Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Avioehto ei liity mitenkään arkeen. Ei mitenkään.
Se vaikuttaa etenkin ajankäyttöön. Jos ap olisi tiennyt avioehdosta etukäteen, hän ei olisi ollut noin pitkään pois töistä. Lapset olisi varmasti hoidettu kotona kolmevuotiaiksi, mutta niin, että mies olisi ollut myös hoitovapailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos mies olisi ollut hoitovapailla, hän ei varmaan haluaisi sitä avioehtoa 🤷
Onko mies luonut nousujohteisen uransa samalla selkärangattomuudella mitä nyt osoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Oma elämänohjeeni lapsilleni, sekä tytölle että pojalle: älä koskaan elä kenenkään siivellä äläkä koskaan elätä ketään siivelläsi
Miten niin AP:n miehen ura ei olisi kehittynyt, jos ap olisi ollut myös töissä? Hei, meillä on Suomessa päivähoitojärjestelmä ja vieläpä subjektiivinen. Ap:n miehen ura ei olisi edistynyt yhtään sen hitaammin kuin nytkään, vaikka lapset olisivat olleet alle 3v päiväkodissa. Jos pari on asunut jossain jenkkilässä, sitten ymmärrän. Se, että itketään jälkikäteen, ettei oma ura ole edistynyt, kyllä se syyllinen löytyy peilistä. Vaikka mies olisi painostanut jäämään kotiin, syyllinen löytyy silti peilistä, kun suostui.
Toinen asia mitä en pysty ymmärtämään on se, että yhä vuonna 2023 jotkut naiset loisivat miestensä rahoilla, ei ole omaa tiliä eikä mitään omia säästöjä. Tuollainen oli välttämätön paha joskus 50-luvulla, kun naiset olivat miesten "omaisuutta".
Ja joo, itse olen ollut 5 vuotta lasten kanssa kotona, koska halusin, koska pidän sitä tärkeämpänä kuin mitään muuta. En missään tapauksessa vaihtaisi noita vuosia parempaan eläkekertymään tai urakehitykseen. Ihan tietoinen, oma valinta, oman unelman toteutus.
Omettakaa nyt hyvät ihmiset lapsillenee, että AINA omat rahat ja omat tilit, emme elä enää keskiajalla!
Onhan se aivan selvää ettei molemmat vanhemmat voi luoda uraa voimakkaasti yhtä aikaa.
Meillä mies teki sitä uraa tosissaan ja minä kävin töissä, mutta en varsinaisesti " luonut uraa" , tein osapäivää vuorotöitä silloin kun lapset olivat pieniä.
Todella paljon tarvittiin isovanhempia avuksi , kun miehellä työmatkoja oli niin paljon ja ylitöitä.
Hoitokuviot eivät kertakaikkiaan olisi kattaneet koko hoototarvetta. Mitä sitten, jos minäkin olisin samalla tavalla tehnyt töitä ja uraa? Vielä paljon enemmän olisi tarvittu ulkopuolista apua , että kuvio olisi toiminut ja silti me vanhemmat olisimme nähneet/ hoitaneet omia lapsiamme liian vähän.
Eli kyllä mieheni saattoi luoda uraa JA saada lapsia, kun minä tingin omastani ja saimme apuakin vielä
Meillä on ollut koko ajan selvää, että rahat ovat yhteisiä eikä siitä ole ollut koskaan riitaa
Oma tyttäreni on vaativassa ja hyvä palkkaisessa työssä kuten miehensäkin. Lapset he hoitavat yhdessä, mikä on hidastanut hänen miehensä etenemistä, mutta toisaalta tyttäreni ei ole tyypilliseen tapaan jäänyt polkemaan paikalleen vaan hänenkin uransa kehittyy hiljakseen vaikka on alle kouluikäiset lapset.
Ei olisi onnistunut , jos miehensä ei olisi tajunnut mikä on reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Avioehto ei liity mitenkään arkeen. Ei mitenkään.
