HS: Ihminen valitsee todennäköisesti suunnilleen samalla henkisellä tasolla olevan kumppanin, jolla on samankaltainen maailmankatsomus

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Suurin osa ihmisistä on ihan taviksia, ei kauniita tai rumia. Ja silloin sillä kultaisella luonteella tekee pariutumisessa tosi paljon.

Olen samaa mieltä. Pointtini olikin enemmän se, että jos ihminen on ruma, niin hänen kultaisesta luonteestaan ei ole mitään hyötyä parisuhdemarkkinoilla, koska ei kukaan halua rumaa kumppania. 

Paljonko te näette rumia ihmisiä? Ihan tosissani kysyn kun itsellä ei sellaisia tule vastaan. Yleensäki ihmisten ulkonäkö ei pahemmin hetkauta minnekään suuntaan.

Mä taas en silleen kiinnitä huomiota, paitsi jos joku on erityisen hyvännäköinen ja puoleensavetävä. Ne kyllä pistää silmään aina. Muihin suhtaudun neutraalisti, ennen kuin tulevat iskemään minua tai osoittavat muuten kiinnostusta. Jos mies ei ole mielestäni hyvännäköinen, koen hänet rumaksi ja vastenmieliseksi, vaikka aiemmin suhtautuminen olisi ollut neutraali. Se kokemus vastenmielisyydestä tulee juuri siitä, että seksuaalista kiinnostusta osoittaa minua kohtaan ihminen, jota en itse koe seksuaalisesti puoleensavetäväksi. Jos tyyppi ei koskaan olisi esittänyt treffipyyntöä, hän olisi jäänyt sille neutraalille tasolle enkä olisi arvioinut hänen ulkonäköään samalla tavalla.

Ymmärrän mitä rumuudella tarkoitetetaan, itse koen sen kiinnostavaksi. Melkein kaikki ovat tavallisia, siksi ns. rumuus on paljon (tuhansia kertoja) kiinnostavampaa. En näkisi periaatteellista estettä sille, että rakastuisin erittäin rumaan mieheen, mutta hänen pitäisi olla jollain tapaa poikkeuksellinen ja superälykäs. Tosin niin ei ole milloinkaan tapahtunut enkä rakastu tai ihastu helposti. 

Ilmiö mitä tuossa kuvaat on tuttu sitä kautta, että muutaman kerran joku mies, jota olen pitänyt ystävänä onkin rakastunut minuun. Tästä olen suuttunut, koska minun on pitänyt ajatella häntä seksuaalisessa mielessä, mikä on ällöttävää. Siinä yhteydessä olen kokenut tuon ko. miehen vastenmielisen rumaksi, vaikka hän olisi ollut ihan normaalin näköinen. Johtunee pettymyksestä, jonka hän on aiheuttanut.

Koen joskus jotkut ihmiset todella vastenmielisiksi ja kylmäävän epämiellyttäviksi. He taas ovat olleet ulkonäöltään aivan normaaleja, mutta heistä on huokunut jotain hyvin epämiellyttävää. Voi liittyä kokemuksiini tai taustaani (muistuttavat jotain tuntemaani ihmistä, josta huonoja kokemuksia) tai intuitioon, joka varoittaa vaarasta. En ole jäänyt ottamaan selvää kummastako on kyse.

En oikein ymmärrä tätä reaktiota. Ymmärtäisin jos olisit surullinen koska ystävyys vääjäämättä loppuu. Mutta en ymmärrä että suutut kun ystävämies paljastuukin seksuaaliseksi olennoksi jollaiseksi sinun olisi aikuisena ihmisenä pitänyt hänet ymmärtää jo alusta alkaen.

Olin vihainen, koska hän tuhosi ystävyyden olemalla typerä, vaikka luulin häntä tosi fiksuksi :D  Mun mies muuten kysyi minulta ihan samaa asiaa. Ei hänkään tajunnut miksi kiukustuin niin helvetisti tuosta. 

Ei hän ollut typerä. Hän tunsi normaaleja tunteita joita ihmiselle voi tulla ihan riippumatta siitä haluaako hän niitä vai ei. Ei ihastuminen ole mikään järjellinen päätös eikä mikään tietoinen loukkaus sinua kohtaan.

Toisen normaaleista tunteista suuttuminen on minusta hyvin kummallista ja myös vähän lapsellista.

Hän oli typerä eikä hillinnyt itseään, koska piti kyllä olla selvää, etteivät tunteet tule saamaan vastakaikua. Kaiken huipuksi hän syytti teostaan vaimoaan, joka oli minusta ala-arvoista ja suutuin siitä vielä enemmän.

Yleensä, kun ystävillä tai ihmisillä on aivan eri tilannekuva, niin ystävyys ei voi enää jatkua. Petyin häneen raskaasti ja toivottavasti hänkin minuun sitten loppujen lopuksi, että pääsi ihastuksestaan eroon. Happy end.

Mitä tulee toisen tunteista suuttumiseen, niin se taitaa olla melko arkinen ilmiö. Meissä elävät jatkuvasti monet ikäkaudet, osa tunteista on hyvin lapsellisia ja mustavalkoisia, jos vaikka kokee jonkun itselleen tärkeän asian tai periaatteen uhatuksi. 

Kyllä mutta sen voi silti tajuta aika typeräksi ja itsekeskeiseksi tavaksi reagoida.

Tunteet ovat pohjimmiltaan biologiaan perustuvia reaktioita, joilla on tärkeä viesti. Monilla ihmisillä ei ole hyvää yhteyttä tunteisiinsa, he järkeilevät nekin asiat kuntoon, jotka ovat pilalla lopullisesti. Tunteiden pohjalta ei kuitenkaan pitäisi loukata toista tahallisesti enkä tehnytkään niin. Se oli jo tarpeeksi loukkaavaa, että sanoin hyvin selvällä suomen kielellä, että meillä ei ole eikä koskaan voisi olla mitään sellaista välillämme. Ja että tämä ystävyys on nyt taputeltu.

Mutta silti sinusta mies oli typerä kun ihastui sinuun ja hänen olisi pitänyt ymmärtää olla ihastumatta?

Tunteiden tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen ovat kaksi eri asiaa. Eli minä kiukustuin, mutta toimin silti asiallisesti hänen suuntaansa. Hän ihastui, hänen olisi pitänyt käyttää järkeään ja pidättäytyä tekemästä mitään noin typerää, koska älliä kiistatta oli, ei vain tähän asiaan asti riittänyt.

