Hs: mielipide: Lääkärinä tienaan työterveyshuollossa päivässä sen minkä saan julkisella puolella viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ennen töitä julkisella puolella. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta en koskaan saanut vaikuttaa loma-aikoihini, yksittäiset palkattomat vapaapäivät evättiin aina, vaikka niihin oli hyvä syy ja niitä pyysi ajoissa, osa-aikatyöhön ei toistuvista pyynnöistä huolimatta päästetty, usein ruokataukoja ei ehtinyt pitää, päivät venyi koska työtä oli niin paljon, ylitöitä joutui tekemään, työaikoihin ei voinut itse vaikuttaa eli työnantaja määräsi hankalat työajat, koko ajan tuli vaatimuksia ottaa vastaan enemmän ja enemmän potilaita ja tehdä tehokkaammin ja tehokkaammin, kirjata nopeammin ja nopeammin. Palkkaan ei voinut vaikuttaa.

Irtisanouduin. Teen edelleen töitä julkiselle puolelle, mutta firman kautta, en työsuhteessa enkä virkasuhteessa. Työ on sisällöltään samaa kuin ennen. Mutta nyt saan päättää itse loma-aikani, työaikani, työaikaprosenttini, taukoni ja montako potilasta otan vastaan päivässä. Palkka on vähän enemmän kuin ennen. Kukaan yritä pakottaa mihinkään ylitöihin tai tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Toki ottamalla enemmän potilaita saa enemmän palkkaa.

Miksi siis kukaan tekisi töitä työsuhteessa/virkasuhteessa julkisella, kun ihan jo työaikojen ja loma-aikojen osalta työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Lapsia ei pääse hakemaan ajoissa päiväkodista, lapsen kevätjuhlaa varten ei saa vapaapäivää, lomaa ei saa heinäkuulle jolloin päiväkodit on kiinni jne.

Hyvä sulle, että löytyi noin hyödyllinen vaihtoehto, mutta tuollainen rusinat pullasta mentaliteetti ei ikäväkseen ole systeemi johon Suomella on varaa.

Enkä mä tosiaan sua henkilökohtaisesti moiti, kaikki tietysti tekee vastaavan tempun, jos mahdollista.

Meillä ei ole tässä maassa varaa siihen, että vähemmistö kansasta ylipäätään käy töissä. Meillä on satoja tuhansia ihmisiä, joiden mielestä on ihan oikein, että veronmaksajat elättävät heitä kotiin ,kun ei nyt huvita eikä kannata tehdä töitä ollenkaan, koulutkin on käymättä. Ei se vaan mene niin, että ne ihmiset sitten ,joista on kaikille hyötyä, ajetaan ihan piippuun loputtominen vaatimuksineen. Jos ei lääkäri saa palkatonta vapaata lapsensa kevätjuhlaan, niin se on jo vittuilua.

Ihan samanlaista vittuilua se lääkärikin harrastaa, kun ei anna kiinteiatöhuollossa työskentelevän olla poissa silloin, kun hän ei itse koe olevansa työkyvytön.

Lapsi on ekstraa, ei perusoikeus. Jos haluaa elämässään ekstraa, pitää opetella olemaan vastuussa sen verran siitä ekstrasta, ettei kiukuttele heti kun tulee itselle halu olla poissa töistä tämän ekstran vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ennen töitä julkisella puolella. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta en koskaan saanut vaikuttaa loma-aikoihini, yksittäiset palkattomat vapaapäivät evättiin aina, vaikka niihin oli hyvä syy ja niitä pyysi ajoissa, osa-aikatyöhön ei toistuvista pyynnöistä huolimatta päästetty, usein ruokataukoja ei ehtinyt pitää, päivät venyi koska työtä oli niin paljon, ylitöitä joutui tekemään, työaikoihin ei voinut itse vaikuttaa eli työnantaja määräsi hankalat työajat, koko ajan tuli vaatimuksia ottaa vastaan enemmän ja enemmän potilaita ja tehdä tehokkaammin ja tehokkaammin, kirjata nopeammin ja nopeammin. Palkkaan ei voinut vaikuttaa.

