Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Mitkö ovat sinusta ne oikeat syyt? Heillä selkeä sopimus, muten saat tän nyt jotenkin apn syyksi, et mies muuttaa sopimusta yllättäin?
Mitä hän nyt on muuttamassa? Eikö ap ollut kotona lasten kanssa ja talous yhteinen vai? Miten tähän liittyy avioehto mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Jos puhutaan avioehdosta eikä tarkenneta, että se koskisi vain perintöjä tai ennen avioliittoa omistettua omaisuutta tai jotain muuta ihan nimettyä omaisuuserää, se tarkoittaa poissulkeva avioehtoa. Niitä avioehtoja ei ole mitenkään määrättömän monenlaisia ja puhekielessä se avioehto-sana yksinään käytettynä tarkoittaa kyllä juuri sitä avio-oikeuden sulkemista pois.
Eli kysyn vielä. Jos on tää perus avioehto, sekö ei vaikuta perintöön muuten, kuin silloin ei makseta tasinkoa? Mitä se siis hyödyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Mitkö ovat sinusta ne oikeat syyt? Heillä selkeä sopimus, muten saat tän nyt jotenkin apn syyksi, et mies muuttaa sopimusta yllättäin?
Eihän kai ollut muuttamassa varsinaisesti sitä taloudenpitoa koskevaa, mutta luonnollisesti sitä sitten mahdollisesti joutuisi avioehdon vuoksi päivittämään.
Ylipäätään kun alkaa neuvottelemaan niin pitäisi ensin tsekata mitä vastapuoli ymmärtää milläkin termillä ja käsitteellä, ei ole itsestäänselvyys koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
Jännät mietteet sulla.
Päätöksiä ei siis voi tehdä väärän tiedon varassa?
Menet perjantaina kauppaan ja tiedät, että sinulla on 700€ rahaa, palkka tulee maanantaina. Päätät ostaa sisäfilettä, koska tekee mieli pihviä ja sinulla on siihen varaa. Kotiin tultuasi huomaat, että rahaa olikin vain 70€ ja palkkakin tulee vasta seuraavalla viikolla.
Onko päätös pihveistä edelleen hyvä, koska teit sen oikeista syistä? Vai muuttuiko se huonoksi, koska käy ilmi, että teit sen virheelliseen tietoon perustuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Vierailija kirjoitti:
Oma elämänohjeeni lapsilleni, sekä tytölle että pojalle: älä koskaan elä kenenkään siivellä äläkä koskaan elätä ketään siivelläsi
Miten niin AP:n miehen ura ei olisi kehittynyt, jos ap olisi ollut myös töissä? Hei, meillä on Suomessa päivähoitojärjestelmä ja vieläpä subjektiivinen. Ap:n miehen ura ei olisi edistynyt yhtään sen hitaammin kuin nytkään, vaikka lapset olisivat olleet alle 3v päiväkodissa. Jos pari on asunut jossain jenkkilässä, sitten ymmärrän. Se, että itketään jälkikäteen, ettei oma ura ole edistynyt, kyllä se syyllinen löytyy peilistä. Vaikka mies olisi painostanut jäämään kotiin, syyllinen löytyy silti peilistä, kun suostui.
Toinen asia mitä en pysty ymmärtämään on se, että yhä vuonna 2023 jotkut naiset loisivat miestensä rahoilla, ei ole omaa tiliä eikä mitään omia säästöjä. Tuollainen oli välttämätön paha joskus 50-luvulla, kun naiset olivat miesten "omaisuutta".
Ja joo, itse olen ollut 5 vuotta lasten kanssa kotona, koska halusin, koska pidän sitä tärkeämpänä kuin mitään muuta. En missään tapauksessa vaihtaisi noita vuosia parempaan eläkekertymään tai urakehitykseen. Ihan tietoinen, oma valinta, oman unelman toteutus.
Omettakaa nyt hyvät ihmiset lapsillenee, että AINA omat rahat ja omat tilit, emme elä enää keskiajalla!
Joo on hyvä opettaa alusta alkaen, että kenestäkään ei pidetä huolta. On ne lapsetkin syytä opettaa heti säästämään ja mieluiten ansaitsemaan, etteivät vaan äitinsä siivellä elä hetkeäkään. Mieshän ei tähän kuulu, kun rakkaudesta lapsiin isältä ei edellytetä mitään. Yksin on ihmisen pärjättävä, ei auta.
