Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Ja alkaisin siirtää rahaa ja omaisuutta tälle ihmiselle.
Tekö olette sitä mieltä, ettei mikään osa tämän parin palkkaerosta selity lapsilla? Muistattehan, että ilman avioehtoa ap ei saa puolta miehen palkasta, vaan puolet heidän välisestään palkkaerosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Ja sit sä heräisit kahden pienen lapsen yksinhuoltajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Ja sit sä heräisit kahden pienen lapsen yksinhuoltajana.
No mielummin niin kuin kiukuttelevan naislapsen miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Tekö olette sitä mieltä, ettei mikään osa tämän parin palkkaerosta selity lapsilla? Muistattehan, että ilman avioehtoa ap ei saa puolta miehen palkasta, vaan puolet heidän välisestään palkkaerosta?
Varmaan osa selittyykin. Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Olet kyllä totaalisen sekaisin merkityksestä, ei avioehdolla määrätä miten avioliiton arki hoidetaan. Pösilö.
Kutsuisin ennemmin pösilöksi sitä, joka ei ymmärrä, miten tuommoinen avioehto on syytä huomioida perhevapaiden jakamisen kohdalla.
Se on kuitenkin eri sopimus, ei taloudenpidosta sovita avioehdolla, tai menee aika vaikeaksi, pitäisi jatkuvasti päivittää kuitenkin.
Mut minusta oli hyvä muistutus juristitädiltä se, et jos on se avioehto, sit pitää todellakin päivittäin huolehtia siitä, että kaikki päivittäiset asiat ostetaan pioliksi. Tällainen saattaa helposti unohtua, kun kaikki on hyvin. Silloin sitä luottaa toiseen, et kaikki järjestyy kyllä.
Tietenkin on paljon hyviä vaihtoehtoja, miten sen rahankäytön järjestää. Kunhan vaan molemmat ovat siitä samanmielisiä.
Sekoitat edelleen avioehdon ulottuvuuden ja taloudenpidosta tehtävän sopimuksen, eivät ole sama, saa sen avioehdonkin ottaa päivittäiseen elämään, mutta aika outoa olisi. Sama kuin tekisit testamentin ja alkaisit elämään sen mukaisesti siitä hyvästä että se on olemassa vaikka periaatteessa odottaa sitä päivää kunnes kuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Mikä logiikka tossa nyt on? Miksi apn ura ei olis kehittynyt? Lasten takia?
No sitähän hän valittaa.
Kertominen ei aina ole valittamista. Tosiasia on, ettei urakehitys ollut sama, kuin olisi ollut ilman lapsia. Kotiin jääminen liittyi sopimukseen, jonka teki miehensä kanssa. Koska se oli hyvä lapsille ja hyvä miehen uralle. Eikä hänelle liian iso riski, jos alkuperäinen sopimus jatkuu tulevaisuuteen. Eli mistä nyt häntä arvostelet? Liiasta luottamuksesta🤷
Miten se riski on suurempi nyt kun silloin kun ap päätöksensä teki? Jos hän ei allekirjoita avioehtoa, se hänen uransa ei hidastunutkaan ja eläkkeensä ei pienentynytkään?
Koska nyt on käynyt ilmi, että miehellä sellaisia ajatuksia tai suunnitelmia, jotka ehkä muuttavat heidän tulevaisuuden. Muuttavat erilaiseksi verrattuna siihen, mikä oli puhe suunnitelmia tehtäessä.
Ihan oikeastiko pitää tällaiset asiat rautakangesta vääntää?Mieti työehtosopimusta. Hyvänä ja vankkana antaa tietyn suojan. Sit se yhtäkkiä heikennetään. Et voi silloin tietää enää omaa tulevaisuuttasi siinä työssä. Olet ailti saattanut ehtiä sitouttaa itsesi paikkakunnalle vaikka asunnon kautta ym.
Kuka perheellinen aikuinen toimii kuten lapseton opiskelija? Ei tossa nyt ole tapahtumassa mitään miuta kuin se että kun ei enää ole tarvetta pitää kiinni aiemmasta, sen voi järkevöittää.
Ja kyllä, jos työsopimus uusitaan, sit se uusitaan. Toki voi lähteä lätkimäänkin, mutta turha siinä vaiheessa on sit marista että olipas huono homma ja päätös.
Niin elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Sitä se ap tässä nyt pohtii, et mitäs nyt.
