Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Olet kyllä totaalisen sekaisin merkityksestä, ei avioehdolla määrätä miten avioliiton arki hoidetaan. Pösilö.
Kutsuisin ennemmin pösilöksi sitä, joka ei ymmärrä, miten tuommoinen avioehto on syytä huomioida perhevapaiden jakamisen kohdalla.
Se on kuitenkin eri sopimus, ei taloudenpidosta sovita avioehdolla, tai menee aika vaikeaksi, pitäisi jatkuvasti päivittää kuitenkin.
Mut minusta oli hyvä muistutus juristitädiltä se, et jos on se avioehto, sit pitää todellakin päivittäin huolehtia siitä, että kaikki päivittäiset asiat ostetaan pioliksi. Tällainen saattaa helposti unohtua, kun kaikki on hyvin. Silloin sitä luottaa toiseen, et kaikki järjestyy kyllä.
Tietenkin on paljon hyviä vaihtoehtoja, miten sen rahankäytön järjestää. Kunhan vaan molemmat ovat siitä samanmielisiä.Sekoitat edelleen avioehdon ulottuvuuden ja taloudenpidosta tehtävän sopimuksen, eivät ole sama, saa sen avioehdonkin ottaa päivittäiseen elämään, mutta aika outoa olisi. Sama kuin tekisit testamentin ja alkaisit elämään sen mukaisesti siitä hyvästä että se on olemassa vaikka periaatteessa odottaa sitä päivää kunnes kuolet.
No avioeron tullessa sillä on todellakin merkitystä, miten ne rahat on liiton aikana käytetty. Sitä on turha nillittää, jos on käyttänyt oman palkan perheeseen, kun toinen on säästänyt osakkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eihän avioeron jälkeen ex-vaimo saa entiseltä puolisolta yhtään mitään. Miksi muuten haluat jättää omat lapsesi ilman perintöä?
Millaista luulet elämän olevan, jos lopetat yhteistalouden, mutta haluat kuitenkin jatkaa avioliittoa? Et kai luule, että kaikki jatkuu kuten ennenkin?
Lapseni ilman perintöä? Olet ymmärtänyt jotain tosi väärin.
Luuletko että apn mies haluaa asioiden jatkuvan kuten ennenkin? Selvästi ei halua.
Juu ei halua. Se on se juttu tässä nyt. Ja se, et miten kannattais toimia jatkossa, jottei ap jää liian vähälle. Reiluus ennen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Jos puhutaan avioehdosta eikä tarkenneta, että se koskisi vain perintöjä tai ennen avioliittoa omistettua omaisuutta tai jotain muuta ihan nimettyä omaisuuserää, se tarkoittaa poissulkeva avioehtoa. Niitä avioehtoja ei ole mitenkään määrättömän monenlaisia ja puhekielessä se avioehto-sana yksinään käytettynä tarkoittaa kyllä juuri sitä avio-oikeuden sulkemista pois.
Niitä avioehtoja voi olla ihan yhtä monenlaisia kuin on parejakin eikä "avioehto" sanalla todellakaan tarkoiteta automaattisesti poissulkevaa avioehtoa. Siitä saa kukin tehdä ihan millaisen yhdessä päätetään. Tämäkin ketju on täynnä neuvoja, miten ap ei kannata tehdä avioehtoa. Miksi ei? Tekee siitä vaan sellaisen, että se on myös ap:lle reilu. Ei siinä sen kummempaa. Ap:n tapauksessa pitäisin huolen, että jo saadut perinnöt pysyy avio-oikeuden ulkopuolella ja että hän saa korvauksen kotivuosistaan ja siitä johtuvasta heikommasta urakehityksestä/eläkkeiden menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Mikä logiikka tossa nyt on? Miksi apn ura ei olis kehittynyt? Lasten takia?
No sitähän hän valittaa.
Kertominen ei aina ole valittamista. Tosiasia on, ettei urakehitys ollut sama, kuin olisi ollut ilman lapsia. Kotiin jääminen liittyi sopimukseen, jonka teki miehensä kanssa. Koska se oli hyvä lapsille ja hyvä miehen uralle. Eikä hänelle liian iso riski, jos alkuperäinen sopimus jatkuu tulevaisuuteen. Eli mistä nyt häntä arvostelet? Liiasta luottamuksesta🤷
Miten se riski on suurempi nyt kun silloin kun ap päätöksensä teki? Jos hän ei allekirjoita avioehtoa, se hänen uransa ei hidastunutkaan ja eläkkeensä ei pienentynytkään?
