Lue keskustelun säännöt.
Onko kiusaaja aina huonosta perheestä
22.09.2023 |
Oli perhe köyhä tai rikas, niin onko kotioloissa aina jotain pielessä? Vaikea ajatella että kiusaajan vanhemmat eivät halutessaan saisi kiusaamista loppumaan. Esimerkiksi puhelin on nuorille henki ja elämä, sen kun ottaisi vaikka takavarikkoon ja päälle kotiarestia?
Kommentit (76)
Totta kai ovat aina huonosta perheestä. Kiusaajilla on yleensä mielenterveysongelmia, ja kotioloissa on häikkää. Eli ovat jääneet kotona paitsi jostain oleellisesta, kuten välittämisestä, huomioimisesta, yhteisestä ajasta, hoivasta, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Moni kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, mutta siitä ei sovi puhua.
Syynä voi olla lapsen empatiakyvyttömyys ja vallanhalu, usein vanhemmilta opittua. Vanhemmat eivät puutu kiusaamiseen, koska pitävät sitä merkkinä lapsensa vahvuudesta ja paremmuudesta muihin nähden.Määrittele ns hyvä perhe? Ihmiset olettaa että perhe on hyvä kun vanhemmilla on rahaa ja he ovat korkeasti koulutettuja?
Totta. Niin minäkin sen tässä määrittelin. Sellaista perhettähän yhteiskunnassa arvostetaan.
Se ei tietenkään kerro onko perheessä rakkautta ja rajoja, opetetaanko siellä empatiaa ja muiden huomioonottamista.
Mutta mielenkiintoinen kysymys kyllä, että miksi juuri näennäisen hyvistä taustoista tulevat lapset kiusaavat?
Mun perhe oli hyvä. Välittävät ja läsnäoleva, jne. Olin kiusattu koko ala-asteen ajan ja yläasteella päätin, että itseään on puolustettava ja ne omat sotansa käytävä. Kun aloin sanomaan ja toimimaan vastaan minä olin vaikeuksissa kiusaamisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Minun pahimmat kiusaajani olivat uskonnollisesta suurperheestä. Kaikkein ilkein oli perheen kolmanneksi vanhin tytär....vaikka yleensähän keskimmäisten lasten "pitäisi" olla sosiaalisempia. Kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, enkä olisi ikinä uskaltanut sanoa mitään. Ilkeää seläntakana juoruilua, tahallista tavaroitteni kadottamista tai likaamista ym.
Mistä keksit ton, että keskimmäinen ois sosiaalinen? Omasta päästäsikö?
Hyvä esimerkki tässä:
Myös lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden lapsia huostaanotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Moni kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, mutta siitä ei sovi puhua.
Syynä voi olla lapsen empatiakyvyttömyys ja vallanhalu, usein vanhemmilta opittua. Vanhemmat eivät puutu kiusaamiseen, koska pitävät sitä merkkinä lapsensa vahvuudesta ja paremmuudesta muihin nähden.Määrittele ns hyvä perhe? Ihmiset olettaa että perhe on hyvä kun vanhemmilla on rahaa ja he ovat korkeasti koulutettuja?
Totta. Niin minäkin sen tässä määrittelin. Sellaista perhettähän yhteiskunnassa arvostetaan.
Se ei tietenkään kerro onko perheessä rakkautta ja rajoja, opetetaanko siellä empatiaa ja muiden huomioonottamista.
Mutta mielenkiintoinen kysymys kyllä, että miksi juuri näennäisen hyvistä taustoista tulevat lapset kiusaavat?
Miksi haluat ajatella, että juuri näennäisen hyvistä taustoista tukevat lapset kiusaavat, kun se ei ole totta.
Kyllä meillä ainakin kotona aina muistutettiin ettei ketään saa kiusata missään tilanteessa. Ei oltu kiusattu mutta aina isä muistutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Se huono perhe voi olla rikas, vanhemmat hyvin koulutettuja ja menestyneitä, mutta samalla koko perheen vuorovaikutus ja ilmapiiri on mätä, sairas.
Näitä perheitä näkee paljon lastensuojelun asiakkaissa. Tämä on fakta, josta ei julkisuudessa puhuta.
Tuostakin pitäisi puhua enemmän julkisuudessa. Samoin kuin siitä, että tuollaiset perheet tuottavat kiusaajia. Ja että parisuhdeväkivaltaa on myös rikkaissa perheissä.
Kaikki nuo mielletään asioiksi, joita tapahtuu vain köyhissä perheissä.
Jää monelta näkemättä se apua tarvitseva ihminen, koska on varakkaasta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Moni kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, mutta siitä ei sovi puhua.
Syynä voi olla lapsen empatiakyvyttömyys ja vallanhalu, usein vanhemmilta opittua. Vanhemmat eivät puutu kiusaamiseen, koska pitävät sitä merkkinä lapsensa vahvuudesta ja paremmuudesta muihin nähden.Määrittele ns hyvä perhe? Ihmiset olettaa että perhe on hyvä kun vanhemmilla on rahaa ja he ovat korkeasti koulutettuja?