Selitin jo tuolla aiemmin, että se vaikuttaa kuten sähkön hinta. Hinta kannattaa huomioida sähkön käytössä nyt, vaikka lasku tulee vasta jouluna. Mutta toki, voihan sitä sähköä käyttää niin että ei mieti sitä hintaa, kyllä sitä sähköä sieltä töpselistä tulee eikä hinta siihen asiaan liity mitenkään. Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Apn perintö oli käteistä. Toki sen voi huomioida avioehdossa, ei siinä.
No ei kyllä ollut.
Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme.
Ei vai?
Ai nyt nuo hilut on jo isoa omaisuutta :D
Vierailija kirjoitti:
Onko mies luonut nousujohteisen uransa samalla selkärangattomuudella mitä nyt osoittaa?
Kuinka selkärangattomuus ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Avioehdon vaatiminen tuossa vaiheessa ilman mitään syytä on väärin. Mies ei halua vielä eroa, hän haluaa naisen uhrautuvan vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia ja mies on saanut tienattua lisää rahaa naisen kustannuksella. Mies ei tasan tarkkaan ryhdy hoitamaan lapsia tässä vaiheessa yhtään enempää mitä nyt.
Ap on palannut töihin.
Mut hoitaako mies silti niitä lapsia? Käyttääkö miehensä nyt vähemmän aikaa työllensä?
Työaika on yleensä 7.5h tai 8h, riippuu miten ruokatunti lasketaan. Onko jossain ilmennyt että mies tekisi 12h päivää? Eipä ole, siellä puhutaan vain tuloista.
Yrittäkää nyt ymmärtää jo etteivät tulot yleensä liity tehtyihin tunteihin. Jos mies tekee "ylitöitä" toimihenkilönä niin se on lähes poikkeksetta 1:1 saldoja joita ei saa rahaksi.
Toimihenkilö ei ole uraohjus, eikä tee nousujohteista uraa. Toimihenkilö voi hoitaa työnsä riittävän hyvin vaikka yksinhuoltajana.
ok eli kaikki on niitä harvoja johtajia tässä maassa jotka pääsee korkeimpaan tulodesiiliin.
Hyvin te vedätte näissä miesvihaketjuissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos mies olisi ollut hoitovapailla, hän ei varmaan haluaisi sitä avioehtoa 🤷
Kun taas nainen haluaisi. Vaihtoehtona naiselle olisi ero jolloin mies saisi korkeintaan saman kuin avioehdossa sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Mieskin olisi voinut päättää olla lapseton, jos ei halua elättää perhettään..
Mikai sinä olet noin kiukkuinen täysin tuntemattomalle aplle? Mitäs pahaa hän on sinulle, tai edes miehelleen tehnyt?
Tilanteet muuttuu. Ap on voinut aluksi kertoa kuinka palaa muutaman vuoden jälkeen töihin, mutta todellisuudessa hän onkin downshiftannut rajusti ja tekee paljon kevyempiä hommia, huonommalla palkalla kuin mitä koulutus ja osaaminen antaisi myöten. Kysyttäessä hän vain nauraa "miksi raataisin kun sinä maksat laskut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Juu ei halua. Se on se juttu tässä nyt. Ja se, et miten kannattais toimia jatkossa, jottei ap jää liian vähälle. Reiluus ennen kaikkea.
Nyt vaikuttaa siltä ettei kyse ole reiluudesta vaan ap on sen saman perässä mitä kaikki naiset haluavat. Miehen siemen on jo saatu, nyt kerätään rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies luonut nousujohteisen uransa samalla selkärangattomuudella mitä nyt osoittaa?
Kuinka selkärangattomuus ilmenee?
Niinkuin yleensäkin. Yritetään luistella yhdessä sovitusta päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Juu ei halua. Se on se juttu tässä nyt. Ja se, et miten kannattais toimia jatkossa, jottei ap jää liian vähälle. Reiluus ennen kaikkea.
Nyt vaikuttaa siltä ettei kyse ole reiluudesta vaan ap on sen saman perässä mitä kaikki naiset haluavat. Miehen siemen on jo saatu, nyt kerätään rahat.