On olemassa ihmisiä, jotka heittävät jatkuvasti tunteensa toistensa niskoille. Näin ei toimi fiksu ihminen kuin korkeintaan parisuhteessaan ja väliaikaisesti, hetkittäin. Eli katson että minun ongelmani ei ole se, jos hän on minuun rakastunut.

Se oli typerää minun silmiini myöskin, että rakastuminen oli mielestäni vain heidän parisuhteensa toimimattomuuden heijastusta. Ei sillä ollut paljoakaan minun kanssani tekemistä. Tämäkin aiheutti pettymystä eli ystävyys ei  ollut millään lailla aitoa, ei varmaan kummankaan taholta (vaimoakin olin pitänyt ystävänäni).

Käytännössä siis hänen olisi pitänyt lopettaa ystävyytenne kertomatta syytä ja sinä olisit jäänyt ihmettelemään että mitä sille ystävyydelle oikein kävi? Se nimittäin ei ole mikään vaihtoehto että mies olisi vain kätkenyt tunteensa ja jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sellainen ystävyys ei vain toimi jossa toinen on ihastunut ja toinen ei.

Olisin tahtonut tietää mitä minun tämän kirjoittajan mielestä olisi pitänyt tehdä tai sanoa, kun kohtasin tuon tilanteen, mutta hän ei enää ole "linjoilla". Tehty mikä tehty, mutta olisin voinut ottaa opikseni olisiko ollut jokin reilu, mutta tehokas tapa sen sijasta, mikä sillä hetkellä mieleeni pälähti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin katsotaan että ulkonäkö ylittää riman ja sitten katsotaan ne henkiset puolet. Ei se ole rakettitiedettä.

http://www.ciaomodels.com/wp-content/uploads/2020/01/1-david-bo-main-bo…

Saat naiselta paljon anteeksi.

Kovin on punaiseksi meikatut posket, mutta ei minun makuuni, ei sitten alkuunkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin. 

Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.

Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.

Uskotko todella, että ihmiset hakeutuvat randomisti ulkonäöstä välittämättä tutkailemaan toistensa älyä ja arvoja, kun ovat etsimässä parisuhdetta?  Jos on valittavana paljon hyvää tai vähän hyvää, niin ihminen valitsee aina paljon hyvää (sosiaalistuneella olennolla tässä toki reunaehtona, ettei muiden kustannuksella).

Parinhaussa haetaan sitä älyä ja arvoja ulkoisesti niin viehättävien joukosta kuin on mahdollista itselle.

Hottikset etsivät ihanaa sielua toisista hottiksista. Koska he voivat.

Sen takia se ulkoinen tason nosto on niin tärkeää, erityisesti miehelle. Miehet toivovat kumppanilta ulkonäköä ja kuntosali on miehelle aivan ehdoton juttu. Lihasmassan sopiva määrä ja alhainen rasvaprosentti avaavaat ihan uudet ovet deittailumarkkinoilla. Varsinkin, jos muut ominaisuudet, kuten pituus ja hiusten määrä ovat kunnossa.

Sä olet täällä jauhamassa hiusrajasta ihan aina eikö niin? 7-23 autismin kirous.

Kerroin, että ulkoinen tason nosto on miehelle hyvin tärkeä juttu. Siinä ei varmaan ole paljoa kyseenalaistettavaa?

En usko että kovinkaan montaa ihmistä kiinnostaa sun mielipiteet kun sulla ei ole eikä ole ikinä ollutkaan vastaanotto päällä.

Ei ulkoinen tason nosto ole mikään mielipidejuttu. Jos haluaa kauniin naisen, on oltava komea mies.

Aika harvoin se "ulkoinen tason nosto" merkittävästi auttaa, jos peruspalikat (genetiikka) eivät ole riittävällä tasolla. Ruma mies ei saa itsestään komistusta käymällä salilla, eikä monella auttaisi edes kirurgiset toimenpiteet kasvoihin, että olisi saumaa kauniisiin naisiin. Jos ei ole geenilotossa onnistanut, kannattaa vaan hyväksyä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mielenkiinolla odotellut palstamiesten reaktiota, mutta hiljaista on.

En miellä itseäni palstamieheksi, mutta entinen vaimoni oli ja on aidosti heikkolahjainen työtä aktiivisesti kartteleva loinen ja minä olen paljon työtä tekevä älykkö. Minä olen myös vahvasti tunne-ihminen, kun hän on kylmä kuin jää.

Eli ex-vaimoni ei ainakaan valinnut kaltaistaan. Ennen kuin joku alkaa ämpyilemään, niin totean vain faktan: nainen valitsee.

Ai jaa, vaimosi siis valitsi sinut ja sinä jotenkin vain ajauduit. Kommenttisi kertoo omasta heikkolahjaisuudestasi paremmin kuin mikään testi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin. 

Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.

Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.

Uskotko todella, että ihmiset hakeutuvat randomisti ulkonäöstä välittämättä tutkailemaan toistensa älyä ja arvoja, kun ovat etsimässä parisuhdetta?  Jos on valittavana paljon hyvää tai vähän hyvää, niin ihminen valitsee aina paljon hyvää (sosiaalistuneella olennolla tässä toki reunaehtona, ettei muiden kustannuksella).

Parinhaussa haetaan sitä älyä ja arvoja ulkoisesti niin viehättävien joukosta kuin on mahdollista itselle.

Hottikset etsivät ihanaa sielua toisista hottiksista. Koska he voivat.

Sen takia se ulkoinen tason nosto on niin tärkeää, erityisesti miehelle. Miehet toivovat kumppanilta ulkonäköä ja kuntosali on miehelle aivan ehdoton juttu. Lihasmassan sopiva määrä ja alhainen rasvaprosentti avaavaat ihan uudet ovet deittailumarkkinoilla. Varsinkin, jos muut ominaisuudet, kuten pituus ja hiusten määrä ovat kunnossa.

Sä olet täällä jauhamassa hiusrajasta ihan aina eikö niin? 7-23 autismin kirous.

Kerroin, että ulkoinen tason nosto on miehelle hyvin tärkeä juttu. Siinä ei varmaan ole paljoa kyseenalaistettavaa?

