Lue keskustelun säännöt.
Puhutko oikeasti ruotsia?
22.09.2023 |
Olen suorittamut peruskoulun ja lukion pakolliset ruotsin kielen opinnot arvosanoin 7-8. Kysyttäessä kielitaitoa merkitsen vain suomi ja englanti. Toimin näin muun muassa työnhaussa koska en oikeasti pysty kommunikoimaan ruotsiksi juuri ollenkaan.
Kommentit (93)
Pari lausetta voin sanoa ja ehkä ne pari myös ymmärrän toisen sanomana. Kirjoittaminen ei suju sen paremmin. En todellakaan voi kommunikoida ruotsiksi. Ei onneksi ole tarvekkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän suomenruotsalaisten keskellä (myös oma perhe 2 kielinen) ja puhun kyllä. Jossain vaiheessa en vain jaksa keskittyä ja siirryn suomenkieleen muiden jatkaessa ruotsiksi.
Ruotsalaisten kollegoiden kanssa puhun ruotsia
Muutenkin elän kotona "kielipuolista" elämää: meillä on usein tilanteita että samassa pöydässä puhutaan suomea, ruotsia, espanjaa, portugalia, ranskaa ja yhteisenä kielenä englantia😅
En edes halua osata ruotsia. Minun luonteellani kaikki minkä sanotaan olevan pakollista nostaa karvat pystyyn
Sain itsekin lukiossa ruotsista arvosanoja välillä 7-8 ja runnoin yliopisto pakkoruotsin hampaat irvessä läpi, mutta en suostu ruotsia enää ikinä puhumaan
Kirjoitin ruotsista M:n, mutta en ole joutunut käyttämään kieltä. Ymmärrän todella hyvin, mutta varmasti puhumistilanne olisi vaikea alkukankeuden takia.
Aupairina Saksassa (lyhyt Saksa koulussa) aikoinaan oli tosi vaikeaa aluksi puhua, mutta kun päivittäin kieltä käytti, alkoi onnistua eikä sen koommin ole taito unohtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko oikeasti ruotsia?
Jäi kielitaito kesätyövuosista lukion aikana ja sen jälkeen. Luen edelleen kiinnostavat ruotsalaiset kirjat alkuperäiskielisinä ja jos kohdalle sattuu, katson ruotsalaisia elokuvia ja sarjoja mielelläni.
En enää. Puhuin nuorena joskus 30 vuotta sitten.
Kun katson ruotsalaisia sarjoja tekstityksellä huomaan, että ymmärrän 90 prosenttia. Eli nopeasti se kielitaito tulisi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty töissä tai työnhaussa tms. todellakaan ruotsilla pärjäämään, mutta turistiasioissa varmastikin ihan jees.
Töissä on pakko käyttää ruotsia välillä, kun on ruotsinkielisiä asiakkaita. Totesin, että kun kukaan muu (=hesalaiset kolleegani) eivät sitä uskalla puhua, niin ihan sama, minua ei huono kielitaitoni haittaa. Ja onhan se petraantunut (bli bättre) tässä sitä käyttäessä. Kirjoittaminen on aina helpompaa, kun on aikaa miettiä ja googlailla, mutta puhuminen tietenkin on hapuilevaa. Jokapäiväisistä asioista puhuminen on suht' helppoa, mutta oman työn asiasanasto on haastavaa ihan äidinkielenään ruotsia puhuvallekin.
Mut onhan tästä ammatillisesti hyötyä, ja rahallisesti, kun muut ei voi ottaa kaikkia keikkoja vastaan.
Englanti on se mun pääkieli töissä, ja huomaan monen ruotsalaisenkin käyttävän mielummin sitä. Jonkin verran puhun saksaa, mutta lähinnä kohteliaisuuksia voin sillä vaihtaa ja tilata ravintolassa ruuan.
Meillä saattaa saman päivän aikana olla käytössä suomi, englanti, ruotsi, norja, tanska, italia, viro ja portugali. Noista ymmärrän vähintään satunnaisia sanoja, joten espanjakin varmaan menisi sillä samalla tasolla. Ranskaa en ymmärrä enkä osaa muuta kuin kiitos ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Aloitin Ruotsin opiskelun aivan kansakoulupohjalta v. 1968, kun menin keskikoulun 1. luokalle. Sen jälkeen 8 vuotta ruotsia keskikoulussa ja lukiossa.
Aika tyhmä pitää olla, jos sinä aikana opi ruotsia. Saksankin opin lukiossa kolmessa vuodessa.
En sanaakaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä.
300 000 ulkomaalaisen kanssa suomessa + ulkomailla + netissä englantia tarvitaan aina.
Ruotsalaisia taas on 5000 ja he osaavat kaikki enkkua. En puhu siis suomenruottalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 vuotta Ruotsissa ja 3 vuotta Tanskassa elänyt ja hengissä selvinnyt.
Opetan lukiossa ruotsia ja englantia. Uskon pärjääväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan lukiossa ruotsia ja englantia. Uskon pärjääväni.
No älä.
Olen yrittänyt mutta jostain syystä aina puheen aloittaessani lentää oksennus. Johtuu luultavasti siitä että ruotsi on maailman oksettavin kieli 🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Pakko puhua. Asiakaspalvelussa puhelimitse. Oman alani jargonin, sekä peruskieliopin hallitsen, mutta auta armias jos joku kadulla pysäyttäisi, ja kysyisin vaikka ajo-ohjeita ruotsiksi. Selviäisin, mutta kömpelösti ja käsillä avustaen.
Lukiossa kirjoitin ruotsista eximian 24 vuotta sitten.
En puhu. Osaan kyllä, mutta en puhu. Eikä ole edes tarvetta sellaiselle.
Täysin turhalta tuntuu koko ruosinkielen osaaminen. Toistakymmentä vuotta olin töissä yrityksessä joka on osa isompaa ruotsalaista emoyhtiötä. Edes silloin en tarvinnut ruotsia osata kuin ihan yhden käden sormin laskettavan määrän. Niistäkin tilanteista olisi englanniksi selvinnyt vaivattomasti.
Puhun. Viimeksi tuli kuukausi sitten puhuttua, kun kävin Tukholmassa. Saksan kieli taas itsellä unohtunut enemmän, vaikka aloitin sen opiskelun aiemmin. Just ja just pystyy lipun ostamaan museoon tai tilaamaan ruokaa, mutta keskustelua en pystyisi saksaksi pitää yllä.
Puhun, puhuin jo kesätöissä ennen kuin olin edes lukiota loppuun käynyt. Olen nopea oppimaan kieliä.