Lue keskustelun säännöt.
HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus
Kommentit (500)
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Jep! Tasoteoreetikot selittävät aina näistä top 1 % miehistä, mutta eivät koskaan tajua, että heidän esimerkkinsä koskevat muutenkin top 1 % ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
*karskilta.
Kuten poistetussa keskustelussa kirjoitin, niin miehet täällä tuntuvat käyttävän tasoteoriaa eräänlaisena "naisenhankintaoppaana". Monet asiat saavat sen kautta loogiselta tuntuvan selityksen, myös naisnäkökulmasta (omasta mielestäni), vaikkakaan tasoteoria ei ole yksi ainoa oikea näkökulma pariutumiseen. Tasoteoria on miehinen, käytännönläheinen ja konkreettinen näkökulma pariutumiseen ja nimenomaan sellaisena kiinnostava. Itse kiinnostuin siitä nimenomaan sen vuoksi, että se on niin toisenlainen kuin oma näkökulmani oli (sikäli kun sitä edes oli, en ollut ikinä edes miettinyt pariutumista aiemmin). Omasta näkökulmastani tasoteoria on avannut kokonaan uuden maailman.
Itse olen niin ylivertainen, että minulle ei sen vuoksi kumppania ole löytynyt.
XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Tasoteoria toimii sillä tasolla, että kauniit pariutuu todennäköisesti kauniiden kanssa ja taviket tavisten. Tavisten kesken tasoteorialla ei ole juuri mitään kykyä ennustaa mitään, mistä parhaana esimerkkinä ensitreffit alttarilla. Siksi nämä joutuvat jauhamaan jääkiekkoilijoista koska se on ainoa asia jossa tasoteorialla on jotain ennustettavuutta. Voitonriemuisena lällättävät että naiset myöntää että tasoteoria on totta, jos otetaan toi neurotyypillisten jo päiväkodissa tajuama juttu, että hyvännäköiset saa anteeksi enemmän kuin muut ja kiinnostaa useampia. Vaikka muu osa teoriasta on ihan tuubaa eikä ennusta yhtään mitään.
Ei rakkaus ja kemia katso mitään yhtä piirrettä ulkonäössä.
Itse ihastuin kaljuun mieheen, eikä kukaan muu voisi olla komeampi.
Ihastumisen tunne tulee itsestään. Ei siihen voi vaikuttaa.
Itsellä ehkä se voi harmittaa, jos mies on lyhyempi, mutta silloinkin lähinnä harmittaa se, että miksi itse en ole lyhyempi.
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Tai sitten ihan vaan sen takia, että uskomuksesta puhutaan teoriana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työväenluokasta, puoliso yrittäjäsuvun kasvatti, arvot hyvin samankaltaiset, samaa ikäluokkaa ja ehkä se henkinen tasokin on sopiva, meillä on aina synkannut, jo ennen rakastumistakin. Tasoteorian mukaan meidän ei olisi pitänyt kohdata muuten kuin korkeintaan seksissä.
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Mutta onko se suppea. Kysyntä on asia, jota miehet ilmeisesti aika aktiivisesti ajattelevat naisia miettiessään. Onko minulla mahdollisuus tuohon naiseen? Paljonko on kilpailijoita? Kaikki tämäntyyppiset asiat ovat hyvin selkeitä evoluutiobiologian näkökulmasta ja myös miehisestä näkökulmasta noin muuten.
Mitä vähemmän miehen tarvitsee miettiä kysyntää, sitä enemmän hänellä itsellään on kysyntää, jolloin hänestä tulee ikään kuin naisen kaltainen reaktioissaan ja käyttäytymisessään. Tämä oli 12121212:n oivallus useampi vuosi sitten ja mielestäni se on suorastaan nerokas ja silmiä avaava. Tunnistin heti, että noin se on, luultavasti tuo oli 12121212:n oma oivallus. Siihen aikaan täällä oli muitakin eteviä ja älykkäitä mieskeskusteluijoita, joilla oli todella hyviä pointteja. Toinen mieleenjäänyt oli se, että tasot ovat ikäänkuin läpinäkyviä kerroksia emmekä pariudu oman tasomme alapuolelle. Katselemme sinne ylös mieluummin (hypergamia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
No ensisijaisesti tämä on minulle viihdettä. Ja toissijaisesti ärsytyksen purkua siitä, että täällä palstaillessani minua jatkuvasti syytetään ja syyllistetään asioista jotka eivät pidä elämässäni paikkaansa, ihan missä tahansa ketjussa yritänkin keskustella. Nautin kun naiset servaavat noita styllistäjiä :D. Ketä tahansa ketuttaisi jos koko ajan jankataan että olet sellainen ja tällainen vaikka et ole ja miesselitetään mitä ajattelet ja tunnet.