Harmi, et nyt pitää poikani erottaa vaimostaan. Alkava ura on sellainen, että vaimon on tosi hankala luoda uraa siinä ohessa. Siksi se palkkakin on niin hyvä, että voi kustantaa puolison ja perheen. Mut EI, ei saa puoliso tähän suostua. Itsenäisesti vaan oma elämä ja omat rahat. Rakkaus on pelkkää hömpötystä. Saivat kuitenkin hienot häät, niin ei se ero niin paha ole.
Voimaantukaa naiset! Älkää ikinä olko riippuvaisia kenestäkään!! Ja pitäkää huoli, et kuolo korjaa, ennenkuin joudutte apuja pyytelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa tienaamaan enemmän. Mies on luvannut että kaikki on yhteistä. Mies ei ole tajunnut miltä oman varallisuuden kerryttäminen tuntuu ennen kuin sitä varallisuutta on, ja nyt kun lapset (ilmeisesti) ovat jo vähän isompia eikä se vauva-arki enää työllistä äitiä niin miehestä tuntuukin yhtäkkiä siltä ettei olekaan reilua että hän tienaa enemmän kuin vaimonsa eikä saa siitä mitään "itselleen".
No. Miehen pitää nyt vaan tajuta että se perhe on edelleen se mitä hänellä on uran lisäksi ja edelleen kaikki mitä hän tienaa hän tienaa itselleen ja perheelleen, jonka osa ja jonka hyvinvointia hän omalta osaltaan on. Jos sen sijaan jatkuvasti ajattelee itsekeskeisesti niin vähitellen se perhe alkaakin näyttämään siltä että se ei ole osa minua ja siihen upotettu raha on minulta pois, vaikka tämä on täysin väärä ajattelutapa.
Vaikuttaa siltä, että pulaa rahasta ei ole, joten ongelma on mentaalinen.
Nainen kuvittelee että voi ottaa edelleen rennosti. Tekee silleen hommia ettei mikään stressaa, eikä tosin myöskään etene urallaan. Aina voi syyttää miehiä siitä että on nainen ja se lasikatto on niin kovin matalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Jos puhutaan avioehdosta eikä tarkenneta, että se koskisi vain perintöjä tai ennen avioliittoa omistettua omaisuutta tai jotain muuta ihan nimettyä omaisuuserää, se tarkoittaa poissulkeva avioehtoa. Niitä avioehtoja ei ole mitenkään määrättömän monenlaisia ja puhekielessä se avioehto-sana yksinään käytettynä tarkoittaa kyllä juuri sitä avio-oikeuden sulkemista pois.
Eli kysyn vielä. Jos on tää perus avioehto, sekö ei vaikuta perintöön muuten, kuin silloin ei makseta tasinkoa? Mitä se siis hyödyttää?
Anteeksi, mutta tuo on hyvin laaja kysymys. Ihan lyhyesti, jos on tuommoinen perusavioehto, kumpikin pitää eron tai kuoleman tullessa sen, mikä on hänen omaansa. Siis hänen nimissään, hänen pankkitilillään, hänen maksamansa. Ihan kuten kämppikset tai avopari.
Jos sinä käytät palkkasi yhteiseen ruokaan ja laskuihin ja Pekka laittaa omansa jemmaan rahastoihin, se on sitten voi voi sinulle. Mitäs teit niin tyhmästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei sitä avioehtoa enää tossa kohtaa tehdä. Meni nyt suhteenne miten tahansa, niin kannattaisi tehdä puolisollesi nyt heti todella selväksi ettei tuota tule ikinä tapahtumaan. Selkenee ainakin tämä yksi asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Ihan sama tilanne se osituksen kannalta on.
Jos on avio-oikeuden poissulkeva avioehto, ei tule mitään ositusta vaan omaisuuden erottelu. Älkää ihmiset yrittäkö päteä asioissa, joista ette ymmärrä mitään. Se on vaarallista. Joku voi uskoa.
Eipä puhuttu poissulkevasta avioehdosta. Osituksesta puhuttiin, ei erottelusta. Se on sit sellainen mikä tarkoittaa sitä että sitä omaisuutta pitää liiton aikana jo jakaa ettei käy Koivut.
Jos puhutaan avioehdosta eikä tarkenneta, että se koskisi vain perintöjä tai ennen avioliittoa omistettua omaisuutta tai jotain muuta ihan nimettyä omaisuuserää, se tarkoittaa poissulkeva avioehtoa. Niitä avioehtoja ei ole mitenkään määrättömän monenlaisia ja puhekielessä se avioehto-sana yksinään käytettynä tarkoittaa kyllä juuri sitä avio-oikeuden sulkemista pois.