En usko että kovinkaan montaa ihmistä kiinnostaa sun mielipiteet kun sulla ei ole eikä ole ikinä ollutkaan vastaanotto päällä.

Ei ulkoinen tason nosto ole mikään mielipidejuttu. Jos haluaa kauniin naisen, on oltava komea mies.

Aika harvoin se "ulkoinen tason nosto" merkittävästi auttaa, jos peruspalikat (genetiikka) eivät ole riittävällä tasolla. Ruma mies ei saa itsestään komistusta käymällä salilla, eikä monella auttaisi edes kirurgiset toimenpiteet kasvoihin, että olisi saumaa kauniisiin naisiin. Jos ei ole geenilotossa onnistanut, kannattaa vaan hyväksyä tilanne.

Mun kaikki miehet on olleet rumia. Tykkään rumankomeista. Mua kehuttiin kauniiksi viimeksi eilen, niin sanoi neljä, viisi miestä viimeksi eilen.

Sinä olet jumissa heikossa itsetunnossasi, et ulkonäössäsi. Sielu näkyy silmistä ja itseluottamus ryhdistä. Olet idiootti ja pidät naisia itseäsi typerämpinä, vaikka totuus on täysin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin. 

Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.

Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.

Uskotko todella, että ihmiset hakeutuvat randomisti ulkonäöstä välittämättä tutkailemaan toistensa älyä ja arvoja, kun ovat etsimässä parisuhdetta?  Jos on valittavana paljon hyvää tai vähän hyvää, niin ihminen valitsee aina paljon hyvää (sosiaalistuneella olennolla tässä toki reunaehtona, ettei muiden kustannuksella).

Parinhaussa haetaan sitä älyä ja arvoja ulkoisesti niin viehättävien joukosta kuin on mahdollista itselle.

Hottikset etsivät ihanaa sielua toisista hottiksista. Koska he voivat.

Sen takia se ulkoinen tason nosto on niin tärkeää, erityisesti miehelle. Miehet toivovat kumppanilta ulkonäköä ja kuntosali on miehelle aivan ehdoton juttu. Lihasmassan sopiva määrä ja alhainen rasvaprosentti avaavaat ihan uudet ovet deittailumarkkinoilla. Varsinkin, jos muut ominaisuudet, kuten pituus ja hiusten määrä ovat kunnossa.

Sä olet täällä jauhamassa hiusrajasta ihan aina eikö niin? 7-23 autismin kirous.

Kerroin, että ulkoinen tason nosto on miehelle hyvin tärkeä juttu. Siinä ei varmaan ole paljoa kyseenalaistettavaa?

En usko että kovinkaan montaa ihmistä kiinnostaa sun mielipiteet kun sulla ei ole eikä ole ikinä ollutkaan vastaanotto päällä.

Ei ulkoinen tason nosto ole mikään mielipidejuttu. Jos haluaa kauniin naisen, on oltava komea mies.

Aika harvoin se "ulkoinen tason nosto" merkittävästi auttaa, jos peruspalikat (genetiikka) eivät ole riittävällä tasolla. Ruma mies ei saa itsestään komistusta käymällä salilla, eikä monella auttaisi edes kirurgiset toimenpiteet kasvoihin, että olisi saumaa kauniisiin naisiin. Jos ei ole geenilotossa onnistanut, kannattaa vaan hyväksyä tilanne.

Mun kaikki miehet on olleet rumia. Tykkään rumankomeista. Mua kehuttiin kauniiksi viimeksi eilen, niin sanoi neljä, viisi miestä viimeksi eilen.

Sinä olet jumissa heikossa itsetunnossasi, et ulkonäössäsi. Sielu näkyy silmistä ja itseluottamus ryhdistä. Olet idiootti ja pidät naisia itseäsi typerämpinä, vaikka totuus on täysin toinen.

Olen kylläkin nainen, hyppäsin välistä keskusteluun. Liikaa kokemusta rumista miehistä jotka tulevat tyrkyttämään minulle itseään vain siksi että ulkonäköni on hyvä. Mua ärsyttää kun mies on multa vailla sellaista mitä itsellään ei ole tarjota. Mutta kiva jos jollekin kelpaa.

Jänniä nämä yhden (ilmeisesti autistisen) postaajan linkittämät mallipoikien kuvat. Kai hyvä mies nyt ymmärrät, että tuollaiset on hyvin kaukana meidän tavallisen nättien naisten todellisuudesta ja kiinnostuksen kohteista? Jos tollainen tulisi vastaan, niin ihmettelisin sitä kuin jotain eksoottista eläintä. Siinä kaikki. Oikeasti seksikkäitä on tavallisen kivannäköiset miehet, jotka ovat hyvin, hyvin kaukana mallimaailman kriteereistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.

Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.

Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.

Tämä on se easy way out -omasta vastuusta.

Koska mä olen "ruma"

- en löydä naista /miestä

- en pääse töihin

- en menesty opinnoissa

- en saa ystäviä

Helkkari soikoon, en saa edes lainaa!!

Varmaan on asioita joissa poikkeuksellisen kauniilla/komealla ihmisellä on etumatkaa. Itse tosin olen esim hyvin ennakkoluuloinen ja oletan heidän kaikkien olevan narsistisia, tyhmiä, ei 'työtehokkaita', epäluotettavia parisuhteessa, itsekeskeisiä kuspäitä, joten kaiketi he voivat joutua joissain asioissa myös takamatkalle, ainakin minun kanssani.

Joo, "vapaakortti" taattu, kun en syntynyt filmitähtikomeaksi. Sitten voikin kusta sen koko elämän, eikä koskaan tajuta ettei syy epäonnistumisiin ollut ulkonäkö, vaan ne omat valinnat.

Valintoja, jotka tehtiin puolestani

Sukupuoli, siihen en (tietääkseni) ole millään lailla saanut/voinut vaikuttaa. 12 vuotta kestänyt kiusaaminen koulussa (peruskoulu, yläaste, lukio osittain). Ja sisälsi siis ihan pientä nimittelyä, nöyryyttämistä, varastamista, omaisuuden tuhoamista, pahoinpitelyä, vapaudenriistoa. Ne normaalit siis. Uusien naapureiden (teinityttöjä - olin ehkä 6-7v) sadistisen pelin kohteeksi joutuminen. En edes tuntenut heitä. Toisen vanhempani alkoholisoituminen. Kummankin vanhemman kyvyttömyys/haluttomuus kasvatustyöhön. Toisen vanhemman äkkikuolema. Yritin elvyttää. En onnistunut.