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin.
Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.
Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.
Aivan, tuo pyhä kolmiyhteys ratkaisee suhteen jatkuvuuden, ulkonäkö muodostaa eräänlaisen alkukarsinnan siihen tapaan kuin tasoteoria esittää.
Otsikossa mainittu henkisyys saa aina konkreettisen ilmiasun, kun asioita aletaan tutkia lähemmin. Henkisyys on mitattavissa olevia asioita sitten kuitenkin loppupeleissä. Esimerkiksi äo on hyvin helppo mitata. Samaten on helppo katsoa tilastoista minkäikäisistä tulee pareja.
Tosin tasoteoria esittää että ulkonäkö ja status ovat ainoat pariutumiseen voimakkaasti vaikuttavat seikat ja että niitä ei oikein voi millään muulla kompensoida.
Ei ole koskaan esittänyt, että ne ovat ainoat seikat. En tiedä vääristeletkö tahallasi vai etkö ole lukenut tasoteorian alkuperäisiä tekstejä, taulukoita jne. 12121212 on myös jo useita vuosia sitten näistä tänne kirjoittanut. Sitä paitsi status sisältää monia luonteeseen ja persoonallisuuteen liittyviä asioita. Päämäärätietoisuus, vakaus, hyvät sosiaaliset taidot ovat nimittäin osa statusta. Palstalla status ymmärretään usein pelkäksi varallisuudeksi mitä se ei sanakirjamerkityksenkään mukaan ole.
Tuossa tasoteoria taas siirtelee maalitolppia. Kun statukseksi voidaan lopulta laskea melkein mikä vain henkilön mukava tai kiinnostava ominaisuus, minkään jollain tavalla objektiivisesti määriteltävän tason määrittäminen alkaa olla jo todella hankalaa.
Silloin tasoteoria alkaa olla vain jälkikäteinen selitys jolla mikä vain pariutuminen voidaan jälkikäteen selittää tasoteorian mukaiseksi kun onhan sillä toisella kuitenkin kiva luonne joka on sitten taas sitä statusta.
Statuksella on sanakirjamerkitys, joka ei ole muuttunut eikä muuttumassa. Sitä on tutkittu myös lasten välisessä vuorovaikutuksessa ja havaittu, että status säilyy melko muuttumattomana aikuisuuteen asti.
No niin on. Ja sosiologiassa se on yksilön asema sosiaalisessa hierarkiassa. Joka on ihan eri asia kuin vaikkapa mukava luonne, empaattisuus yms. pariutumista edistävät seikat.
Tasoteoriassa status ymmärretään hallitsevuutena, itsevarmuutena jne. hierarkiassa asemaa antavia seikkoina. Mutta pariutumisessa voi hyötyä myös muista luonteenpiirteistä jotka eivät samalla tavalla anna statusta.
Nyt siirtelet itse maalitolppia. Älkää tuhlatko minuunkaan aikaanne, olen toivoton tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Mutta onko se suppea. Kysyntä on asia, jota miehet ilmeisesti aika aktiivisesti ajattelevat naisia miettiessään. Onko minulla mahdollisuus tuohon naiseen? Paljonko on kilpailijoita? Kaikki tämäntyyppiset asiat ovat hyvin selkeitä evoluutiobiologian näkökulmasta ja myös miehisestä näkökulmasta noin muuten.
