Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Itse asiassa just tuo tilanne on PALJON helpompi, jos ei ole avioehtoa. Lapset perivät isänsä, joten he sitten omistavat puolet kodista, mökistä ja veneestä sekä sukumökin kokonaan. Mutta heillä ei ole tuloja eikä kykyä huolehtia omaisuudesta. Rahat menevät maistraatin haltuun eikä niitä voi välttämättä käyttää kuin perintöveroihin. Lasten omaisuutta ei saa välttämättä myydä.
Jos tulee ositus, äiti saa tasinkoa. Sillä ehkä kattaa asuntolainan. Joka tapauksessa jatkossa äiti on yksinhuoltaja, ja raha on tarpeen, jotta elämä jatkuu surusta ja toisen vanhemman menetyksestä huolimatta turvallisena ja mahdollisimman pienin muutoksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo kun ei peri mitään. Testamentilla joo, mutta sekään kun ei kaikkea hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Etkö ole viitsinyt lukea edes aloitusta? Asia on nyt erilainen, kun mies alkoi vaatia avioehdon tekemistä. Miehelle ei enää kelpaa miten hän vaimon kanssa sopi.
Miten se on erilainen? Ihan hän teki just kuten lupasi.
Nainen teki miten oli sovittu, nyt mies jälkikäteen yrittää muuttaa sovittua.
Eihän ne olleet sopineet mitään muuta kuin avioliiton solmimisesta, vasta nyt mies oli ehdottanut sopimusta.
Mies olisi voinut ehdottaa avioehtoa häitä suunnitellessa, ennen lasten hankkimista tai vaimon saadessa perinnön. Luuletko, että perheessä olisi toimittu kuten nyt tehtiin, jos avioehto olisi tehty ennen lasten syntymistä? Mies on suunnitellut kaiken tarkkaan ja hänellä on eron hakeminen vain ajan kysymys. Turha väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Esimerkkinä nyt vaikkapa tilanne, jossa perheessä on puoliksi omistettu koti, auto, mökki ja vene. Äidillä on tilillään 20000 ja isällä 100000 ja isällä on sukumökki. Isä kuolee, lapset alaikäisiä. Onko pikkasen helpompi tehdä ositus avioehdon kanssa?
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.
Vaimo ei peri yhtään mitään. Hän saa tasinkoa, mutta se ei ole puolet miehen omaisuudesta vaan summa, jonka saatuaan vaimolla on puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Tasingosta ei mene veroa, mikä on iso helpotus alaikäisten lasten yksinhuoltajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Tähän saman harhaan lankesin itsekin. Taloyhtiöömme muutti pari uutta lapsiperhettä. Niistä isät viettivät lastensa kanssa puistossa usein iltapäivät. Näitä isiä sitten useat naapurit kovasti kehuivat. Isät itse olivat kehuista kiukkuisia, kuultuaan niistä tarpeeksi. Tosesivat, ettei kukaan kehu heidän vaimojaan, heidän tehdessä sitä samaa.
Hupaisaa tässä oli vielä se, että isillä näkyi silloin tällöin olutpullot mukana. Eivät siis olleet humalassa, osasivat vaan ottaa ihanan rennosti. Äideillä ne samat pullot olisivat herättäneet pahennusta. Poikkeuksetta.
Joo ihanat suloiset äitylit hiekkalaatikon reunalla vetämässä sidukkaa 🤣
Niin tietenkin heitä paheksuttaisi. Olishan se täydellinen osoitus täydellisestä elämänhallinnan puutteesta. Miesten kohdalla ei. Jos eivät ole silminnähden humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Puoliso ei peri, jos on avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Tähän saman harhaan lankesin itsekin. Taloyhtiöömme muutti pari uutta lapsiperhettä. Niistä isät viettivät lastensa kanssa puistossa usein iltapäivät. Näitä isiä sitten useat naapurit kovasti kehuivat. Isät itse olivat kehuista kiukkuisia, kuultuaan niistä tarpeeksi. Tosesivat, ettei kukaan kehu heidän vaimojaan, heidän tehdessä sitä samaa.
Hupaisaa tässä oli vielä se, että isillä näkyi silloin tällöin olutpullot mukana. Eivät siis olleet humalassa, osasivat vaan ottaa ihanan rennosti. Äideillä ne samat pullot olisivat herättäneet pahennusta. Poikkeuksetta.
Joo ihanat suloiset äitylit hiekkalaatikon reunalla vetämässä sidukkaa 🤣
Niin tietenkin heitä paheksuttaisi. Olishan se täydellinen osoitus täydellisestä elämänhallinnan puutteesta. Miesten kohdalla ei. Jos eivät ole silminnähden humalassa.
On se miestenkin kohdalla paheksuttavaa. Nähtävästi kaikille ei, mutta suurimmalle osalle kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Miksi mies ei sitten ehdottanut avioehdon tekemistä ennen lasten syntymää? Miehen ajoitus on tarkkaan harkittu ja mietitty vain hänelle hyödylliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Puoliso ei peri, jos on avioehto.
Puoliso ei peri koskaan, jos on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Itse jossittelet, ap puhui puolittavasta, että mitenkä se muuttuisi erotteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Olet kyllä totaalisen sekaisin merkityksestä, ei avioehdolla määrätä miten avioliiton arki hoidetaan. Pösilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Jos puhutaan avioehdosta eikä tarkenneta, että se koskisi vain perintöjä tai ennen avioliittoa omistettua omaisuutta tai jotain muuta ihan nimettyä omaisuuserää, se tarkoittaa poissulkeva avioehtoa. Niitä avioehtoja ei ole mitenkään määrättömän monenlaisia ja puhekielessä se avioehto-sana yksinään käytettynä tarkoittaa kyllä juuri sitä avio-oikeuden sulkemista pois.
Eli lapset siis perivät isänsä? Vaimo ei saa mitään. Voi olla helppoa, mut kai se ositus onnistuu silti. Vaimo vaan perii puolet ja lapset puolet. En nyt näe tän tilanteen paremmuutta.