Valintoja, jotka olen tehnyt itse

Valitsin katkaista suhteet koulu"kavereihin" jotka tekivät elämästäni parhaimmillaan helvettiä. Samalla meni kaverit. Valitsin lukion, kun vanhempani odottivat, että valitsen amiksen. Valitsin katkaista suhteeni päällepäsmäröivään vanhempaani, joka ei suostunut muuten jättämään minua rauhaan. Valitsin hakeutua yleishyödylliselle puolelle töihin, sen sijaan että olisin mennyt johonkin yritykseen tuhoamaan ympäristöä. Niin, käyn siis päivätöissä. Täällä vietän ehkä kahvitauot tai osan lounaasta (joskus sen verran hiljaista, että ei välttämättä muutakaan tekemistä). Palkka ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä elää. Velkaa ei ole penniäkään. Tai senttiäkään, jos et tiedä, mikä penni on.

Ihan vertailukohdaksi.

Tätä viestiä tulin etsimään, mutta spämmäsin kyllä ketjun täyteen kaikkea muutakin... sori siitä. 

Tämä viesti kosketti minua. Se on hienosti ja vähäeleisesti kirjoitettu ja haluan sanoa painokkaasti, että toivottavasti olet keskustellut näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Olet jäänyt todella yksin nuorena isojen asioiden kanssa, liian isojen ja traumaattisten.

Jos et ole keskustellut ammattilaisen, niin mene ihmeessä, älä pidä asioita sisälläsi, sillä ne automaattiohjaavat sinua monin tavoin ja haitallisesti. Luottamus on varmasti vaikeaa rakentaa ammattilaisenkaan kanssa, tuossa on sellaisia elementtejä, mutta itse olen ajatellut, että vaikka kaikki terapeutitkaan eivät ole luotettavia ja ammattitaitoisia (he ovat vain ihmisiä), niin asioiden muotoilu sanoiksi ääneen auttaa silti. Asioita muotoillaan sanoilla ja se muokkaa suhdetta ko. asiaan. Yksikseen jäämällä sitä ei tapahdu.

Traumoista ei voi koskaan täysin parantua, mutta voi päästä elämään niin että arvet tuntuvat, mutta eivät estä elämästä. Näin sen ainakin itse koen.

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla homma toimii niin, että jos ihminen on hyvännäköinen, minussa herää alustava kiinnostus häntä kohtaan. Se että syveneekö kiinnostukseni, riippuu ihan sen ihmisen luonteesta.

Eli mulla homma menee ikään kuin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa vain ja ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä, ja jos ihminen "läpäisee" sen ensimmäisen vaiheen, niin sen jälkeen vain luonne merkkaa.

En ikinä voisi ottaa rumaa ihmistä kumppaniksi, vaikka hänellä olisi maailman kultaisin luonne.

Tuossahan se juurikin on. Se ongelma, josta moni aina jankuttaa. "Maailman kultaisin luonne", mutta ulkonäkö ratkaisee.

Ei sillä kultaisella luonteella tee mitään parisuhdemarkkinoilla, jos ulkokuori on epämiellyttävän näköinen. 

Naamataulu on se, jonka syntymässä saa. Ei sitä itse voi valita.

Ymmärrätkö pointin? Kirjaimellisesti, se sinun perimäsi määrittää naaman "viehättävyyden", joten esimerkiksi kaunis nainen tai komea mies saavat jo valtavan etumatkan moneen muuhun verrattuna. Ulkonäöllä pääsee myös paikkoihin, joihin ilman sitä ei ole asiaa. Sillä saa myös etuja, joita ei ole ansainnut millään lailla.

Usein kuulee, kuinka "omalla työllään on kaikki ansaittu" - ihan kuin sillä ulkonäöllä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kuten se, että saat helposti kavereita. Tai se, että vaikutat luotettavammalta (juuri niin, ulkonäkö muuttaa myös arviota luotettavuudesta), eli saatko lainaa, voi hyvin riippua naamasta.

Tämä on se easy way out -omasta vastuusta.

Koska mä olen "ruma"

- en löydä naista /miestä

- en pääse töihin

- en menesty opinnoissa

- en saa ystäviä

Helkkari soikoon, en saa edes lainaa!!

Varmaan on asioita joissa poikkeuksellisen kauniilla/komealla ihmisellä on etumatkaa. Itse tosin olen esim hyvin ennakkoluuloinen ja oletan heidän kaikkien olevan narsistisia, tyhmiä, ei 'työtehokkaita', epäluotettavia parisuhteessa, itsekeskeisiä kuspäitä, joten kaiketi he voivat joutua joissain asioissa myös takamatkalle, ainakin minun kanssani.

Joo, "vapaakortti" taattu, kun en syntynyt filmitähtikomeaksi. Sitten voikin kusta sen koko elämän, eikä koskaan tajuta ettei syy epäonnistumisiin ollut ulkonäkö, vaan ne omat valinnat.

Valintoja, jotka tehtiin puolestani

Sukupuoli, siihen en (tietääkseni) ole millään lailla saanut/voinut vaikuttaa. 12 vuotta kestänyt kiusaaminen koulussa (peruskoulu, yläaste, lukio osittain). Ja sisälsi siis ihan pientä nimittelyä, nöyryyttämistä, varastamista, omaisuuden tuhoamista, pahoinpitelyä, vapaudenriistoa. Ne normaalit siis. Uusien naapureiden (teinityttöjä - olin ehkä 6-7v) sadistisen pelin kohteeksi joutuminen. En edes tuntenut heitä. Toisen vanhempani alkoholisoituminen. Kummankin vanhemman kyvyttömyys/haluttomuus kasvatustyöhön. Toisen vanhemman äkkikuolema. Yritin elvyttää. En onnistunut.

Valintoja, jotka olen tehnyt itse

Valitsin katkaista suhteet koulu"kavereihin" jotka tekivät elämästäni parhaimmillaan helvettiä. Samalla meni kaverit. Valitsin lukion, kun vanhempani odottivat, että valitsen amiksen. Valitsin katkaista suhteeni päällepäsmäröivään vanhempaani, joka ei suostunut muuten jättämään minua rauhaan. Valitsin hakeutua yleishyödylliselle puolelle töihin, sen sijaan että olisin mennyt johonkin yritykseen tuhoamaan ympäristöä. Niin, käyn siis päivätöissä. Täällä vietän ehkä kahvitauot tai osan lounaasta (joskus sen verran hiljaista, että ei välttämättä muutakaan tekemistä). Palkka ei päätä huimaa, mutta kyllä sillä elää. Velkaa ei ole penniäkään. Tai senttiäkään, jos et tiedä, mikä penni on.