Mitä vähemmän miehen tarvitsee miettiä kysyntää, sitä enemmän hänellä itsellään on kysyntää, jolloin hänestä tulee ikään kuin naisen kaltainen reaktioissaan ja käyttäytymisessään. Tämä oli 12121212:n oivallus useampi vuosi sitten ja mielestäni se on suorastaan nerokas ja silmiä avaava. Tunnistin heti, että noin se on, luultavasti tuo oli 12121212:n oma oivallus. Siihen aikaan täällä oli muitakin eteviä ja älykkäitä mieskeskusteluijoita, joilla oli todella hyviä pointteja. Toinen mieleenjäänyt oli se, että tasot ovat ikäänkuin läpinäkyviä kerroksia emmekä pariudu oman tasomme alapuolelle. Katselemme sinne ylös mieluummin (hypergamia).
Mikä tuossa on se oivallus? Että autisti ei saa kaunotarta? Kovin on vaatimattomia nämä "oivallukset".
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Mutta onko se suppea. Kysyntä on asia, jota miehet ilmeisesti aika aktiivisesti ajattelevat naisia miettiessään. Onko minulla mahdollisuus tuohon naiseen? Paljonko on kilpailijoita? Kaikki tämäntyyppiset asiat ovat hyvin selkeitä evoluutiobiologian näkökulmasta ja myös miehisestä näkökulmasta noin muuten.
Mitä vähemmän miehen tarvitsee miettiä kysyntää, sitä enemmän hänellä itsellään on kysyntää, jolloin hänestä tulee ikään kuin naisen kaltainen reaktioissaan ja käyttäytymisessään. Tämä oli 12121212:n oivallus useampi vuosi sitten ja mielestäni se on suorastaan nerokas ja silmiä avaava. Tunnistin heti, että noin se on, luultavasti tuo oli 12121212:n oma oivallus. Siihen aikaan täällä oli muitakin eteviä ja älykkäitä mieskeskusteluijoita, joilla oli todella hyviä pointteja. Toinen mieleenjäänyt oli se, että tasot ovat ikäänkuin läpinäkyviä kerroksia emmekä pariudu oman tasomme alapuolelle. Katselemme sinne ylös mieluummin (hypergamia).
Ei pariutuminen yleensä noin toimi. Ei ole mitään jonoa naisen luokse jossa voitaisiin katsoa että montako kilpailijaa milloinkin on samoilla apajilla. Tai ehkä on jos puhutaan jostain promillesta kaikkein suosituimpia naisia.
Mutta muuten pariutuminen on useimmiten kahden ihminen välinen kohtaaminen jossa katsotaan että voiko tästä tulla jotain ja jos ei niin jatketaan matkaa. Se ei ole taviksilla valinta monen tarjokkaan välillä. Ja silloin ratkaisevaa on usein se että joku kohdataan oikeassa elämäntilanteessa jossa ollaan jotenkin avoimina suhteen mahdollisuuteen. Kyse on siis paljolti myös sattumasta. Samat kaksi ihmistä vähän eri aikaan eivät päätyisi yhteen mutta oikealla hetkellä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka kokee tasoteorian järkevänä tapana selittää pariutumista on autismin kirjolla. Piste. Autistien ja normojen aivot eroaa toisistaan just sillä tavalla että jankkaus ja vastaväitteet ei tule koskaan loppumaan. Varsinkin kun autistit alottaa saman jankkauksen uudestaan ja uudestaan vaikka masilman tappiin. En usko että nämä keskustelut olisivat tuhannen viestin maratoneja jos autistit allekirjoittaisivat kommenttiinsa autisti.
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin.
Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.
Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.
Aivan, tuo pyhä kolmiyhteys ratkaisee suhteen jatkuvuuden, ulkonäkö muodostaa eräänlaisen alkukarsinnan siihen tapaan kuin tasoteoria esittää.
Otsikossa mainittu henkisyys saa aina konkreettisen ilmiasun, kun asioita aletaan tutkia lähemmin. Henkisyys on mitattavissa olevia asioita sitten kuitenkin loppupeleissä. Esimerkiksi äo on hyvin helppo mitata. Samaten on helppo katsoa tilastoista minkäikäisistä tulee pareja.
Tosin tasoteoria esittää että ulkonäkö ja status ovat ainoat pariutumiseen voimakkaasti vaikuttavat seikat ja että niitä ei oikein voi millään muulla kompensoida.
