Oltiinko 80-luvulla rikkaampia kuin nykyään?
Joka kunnassa oli oma terveyskeskus ja lääkärille sai ajan aina kun oli pienikin vaiva.
Nykyään pahoinvointialueet sulkevat terveyskeskuksia, päivystykset ovat kriisissä ja lääkäriaikaa ei saa ikinä. Mitä on tapahtunut ja miksi?
Kommentit (308)
Vierailija kirjoitti:
Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltitkin pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 🥺
Kasarilla melkein kaikki pojat olivat kilttejä ainakin maaseudun kouluissa. Nykyään joka luokalla valtaa pitävät nepsyt, läpsyt ja muut höpsyt. Kasarilla semmoiset olivat tarkkiksella tai harjaantumiskouluissa eivätkä häiritsemässä kilttejä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei.
toki ihan hyviä huomioita.
Oltiin köyhempiä, mutta silti oli varaa kaikkeen sellaiseen, mitä yhteiskunta tarvitsee. Minne 2000- luvulla rahat imuroidaan, kun niitä ei riitä peruspalveluihin?
Silloin vaatimukset oli paljon vähäisempiä. Sairauksia hoidettiin paljon alkeellisemmin ym. Rahaa terveydenhuoltoon käytettiin paljon vähemmän kuin nykyään.
Väestö oli nuorempaa ja terveempää, joten kovin paljon sairaala- ja terveyskeskuspalveluita ei tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silloin oli 3 työntekijää elätettävää kohden, nykyään on 2 elätettävää työntekijää kohden.
Mitä ihmeen elätettävä?
yhteiskunnassamme elää ihmisiä jotka elää tulonsiirto tahojen varoilla
Mikä on tulonsiirto?
Trolli varmaan olet. Ei kukaan voi olla noin pihalla asioista. Eikä kukaan voi olla tietämättä nykytilanteesta eli siitä, että Suomessa on liikaa tukien varassa eläviä ihmisiä. Luuletko, että seinästä tulee se raha, joka heille maksetaan.
Aina söpösti unohdetaan nämä melkein miljoona elätettävää ulkkista joiden tuet ovat tuplasti isommat kuin suomalaisen;) Ja lisää tulee joka vuosi puhumattakaan miljardien tunkemisesta ulkomaille. Ilman ulkopuolisia kuluja jokainen suomalainen voisi elää tuilla ja palvelutkin toimia.
Suurin osa sun maksamista veroista menee kyllä eläkkeisiin. Kun niitä eläkeläisiä on ihan sikana nykyään. Eläkemenoihin verrattuna on sosiaalituet aika pieniä. Ottaisit selvää asioista, niin et antaisi itsestäsi ihan aasia kuvaa.
Niin, pieneläkeläiset ovat isoin kuluerä? Enpä usko..Suomalaisia kansana on sen verran vähän ettei meidän omat työttömät tätä maata kaada. Ulkkikset ja muut "projektit" kun ovat täysin turha ulkopuolelta tuleva kuluerä jota karsimalla suomalaisille, Suomelle jäisi rahaa enemmän. Kaikki varmaan ymmärtävät tämän?
Kuule, mä maksan veroja palkastani vuodessa noin 16 500 ja kaiken maaliman alveja ja muita reippaasti yli 6 tonnia. Tästä kertymästä menee noin 7 tonnia työeläkkeisiin ja vajaat pari tonnia sitten takuu- ja kansaneläkkeisiin ja muihin mummoille menevään sosiaaliturvaan. Miten pihalla sä oikein olet siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten kaikki rahoitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on varma verrata, mutta sanotaan näin. Omaisuuden jako oli tasaisempaa. Asunnon omistaminen on nyt harvinaisempaa kuin silloin. Maata, metsää, kiinteistöjä, yhtiöiden osakkeita on kasautunut rikkaille.
Sanotaan näin. Todellisissa asioissa oltiin rikkaampia. Useimmat asiat ovat kehittyneet, mutta parempi auto ei loppupelissä ihan niin paljon paina.
Saako tähän tulla pilaamaan hyvän probagandan faktoilla? Vuonna 1980 62 % asuntokunnista asui omistusasunnoissa ja 2018 63 %. Tämä tieto löytyy suoraan tilastokeskukselta. En tiedä, keksitkö juttujasi vain päästäsi vai valehteletko tarkoituksella, mutta ole kiltti ja lopeta.