Ihan vertailukohdaksi.

Tätä viestiä tulin etsimään, mutta spämmäsin kyllä ketjun täyteen kaikkea muutakin... sori siitä. 

Tämä viesti kosketti minua. Se on hienosti ja vähäeleisesti kirjoitettu ja haluan sanoa painokkaasti, että toivottavasti olet keskustellut näistä asioista jonkun ammattilaisen kanssa. Olet jäänyt todella yksin nuorena isojen asioiden kanssa, liian isojen ja traumaattisten.

Jos et ole keskustellut ammattilaisen, niin mene ihmeessä, älä pidä asioita sisälläsi, sillä ne automaattiohjaavat sinua monin tavoin ja haitallisesti. Luottamus on varmasti vaikeaa rakentaa ammattilaisenkaan kanssa, tuossa on sellaisia elementtejä, mutta itse olen ajatellut, että vaikka kaikki terapeutitkaan eivät ole luotettavia ja ammattitaitoisia (he ovat vain ihmisiä), niin asioiden muotoilu sanoiksi ääneen auttaa silti. Asioita muotoillaan sanoilla ja se muokkaa suhdetta ko. asiaan. Yksikseen jäämällä sitä ei tapahdu.

Traumoista ei voi koskaan täysin parantua, mutta voi päästä elämään niin että arvet tuntuvat, mutta eivät estä elämästä. Näin sen ainakin itse koen.

Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.

Sinä tosiaan näytät kellonajoista päätellen viettävän tällä palstalla kaiken aikasi.

Vierailija kirjoitti:

Jänniä nämä yhden (ilmeisesti autistisen) postaajan linkittämät mallipoikien kuvat. Kai hyvä mies nyt ymmärrät, että tuollaiset on hyvin kaukana meidän tavallisen nättien naisten todellisuudesta ja kiinnostuksen kohteista? Jos tollainen tulisi vastaan, niin ihmettelisin sitä kuin jotain eksoottista eläintä. Siinä kaikki. Oikeasti seksikkäitä on tavallisen kivannäköiset miehet, jotka ovat hyvin, hyvin kaukana mallimaailman kriteereistä.

No jep. Nuo on sellaisia joita on kyllä kiva katsella kuvista, mut harva edes haluaa mitään kiiltokuvapoikaa itselleen. Joku kommentoi että ulkonäön perusteella tehdään oletuksia ihmisen muistakin ominaisuuksista, ja se pätee myös tuollaisiin mallipoikiin. Liian komean ja laitetun oletetaan olevan myös itserakas k*sipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parinvalinta meni ja menee siinä kohtaa pilalle, kun aletaan arvottamaan ihmisiä, ja puhutaan tasoista. Vakka kantensa löytää on ehkä simppelimmän agraarimaailman sanonta, mutta kovin totta. Kyse ei ole silti tasoista.

Mistä sitten on kyse, jos ei tasoista? Jos minä treenaan itseni lihaksikkaaseen ja rasvattomaan kuntoon sekä saan vahvat tuuheat hiukseni päähän, niin markkina-arvoni nousee pykälätolkulla. Tässä kunnossa tasoni on huomattavasti matalampi. Vakka ei valitse kanttaan, koska koen olevani siinä kunnossa vasta, kun olen täydellinen versio itsestäni.

Se on sinun näkemyksesi. Mutta vaikka olisit maailman täydellisin ulkoisesti et välttämättä olisi kansi maailman kauneimmalle naiselle jos hän ei ajattele yhtä pinnallisesti kuin sinä.

Näinhän se on, miehet pyrkivät olemaan sellaisia, mitä itse pitävät puoleensavetävinä, mikä taas ei välttämättä ole naisten mieleen. Ja kun kuuntelee näitä palstamiesten kuvailuja täydellisestä miehestä, geenikomea, laatikkoleuka, täydellinen hiusraja, kukaan nainen ei ihmettele mikä on vialla-

Mikä sinun mielestäsi voittaa täydellisen hiusrajan, geenikomeuden, leukalinjan, lihakset ja rasvaprosentin? Eli onko yhtäkkiä niin, että kaunista naista voi lähestyä rumakin mies ja suhde voi hyvin muodostua?

Ja nyt päästään ongelman ytimeen. Suurin osa miehistä ei ole tuollaisia, vaan voi olla komea mies jolla on ohenevat saarekkeet otsalla jne. Suurimmalla osalla taviksista on kumppani, mutta palstamiehille on olemassa vain KAUNIS nainen. Ja sen sijaan, että kelpuuttaisivat taviksen, jollainen itsekin ovat, katkeroituvat siitä, että kaunis nainen haluaa komean miehen. Mikä on itsestäänselvyys.

Minkälainen on tarkalleen tämä komea mies, jonka kaunis nainen haluaa? Ja muistathan, että naisten kriteereissä lähes jokainen meikkaava ja hiuksensa laittava nainen on kaunis. Tämä ei kuitenkaan ole miesten näkemys kauniista naisesta.

Aivan, miesten mielestä kaunis nainen on nuori , hoikka ja kaunis kasvoiltaan. Miten tämä eroaa geenikomeasta miehestä?

Mä en ainakaan tykkää mistään pikkupoikasen näköisistä. Kaikki alle 25v on ihan vauvoja. Ja ulkonäössä saa olla särmää. En tykkää siloitelluista miesmallin näköisistä.

Onko sinulla esimerkkiä jostain miehestä, jolla on särmää, eikä näytä miesmallilta?