Ei ole koskaan esittänyt, että ne ovat ainoat seikat. En tiedä vääristeletkö tahallasi vai etkö ole lukenut tasoteorian alkuperäisiä tekstejä, taulukoita jne. 12121212 on myös jo useita vuosia sitten näistä tänne kirjoittanut. Sitä paitsi status sisältää monia luonteeseen ja persoonallisuuteen liittyviä asioita. Päämäärätietoisuus, vakaus, hyvät sosiaaliset taidot ovat nimittäin osa statusta. Palstalla status ymmärretään usein pelkäksi varallisuudeksi mitä se ei sanakirjamerkityksenkään mukaan ole.
Tuossa tasoteoria taas siirtelee maalitolppia. Kun statukseksi voidaan lopulta laskea melkein mikä vain henkilön mukava tai kiinnostava ominaisuus, minkään jollain tavalla objektiivisesti määriteltävän tason määrittäminen alkaa olla jo todella hankalaa.
Silloin tasoteoria alkaa olla vain jälkikäteinen selitys jolla mikä vain pariutuminen voidaan jälkikäteen selittää tasoteorian mukaiseksi kun onhan sillä toisella kuitenkin kiva luonne joka on sitten taas sitä statusta.
Statuksella on sanakirjamerkitys, joka ei ole muuttunut eikä muuttumassa. Sitä on tutkittu myös lasten välisessä vuorovaikutuksessa ja havaittu, että status säilyy melko muuttumattomana aikuisuuteen asti.
No niin on. Ja sosiologiassa se on yksilön asema sosiaalisessa hierarkiassa. Joka on ihan eri asia kuin vaikkapa mukava luonne, empaattisuus yms. pariutumista edistävät seikat.
Tasoteoriassa status ymmärretään hallitsevuutena, itsevarmuutena jne. hierarkiassa asemaa antavia seikkoina. Mutta pariutumisessa voi hyötyä myös muista luonteenpiirteistä jotka eivät samalla tavalla anna statusta.
Nyt siirtelet itse maalitolppia. Älkää tuhlatko minuunkaan aikaanne, olen toivoton tapaus.
Millä tavalla. Sanoit että statuksella on sanakirjamerkitys ja minä kerroin sen sinulla ja myös sen että se ei ole mitä vain luonteen mukavuutta vaan ihan tietynlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
No ensisijaisesti tämä on minulle viihdettä. Ja toissijaisesti ärsytyksen purkua siitä, että täällä palstaillessani minua jatkuvasti syytetään ja syyllistetään asioista jotka eivät pidä elämässäni paikkaansa, ihan missä tahansa ketjussa yritänkin keskustella. Nautin kun naiset servaavat noita styllistäjiä :D. Ketä tahansa ketuttaisi jos koko ajan jankataan että olet sellainen ja tällainen vaikka et ole ja miesselitetään mitä ajattelet ja tunnet.
Etkö voisi ajatella, että miehet yksinkertaisesti näkevät toimintasi eri tavalla kuin sinä itse näet liikoja siitä stressaantumatta. Toki eri asia, jos sinua on nimitelty, mutta noin yleensä näen sen omalla kohdalla motiivina kirjoitella tänne, että saisin tietää muiden ajatuksista ja eriävistä näkökulmista. Sellaisesta voi olla hyötyä, vaikkei näkisi noissa eriävissä näkökulmissa totuuden häivääkään. Vähintäänkin sillä tasolla, että "kaikenlaista sitä onkin".
Itse näen suurimpana hyötynä tasoteoriamiehistä sen itselleni, että olen tutustunut tapaan, millä miehet näkevät naiset. Se ei ole ainoa tapa, mutta se on yksi tapa. Ja nämä ajatukset voivat olla itselleni hyödyksi jossain tilanteessa. Ovat itse asiassa jo olleet hyödyksi, kun olen ymmärtänyt kourallisen asioita, jotka ennen olivat epäselviä tai jotka näin ihan toisin. Minusta on aina parempi olla tietoinen asioista kuin että kuvittelisin oman näkökulmani olevan ainoa oikea tai vallitseva. Tosiasiassa miehet ajattelevat monista asioista toisin mitä tulee sukupuolten välisiin suhteisiin. Sen ymmärtämisestä on ainoastaan etua, ei mitään haittaa (näin itse koen).