Eli kysyn vielä. Jos on tää perus avioehto, sekö ei vaikuta perintöön muuten, kuin silloin ei makseta tasinkoa? Mitä se siis hyödyttää?
Anteeksi, mutta tuo on hyvin laaja kysymys. Ihan lyhyesti, jos on tuommoinen perusavioehto, kumpikin pitää eron tai kuoleman tullessa sen, mikä on hänen omaansa. Siis hänen nimissään, hänen pankkitilillään, hänen maksamansa. Ihan kuten kämppikset tai avopari.
Jos sinä käytät palkkasi yhteiseen ruokaan ja laskuihin ja Pekka laittaa omansa jemmaan rahastoihin, se on sitten voi voi sinulle. Mitäs teit niin tyhmästi.
Höpsö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa tienaamaan enemmän. Mies on luvannut että kaikki on yhteistä. Mies ei ole tajunnut miltä oman varallisuuden kerryttäminen tuntuu ennen kuin sitä varallisuutta on, ja nyt kun lapset (ilmeisesti) ovat jo vähän isompia eikä se vauva-arki enää työllistä äitiä niin miehestä tuntuukin yhtäkkiä siltä ettei olekaan reilua että hän tienaa enemmän kuin vaimonsa eikä saa siitä mitään "itselleen".
No. Miehen pitää nyt vaan tajuta että se perhe on edelleen se mitä hänellä on uran lisäksi ja edelleen kaikki mitä hän tienaa hän tienaa itselleen ja perheelleen, jonka osa ja jonka hyvinvointia hän omalta osaltaan on. Jos sen sijaan jatkuvasti ajattelee itsekeskeisesti niin vähitellen se perhe alkaakin näyttämään siltä että se ei ole osa minua ja siihen upotettu raha on minulta pois, vaikka tämä on täysin väärä ajattelutapa.
Vaikuttaa siltä, että pulaa rahasta ei ole, joten ongelma on mentaalinen.
Nainen kuvittelee että voi ottaa edelleen rennosti. Tekee silleen hommia ettei mikään stressaa, eikä tosin myöskään etene urallaan. Aina voi syyttää miehiä siitä että on nainen ja se lasikatto on niin kovin matalalla.
Aloittajan tapauksessa nyt on miehen vuoro ottaa rennosti. Mies varmaan vuosia rehkittyään haluaa lyhentää työaikaa ja keskittyä lapsiin. Näin nainen saa keskittyä omaan työuraan. Ja sehän on helppoa, kun mies hoitaa kaiken arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Olet kyllä totaalisen sekaisin merkityksestä, ei avioehdolla määrätä miten avioliiton arki hoidetaan. Pösilö.
Kutsuisin ennemmin pösilöksi sitä, joka ei ymmärrä, miten tuommoinen avioehto on syytä huomioida perhevapaiden jakamisen kohdalla.
Se on kuitenkin eri sopimus, ei taloudenpidosta sovita avioehdolla, tai menee aika vaikeaksi, pitäisi jatkuvasti päivittää kuitenkin.
Mut minusta oli hyvä muistutus juristitädiltä se, et jos on se avioehto, sit pitää todellakin päivittäin huolehtia siitä, että kaikki päivittäiset asiat ostetaan pioliksi. Tällainen saattaa helposti unohtua, kun kaikki on hyvin. Silloin sitä luottaa toiseen, et kaikki järjestyy kyllä.
Tietenkin on paljon hyviä vaihtoehtoja, miten sen rahankäytön järjestää. Kunhan vaan molemmat ovat siitä samanmielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
No sitten ap:n mieskin teki päätöksen vääristä syistä, kun häntä nyt harmittaa, että vaimo jäi kotiin hoitamaan lapsia vaikka hän itsekin sitä halusi. Ap on varmasti harmissaan, kun mies suunnittelee eroa.
Mistä sä päättelet että häntä harmittaa että ap oli kotona? Tai että hän on eroamassa?
Miestä harmittaa, kun vaimo ei ollut töissä. Avioehto tuossa vaiheessa avioliittoa on satavarma eron merkki.
Vai niin. Apta tässä nut harmittaa kun selvästi ärsyttää että hän oli kotona ja miehen palkka ei nyt sit enää kerryttäisikään oman palkan lisäksi suoraan hänen omaisuuttaan vaan se pitäisi varmistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alkaa tienaamaan enemmän. Mies on luvannut että kaikki on yhteistä. Mies ei ole tajunnut miltä oman varallisuuden kerryttäminen tuntuu ennen kuin sitä varallisuutta on, ja nyt kun lapset (ilmeisesti) ovat jo vähän isompia eikä se vauva-arki enää työllistä äitiä niin miehestä tuntuukin yhtäkkiä siltä ettei olekaan reilua että hän tienaa enemmän kuin vaimonsa eikä saa siitä mitään "itselleen".