Irtisanouduin. Teen edelleen töitä julkiselle puolelle, mutta firman kautta, en työsuhteessa enkä virkasuhteessa. Työ on sisällöltään samaa kuin ennen. Mutta nyt saan päättää itse loma-aikani, työaikani, työaikaprosenttini, taukoni ja montako potilasta otan vastaan päivässä. Palkka on vähän enemmän kuin ennen. Kukaan yritä pakottaa mihinkään ylitöihin tai tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Toki ottamalla enemmän potilaita saa enemmän palkkaa.

Miksi siis kukaan tekisi töitä työsuhteessa/virkasuhteessa julkisella, kun ihan jo työaikojen ja loma-aikojen osalta työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Lapsia ei pääse hakemaan ajoissa päiväkodista, lapsen kevätjuhlaa varten ei saa vapaapäivää, lomaa ei saa heinäkuulle jolloin päiväkodit on kiinni jne.

Niin kukapa ei olisi tyytyväinen löysempään duuniin paremmalla palkalla.

Ja mahdollisuuteen pröystäillä asialla.

Vierailija kirjoitti:

Lakkautetaan koko terveydenhuolto, lopetetaan lääkäreiden yms koulutus ja jokainen pärjätköön omillaan. Ei ole mitään järkeä alkaa verovaroista kustantamaan jopa yli kymppitonnin kuukausituloja tuhansille lääkäreille.

Vielä kun siinä on kaikenkaikkiaan vuokrafirmat vetämässä välistä, niin hyvä tulee. Toki se kaiken ilmaiseksi tekevä vakuutusyhtiö, jos saadaan lisäksi välikädeksi, niin valtio itseasiassa tienaa sillä.

Samaa mieltä. Omillaan tässä on muutenkin, kun lääkärille ei saa aikoja, ja jos saa niin hoito on mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ennen töitä julkisella puolella. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta en koskaan saanut vaikuttaa loma-aikoihini, yksittäiset palkattomat vapaapäivät evättiin aina, vaikka niihin oli hyvä syy ja niitä pyysi ajoissa, osa-aikatyöhön ei toistuvista pyynnöistä huolimatta päästetty, usein ruokataukoja ei ehtinyt pitää, päivät venyi koska työtä oli niin paljon, ylitöitä joutui tekemään, työaikoihin ei voinut itse vaikuttaa eli työnantaja määräsi hankalat työajat, koko ajan tuli vaatimuksia ottaa vastaan enemmän ja enemmän potilaita ja tehdä tehokkaammin ja tehokkaammin, kirjata nopeammin ja nopeammin. Palkkaan ei voinut vaikuttaa.

Irtisanouduin. Teen edelleen töitä julkiselle puolelle, mutta firman kautta, en työsuhteessa enkä virkasuhteessa. Työ on sisällöltään samaa kuin ennen. Mutta nyt saan päättää itse loma-aikani, työaikani, työaikaprosenttini, taukoni ja montako potilasta otan vastaan päivässä. Palkka on vähän enemmän kuin ennen. Kukaan yritä pakottaa mihinkään ylitöihin tai tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Toki ottamalla enemmän potilaita saa enemmän palkkaa.

Miksi siis kukaan tekisi töitä työsuhteessa/virkasuhteessa julkisella, kun ihan jo työaikojen ja loma-aikojen osalta työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Lapsia ei pääse hakemaan ajoissa päiväkodista, lapsen kevätjuhlaa varten ei saa vapaapäivää, lomaa ei saa heinäkuulle jolloin päiväkodit on kiinni jne.

Eliitti valittaa kun valikoi lapsille maailman, jossa loman on oltava heinäkuussa tai lähdetään lätkimään duunista, jotta voidaan palata sinne elokuussa.

Eliitti??? Minä en ihan tavan hoitajana saa hakea lomia vuoden loppuun asti kun ei saada sijaisia ja on kielletty niitä hakemasta. Eli mitään lomia ei voi suunnitella, ei lasten lomia, ei joulua, ei mitään. Tämä julkisella puolella. Kai minullakin luulisi olevan oikeus niihin ja suunnitella muutakin elämää. Työnantajan mielestä ei.

Alan saada tarpeekseni.

