Lue keskustelun säännöt.
Onko kiusaaja aina huonosta perheestä
22.09.2023 |
Oli perhe köyhä tai rikas, niin onko kotioloissa aina jotain pielessä? Vaikea ajatella että kiusaajan vanhemmat eivät halutessaan saisi kiusaamista loppumaan. Esimerkiksi puhelin on nuorille henki ja elämä, sen kun ottaisi vaikka takavarikkoon ja päälle kotiarestia?
Kommentit (76)
Oma kokemus on se, että kiusata osaa kuka vain mutta pahimmat ovat olleet kultalusikka suussa syntyneitä. Heillä on niin sisäänrakennettu hermosto, jolla heidän mieli tekee pilkkaa sille miten muut ovat niin huonoja ja saamattomia jos he eivät saa asioita järjestymään - mitä he itse tietenkään eivät ole vaikka kaikki vauraus on saavutettu sillä minkälaisen värisuoran saivat käteensä ilman omia ansioita. Asioiden järjestymisellä tarkoitan sitä, että kaikki eivät voi varailla esim. kymmenen hengen seurueelle lentolippuja ja sanoa, että maksakaa takaisin sitten myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on tietyissä piireissä sitä vastuunkantoa...ja 'tsemppaamista' ynnä karaisemista.
Kiusaaminen on koko yhteiskunnan läpi menevä ilmiö, voisi jopa sanoa kyseessä olevan arvopohja.
Pari artikkelia:
Yle: Biologia vaikuttaa lapsen pahuuteen enmmän kuin uskallamme ajatella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se nyt kai vaadi kuin empatian ja moraalin puutetta ja muuta mielenterveysongelmaa (tiedostamattomia) ollakseen kiusaaja.
Moraali ja empatiakin on hyvin pitkälti sellaista mitä opitaan kotona. Esim. jos lapsesta asti opetetaan lasta pitämään huolta eläimistä, viedään ruokaa pikkulinnuille, askarrellaan yhdessä linnunpönttöjä, tehdään mehiläisbaareja jne. niin lapset todennäköisesti oppivat tästä kohtelemaan eläimiä hyvin.
Tämä! En usko hetkeäkään että kiusaajilla on empaattiset vanhemmat. Lapset katsovat kaikessa vanhempien esimerkkejä aina sinne teini-iän alkuun saakka. Jos lapsi on tottunut kuulemaan kuinka vanhemmat haukkuvat kaikki naapureistaan työkavereihin niin sellainen kodin esimerkki sieltä kotoa tulee. Ja jos ovat hyväosiaisia niin se miten suhtautuu heikompiosaisiin tarttuu myös lapsiin.
Niin. Jos lapsi näkee käytännössä koko lapsuusaikansa sitä kuinka jompikumpi tai molemmat vanhemmat käyttäytyvät todella törkeästi muita kohtaan niin siitähän lapsi ottaa mallinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on tietyissä piireissä sitä vastuunkantoa...ja 'tsemppaamista' ynnä karaisemista.
Kiusaaminen on koko yhteiskunnan läpi menevä ilmiö, voisi jopa sanoa kyseessä olevan arvopohja.
Pari artikkelia:
Yle: Biologia vaikuttaa lapsen pahuuteen enmmän kuin uskallamme ajatella
Jos arvopohja miten kohtelee muita ihmisiä on läpeensä mätä niin silloin käy noin. Narsistisin versio kiusaajasta on ihminen joka uhriutuu kun hänen huonoon käytökseen puututaan.
Minä olen aina ollut ja olen edelleen aivan eri mieltä suurimman osan kanssa. Oman kokemukseni mukaan pahimmat kiusaajat, ja nimenomaan pahimmat "jengit" tulee sosioekonomisesti heikommassa asemasta olevista perheistä.
Kateus ja katkeruus opitaan vanhemmilta, ja se muuttuu muiden kiusaamiseksi päiväkodissa, koulussa ja myöhemminkin vielä. Mikään ei ole niin tabu tässä maassa kuin herraviha ja se, että mitä huonompi asuinalue, sitä enemmän käytöshäiriöisiä lapsia.