Valitsin nenän ja huumorin mukaan
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
Varmaan ihan vain siksi että se on niin suppea. Se myös toimii parhaiten silloin kun tasot ovat hyvin selkeästi havaittavia akselilla hyvin kaunis-erittäin ruma. Harva tavis taas kokee pariutuneensa mitenkään kovin selkeästi tasoteorian mukaan koska tavisten pariutuminen sisältää aina niin paljon muita muuttujia.
Mutta onko se suppea. Kysyntä on asia, jota miehet ilmeisesti aika aktiivisesti ajattelevat naisia miettiessään. Onko minulla mahdollisuus tuohon naiseen? Paljonko on kilpailijoita? Kaikki tämäntyyppiset asiat ovat hyvin selkeitä evoluutiobiologian näkökulmasta ja myös miehisestä näkökulmasta noin muuten.
Mitä vähemmän miehen tarvitsee miettiä kysyntää, sitä enemmän hänellä itsellään on kysyntää, jolloin hänestä tulee ikään kuin naisen kaltainen reaktioissaan ja käyttäytymisessään. Tämä oli 12121212:n oivallus useampi vuosi sitten ja mielestäni se on suorastaan nerokas ja silmiä avaava. Tunnistin heti, että noin se on, luultavasti tuo oli 12121212:n oma oivallus. Siihen aikaan täällä oli muitakin eteviä ja älykkäitä mieskeskusteluijoita, joilla oli todella hyviä pointteja. Toinen mieleenjäänyt oli se, että tasot ovat ikäänkuin läpinäkyviä kerroksia emmekä pariudu oman tasomme alapuolelle. Katselemme sinne ylös mieluummin (hypergamia).
Ei pariutuminen yleensä noin toimi. Ei ole mitään jonoa naisen luokse jossa voitaisiin katsoa että montako kilpailijaa milloinkin on samoilla apajilla. Tai ehkä on jos puhutaan jostain promillesta kaikkein suosituimpia naisia.
Mutta muuten pariutuminen on useimmiten kahden ihminen välinen kohtaaminen jossa katsotaan että voiko tästä tulla jotain ja jos ei niin jatketaan matkaa. Se ei ole taviksilla valinta monen tarjokkaan välillä. Ja silloin ratkaisevaa on usein se että joku kohdataan oikeassa elämäntilanteessa jossa ollaan jotenkin avoimina suhteen mahdollisuuteen. Kyse on siis paljolti myös sattumasta. Samat kaksi ihmistä vähän eri aikaan eivät päätyisi yhteen mutta oikealla hetkellä kyllä.
Millä perusteella sinun näkökulmasi pariutumisesta on ainoa oikea ja muiden väärä? Minulla on sinun käsityksestäsi täysin poikkeava näkemys pariutumisesta, vaikka uskon tai oikeastaan tiedänkin, että kaikki elämässä perustuu sattumaan geeniperimän kautta. Tiede taas pelaa todennäköisyyksillä ja suhteellisuuksilla.
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
No ensisijaisesti tämä on minulle viihdettä. Ja toissijaisesti ärsytyksen purkua siitä, että täällä palstaillessani minua jatkuvasti syytetään ja syyllistetään asioista jotka eivät pidä elämässäni paikkaansa, ihan missä tahansa ketjussa yritänkin keskustella. Nautin kun naiset servaavat noita styllistäjiä :D. Ketä tahansa ketuttaisi jos koko ajan jankataan että olet sellainen ja tällainen vaikka et ole ja miesselitetään mitä ajattelet ja tunnet.
Etkö voisi ajatella, että miehet yksinkertaisesti näkevät toimintasi eri tavalla kuin sinä itse näet liikoja siitä stressaantumatta. Toki eri asia, jos sinua on nimitelty, mutta noin yleensä näen sen omalla kohdalla motiivina kirjoitella tänne, että saisin tietää muiden ajatuksista ja eriävistä näkökulmista. Sellaisesta voi olla hyötyä, vaikkei näkisi noissa eriävissä näkökulmissa totuuden häivääkään. Vähintäänkin sillä tasolla, että "kaikenlaista sitä onkin".