Mä en ihan tavan työntekijänä myöskään voi tietää, milloin saan pitää lomaa. Ei joulua, ei viikonloppuja ystävän kanssa, ei mitään uusia vuosia tai vastaavia.

Ei ole olemassa perusoikeutta tietää loma kuukausia etukäteen. Lakia ei myöskään määritellä niin, että syyskuussa pitäisi olla jo tiedossa, onko loma joulun aikaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ennen töitä julkisella puolella. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta en koskaan saanut vaikuttaa loma-aikoihini, yksittäiset palkattomat vapaapäivät evättiin aina, vaikka niihin oli hyvä syy ja niitä pyysi ajoissa, osa-aikatyöhön ei toistuvista pyynnöistä huolimatta päästetty, usein ruokataukoja ei ehtinyt pitää, päivät venyi koska työtä oli niin paljon, ylitöitä joutui tekemään, työaikoihin ei voinut itse vaikuttaa eli työnantaja määräsi hankalat työajat, koko ajan tuli vaatimuksia ottaa vastaan enemmän ja enemmän potilaita ja tehdä tehokkaammin ja tehokkaammin, kirjata nopeammin ja nopeammin. Palkkaan ei voinut vaikuttaa.

Irtisanouduin. Teen edelleen töitä julkiselle puolelle, mutta firman kautta, en työsuhteessa enkä virkasuhteessa. Työ on sisällöltään samaa kuin ennen. Mutta nyt saan päättää itse loma-aikani, työaikani, työaikaprosenttini, taukoni ja montako potilasta otan vastaan päivässä. Palkka on vähän enemmän kuin ennen. Kukaan yritä pakottaa mihinkään ylitöihin tai tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Toki ottamalla enemmän potilaita saa enemmän palkkaa.

Miksi siis kukaan tekisi töitä työsuhteessa/virkasuhteessa julkisella, kun ihan jo työaikojen ja loma-aikojen osalta työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Lapsia ei pääse hakemaan ajoissa päiväkodista, lapsen kevätjuhlaa varten ei saa vapaapäivää, lomaa ei saa heinäkuulle jolloin päiväkodit on kiinni jne.

Eliitti valittaa kun valikoi lapsille maailman, jossa loman on oltava heinäkuussa tai lähdetään lätkimään duunista, jotta voidaan palata sinne elokuussa.

Minä priorisoin oman lapsen tärkeämmäksi kuin työn, jos joudun valintatilanteeseen, jossa oma lapsi on heitteillä iltapäivät ja heinäkuut työni takia. Onko siinä jotain pahaa? Vai pitäisikö priorisoida työ vai?

Pienen lapsen lapsuus on hieman yli 10 vuotta, työelämää tulee 40 vuotta. Mitä sitä kiirehtimään. Oma lapsi on lapsi lyhyen aikaa ja töissä pitäisi jaksaa monta vuosikymmentä. Myös akateemisilla on oikeus pitää huolta itsestään ja perheestään.

Niin että lapsi on heitteillä koko ajan, kun äidillä on töitä? Vai olisiko niin, että lapsen äiti järjestää elämänsä niin, että lapsi ei ole heitteillä, jos joku tietty yritys on kiinni? Olisiko sittenkin niin, että lapsen huoltaja järjestää asiansa niin, että lasta tehdessään jo miettii, kuka on lapsen kanssa ja milloin? Kai sen sentään osaa paperilla laskea, kauanko lapsi tarvitsee jonkun läsnäoloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ennen töitä julkisella puolella. Työ sinänsä oli mukavaa, mutta en koskaan saanut vaikuttaa loma-aikoihini, yksittäiset palkattomat vapaapäivät evättiin aina, vaikka niihin oli hyvä syy ja niitä pyysi ajoissa, osa-aikatyöhön ei toistuvista pyynnöistä huolimatta päästetty, usein ruokataukoja ei ehtinyt pitää, päivät venyi koska työtä oli niin paljon, ylitöitä joutui tekemään, työaikoihin ei voinut itse vaikuttaa eli työnantaja määräsi hankalat työajat, koko ajan tuli vaatimuksia ottaa vastaan enemmän ja enemmän potilaita ja tehdä tehokkaammin ja tehokkaammin, kirjata nopeammin ja nopeammin. Palkkaan ei voinut vaikuttaa.