1980-luvulla oli vuokrasääntely, joten vuokra-asuntoja sai vain suhteilla tai olemalla niin kurja, että pääsi kaupungin vuokrataloon.
Eläkeläisiä ei ollut 1,6 miljoonaa eikä sos.tuilla eläjiä niin paljon (toki opiskelijat ym. mutta työttömiä oli alle 100 000). Etelään ei mennyt rahaa. Terveydenhuolto ja peruskoulu toimivat.
Materiaa oli vähemmän, ruoka ns. perusruokaa (ei ollut pitserioita eikä intialaisia ravintoloita, eksoottisin ruoka oli tyyliin riisi ja kana). Syöpään ym. kuoltiin kun ei osattu vielä niitä hoitaa. Ihmiset olivat hoikempia ja terveempiä.
Itse koen kuitenkin että nykyisin on parempi: netissä voi asioida (pankki, vero jne), saada tietoa ja tilata vaikka kauppakassin kotiovelle. Sairauksia osataan hoitaa paremmin ja naisten tasa-arvo toimii (vrt. 80-luku jolloin oli yleistä esim. tarrata naiseen kiinni ilman sen kummempaa rangaistusta. Naisia oli johtajina vähäisesti).
Tämän hetken suurin haaste on huoltosuhde eli eläkepommi. Kyllä, luit oikein. Toisin kuin hallitus ja media väittävät niin suurin menoerä on eläkkeet ja eläkeläisten terveysmenot, ei yksittäiset ns. elämäntapaintiaanit. Meidän tulee puhua avoimesti asiasta ja asettaa kiireesti eläkekatto. Sellainen on muuten käytössä Ruotsissa ja jopa jenkkilässäkin. Oikeudenmukainen politiikka vaatisi suoraselkäisiä poliitikkoja, mutta niitä ei Suomessa ole. Siksi hallitus säästää 800 miljoonaa euroa pienituloisilta jotta voi alentaa veroja saman verran plus hassata 4 miljardia junarataan. Bensakin halpenee 4.4 senttiä eli noin 2.5 euroa tankillinen - tämä korjaa ostovoiman näivettymisen ihan takuulla! Voi voi tätä suomalaisten typeryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oltu. Suomalaisten elintaso on nykyään kaikilla mittareilla parempi 80-lukuun verrattuna.
Miksi sitten koulut, sairaalat ja vanhainkodit ovat kriisissä, lääkäriin ei pääse millään, terveyskeskuksia lakkautetaan ja ihmiset voivat huonosti?
Väestö on nykyään niin vanhaa ja sairasta, että terveydenhoitopalveluiden tarve ylittää resurssit.
1980-luvulla pääsi terveydenhoitoon, mutta ei silloin kauheasti osattu tehdä. Siis pääsääntöisesti ne jotka ovat nyt sairaalassa osastohoidossa, olisivat 1980-luvulla kuolleita.
1980-luvulla syöpä oli aika lailla kuolemantuomio ja pohdittiin jopa sitä, pitäisikö potilaalla itselleen edes kertoa diagnoosia. 80-luvulla miehillä oli enemmän sydäntauteja ja niiden ensioireena oli usein sydänperäinen äkkikuolema. Katukuvassa näkyi myös enemmän aivoinfarktin saaneita, joilla toinen puoli kasvoista roikkui halvaantuneena. Suinkaan kaikki eivät kuolleet ensimmäiseen infarktiin, mutta heistä suuri osa sai vuoden sisällä toisenkin infarktin.
Terveyskeskukseen sai kyllä lääkärille ajan ja siellä mittailtiin verenpainetta. Siihen oli kyllä lääkkeet mutta nykymallin mukaan huonompia nekin.
Ei ollut kasarilla tietokoneita peruskoulussa.
Ysärillä niitä alkoi tulemaan. Ensin yläasteille, mutta pian myös ala-asteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Silti kaikki pääsivät nopeasti lääkäriin oman kunnan terveyskeskukseen, sairaanhoitajat, sairaala-apulaiset, kylvettäjät ja sihteerit hoitivat oman alueensa eikä hoitajan tarvinnut tehdä yksin kaikkea. Elämä ei ollut niin kiirwistä ja stressaavaa kuin nyt. Työtä arvostettiin, samoin vapaa-aikaa.