Koska nyt on käynyt ilmi, että miehellä sellaisia ajatuksia tai suunnitelmia, jotka ehkä muuttavat heidän tulevaisuuden. Muuttavat erilaiseksi verrattuna siihen, mikä oli puhe suunnitelmia tehtäessä.
Ihan oikeastiko pitää tällaiset asiat rautakangesta vääntää?Mieti työehtosopimusta. Hyvänä ja vankkana antaa tietyn suojan. Sit se yhtäkkiä heikennetään. Et voi silloin tietää enää omaa tulevaisuuttasi siinä työssä. Olet ailti saattanut ehtiä sitouttaa itsesi paikkakunnalle vaikka asunnon kautta ym.
Kuka perheellinen aikuinen toimii kuten lapseton opiskelija? Ei tossa nyt ole tapahtumassa mitään miuta kuin se että kun ei enää ole tarvetta pitää kiinni aiemmasta, sen voi järkevöittää.
Ja kyllä, jos työsopimus uusitaan, sit se uusitaan. Toki voi lähteä lätkimäänkin, mutta turha siinä vaiheessa on sit marista että olipas huono homma ja päätös.
Niin elämässä tapahtuu ikäviä asioita. Sitä se ap tässä nyt pohtii, et mitäs nyt.
Toisia ihmisiä tällaiset tilanteet harmittaa, sinua ilmeisesti ei. Sinulle on ihan sama, muuttaako puolisosi suunnitelmia tai muuttuuko työehtosopimus paskamaiseks. Kaikki eivät reagoi reagoimatta. Sitä tässä nyt pohditaan. En ymmärrä pointtiasi?Aikuinen ihminen ei yleensä heittäydy lattialle raivoamaan. Saa ärsyttää ja saa reagoida, mutta itkupotkuraivari mihinkään johda. Mitä ap voittaa sillä että rypee itsesäälissä?
Rypee itsesäälissä?? Mistä oikein vedät näitä tulkintoja? Pelkkä ynähdyskin on mielestäsi varmaan rääkymistä. Mikä olisi mielestäsi kohtuullinen reaktio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Tulkitsit sen sitten noin. Oma tulkintani on, et ap on hämillään, kun ei ymmärrä miksi mies sen avioehdon nyt haluaa. Sitä en itsekään ymmärrä, kun heillä yhteistalous ja kumpikaan ei nyt omista enempää. Haluaako mies alkaa kerryttää omaa omaisuuttaan? Sehän on ok siinä vaiheessa, kun apn tulot vastaavat suunnilleen sitä, mitä olisivt olleet ilman kotivuosia. Tietty eläkekertymä jää siinäkin tapauksessa sit pienemmäksi.
Mitä jos vaikka haluaakin? Suurin osa pareista kerryttää myös omaa omaisuuttaan vaikka pääasiassa yhteistä. Sehän on vain ja ainoastaan normaalia. Ja harvalla ne tulot on samat eurolleen läjhökohtaisestikaan. Ap kyllä tiesi että hänen palkkakehityksensä hidastuu kun hän jää kotiin. Miksi miehen pitäisi odottaa nyt että se tasaantuu? Mits jos se ei tasaannukaan?
Juu ei varmasti samoja tuloja ole kenelläkään parilla. Mutta tietenkin on reilua, että mies huomioi apn tulotason jollakin keinolla, kun apn tulot ovat pienemmät. Ja ovat pienemmät, koska tekivät yhteisen päätöksen siitä, mihin kumpikin keskittyy. Ja sen takia miehellä oli rauha keskittyä uraansa. Niin kauan, kuin apn tulot ovat pienemmät johtuen kotivuosista, on reilua huomioida se. Vai pitääkö apn kärsiä tyhmyudestä, kun meni luottamaan mieheensä?
Apn mies on huomioinut tämän nyt ilmeisesti useamman vuoden. Kauanko pitäisi?
Kunnes kuolema erottaa. Mitäs luulit? Yhteinen elämä.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Olet kyllä totaalisen sekaisin merkityksestä, ei avioehdolla määrätä miten avioliiton arki hoidetaan. Pösilö.
Kutsuisin ennemmin pösilöksi sitä, joka ei ymmärrä, miten tuommoinen avioehto on syytä huomioida perhevapaiden jakamisen kohdalla.
Se on kuitenkin eri sopimus, ei taloudenpidosta sovita avioehdolla, tai menee aika vaikeaksi, pitäisi jatkuvasti päivittää kuitenkin.
Mut minusta oli hyvä muistutus juristitädiltä se, et jos on se avioehto, sit pitää todellakin päivittäin huolehtia siitä, että kaikki päivittäiset asiat ostetaan pioliksi. Tällainen saattaa helposti unohtua, kun kaikki on hyvin. Silloin sitä luottaa toiseen, et kaikki järjestyy kyllä.