Irtisanouduin. Teen edelleen töitä julkiselle puolelle, mutta firman kautta, en työsuhteessa enkä virkasuhteessa. Työ on sisällöltään samaa kuin ennen. Mutta nyt saan päättää itse loma-aikani, työaikani, työaikaprosenttini, taukoni ja montako potilasta otan vastaan päivässä. Palkka on vähän enemmän kuin ennen. Kukaan yritä pakottaa mihinkään ylitöihin tai tekemään nopeammin ja tehokkaammin. Toki ottamalla enemmän potilaita saa enemmän palkkaa.

Miksi siis kukaan tekisi töitä työsuhteessa/virkasuhteessa julkisella, kun ihan jo työaikojen ja loma-aikojen osalta työn ja lapsiperheen yhteensovittaminen on täysin mahdotonta. Lapsia ei pääse hakemaan ajoissa päiväkodista, lapsen kevätjuhlaa varten ei saa vapaapäivää, lomaa ei saa heinäkuulle jolloin päiväkodit on kiinni jne.

Eliitti valittaa kun valikoi lapsille maailman, jossa loman on oltava heinäkuussa tai lähdetään lätkimään duunista, jotta voidaan palata sinne elokuussa.

Eliitti??? Minä en ihan tavan hoitajana saa hakea lomia vuoden loppuun asti kun ei saada sijaisia ja on kielletty niitä hakemasta. Eli mitään lomia ei voi suunnitella, ei lasten lomia, ei joulua, ei mitään. Tämä julkisella puolella. Kai minullakin luulisi olevan oikeus niihin ja suunnitella muutakin elämää. Työnantajan mielestä ei.

Alan saada tarpeekseni.

Täsäs tulee oikeuteutesi:

Sinulla on oikeus tietää lomasi 2vko ennen sen alkua.

Noin, ole hyvä.

Tämähän se on tätä hoitsukoiden itkua. Ekstraa, ekstraa, ekstraa ja vielä kerran ekstraa pitäisi saada tai muuten saadaan tarpeekseen. Lakkoillaan ja itketään, ettei töissä pärjää, kun pitää koko ajan saada jotain ekstraa.

On kyllä kumma näkemys hoitajan työstä. Lääkäri on missä milloinkin, ja hoitajat tarkkailevat potilaiden vointia ja siinä tapahtuvia muutoksia aistiensa ja monien mittaus- ja tarkkailulaitteiden avulla, joiden toimintakin heidän on hallittava. Hoitaja on se, joka kutsuu lääkärin potilaan luo, silloin, kun se  hänestä on tarpeellista. Näin on  myös osaston vakituisten lääkäreiden kohdalla.

Mitenkähän esim. akuuttisairaalan ainoa päivystävä lääkäri voisi ilman hoitajan osuutta edes tietää, milloin hänen on mentävä jonkin potilaan luo? Lääkärinkierrotkin  on jo monin paikoin siirretty osaksi historiaa. Lääkäri tietysti seuraa oman yksikkönsä potilaan vointeja tietokoneelta. Siellä on tutkimustulokset, ja myös hoitajien havainnot potilaiden tilasta. Päivystäjä on usein talon ulkopuolinen lääkäri, jolle kaikki on outoa, eikä hän tiedä koko talon potilaista oikeastaan yhtään mitään päivystämään alkaessaan. Tietokoneella ei myöskään näy välitöntä kiireellistä apua tarvitsevan potilaan sen hetkisestä tilanteesta mitään, koska hoitaja on jäänyt auttamaan potilasta ja hälyttää tai pyytää työkaveriaan hälyttämään lääkärin paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin kaupungin työterveyteen tuo ei kyllä päde :D

Totta. Kun olin kaupungilla töissä, ne ohjas mut aina kunnan terveysasemalle kaikkien terveysongelmien kanssa, kun ei kuulemma kuuluneet heille... Kun ei ollut sitäkään työsuhde-etua, niin jätin hommat kaupungilla. Nyt työskentelen yrityksessä jossa ei ole työterveyshuoltoa lainkaan, mutta ihan sama. Parempi työnantaja silti kuin Helsingin kaupunki!

Rahanko vuoksi lääkäriksi ryhdyit?