Julkkisista tulee mieleen Till Lindemann, Tommi Korpela ja James Gandolfini

Lindemann ei ole minun makuuni, Gandolfini on niitä, jotka ovat joko parran tai sängen kanssa hyvännäköisiä ja Korpela on tosiaan ruman komea mies

Kumpiko näistä miehistä herättäisi naisissa ihailevia huokailuja ja kahvipöytäkeskusteluja, kun mies astelisi naisvaltaisen alan toimistorakennukseen pitämään vaikka jonkinlaista firman esittelyä:

Tämä mies: http://th.bing.com/th/id/OIP.DSffjH2BCs1dqlUDR1GPRgHaJ4?pid=ImgDet&rs=1

Vai tämä mies: http://th.bing.com/th/id/OIP.4ly0jabd-zw5r-T9qzE5hAHaLq?pid=ImgDet&rs=1

Miten tämä liittyy suomalaiseen deittailuun? Tuo ylempi ainakin näyttää niin amerikkalaiselta, että on epätodennäköistä, että sellaisia suomalaisilla työpaikoilla pyörisi. Jos sellainen nyt ilmestyisi jonnekin ja saisi aikaan kahvipöytäkeskustelua, niin mitä sitten? Millä lailla tuo liittyy suomalaisten deittailuun tai pariutumiseen? Käsittääkseni valtaosalla täällä on suomalaiset miehet, vähemmistö hakee ulkomailta kumppania.

Huoh...

Huoh itsellesi. Mitä tuo kuvapari sinusta kertoo naisten miesmausta? Toisessa kuvassa on nuori mies, ja kuvaa on paranneltu kuvakäsittelyvaiheessa - ja toisessa kuvassa on ylipainoinen vanhempi mies. Itse en kiinnostuisi kummastakaan, joten voisiko sinne työpaikan kahvihuoneeseen tulla jotain muitakin miehiä?

Kertoo sen, että sata prosenttia naisista valitsisi sänkykumppaniksi ylemmän esimerkin. Ei ole mitään muita komeita miestyyppejä, vain tuo yksi. Se ei tarkoita, että kaikki naiset haluavat juuri tuon eksaktin saman miesmallin. Vaan kaikki komeat miehet ovat jotain "ulkonäöllistä sukua" tuolle miehelle. Eli hiukset ovat täydelliset, tummat, leukalinja selkeä, lihakset piirtyvät alhaisen rasvaprosentin ja treenattujen lihasten vuoksi, pituutta on ym...

Siis onko nämä miehet (?) jotka täällä jänkkää liten kaikki naiset pitää kiiltokuvapojista itse jotain kaappi-TomOfFinlandeja ???

Mistä ihmeestä moinen harhainen käsitys kumpuaa??

Kiva katsoa on täysin eri asia kuin mitenkään kiinnostava SAATI KIIHOTTAVA !!

Nuo omaa peilikuvaansa palvovat photogenettiset miehet jättävät minut ainakin kuivaksi kuin Saharan autiomaa.

Voitaisiinko lopettaa propagandoimaksi totuudeksi jotain "minä kyllä tiedän mitä toisten päässä liikkuu".

Esimerkki miehestä, joka minua kiinnostaisi voisi olla joku ulkoilmaa huokuva nallekarhumainen mukava tyyppi.

En minäkään oleta että kaikki miehet kiinnostuvat vain ja ainostaan Milla-Sofiasta. Minusta se olisi melkoisen loukkaavaa teitä kohtaan. Mutta ehkäpä minä sitten ryhdyn katkeroiduksi sohvavelttoilijaksi koska KAIKKI miehet ovat kiinnostuneita vain Milla-Sofiasta!!! Yhyyyyy byhyy!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin. 

Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.

Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.

Uskotko todella, että ihmiset hakeutuvat randomisti ulkonäöstä välittämättä tutkailemaan toistensa älyä ja arvoja, kun ovat etsimässä parisuhdetta?  Jos on valittavana paljon hyvää tai vähän hyvää, niin ihminen valitsee aina paljon hyvää (sosiaalistuneella olennolla tässä toki reunaehtona, ettei muiden kustannuksella).

Parinhaussa haetaan sitä älyä ja arvoja ulkoisesti niin viehättävien joukosta kuin on mahdollista itselle.

Hottikset etsivät ihanaa sielua toisista hottiksista. Koska he voivat.

Sen takia se ulkoinen tason nosto on niin tärkeää, erityisesti miehelle. Miehet toivovat kumppanilta ulkonäköä ja kuntosali on miehelle aivan ehdoton juttu. Lihasmassan sopiva määrä ja alhainen rasvaprosentti avaavaat ihan uudet ovet deittailumarkkinoilla. Varsinkin, jos muut ominaisuudet, kuten pituus ja hiusten määrä ovat kunnossa.

Sä olet täällä jauhamassa hiusrajasta ihan aina eikö niin? 7-23 autismin kirous.

Kerroin, että ulkoinen tason nosto on miehelle hyvin tärkeä juttu. Siinä ei varmaan ole paljoa kyseenalaistettavaa?

En usko että kovinkaan montaa ihmistä kiinnostaa sun mielipiteet kun sulla ei ole eikä ole ikinä ollutkaan vastaanotto päällä.

Ei ulkoinen tason nosto ole mikään mielipidejuttu. Jos haluaa kauniin naisen, on oltava komea mies.

Aika harvoin se "ulkoinen tason nosto" merkittävästi auttaa, jos peruspalikat (genetiikka) eivät ole riittävällä tasolla. Ruma mies ei saa itsestään komistusta käymällä salilla, eikä monella auttaisi edes kirurgiset toimenpiteet kasvoihin, että olisi saumaa kauniisiin naisiin. Jos ei ole geenilotossa onnistanut, kannattaa vaan hyväksyä tilanne.

Kerro nyt jo ihmeessä, miksi Milla-Sofian pitäisi kiihottua juuri sinusta?

Miehet kiihottuvat ulkonäöstä, uskotaan uskotaan.

Ainakin minä kiihotun ja kiinnostun monesta muusta ominaisuudesta.ja taidosta, positiivinen, keskusteleva, kiinnostava luonne, kyky kuunnella ja reagoida kuulemaansa, varmasti jopa äänellä on merkitystä.

Joku kysyi täällä aiemmin kenet Frendeistä valitsisin. Itse jäisin keskustelemaan sen kaljupää kanssa, joka sen Charlotan miehen. En osaa sanoa, kiinnostuisiko seksuaalisesti asti ennen keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

00340 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terve ihminen näin. Traumainen ja jollain tapaa epätoivoinen ihminen voi ajautua mitä oudoimpiin parisuhdekuvioihin. 

Kyllä, pitää paikkansa. Kiintymyssuhdemalli vaikuttaa pariutumiseen vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkö ja yhteiskuntaluokkakin.