Toisia ihmisiä tällaiset tilanteet harmittaa, sinua ilmeisesti ei. Sinulle on ihan sama, muuttaako puolisosi suunnitelmia tai muuttuuko työehtosopimus paskamaiseks. Kaikki eivät reagoi reagoimatta. Sitä tässä nyt pohditaan. En ymmärrä pointtiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Mikä logiikka tossa nyt on? Miksi apn ura ei olis kehittynyt? Lasten takia?
No sitähän hän valittaa.
Kertominen ei aina ole valittamista. Tosiasia on, ettei urakehitys ollut sama, kuin olisi ollut ilman lapsia. Kotiin jääminen liittyi sopimukseen, jonka teki miehensä kanssa. Koska se oli hyvä lapsille ja hyvä miehen uralle. Eikä hänelle liian iso riski, jos alkuperäinen sopimus jatkuu tulevaisuuteen. Eli mistä nyt häntä arvostelet? Liiasta luottamuksesta🤷
Miten se riski on suurempi nyt kun silloin kun ap päätöksensä teki? Jos hän ei allekirjoita avioehtoa, se hänen uransa ei hidastunutkaan ja eläkkeensä ei pienentynytkään?
Koska nyt on käynyt ilmi, että miehellä sellaisia ajatuksia tai suunnitelmia, jotka ehkä muuttavat heidän tulevaisuuden. Muuttavat erilaiseksi verrattuna siihen, mikä oli puhe suunnitelmia tehtäessä.
Ihan oikeastiko pitää tällaiset asiat rautakangesta vääntää?Mieti työehtosopimusta. Hyvänä ja vankkana antaa tietyn suojan. Sit se yhtäkkiä heikennetään. Et voi silloin tietää enää omaa tulevaisuuttasi siinä työssä. Olet ailti saattanut ehtiä sitouttaa itsesi paikkakunnalle vaikka asunnon kautta ym.
Kuka perheellinen aikuinen toimii kuten lapseton opiskelija? Ei tossa nyt ole tapahtumassa mitään miuta kuin se että kun ei enää ole tarvetta pitää kiinni aiemmasta, sen voi järkevöittää.
Ja kyllä, jos työsopimus uusitaan, sit se uusitaan. Toki voi lähteä lätkimäänkin, mutta turha siinä vaiheessa on sit marista että olipas huono homma ja päätös.
Niin elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Sitä se ap tässä nyt pohtii, et mitäs nyt.
Toisia ihmisiä tällaiset tilanteet harmittaa, sinua ilmeisesti ei. Sinulle on ihan sama, muuttaako puolisosi suunnitelmia tai muuttuuko työehtosopimus paskamaiseks. Kaikki eivät reagoi reagoimatta. Sitä tässä nyt pohditaan. En ymmärrä pointtiasi?
Aikuinen ihminen ei yleensä heittäydy lattialle raivoamaan. Saa ärsyttää ja saa reagoida, mutta itkupotkuraivari mihinkään johda. Mitä ap voittaa sillä että rypee itsesäälissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Jos on ositus tekemättä, vai katsotaanko se muka uutta avioliittoa solmittaessa ettei ole osituksia rästissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
Ja aikuista ihmistäkö ei saa harmittaa, jos toinen aikuinen tekee oharit ja muuttaa sääntöjä matkanvarrella? Eikä saa sitä ihmetellä. Aha.
Mitkä oharit?
Oharit sopimuksesta, kossa talous on yhteinen. Tulevaisuudessakin.
Missä vaiheessa ap on sanonut että hänen miehensä on luvannut talouden olevan yhteinen ja tasan hamaan tappiin asti?
Ihmeen pitkään he ovat eläneet noin, aikuisilla työssäkäyvillä ihmisillä ei todellakaan ole tyypillistä laittaa kaikkea rahaa yhteen ja jakaa sitä täsmälleen tasan.
Onko tästä joku tilasto olemassa? Mun tutuilla on kyl yhteiset varat. Kun on menotkin yhteiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Ei varmasti halua. Mies haluaa jatkossa hoitaa puolet lapsista ja lasten asioista, siivota ja pyykätä puolet lasten tekemästä sotkusta, tehdä lapsille joka toinen päivä ruuat, siivota omat jälkensä sanan pesua myöten, kokata yksin itselleen ruuat (tai käydä ulkona syömässä) ja pyykätä omat pyykkinsä (tai viedä ne pesulaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Tulkitsit sen sitten noin. Oma tulkintani on, et ap on hämillään, kun ei ymmärrä miksi mies sen avioehdon nyt haluaa. Sitä en itsekään ymmärrä, kun heillä yhteistalous ja kumpikaan ei nyt omista enempää. Haluaako mies alkaa kerryttää omaa omaisuuttaan? Sehän on ok siinä vaiheessa, kun apn tulot vastaavat suunnilleen sitä, mitä olisivt olleet ilman kotivuosia. Tietty eläkekertymä jää siinäkin tapauksessa sit pienemmäksi.