Itse näen suurimpana hyötynä tasoteoriamiehistä sen itselleni, että olen tutustunut tapaan, millä miehet näkevät naiset. Se ei ole ainoa tapa, mutta se on yksi tapa. Ja nämä ajatukset voivat olla itselleni hyödyksi jossain tilanteessa. Ovat itse asiassa jo olleet hyödyksi, kun olen ymmärtänyt kourallisen asioita, jotka ennen olivat epäselviä tai jotka näin ihan toisin. Minusta on aina parempi olla tietoinen asioista kuin että kuvittelisin oman näkökulmani olevan ainoa oikea tai vallitseva. Tosiasiassa miehet ajattelevat monista asioista toisin mitä tulee sukupuolten välisiin suhteisiin. Sen ymmärtämisestä on ainoastaan etua, ei mitään haittaa (näin itse koen).
Höpö höpö, tasojankkaus EI edistä pariutumista. Se on sijaistoimintaa, sen sijaan että olisi siellä elämässä ottamassa kontaktia naisiin, selittää täällä typeriä teorioita äitinsä ikäisille, perusteellisesti pariutuneille naisille. Ei se mihinkään johda.
Vierailija kirjoitti:
Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin.
Miesten ei pitäisi ottaa itseensä kun puhutaan (vihdoinkin!) ääneen miehien kärsimistä mielenterveys ongelmista. Myös mies voi päätyä riippuvuuteen perustuvaan suhteeseen tai ruokkia tietämättään traumasidosta.
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Lähes kaikki jutussa mainituista asioista on tutkittu jo aiemminkin, itsekin olen usein täällä sanonut, että pariskunnilla on samaa tasoa oleva äo (ainakin 20v. vanha tutkimustulos) ja muutenkin puhunut samankaltaisuuden merkityksestä parinvalinnassa. Myös tasokeskusteluissa olen kirjoittanut siitä - tärkein lienee yhteiskuntaluokka, koska se sitoo monia artikkelissakin mainittuja asioita yhteen.
Tasoteoria tulee tuohon rinnalle, sillä myös siinä pätee samankaltaisuus eli ne parit päätyvät yhteen, joilla on samantasoinen kysyntä. Kysyntä muodostuu hieman eri tavoin sukupuolten välillä ja tästäkin on olemassa iso joukko yksittäisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat tasoteorian väitteitä.
Tasoteoria on siitä jännä teoria että se on niin mukautuvainen että se voidaan tunkea melkein minkä tahansa muun pariutumistutkimustuloksen rinnalle ja väittää että ei se ole ristiriidassa sen kanssa. No ei olekaan. Se vain on niin suppea ja yleisluontoinen että se ei selitä kuin vain pienen osan pariutumisesta.
Tasoteoria on mukautuvainen sen vuoksi, ettei se ole tieteellinen teoria. Suppea ja yleisluontoinen sen sijaan on hyvän teorian merkki. Tässä keskustelunaiheena oleva tutkimustuloksen uutisointi herättää minussa epäilyksiä, koska se on niin laaja-alainen. Tuollaisia tutkimustuloksia noin epämääräisillä (ei-tarkkarajaisilla) parametreillä ei ole kovinkaan helppo saada.
Tänne on linkattu useita tasoteoriaan liittyviä tutkimuksia (121212 on sen tehnyt), ne herättävät poikkeuksetta vastustusta, koska ne liittyvät parinvalintaan ulkonäkö edellä. Minusta on yksinkertaisesti tyhmää väittää, ettei parinvalinnassa myös ulkonäöllä olisi iso merkitys.
Harmi kun se eilinen pitkä keskustelu on poistettu, koska en ehtinyt lukea minulle osoitettua linkkiä, kun olin saunomassa. Ajattelin lukea ja kommentoida tänään. Nyt en edes muista aihetta, että olisin voinut löytää sen, Hesarista taisi olla.
Tottakai ulkonäöllä = ulkoisella olemuksella on merkitystä. Useimmiten pariutuminen alkaa tilanteesta, jossa ulkonäkö joko herättää kiinnostuksen tai sitten ei. Poikkeuksena suhteet, jotka syntyvät, kun pitkään ystävinä, työkavereina tms olleet ihmiset havahtuvat huomaamaan, että heidän välillään on muutakin. Jokainen aivan varmasti omasta kokemuksestaan tietää, että toiset ihmiset vetävät puoleensa, useimpia kohtaan ei synny mitään reaktiota, heitä ei edes huomaa, ja jotkut voivat vaikuttaa suorastaan vastenmielisiltä. Niin kadulla, baarissa kuin jossain sovelluksissa.