Kiintymyssuhdemalli, äly ja arvot muodostaa pyhän kolminaisuuden. Ulkonäkö häärii siellä laitamilla, mutta siitä voidaan neuvotella.

Uskotko todella, että ihmiset hakeutuvat randomisti ulkonäöstä välittämättä tutkailemaan toistensa älyä ja arvoja, kun ovat etsimässä parisuhdetta?  Jos on valittavana paljon hyvää tai vähän hyvää, niin ihminen valitsee aina paljon hyvää (sosiaalistuneella olennolla tässä toki reunaehtona, ettei muiden kustannuksella).

Parinhaussa haetaan sitä älyä ja arvoja ulkoisesti niin viehättävien joukosta kuin on mahdollista itselle.

Hottikset etsivät ihanaa sielua toisista hottiksista. Koska he voivat.

Tosi hyvin kiteytetty, noinhan se menee.

En mä ainakaan etsi kumppania KAIKKIEN miesten joukosta, vaan ainoastaan niiden miesten joukosta, jotka ovat minun silmiini komeita.

Totta kai älyllä, arvoilla ja huumorintajulla on myös suuri merkitys, mutta ei se muuta sitä että miehen pitää olla myös hyvännäköinen, jotta antaisin hänelle mahdollisuuden. Parisuhde on kuitenkin myös seksuaalinen suhde, ja sen takia hyvä ulkonäkö on super tärkeä.

Täällä on joku epävarmojen naisten kollektiivi, joka näkee kaikki komeat ja menestyneet miehet luonteeltaan ja persoonaltaan ikävinä. Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia ja toiset eniten huomioonottavia. Elämä ei ole heille katkeraa kalkkia ja pettymyksiä, vaan kiva seikkailu. Palstanaisten vaihtoehto komistukselle on pullean nallekarhumainen mukavikko. Joo on näissäkin mukavia ei siinä, mutta myös katkeran kyynisiä valittajia löytyy pulleista ulkoilmaihmisistä.

Miehen ei tarvitse luoda kummallisia filosofioita siitä, että mieluiten ottaisi ulkonäöltään missimäisen naisen, jos oma vaihtoarvopari suhdemarkkinoilla siihen riittäisi. Tai selitellä, ettei pidä kauniista naisista koska he ovat omahyväisiä k-päitä.

Vierailija kirjoitti:

Eli tasot ovat sittenkin olemassa, mutta ne ovatkin henkisiä? Eikö fiksu voikaan rakastua tyhmän ihanaan ja herkkään luonteeseen. Ihan yhtä kylmän mekaaniseltahan tuon pitäisi tuntua kuin ulkonäköön tai asemaan perustuvat?

Tasot ovat olemassa, mutta ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Tasojen sijaan pitäisi puhua preferensseistä. Se ei ole kylmän mekaanista, vaan sillä lailla ihmissuhteet muodostuvat. Kyllä ystävyyssuhteetkin muodostuvat siten, että joidenkin kanssa vaan synkkaa ja on enemmän yhteistä, ja heistä tulee läheisempi kuin sellaisista moikkaustutuista, joiden kanssa vaihdetaan vain pinnalliset kuulumiset. Kumppanin valikoitumiseen vaikuttavat todella monet asiat - ja huom. puhun valikoitumisesta, en valitsemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku epävarmojen naisten kollektiivi, joka näkee kaikki komeat ja menestyneet miehet luonteeltaan ja persoonaltaan ikävinä. Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia ja toiset eniten huomioonottavia. Elämä ei ole heille katkeraa kalkkia ja pettymyksiä, vaan kiva seikkailu. Palstanaisten vaihtoehto komistukselle on pullean nallekarhumainen mukavikko. Joo on näissäkin mukavia ei siinä, mutta myös katkeran kyynisiä valittajia löytyy pulleista ulkoilmaihmisistä.

Miehen ei tarvitse luoda kummallisia filosofioita siitä, että mieluiten ottaisi ulkonäöltään missimäisen naisen, jos oma vaihtoarvopari suhdemarkkinoilla siihen riittäisi. Tai selitellä, ettei pidä kauniista naisista koska he ovat omahyväisiä k-päitä.

Ei varmaan tarvitse koska täällä palstalla monen miehen defenssimekansimi on "kaikki 100% naisista kelpuuttaa vain kalsarimallikirurgin" -- syytän siis koko toista sukupuolta siitä, että näin jään yksin (vaikka oikeasti sitä syytä kannattaisi etsiä omasta elämästä...)

Tunnen monta mukavaa kiiltokuvaa, jotka yhä eivät minua kiinnosta.

Johtuuko minun kiinnostuksen puutteeni sitten siitä, että minulla on kyky itsereflektioon ja tajuan, "ettei minulla ole chäänssejä" vai jostain muusta, en osaa sanoa.

MUTTA on halventavaa väittää, että "Pasin" on mahdotonta pariutua, koska yksikään näinen ei kelpuuta hänen ulkonäköään!!!! Pasin voi olla mahdoton pariutua koska hän kiinnostuu vain liian hyvännäköisistä naisista. Joko hänen pitää oppia kiinnostumaan myös tavallisimmista naisista (ja kehittäää luonnettaan) tai sitten jäädä yksin kotiin. 324

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku epävarmojen naisten kollektiivi, joka näkee kaikki komeat ja menestyneet miehet luonteeltaan ja persoonaltaan ikävinä. Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia ja toiset eniten huomioonottavia. Elämä ei ole heille katkeraa kalkkia ja pettymyksiä, vaan kiva seikkailu. Palstanaisten vaihtoehto komistukselle on pullean nallekarhumainen mukavikko. Joo on näissäkin mukavia ei siinä, mutta myös katkeran kyynisiä valittajia löytyy pulleista ulkoilmaihmisistä.

Miehen ei tarvitse luoda kummallisia filosofioita siitä, että mieluiten ottaisi ulkonäöltään missimäisen naisen, jos oma vaihtoarvopari suhdemarkkinoilla siihen riittäisi. Tai selitellä, ettei pidä kauniista naisista koska he ovat omahyväisiä k-päitä.

"Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia"

Tämä on niin totta! Lähes kaikki tuntemani poikkeuksellisen komeat miehet ovat tosi ystävällisiä, kohteliaita, muut huomioon ottavia, ja kaikin puolin positiivisia persoonia. He ovat luonteeltaan yhtä upeita, kuin ovat ulkonäöltäänkin.