No. Miehen pitää nyt vaan tajuta että se perhe on edelleen se mitä hänellä on uran lisäksi ja edelleen kaikki mitä hän tienaa hän tienaa itselleen ja perheelleen, jonka osa ja jonka hyvinvointia hän omalta osaltaan on. Jos sen sijaan jatkuvasti ajattelee itsekeskeisesti niin vähitellen se perhe alkaakin näyttämään siltä että se ei ole osa minua ja siihen upotettu raha on minulta pois, vaikka tämä on täysin väärä ajattelutapa.
Vaikuttaa siltä, että pulaa rahasta ei ole, joten ongelma on mentaalinen.
Nainen kuvittelee että voi ottaa edelleen rennosti. Tekee silleen hommia ettei mikään stressaa, eikä tosin myöskään etene urallaan. Aina voi syyttää miehiä siitä että on nainen ja se lasikatto on niin kovin matalalla.
Aloittajan tapauksessa nyt on miehen vuoro ottaa rennosti. Mies varmaan vuosia rehkittyään haluaa lyhentää työaikaa ja keskittyä lapsiin. Näin nainen saa keskittyä omaan työuraan. Ja sehän on helppoa, kun mies hoitaa kaiken arjessa.
Hoitaa kaiken? Älä höpsöttele. 50/50 kuten aina.
Huomasitko muuten että ap kertoi miehen tekevän asioita, ainoa ongelma nyt on se raha mikä tienataan tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
No sepä se! Ap on halunnut jäädä kotiin tietäen ettei oma ura kehity ja sit itkee kun ei se kehittynyt. Jos nyt sit harmittaa, olis kehittämyt sitä uraa eikä jäänyt kotiin 🤷
Mikä logiikka tossa nyt on? Miksi apn ura ei olis kehittynyt? Lasten takia?
No sitähän hän valittaa.
Kertominen ei aina ole valittamista. Tosiasia on, ettei urakehitys ollut sama, kuin olisi ollut ilman lapsia. Kotiin jääminen liittyi sopimukseen, jonka teki miehensä kanssa. Koska se oli hyvä lapsille ja hyvä miehen uralle. Eikä hänelle liian iso riski, jos alkuperäinen sopimus jatkuu tulevaisuuteen. Eli mistä nyt häntä arvostelet? Liiasta luottamuksesta🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Miten ap on halunnut edistää omaa uraanda jäämällä kotiin hoitaa lapsia? Hyvä(?) yritys, mut ei mitään logiikkaa tässä.
Jos heillä olisi ollut avioehto jo silloin, mies olisi joutunut pitämään puolet vanhempainvapaasta ja hoitovapaasta sekä himmailla muutenkin oman uran suhteen, kun ap olisi ollut töissä.
Miten niin? Ap ei olisi halunnut lapsia hoitaa kotona jos heillä olisi ollut avioehto? No sit ap ei todellakaan ole tehnyt päätöstä kotiin jäämisestä oikeista syistä.
Ahaa, sinä olet sitä ihmistyyppiä, jonka mielestä esimerkiksi sairaanhoitajiksi hakevat tekevät sen vääristä syistä, jos he haluavat siihen sen takia, että ala työllistää hyvin. Sinun mielestä oikea syy on halu auttaa ihmisiä, joten sen takia heille voi maksaa pientä palkkaa, koska kyseessä on kutsumusammatti.
Ihan suotta sä mun ajatuksia yrität tulkita. Ap teki päätöksen jäädä kotiin. Siitä täällä nyt sit revitään kaikenlaista tulkintaa. Ensin hän teki sen miehen uran vuoksi, sitten lasten vuoksi ja sit ei olisi tehnyt jos heillä olisi ollut avioehto jne.
Mä sanon vain että hän teki päätöksensä ja jos se harmittaa, selvästi hän teki sen vääristä syistä. Aikuinen ihminen ei kadu päätöksiään tehdessään ne oikeista syistä.
Ja aikuista ihmistäkö ei saa harmittaa, jos toinen aikuinen tekee oharit ja muuttaa sääntöjä matkanvarrella? Eikä saa sitä ihmetellä. Aha.
Mitkö ovat sinusta ne oikeat syyt? Heillä selkeä sopimus, muten saat tän nyt jotenkin apn syyksi, et mies muuttaa sopimusta yllättäin?