Suomessa rakastetaan ajatusta hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta, mutta kyllä ne on yleensä ne suhteellisen osattomat, joiden jälkikasvulla ei ole empatia kehittynyt ja joiden vihan aistii jo pelkästä olemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on se, että kiusata osaa kuka vain mutta pahimmat ovat olleet kultalusikka suussa syntyneitä. Heillä on niin sisäänrakennettu hermosto, jolla heidän mieli tekee pilkkaa sille miten muut ovat niin huonoja ja saamattomia jos he eivät saa asioita järjestymään - mitä he itse tietenkään eivät ole vaikka kaikki vauraus on saavutettu sillä minkälaisen värisuoran saivat käteensä ilman omia ansioita. Asioiden järjestymisellä tarkoitan sitä, että kaikki eivät voi varailla esim. kymmenen hengen seurueelle lentolippuja ja sanoa, että maksakaa takaisin sitten myöhemmin.
Kun on syntynyt sellaiseen perheeseen ja sukuun, joka ei ole omaksunut kollektiivista huonoa itsetuntoa, se syntymässä saatu itsevarmuus vaikuttaa muiden silmissä ylimielisyydeltä.
Minä en itse vain viihdy tietynlaisten ihmisten seurassa. En ole koskaan kiusannut ketään, en haukkunut ketään. Riidellyt olen lapsena ja teininä ja aikuisenakin, mutta en ole koskaan lyönyt vyön alle enkä alentunut kiusaamaan. On hyvin mahdollista, että olemukseni (saan olla tässä, olen hyvä tällaisena kuin olen, saan olla kiinnostunut mistä haluan, saan tehdä kivojakin asioita) on ärsyttänyt sellaisia, joiden kotoa ei ole saanut samanlaista itsetuntoboostia ja varmuutta elämään.
En ole ollut kaveri sellaisten kanssa, joista vaistoaa että heillä ei ole empatiaa sen vertaa, että ymmärtäisivät jokaisen olevan inhimillinen ihminen. En ole pitänyt seläntakanapuhumisesta. En ole välittänyt tietyistä asioista, joista jotkut ns. alemman sosiaaliluokan naiset leimallisesti tykkäävät. Meillä ei ole mitään yhteistä. Ymmärrän että se voi olla ärsyttävää ja siitä voidaan ajatella kaikenlaista, mutta en ole täällä miellyttämässä ketään enkä kasvattamassa kenenkään muiden lapsia yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi.
eliitin lapset ovat kiusaajina pahimmat, kukaan ei uskalla puuttua eliitin toimintaan, eivät myöskään opettajat ja rahalla voi ostaa kaiken oikeuden Suomessa...
ja eliitin lapset tietävät tämän ja voivat siksi tuhota kenet tahansa haluavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut ja olen edelleen aivan eri mieltä suurimman osan kanssa. Oman kokemukseni mukaan pahimmat kiusaajat, ja nimenomaan pahimmat "jengit" tulee sosioekonomisesti heikommassa asemasta olevista perheistä.
Kateus ja katkeruus opitaan vanhemmilta, ja se muuttuu muiden kiusaamiseksi päiväkodissa, koulussa ja myöhemminkin vielä. Mikään ei ole niin tabu tässä maassa kuin herraviha ja se, että mitä huonompi asuinalue, sitä enemmän käytöshäiriöisiä lapsia.
Suomessa rakastetaan ajatusta hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta, mutta kyllä ne on yleensä ne suhteellisen osattomat, joiden jälkikasvulla ei ole empatia kehittynyt ja joiden vihan aistii jo pelkästä olemuksesta.
Kiusaajia löytyy molemmista ryhmistä, ja siitä väliltäkin.
Usein, kun puhutaan huonosta perheestä, ihmiset olettavat, että puhutaan nimenomaan köyhistä. Köyhyyteen liitetään kaikkia negatiivisia piirteitä, vaikka sairauksia, väkivaltaa ja päihdeongelmaa löytyy niistä paremmistakin piireistä yhtä lailla. Huono perhe voi olla myös varakkaita, menestyneitä ja koulutettuja.
Siitä varmaan syntyy tämä ristiriita. Monet ihmiset, kuten minä itsekin, muistan kiusaajien tulleen monesti varakkaista perheistä, eivät toki kaikki.
Julkisessa keskustelussa pitäisi selkeämmin määritellä mitä niillä huonoilla kasvuolosuhteilla ja perhetaustalla tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kotona on hyvä henki, rento ja suvaitsevainen ja siellä on helppo olla, tarvetta toisten alistamiseen ja kiusaamiseen ei ole, usein taustalla on kateus ja paha olo.