Sairaaloissa tosiaan oli kylvettäjät ja kaikki sairaalaan tulevat potilaat lähetettiin kylvettäjälle. Tämä ei ollut mitään brassailua vaan välttämättömyys. Ei kaikki syrjäkylillä silloin peseytyneet kuin korkeintaan viikoittain eikä haluttu osastoille esimerkiksi vahvasti lehmille haisevaa potilasta. 😃
80-luvulla yli yksityiset lääkärit jo ja asiakas maksoi. Korvatulehdus ja poskiontelolapsi vietiin lääkäriin henkilöautolla. Julkisella taas 3-vuotiaalle aiheutui kipua kauhua kun korvat puhkottiin ilman kivunlievityksiä ja vaikkua poistettiin imulla. Nykyään toivottavasti systeemi muuttunut. Silloin toisella vanhemmalla saattoi olla eläke työuran jälkeen ja toisella uraputki. Ei jäänyt vapaa-aikaa uraputkessa olevalle. Lapsille oli tilaa ja leluja. Vaikka ylihemmottelua kai yritettiin välttää. Silti vanhemman tehtävä oli siivous. Lapsista tuli itsenäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla ei meidän perheessä tiedetty muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta. Ruokana oli yleensä puuroja ja vellejä, pyhänä saattoi olla vaikka perunaa suolakalalla. Koko perhellä oli yhteisessä käytössä yksi polkupyörä jota isä yleensä käytti kun kävi töissä. Kouluun piti kävellä ja kotiin palata aina nälkäisenä, kouluruokaan ei meillä ollut rahaa.
Kouluruokailu oli kaikille ilmaista 80-luvulla...
Ei muuten tasan ollut. Muistan kun isäni kirosi kouluruokalaskuja.
1976 syntynyt eri.
Suomessa on ollut maksuton kouluruokailu vuodesta 1948.
Tiedän kaksi 80-luvulla rintasyöpään sairastunutta ja he selvisivät. Tietämäni kolme 2000-luvulla rintasyöpään sairastunutta kuolivat.
Ehkä 80-luvulla oli tosiaan enemmän terv.keskuksia, mutta ne olivat hyvin alkeellisia, pelkkiä huoneita, jossa oli yksi lääkäri, joka päivysti tietyn ajan ja sairaanhoitaja otti potilaat vastaan. Yleensä mitattiin kuume ja se oli siinä ja pyydettiin ottamaan asperiiniä.
Olin 80-luvulla opiskelija ja sen muistan, että se oli ainakin kallista ja jokaisesta käynnistä ja tpimenpiteestä veloitettiin erikseen eli opiskelijana ei ollut varaa mennä terv.keskukseen.
Oman kokemukseni mukaan nykyåän julkinen terv.hoito toimii hyvin ja se on halpaa. Jos menet vaikka päivystykseen, pääset tarvittaessa tutkimukseen ja pääset heti vaikka verikokeisiin ja saat tulokset.
Ennen käytiin lääkärissä ja sen jälkeen vielä jossakin kauempana labrassa ja tulosten saaminen kesti pitkään.
Vierailija kirjoitti:
silloin oli 3 työntekijää elätettävää kohden, nykyään on 2 elätettävää työntekijää kohden.
Totta. Työntekijöitä oli moninkertaisesti eläkeläisiin verrattuna ja palkasta jäi hyvin rahaa käteen, kun eläkemaksut olivat 4 % tasoa. Nykyään pienen määrän työikäisiä pitää elättää valtava eläkeläisten porukka, jonka elättämiseen ei vaivauduttu ennakolta varautumaan, joten palkoista menee leijonanosa pelkästään eläkemaksuihin ja sote-pommikin liittyy käytännössä nimenomaan eläkeläisiin.
80-luvulla oli myös täystyöllisyys ja alkoholistitkin saivat pitää työpaikkansa, jos ei isompia rokuleita tullut. Töitä pystyi vieroksumaan selkävaivoihin vetoamalla ja pääsi nuorena sairaseläkkeelle. Näitä tunnen monia. Nykyään oikeasti rampoja pidetään löysässä hirressä työttöminä työnhakijoina ja terveilläkin on vaikeaa työllistyä, kun yhteen työpaikkaan voi tulla satoja hakemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavanomainen kuukausipalkka oli alle 1000 € nykyrahassa. Päätelkää siitä minkälainen oli elintaso. Ei todellakaan ollut yltäkylläisyyttä tavallisilla ihmisillä.
Mistä ihmeestä sinä tuon 1000€ revit? Sain opiskelijana kesäduunissa nimellisesti melkein tuon 1980-luvun lopulla, mutta hintataso on sen jälkeen noussut kymmeniä prosentteja.