Miksi trollaat täällä jos sulla ei ole mitään sanottavaa? Hanki elämä, pelle.
Jos ap olisi miehen rahojen perään niin luuletko että kyselisi täällä neuvoa mainitussa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies luonut nousujohteisen uransa samalla selkärangattomuudella mitä nyt osoittaa?
Kuinka selkärangattomuus ilmenee?
Niinkuin yleensäkin. Yritetään luistella yhdessä sovitusta päätöksestä.
ja mikä se päätös on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Juu ei halua. Se on se juttu tässä nyt. Ja se, et miten kannattais toimia jatkossa, jottei ap jää liian vähälle. Reiluus ennen kaikkea.
Nyt vaikuttaa siltä ettei kyse ole reiluudesta vaan ap on sen saman perässä mitä kaikki naiset haluavat. Miehen siemen on jo saatu, nyt kerätään rahat.
Miksi trollaat täällä jos sulla ei ole mitään sanottavaa? Hanki elämä, pelle.
Jos ap olisi miehen rahojen perään niin luuletko että kyselisi täällä neuvoa mainitussa tilanteessa.
Sehän kyselee neuvoja miten maksimoida rahansaanti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies luonut nousujohteisen uransa samalla selkärangattomuudella mitä nyt osoittaa?
Kuinka selkärangattomuus ilmenee?
Niinkuin yleensäkin. Yritetään luistella yhdessä sovitusta päätöksestä.
ja mikä se päätös on?
"Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia".
"Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Juu ei halua. Se on se juttu tässä nyt. Ja se, et miten kannattais toimia jatkossa, jottei ap jää liian vähälle. Reiluus ennen kaikkea.
Nyt vaikuttaa siltä ettei kyse ole reiluudesta vaan ap on sen saman perässä mitä kaikki naiset haluavat. Miehen siemen on jo saatu, nyt kerätään rahat.
Miksi trollaat täällä jos sulla ei ole mitään sanottavaa? Hanki elämä, pelle.
Jos ap olisi miehen rahojen perään niin luuletko että kyselisi täällä neuvoa mainitussa tilanteessa.Sehän kyselee neuvoja miten maksimoida rahansaanti.
Huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Avioehto ei liity mitenkään arkeen. Ei mitenkään.
Selitin jo tuolla aiemmin, että se vaikuttaa kuten sähkön hinta. Hinta kannattaa huomioida sähkön käytössä nyt, vaikka lasku tulee vasta jouluna. Mutta toki, voihan sitä sähköä käyttää niin että ei mieti sitä hintaa, kyllä sitä sähköä sieltä töpselistä tulee eikä hinta siihen asiaan liity mitenkään. Ei mitenkään.
Ihmiset eivät yleensä mieti arjessaan mahdollista eroa. Sit kun he alkavat miettiä eroa, he miettivät omaisuutta, eivät silloinkaan toisen palkkaa tai sitä kumpi ostikaan ruokaa enemmän. Tai näin ainakin perusmieli toimii. Se onko pariskunnall avioehto vai ei, ei muuta arkea ja rahankäyttöä millään tavalla. Se voi vaikuttaa joo omaisuuden hankkimiseen/siihen kumman nimiin asioita ostetaan, jos on kuin Koivu, mutta hän on sen verran erikoismies, että hänestä ei voi vetää johtopäätöksiä muiden elämään.
En ajattele noin, lasken tuon ihan puhtaasti rahana. Minähän saan valita, mitä omaisuutta annan tasinkona, ja saan myös valita, mihin nuo tienaamani rahat laitan. Se ei kumminkaan muuta tuota laskelmaa. Kun tienaan 50 euroa enemmän kuin mieheni, maksettava tasinko kasvaa 25€.
Toki jos molemmat tienaamme 50€ lisää, maksettava tasinko ei kasva yhtään. Mutta tuo esimerkkilaskelma kuvastaa nyt tuota sinun maalailemaa tilannetta, että mieheni on kotona eikä kerrytä yhtään mitään ja vain minun omaisuuteni kasvaa. Silloin tosiaan puolet kasvusta menee tasinkoon.