Mutta tasoteoriajankutuksessa on turhauttavaa se, että vaikka meistä ihmisistä (ja myös palstalaisista) suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä, niin esimerkit haetaan jostain julkkiksista ja miljonääreistä. Eivät ne liikuta meitä millään tavalla. Ei näissä keskusteluissa ole miesmalleja tai jääkiekkoilijoita eikä heistä haaveilevia naisia. Me olemme ihan niitä taviksia, jotka harvoin kääntävät päitä ulkona liikkuessaan, mutta omalle rakkaallemme olemme erityisiä ja ainutlaatuisia.
Olen samaa mieltä siitä, että työkaverin tai kaveripiirin kautta tutustuessa ulkonäöllä on pienempi merkitys. Itseäni keskustelussa kiinnostaa nykyään enemmän se miksi tasoteoria koetaan niin häiritseväksi, että siitä keskusteluun uhrataan niin valtavan paljon aikaa. Siitä on muodostunut ainakin keino purkaa omia pettymyksiä miehiä kohtaan yleensä. Siihen tuntuu myös liittyvän ideologiaa siitä miten pariutuminen on henkistä jos se on oikeanlaista, jolloin miehinen näkökulma seksikkyydestä ja käytännön asioista tuntuu karsilta ja ikävältä.
No ensisijaisesti tämä on minulle viihdettä. Ja toissijaisesti ärsytyksen purkua siitä, että täällä palstaillessani minua jatkuvasti syytetään ja syyllistetään asioista jotka eivät pidä elämässäni paikkaansa, ihan missä tahansa ketjussa yritänkin keskustella. Nautin kun naiset servaavat noita styllistäjiä :D. Ketä tahansa ketuttaisi jos koko ajan jankataan että olet sellainen ja tällainen vaikka et ole ja miesselitetään mitä ajattelet ja tunnet.
Etkö voisi ajatella, että miehet yksinkertaisesti näkevät toimintasi eri tavalla kuin sinä itse näet liikoja siitä stressaantumatta. Toki eri asia, jos sinua on nimitelty, mutta noin yleensä näen sen omalla kohdalla motiivina kirjoitella tänne, että saisin tietää muiden ajatuksista ja eriävistä näkökulmista. Sellaisesta voi olla hyötyä, vaikkei näkisi noissa eriävissä näkökulmissa totuuden häivääkään. Vähintäänkin sillä tasolla, että "kaikenlaista sitä onkin".
Itse näen suurimpana hyötynä tasoteoriamiehistä sen itselleni, että olen tutustunut tapaan, millä miehet näkevät naiset. Se ei ole ainoa tapa, mutta se on yksi tapa. Ja nämä ajatukset voivat olla itselleni hyödyksi jossain tilanteessa. Ovat itse asiassa jo olleet hyödyksi, kun olen ymmärtänyt kourallisen asioita, jotka ennen olivat epäselviä tai jotka näin ihan toisin. Minusta on aina parempi olla tietoinen asioista kuin että kuvittelisin oman näkökulmani olevan ainoa oikea tai vallitseva. Tosiasiassa miehet ajattelevat monista asioista toisin mitä tulee sukupuolten välisiin suhteisiin. Sen ymmärtämisestä on ainoastaan etua, ei mitään haittaa (näin itse koen).
Höpö höpö, tasojankkaus EI edistä pariutumista. Se on sijaistoimintaa, sen sijaan että olisi siellä elämässä ottamassa kontaktia naisiin, selittää täällä typeriä teorioita äitinsä ikäisille, perusteellisesti pariutuneille naisille. Ei se mihinkään johda.
Tässä on selkeästi pohjimmiltaan kyse jostain muusta kuin tasojankkauksesta, siis sinun ja kaltaistesi kohdalla.
Ei rakkaus ja kemia katso mitään yhtä piirrettä ulkonäössä.
Itse ihastuin kaljuun mieheen, eikä kukaan muu voisi olla komeampi.