Aloitit työt v. 1986 keskisuuressa rakennusliikkeesä pääkirjanpitäjänä ja vastasin taloushallinnosta ja palkka oli 10.500mk/kk eli vajaa 2000€/kk. Ja ihmettelin, miten ne voi maksaa mulle niin paljon. Kun työnjohto/rakennusinsinöörit saivat tuon alle.
Muut toimistossa saivat 3500-5000 mk/kk
Firman toimitusjohtajan palkka oli 25.000 mk eli 4000€/kk joka oli hirveän iso.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla yli yksityiset lääkärit jo ja asiakas maksoi. Korvatulehdus ja poskiontelolapsi vietiin lääkäriin henkilöautolla. Julkisella taas 3-vuotiaalle aiheutui kipua kauhua kun korvat puhkottiin ilman kivunlievityksiä ja vaikkua poistettiin imulla. Nykyään toivottavasti systeemi muuttunut. Silloin toisella vanhemmalla saattoi olla eläke työuran jälkeen ja toisella uraputki. Ei jäänyt vapaa-aikaa uraputkessa olevalle. Lapsille oli tilaa ja leluja. Vaikka ylihemmottelua kai yritettiin välttää. Silti vanhemman tehtävä oli siivous. Lapsista tuli itsenäisiä.
1980-luvulla tosiaan jokaiseen lasten kuumeiseen flunssaan aloitettiin antibioottikuuri, ja näitähän sitten terveyskeskuksissa päivät pitkät kirjoiteltiin.
Lastenosastolla sairaalassa saatettiin hoitaa korvakierteisiä lapsia. Silloin lasten syövät olivat hyvin nopeahoitoisia kun tautia ei paljon saatu edes hidastettua.
Huoltosuhde.
Ennen työikäisiä oli paljon ja huollettavia vähän.
Nyt huollettavia on paljon ja työntekijöitä vähän.
Se on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla yli yksityiset lääkärit jo ja asiakas maksoi. Korvatulehdus ja poskiontelolapsi vietiin lääkäriin henkilöautolla. Julkisella taas 3-vuotiaalle aiheutui kipua kauhua kun korvat puhkottiin ilman kivunlievityksiä ja vaikkua poistettiin imulla. Nykyään toivottavasti systeemi muuttunut. Silloin toisella vanhemmalla saattoi olla eläke työuran jälkeen ja toisella uraputki. Ei jäänyt vapaa-aikaa uraputkessa olevalle. Lapsille oli tilaa ja leluja. Vaikka ylihemmottelua kai yritettiin välttää. Silti vanhemman tehtävä oli siivous. Lapsista tuli itsenäisiä.
1980-luvulla tosiaan jokaiseen lasten kuumeiseen flunssaan aloitettiin antibioottikuuri, ja näitähän sitten terveyskeskuksissa päivät pitkät kirjoiteltiin.
Lastenosastolla sairaalassa saatettiin hoitaa korvakierteisiä lapsia. Silloin lasten syövät olivat hyvin nopeahoitoisia kun tautia ei paljon saatu edes hidastettua.
Mielenterveysongelmiakaan ei ennen isommalti ollut. Siis aina on ollut psykoottisia ja skitsofreenikoita, ja näitä oli hyvin varaa hoitaa osastolla. Masennus oli sellainen diagnoosi josta kukaan ei ollut kuullutkaan. 1990-luvulla tuli sellainen muotidiagnoosi kuin paniikkihäiriö ja se oli suorastaan muodikasta. Samoin päihdeongelmia ei isommalti ollut, ne ja niiden hoitokulut ovat ihan räjähtäneet käsiin. 1980-luvulla saattoi perheessä olla juoppo isä, mutta silloin äiti piti perhettä pystyssä ja peitteli asiaa.
Esimerkiksi autismia oli 1980-luvullakin, sellaiset olivat itseään heijaavia lapsia joita säilytettiin osastolla. Jos näitä oli lievempänä niin ne olivat vain omituisia lapsia. Keliakia oli jo keksitty mutta yleensä puhuttiin vain huonomahaisista ihmisistä. Laktoosi-intoleranssi eli tutummin pierutauti oli 80-luvun muotidiagnooseja.
Oltiin köyhempiä mutta silti onnellisempia kun ei tiedetty paremmasta. Ihmiset tyytyivät vähempään ennen, ei ollut ns saavutettuja etuja.
Mielenterv. ongelmia oli vähemmän, jokaiselle luonteenpiirteelle ei ollut diagnoosia.