Mitä jos vaikka haluaakin? Suurin osa pareista kerryttää myös omaa omaisuuttaan vaikka pääasiassa yhteistä. Sehän on vain ja ainoastaan normaalia. Ja harvalla ne tulot on samat eurolleen läjhökohtaisestikaan. Ap kyllä tiesi että hänen palkkakehityksensä hidastuu kun hän jää kotiin. Miksi miehen pitäisi odottaa nyt että se tasaantuu? Mits jos se ei tasaannukaan?
Juu ei varmasti samoja tuloja ole kenelläkään parilla. Mutta tietenkin on reilua, että mies huomioi apn tulotason jollakin keinolla, kun apn tulot ovat pienemmät. Ja ovat pienemmät, koska tekivät yhteisen päätöksen siitä, mihin kumpikin keskittyy. Ja sen takia miehellä oli rauha keskittyä uraansa. Niin kauan, kuin apn tulot ovat pienemmät johtuen kotivuosista, on reilua huomioida se. Vai pitääkö apn kärsiä tyhmyudestä, kun meni luottamaan mieheensä?
Apn mies on huomioinut tämän nyt ilmeisesti useamman vuoden. Kauanko pitäisi?
Niin kauan, kunnes tuloyilanne tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
No siinäpä realistinen ja hyvin perusteltu näkemys.
Ennen lapsia samat tulot, miksi vain miehen ansiot olisivat kasvaneet, mutta ei apn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Tulkitsit sen sitten noin. Oma tulkintani on, et ap on hämillään, kun ei ymmärrä miksi mies sen avioehdon nyt haluaa. Sitä en itsekään ymmärrä, kun heillä yhteistalous ja kumpikaan ei nyt omista enempää. Haluaako mies alkaa kerryttää omaa omaisuuttaan? Sehän on ok siinä vaiheessa, kun apn tulot vastaavat suunnilleen sitä, mitä olisivt olleet ilman kotivuosia. Tietty eläkekertymä jää siinäkin tapauksessa sit pienemmäksi.
Mitä jos vaikka haluaakin? Suurin osa pareista kerryttää myös omaa omaisuuttaan vaikka pääasiassa yhteistä. Sehän on vain ja ainoastaan normaalia. Ja harvalla ne tulot on samat eurolleen läjhökohtaisestikaan. Ap kyllä tiesi että hänen palkkakehityksensä hidastuu kun hän jää kotiin. Miksi miehen pitäisi odottaa nyt että se tasaantuu? Mits jos se ei tasaannukaan?
Juu ei varmasti samoja tuloja ole kenelläkään parilla. Mutta tietenkin on reilua, että mies huomioi apn tulotason jollakin keinolla, kun apn tulot ovat pienemmät. Ja ovat pienemmät, koska tekivät yhteisen päätöksen siitä, mihin kumpikin keskittyy. Ja sen takia miehellä oli rauha keskittyä uraansa. Niin kauan, kuin apn tulot ovat pienemmät johtuen kotivuosista, on reilua huomioida se. Vai pitääkö apn kärsiä tyhmyudestä, kun meni luottamaan mieheensä?
Apn mies on huomioinut tämän nyt ilmeisesti useamman vuoden. Kauanko pitäisi?
Niin kauan, kunnes tuloyilanne tasaantuu.
Entäs jos se ei tasaannu? Apn ajatus on ihan uskomuksiin perustuva. *Tietysti olisin ilman lapsia panostanut uraani ja palkka olisi raketoinut*. Miksi se ei tapahtunut ennen lapsia jo? Ja hän on ymmärtääkseni lasten välissä ollut töissä, miksi se palkka ei silloin ole noussut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Mieskin olisi voinut päättää olla lapseton, jos ei halua elättää perhettään..
Mikai sinä olet noin kiukkuinen täysin tuntemattomalle aplle? Mitäs pahaa hän on sinulle, tai edes miehelleen tehnyt?
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.