Meidän pojalla on lievä hahmotushäiriö ja on sen vuoksi hiukan kömpelö. Ns. hyvästä perheestä oleva luokkakaveri on nyt ottanut poikamme silmätikuksi ja kiusaa somea myöten. Kommentit ja käytös ovat julmia ja vaikuttaa täysin empatiakyvyttömältä, mutta omaa kuitenkin ison kaveripiirin. Itselleni oli jonkinlainen hämmästys, että tuosta pojasta paljastui tuollainen puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus on sellainen, että olin lapsena hyvätuloisesta perheestä ja pahasti koulukiusattu. Mua kiusasi köyhemmistä olosuhteista olevat tytöt, sekä pojat.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan. Minun pääkiusaajani olivat koulun rehtorin tytär ja tämän paras kaveri, paikallisen Citymarketin kauppiaan tytär. Molemmat ns. hyvistä perheistä kaikin puolin.
Kukaan ei koskaan uskonut, että ne edes kiusaa. Itse asiassa, saivat hymypatsaita ja seiskaluokalla heidät valittiin "kiusattujen tukioppilaiksi". Siis luokan pahimmat kiusaajat. Mutta nämä olivat hienovaraisia ja yllyttivät toiset tekemään likaisemmat työnsä, joista voi jäädä konkreettisesti kiinni. Jos joku sitten väitti, että tämä X käski, niin kukaan ei uskonut, tämä X:hän oli ihana hymyilevä ja niin hyvätapainen herranterttu, nyt kyllä juksaat varmasti! Lisäksi ne olivat erittäin tehokkaita uhkailemaan niin että useimmat kiusatut ei uskaltaneet puhua kellekään kiusaamisesta. Esim. minut he hiljensi sillä, että satuttaisivat pikkuveljeäni, jos kantelen. Meinasin vähän uhmata, ja pikkuveljeltäni oli seuraavana päivänä riistetty koulumatkalla pyörä ja reppu ja heitetty kuraojaan rikottuina. Taaskaan tekijät ei suoraan nämä tytöt, vaan jotkut niiden ystäväpojat. En uskaltanut enää edes vihjata, että minua kiusataan.
Tuosta tuli mieleen yksi työkaverini.
Esittää kiusattua ja herkkää ihmistä, vaikka on aggressiivinen kun muut ei näe.
Tekee asian niin ammattimaisesti, että taustalla täytyy olla paljon kokemusta.
Oikeasti pahoja ihmisiäkin on, vaikkakin harvassa, eli ei kotiolot aina vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Jotkut ovat ihan luonnostaan psykopaatteja. Lapsikin voi olla paha. Se, mikä on lopputulos määräytyy geeneistä JA kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut ja olen edelleen aivan eri mieltä suurimman osan kanssa. Oman kokemukseni mukaan pahimmat kiusaajat, ja nimenomaan pahimmat "jengit" tulee sosioekonomisesti heikommassa asemasta olevista perheistä.
Kateus ja katkeruus opitaan vanhemmilta, ja se muuttuu muiden kiusaamiseksi päiväkodissa, koulussa ja myöhemminkin vielä. Mikään ei ole niin tabu tässä maassa kuin herraviha ja se, että mitä huonompi asuinalue, sitä enemmän käytöshäiriöisiä lapsia.
Suomessa rakastetaan ajatusta hyvästä köyhästä ja pahasta rikkaasta, mutta kyllä ne on yleensä ne suhteellisen osattomat, joiden jälkikasvulla ei ole empatia kehittynyt ja joiden vihan aistii jo pelkästä olemuksesta.
Ihan sama, mikä on kokemus. Suomessa on vähän jos mitään tutkittua tietoa kiusaajista. Kiusattavista sen sijaan on saatu tietoa: heissä on eroavaisuuksia. Ei saisi erottua, vaan pitäisi olla kuten muutkin. Eräs lehtiartikkeli meni niin pitkälle, että ehdotti köyhille Samsung Galaxy lisää, jotta lapset eivät erottuisi joukosta huonoilla puhelimillaan. Artikkeli oli niin absurdi, että turha sitä on kommentoida sen enempää.
Mun pappa jäi sodassa koukkuun huumeisiin, äiti oli toisen polven sotainvalidi ja sai minut 17 vuotiaana ja kaikkiaan viisi lasta. Ei tässä kovin hyvät lähtökohdat ollut.
- kiusaaja, joka tuli ihan paskasta perheestä