Muistan äkkiseltään elämäni ajalta vain yhden tosi komean miehen, joka paljastui sitten luonteensa puolesta ihan kaameaksi tapaukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku epävarmojen naisten kollektiivi, joka näkee kaikki komeat ja menestyneet miehet luonteeltaan ja persoonaltaan ikävinä. Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia ja toiset eniten huomioonottavia. Elämä ei ole heille katkeraa kalkkia ja pettymyksiä, vaan kiva seikkailu. Palstanaisten vaihtoehto komistukselle on pullean nallekarhumainen mukavikko. Joo on näissäkin mukavia ei siinä, mutta myös katkeran kyynisiä valittajia löytyy pulleista ulkoilmaihmisistä.

Miehen ei tarvitse luoda kummallisia filosofioita siitä, että mieluiten ottaisi ulkonäöltään missimäisen naisen, jos oma vaihtoarvopari suhdemarkkinoilla siihen riittäisi. Tai selitellä, ettei pidä kauniista naisista koska he ovat omahyväisiä k-päitä.

Ei varmaan tarvitse koska täällä palstalla monen miehen defenssimekansimi on "kaikki 100% naisista kelpuuttaa vain kalsarimallikirurgin" -- syytän siis koko toista sukupuolta siitä, että näin jään yksin (vaikka oikeasti sitä syytä kannattaisi etsiä omasta elämästä...)

Tunnen monta mukavaa kiiltokuvaa, jotka yhä eivät minua kiinnosta.

Johtuuko minun kiinnostuksen puutteeni sitten siitä, että minulla on kyky itsereflektioon ja tajuan, "ettei minulla ole chäänssejä" vai jostain muusta, en osaa sanoa.

MUTTA on halventavaa väittää, että "Pasin" on mahdotonta pariutua, koska yksikään näinen ei kelpuuta hänen ulkonäköään!!!! Pasin voi olla mahdoton pariutua koska hän kiinnostuu vain liian hyvännäköisistä naisista. Joko hänen pitää oppia kiinnostumaan myös tavallisimmista naisista (ja kehittäää luonnettaan) tai sitten jäädä yksin kotiin. 324

Olemme yhtä mieltä siitä, että ulkonäkö on käytännössä keskeisin tekijä parinmuodostuksen reunaehtona. Pasin kaunis sielu ja persoona ei kiinnosta kauniita naisia koska Pasi ei ole komea.

Ja kauniista naisista kiinnostuminen on ei-komealla Pasilla luonnevika ja komealla miehellä normaali ominaisuus?

Siis nimenomaan miehethän täällä ylläpitää sitä legendaa että kaikki komeat miehet on luonnevikaisia sarjapettäjä ja pelimiehiä. Yksikin oman elämänsä narsis--- anteeksi pyhimysmäisen kiltti mies ilmoitti että komea mies pettää AINA.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku epävarmojen naisten kollektiivi, joka näkee kaikki komeat ja menestyneet miehet luonteeltaan ja persoonaltaan ikävinä. Oikeassa elämässä komeat ja menestyneet ovat useimmiten mukavimpia ja toiset eniten huomioonottavia. Elämä ei ole heille katkeraa kalkkia ja pettymyksiä, vaan kiva seikkailu. Palstanaisten vaihtoehto komistukselle on pullean nallekarhumainen mukavikko. Joo on näissäkin mukavia ei siinä, mutta myös katkeran kyynisiä valittajia löytyy pulleista ulkoilmaihmisistä.

Miehen ei tarvitse luoda kummallisia filosofioita siitä, että mieluiten ottaisi ulkonäöltään missimäisen naisen, jos oma vaihtoarvopari suhdemarkkinoilla siihen riittäisi. Tai selitellä, ettei pidä kauniista naisista koska he ovat omahyväisiä k-päitä.

Olet oikeassa, eivät hyvännäköiset ihmiset useimmiten ole mitään ikäviä tyyppejä. Mutta yksi ongelma noissa mallipoikien kuvissa kyllä on se, että kun niissä kuvatut miehet näyttävät n. 25-30-vuotiailta, ja iso osa keskusteluun osallistujista on varmaan huomattavasti vanhempia. En ainakaan itse koe seksikkäänsä itseäni 20 vuotta nuorempaa miestä. Olen yrittänyt eri ketjuissa selittää sitä, että aika monelle seksikkyys ei ole samaa kuin pelkkä visuaalisuus ja tietynlainen ulkonäöllinen virheettömyys ja yleisten kauneusstendardien täyttäminen. Siihen, minkä ihminen kokee seksikkääksi, vaikuttavat monet mielikuvat, joita eri ominaisuuksiin liitetään, sekä myös oma seksuaalisuus ja se, millaisesta dynamiikasta pitää. Jos ajatus vanhemmasta naisesta ja nuoresta pojasta ei herättele itsessä seksuaalista halua, ei se nuoren mallipojan kuva stimuloi tuota osastoa omassa mielessä.

Ja moni kyllä oikeasti voi kokea nallekarhumaiset miehet seksikkäämpinä kuin hoikat ja kauniit mallipojat - se liittyy juuri siihen, että he liittävät niihin nallekerhumiehiin jotain sellaisia ominaisuuksia ja mielikuvia, jotka he kokevat seksikkäinä. Ihmisen seksuaalinen halu ei todellakaan aina myötäile estetiikkaa ja sitä, minkä kokee visuaalisesti kauniina.

Olen itse biseksuaali nainen, ja olen usein pitänyt jotain naista todella hyvännäköisenä - mutta kuitenkaan en kokenut hänen olevan ns. omaa tyyppiäni, eli moni todella hyvännäköinen olisi mennyt Tinderissä vasemmalle. Pystyn näkemään ihmiset eri tavoin hyvännäköisinä - jotkut ovat hyvännäköisiä, kauniita tai komeita ja muuten hyvännäköisiä, ja sitten ovat ne minun makuni mukaan hyvännäköiset - toki sama ihminen voi olla näitä molempia, mutta usein ei. Ei se toki sitä tarkoita, että kuka tahansa voisi olla mielestäni hyvännäköinen, ja tottakai minullakin omat mieltymykseni on, sekä myös ehdottomat turn off -piirteet, että ei tämä tietenkään mitään sattumanvaraista ole.