia oli 1980-luvullakin, sellaiset olivat itseään heijaavia lapsia joita säilytettiin osastolla. Jos näitä oli lievempänä niin ne olivat vain omituisia lapsia. Keliakia oli jo keksitty mutta yleensä puhuttiin vain huonomahaisista ihmisistä. Laktoosi-intoleranssi eli tutummin pierutauti oli 80-luvun muotidiagnooseja.

Yleisin mainittu allergia taisi olla kala-allergia eli joku ei voinut syödä kalaa.  Vegaaneille ei tarvinnut valmistaa erikseen ruokaa vaikka kaipa jotkut saattoivat olla omassa pienessä piirissään kasvissyöjiä.

Kyllä oli silloinkin kasvissyöjiä ja vegaaneja, mutta se vaan oli asia josta ei silloin julkisuudessa jauhettu.

Ruuan suhteen aika pitkälle samoja juttuja oli, ne vaan eivät olleet suuren yleisön juttuja. Vuohenjuustoakin syötiin, mutta sitä kutsuttiin kutunjuustoksi. 😀

Vierailija kirjoitti:

80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.

Muuten näin, mutta se minua 80-luvussa rassaa, ettei internettiä vielä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.

Muuten näin, mutta se minua 80-luvussa rassaa, ettei internettiä vielä ollut.

Eipä sellaista osattu kaivata. Ihmiset tapasivat enemmän toisiaan, kun ei tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruudun toljottamiseen.

80-luvun musiikki ja elokuvat ovat mahtavia, niistä huokuu sen ajan positiivinen henki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että enemmän köyhiä on nykyään. Usein sekoitetaan teknologian kehitys ja köyhyys keskenään. Kyllä silloinkin sen ajan varallisuutta oli erittäin laajasti. Ei tietenkään voinut olla älypuhelinta, kannettavaa tietokonetta tai sähköautoa, koska sellaisia ei ollut olemassakaan.

Lisäksi sinun piti ostaa kaikki olemassa olevalla rahalla. Lähinnä vain asunnot ostettiin velaksi. Luin taannoin, että kotitalouksien velka on kolminkertaistunut reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Nykyään omaisuus on ihan eri tavalla velkaomaisuutta toisin kuin ennen. Nykyinen elintaso on velkaelintasoa, 80-luvulla se oli aitoa elintasoa.

Silloin 80-luvulla jos halusi sohvan tai lomamatkan niin säästettiin ja ostettiin sitten sellainen sohva tai loma mihin on varaa. Osamaksua saattoi saada joihinkin isoihin hankintoihin, mutta mitään pikavippejä ei ollut ja maksuhäiriömerkintää pidettiin pahana.

80-luvulla ei ollut olemassa maksuhäiriömerkintöjä eikä luottotietoja, ne tulivat 90-luvulla. Ihmiset ostivat käteisellä, sellaiseen järjestelmään ei ollut vielä juuri tarvetta. 80-luvulla jos jätit laskut maksamatta, niin tuli ulosottomies oven taakse ja vei tavaraa, tai pidätti rahaa palkasta. Mitään rekisteriä maksuhäiriöistä ei vielä ollut. Asunnon saanti olikin vielä 90-luvulla helppoa, koska kukaan ei kysellyt mitään luottotietoja. Jos sulla oli rahaa, sait kämpän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 luku oli parasta aikaa ihmiskunnan historiassa ja siitä ollaan menty jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla alas päin. Tämä on fakta, eikä se alapeukuttamalla muuksi muutu.

Muuten näin, mutta se minua 80-luvussa rassaa, ettei internettiä vielä ollut.

Eipä sellaista osattu kaivata. Ihmiset tapasivat enemmän toisiaan, kun ei tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruudun toljottamiseen.

Ennen internettiä täytyi olla luova aikansa kuluttamisessa. Harrastaa, tavata ihmisiä ja tehdä yhdessä, lukea romaaneja. No televisio jo oli, mutta ei sieltä ennen iltakuutta tullut oikein mitään.

Ainakin nousukauden aikana. Äiti sanoi, että siinä 80-luvun lopulla he havahtuivat isän kanssa siihen, että hei, meillähän on rahaa, vaikka äiti kotiäiti ja isä duunari. Mut tuntui kuulemma, että rahaa piisaa.

Itse ha ajduin just siihen, et alani tes on 11,70/h ja jo 2000-luvun alussa tienasin saman alan töistä yli 10€/h ja silloin kaikki maksoi varmaan puolet vähemmän. Bensa oli euron litra jne. Että aika paljon on ostovoima tippunut.

Suomen köyhtyminen alkoi 90-luvulla, kun Aho/Viinanen saivat aikaan sen, että palkkatulo ja pääomatulo eriytettiin verotuksessa. Tuloerot ja köyhyys lisääntyivät.

Äänestän heti puoluetta, joka tämän vääryyden korjaa.

Veroille ainakin sai vastinetta, toisin kuin nykyään. Joka kunnassa oli pankki, pari kauppaa, kirjasto, apteekki, kunnan lääkäri, hammaslääkäri ja poliisi.

EU-himmeli, sen tuhannet kallispalkkaiset mepit ja muut virkamiehet ja toimipisteet, nettomaksaminen eli saadaan vähemmän kuin maksetaan jäsenmaksuja jne. Sinne meidän verot menevät ja päätösvalta. Tätä en vaan ymmärrä. Aikoinaan peloteltiin Venäjällä, mutta eihän EU mitään puolustusvoimia ollut. Nykyään ollaan Natossa eli voidaan hyvin alkaa puuhaamaan Pohjoismaista unionia, jossa ihmiset sentään omaavat samanlaisia arvoja ja kulutturia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla tyydyttiin vähempään. Ei silloin ollut kaikilla lapsilla omia huoneita ja kalliita harrastuksia. Ei pidetty mitenkään köyhänä jos ei käyty ulkomailla tai omistettu autoa.

Ei pidä paikkaansa, oli omat huoneet, harrastuksia ja jokaisessa kotitaloudessa auto.

Talous oli ylikuumentunut, pankit tyrkyttivät lainarahaa ja moni ylivelkaantuikin. Rahaa kulutettiin ja uskottiin, että tilanne jatkuu samanlaisena tästä ikuisuuteen.

Seuraavalla vuosikymmenellä sitten maksettiin karvaasti.

Ihan niinkuin nytkin ja seurauksetkin täysin identtiset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei meidän perheessä tiedetty muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Ruokana oli yleensä puuroja ja vellejä, pyhänä saattoi olla vaikka perunaa suolakalalla. Koko perhellä oli yhteisessä käytössä yksi polkupyörä jota isä yleensä käytti kun kävi töissä. Kouluun piti kävellä ja kotiin palata aina nälkäisenä, kouluruokaan ei meillä ollut rahaa.

Kouluruokailu oli kaikille ilmaista 80-luvulla...

Ei muuten tasan ollut. Muistan kun isäni kirosi kouluruokalaskuja.

1976 syntynyt eri.

Suomessa on ollut maksuton kouluruokailu vuodesta 1948.

Koski vain kansakouluja. Oppikouluissa olu maksettava ruoka itse.

Vasta peruskoulussa oli kaikilla ilmainen ruokailu.