Totta. Niin minäkin sen tässä määrittelin. Sellaista perhettähän yhteiskunnassa arvostetaan.
Se ei tietenkään kerro onko perheessä rakkautta ja rajoja, opetetaanko siellä empatiaa ja muiden huomioonottamista.
Mutta mielenkiintoinen kysymys kyllä, että miksi juuri näennäisen hyvistä taustoista tulevat lapset kiusaavat?
Sitä kutsutaan nykyään huomiohuoraamiseksi. Että joku näkisi sinut. Meillä vanhemmat oli aina poissa ja sitä omaa huonoa omaatuntoa ostettiin puhtaaksi. En minä osannut olla muiden kanssa ja janosin sitä huomiota ja vedin sitä roolia ettei kukaan näkisi kuinka yksin olin. Ja tuli sitä itsekin ostettua itselleen kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun pahimmat kiusaajani olivat uskonnollisesta suurperheestä. Kaikkein ilkein oli perheen kolmanneksi vanhin tytär....vaikka yleensähän keskimmäisten lasten "pitäisi" olla sosiaalisempia. Kukaan ei puuttunut kiusaamiseen, enkä olisi ikinä uskaltanut sanoa mitään. Ilkeää seläntakana juoruilua, tahallista tavaroitteni kadottamista tai likaamista ym.
Mistä keksit ton, että keskimmäinen ois sosiaalinen? Omasta päästäsikö?
https://kotiliesi.fi/terveys/parisuhde-ja-seksi/esikoinen-keskimmainen-…
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin helppoa se lopulta on, että opetetaan pienestä pitäen ettei ketään kiusata. Se iskostuu lapsen mieleen kyllä. Mutta kun suomalaiset aikuiset ovat itsekin moni luonnehäiriöinen joka haluaa kasvattaa "pärjäävän" lapsen niin kuvitellaan että opettamalla kiusaajaksi tulee hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Niin helppoa se lopulta on, että opetetaan pienestä pitäen ettei ketään kiusata. Se iskostuu lapsen mieleen kyllä. Mutta kun suomalaiset aikuiset ovat itsekin moni luonnehäiriöinen joka haluaa kasvattaa "pärjäävän" lapsen niin kuvitellaan että opettamalla kiusaajaksi tulee hyvää.
Vanhemmissa on havaittavissa jaksamisvajetta, kaikki vanhemmat eivät itsekään ole päässeet kiinni yhteiskuntaan, ja lisäksi huono-osaisuus periytyy joissain tapauksissa ylisukupolvisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajat ovat vielä lapsia ja heitä täytyy kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mEi ole. Moni kiusaaja on ns. hyvästä perheestä, mutta siitä ei sovi puhua.
Syynä voi olla lapsen empatiakyvyttömyys ja vallanhalu, usein vanhemmilta opittua. Vanhemmat eivät puutu kiusaamiseen, koska pitävät sitä merkkinä lapsensa vahvuudesta ja paremmuudesta muihin nähden.Määrittele ns hyvä perhe? Ihmiset olettaa että perhe on hyvä kun vanhemmilla on rahaa ja he ovat korkeasti koulutettuja?
Totta. Niin minäkin sen tässä määrittelin. Sellaista perhettähän yhteiskunnassa arvostetaan.
Se ei tietenkään kerro onko perheessä rakkautta ja rajoja, opetetaanko siellä empatiaa ja muiden huomioonottamista.
Mutta mielenkiintoinen kysymys kyllä, että miksi juuri näennäisen hyvistä taustoista tulevat lapset kiusaavat?
Vanhemmilla ei ole aikaa, raha puhuu!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin kotona aina muistutettiin ettei ketään saa kiusata missään tilanteessa. Ei oltu kiusattu mutta aina isä muistutti.
Olin 19v kun sain tietää kuka oli isäni ja kolmea työtä tehnyt yh-äiti ei paljoa jaksanut mulle rupatella. Ja kun yritin puhua, että minua kiusataan hän tokaisi, että mitä sä mulle sitä kerrot. Ei häntäkään kukaan auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajat ovat vielä lapsia ja heitä täytyy kasvattaa.
Siinä ohessa pitäisi kiusatun oleminen turvata välittömästi.
Ei aina, mutta varsin usein on. Ensin täytyisi tietysti yrittää määritellä mikä on huono perhe?
Sanoisin, että kyllä! Ja tässä ei ole kyse perheen varallisuudesta. Vaan vanhemmista!
Joko ei ole kasvatettu lapsia muiden huomion ottamiseen ja empatiaan. Ei ole kasvatettu lapsia ollenkaan. Ei ole tarjottu läsnäoloa ja turvallista kotia. Vaihtoehtoja on useita.
Ehkä noista poikkeuksena jollakin tavalla se, että lapsi on psyykkisesti sairas psykopaatti. Silloinkin vanhempien olisi pitänyt hakea sitten ulkopuolista apua tilanteeseen.
Ihmisen ydin syntyy jo siellä varhaislapsuudessa. Kun itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea korjata myöhemmin.