Tietenkin on paljon hyviä vaihtoehtoja, miten sen rahankäytön järjestää. Kunhan vaan molemmat ovat siitä samanmielisiä.Sekoitat edelleen avioehdon ulottuvuuden ja taloudenpidosta tehtävän sopimuksen, eivät ole sama, saa sen avioehdonkin ottaa päivittäiseen elämään, mutta aika outoa olisi. Sama kuin tekisit testamentin ja alkaisit elämään sen mukaisesti siitä hyvästä että se on olemassa vaikka periaatteessa odottaa sitä päivää kunnes kuolet.
No avioeron tullessa sillä on todellakin merkitystä, miten ne rahat on liiton aikana käytetty. Sitä on turha nillittää, jos on käyttänyt oman palkan perheeseen, kun toinen on säästänyt osakkeisiin.
Silti avioehto ei siihen pakota, vaan sen soveltaminen edellyttää että aviopuolisot sopivat että pitävät talouttaan avioehdon mukaan, mutta eihän sellainen ole järkevää. Tämä on se ongelma tässä keskustelussa kun jotkut jankuttaa avioehtoa että rajaa liikaa lastenhoitoa ja ties mitä, vaikka ei ilman sopimusta velvoita mitenkään. Aivan kamalaa disinformaatiota uskotella että sitä avioehtoa on pakko soveltaa arjessa juuri siten kuin on kirjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa tienaamaan enemmän. Mies on luvannut että kaikki on yhteistä. Mies ei ole tajunnut miltä oman varallisuuden kerryttäminen tuntuu ennen kuin sitä varallisuutta on, ja nyt kun lapset (ilmeisesti) ovat jo vähän isompia eikä se vauva-arki enää työllistä äitiä niin miehestä tuntuukin yhtäkkiä siltä ettei olekaan reilua että hän tienaa enemmän kuin vaimonsa eikä saa siitä mitään "itselleen".
No. Miehen pitää nyt vaan tajuta että se perhe on edelleen se mitä hänellä on uran lisäksi ja edelleen kaikki mitä hän tienaa hän tienaa itselleen ja perheelleen, jonka osa ja jonka hyvinvointia hän omalta osaltaan on. Jos sen sijaan jatkuvasti ajattelee itsekeskeisesti niin vähitellen se perhe alkaakin näyttämään siltä että se ei ole osa minua ja siihen upotettu raha on minulta pois, vaikka tämä on täysin väärä ajattelutapa.
Vaikuttaa siltä, että pulaa rahasta ei ole, joten ongelma on mentaalinen.
Nainen kuvittelee että voi ottaa edelleen rennosti. Tekee silleen hommia ettei mikään stressaa, eikä tosin myöskään etene urallaan. Aina voi syyttää miehiä siitä että on nainen ja se lasikatto on niin kovin matalalla.
MitäVittua sä nyt sekoilet? Mene TÖIHIN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Tämäpä. Ap olisi voinut päättää olla lapseton, hän olisi voinut vaikka päättää vaikka pysyä sinkkuna. Nyt on nyt ja silloin oli silloin. Melko rasittavaa nillitystä.
Jos mä plisin apn mies, mä lopettaisin yhteistalouden kysymättä mitään ja tekisin testamentin, jolla varmistaisin ettei ap saa mitään. Testamenttaisin vaikka apn vihaamalle ihmiselle sen mitä pystyn.
Eli sulla ei olis siis selkärankaa pitäytyä yhdessä tehdyn päätöksen takana? Luitko ap:n avausta? Mies oikein erikseen oli painottanut että kaikki on yhteistä, hän tekee uraa ja tuo rahaa perheelle.
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
Moi trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman lapsia olisi voinutkin tuplaantua, tai jos mies olisi ollut kotona lasten kanssa nuo vuodet.
Olis voinut ja olis voinut. Sille onkin tosi realistista rakentaa. Mäpä luulen ettei olisi tuplaantunut.
No siinäpä realistinen ja hyvin perusteltu näkemys.
Ennen lapsia samat tulot, miksi vain miehen ansiot olisivat kasvaneet, mutta ei apn?
Koska he ovat kaksi eri ihmistä kahdessa eri työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Puuttumatta nyt messuamiseen niin itseasiassa euron lisäys avio-oikeuden määrittämään talouteen ei summaudu välttämättä puoliksi erossa, se voi olla myös 25 ja 75c riippuen siitä kumpi on varakkaampi ja kumpi köyhempi. Tasaomaisuudella ja ilman velkoja euro jakaantuisi kyllä oletuksella 50-50.
Pelkän otsikon perusteella vastaan. Miehellä on toinen neinen tai muuten vain ero suunnitteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Avioehto ei liity mitenkään arkeen. Ei mitenkään.
Ketjussa on useita kertoja tuotu esiin, että lasten hoitaminen koostuu makoilusta, loisimisesta ja laiskottelusta. Näitä väitteitä esittäville tekisi erittäin hyvää kokeilla vaikkapa muutaman viikon ajan, mitä pienten lasten ja kodin kokopäiväinen hoitaminen käytännössä on. Kuulemani mukaan makoilla ehtii suhteellisen harvoin.
T. Lapseton nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Avioehto ei liity mitenkään arkeen. Ei mitenkään.
Voihan se vaikuttaa osapuolien asenteisiin ja sitoutumiseen arjessa. Jos on poissulkeva avioehto, enemmän tienaavalle voi olla parisuhteen ajautuessa kriisiin suurempi kiusaus häippästä kuin yrittää ratkoa (arjen) ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Pelkän otsikon perusteella vastaan. Miehellä on toinen neinen tai muuten vain ero suunnitteilla.
Kiitos tästä. Lue vielä avaus ja tee uusi analyysi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Puuttumatta nyt messuamiseen niin itseasiassa euron lisäys avio-oikeuden määrittämään talouteen ei summaudu välttämättä puoliksi erossa, se voi olla myös 25 ja 75c riippuen siitä kumpi on varakkaampi ja kumpi köyhempi. Tasaomaisuudella ja ilman velkoja euro jakaantuisi kyllä oletuksella 50-50.
Ei se kyllä mene noin. Jos minulla on 100€ ja miehellä 50€, maksan tasinkoa 25€ miehelleni. Molemmille jää 75€.
Jos tienaan 50€ lisää, minulla on 150€ ja miehellä edelleen 50€. Nyt maksan 50€ miehelleni tasinkoa, molemmille jää 100€.
Vaikka tasinko kasvaa, niin kyllä se aina vaan on 50% siitä, minkä verran kerrytän lisää sitä isompaa varallisuuttani. Ei siitä koskaan tule sen enempää,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä on vaarallisempaa disinformaatiota väittää, ettei avioehdolla ole mitään väliä arjen elämisessä.
Avio-oikeus on kehitetty työkaluksi siihen, ettei ole väliä, kumpi maksaa mitä ja kumpi on töissä tai kotona. Molemmat puhaltavat yhteen hiileen, ja euro lisää perheeseen on 50c lisää molemmille.
Sitten täällä aika monessa viestissä messutaan varmana juttuna, että tuosta kannattaa aina joka tilanteessa luopua. Ja jos siitä luopuu, niin se ei mitenkään vaikuta mihinkään, ei varsinkaan siinä arjessa. Se on toosiiii kummallista puhetta se.
Puuttumatta nyt messuamiseen niin itseasiassa euron lisäys avio-oikeuden määrittämään talouteen ei summaudu välttämättä puoliksi erossa, se voi olla myös 25 ja 75c riippuen siitä kumpi on varakkaampi ja kumpi köyhempi. Tasaomaisuudella ja ilman velkoja euro jakaantuisi kyllä oletuksella 50-50.
Ei se kyllä mene noin. Jos minulla on 100€ ja miehellä 50€, maksan tasinkoa 25€ miehelleni. Molemmille jää 75€.
Jos tienaan 50€ lisää, minulla on 150€ ja miehellä edelleen 50€. Nyt maksan 50€ miehelleni tasinkoa, molemmille jää 100€.
Vaikka tasinko kasvaa, niin kyllä se aina vaan on 50% siitä, minkä verran kerrytän lisää sitä isompaa varallisuuttani. Ei siitä koskaan tule sen enempää,
Ajattelet harhaisesti että avio-oikeus muuttaisi omistusta, mutta omistus on erillistä avioliitossa, se maksettu tasinko on jommankumman omaisuutta oikeasti jonka joutuu lahjoittamaan köyhemmälle, jotta niin se vaan on että se köyhempi kotona oleva tienaa jokaisesta rikkaamman ansaitsemasta eurosta suuremman osan ja voi olla täysin validi syy olla hyväksymättä poissulkevaa avioehtoa, kukapa sitä vapaaehtoisesti luopuisi eduistaan.
Naislapsi, joka on hoitanut osuutensa. Jepjep. Sellainen kiukutteleva mieslapsi siellä sit.