Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen naisen on syytä turvata oma taloutensa, koska toisesta osapuolesta ei IKINÄ tiedä miten tulee käyttäytymään mahdollisessa erotilanteessa. Ihan realismia.
Nämä avioehtoa toivottavat ovat varmastikin sitä mieltä, että avioehto on elintärkeä myös niissä tilanteissa missä vaimo on miestään varakkaampi, eikö? :) Vaikka iso perintö tulossa vaimolle niin ehdottomasti avioehdolla mies ulkoistetaan perinnön ulkopuolelle. Kaikki kun hoitavat oman taloutensa.
Kyllä. Samat säännöt kaikille. Mikä tässä tuottaa teille kaksinaismoralisteille hankaluuksia ymmärtää? Onko niin käsittämätöntä, että jotkut haluavat olla oikeudenmukaisia.
Lasten ja kodin hoitamisella ei ollut sitten tässäkään tapauksessa sun mielestä mitään arvoa? Eikä tietenkään mahdollistanut miehen uraa? Mies ei varmaan sitä perhettä olisi edes halunnut....? Kuka tässä on kaksinaismoralisti, että toisen työlle panokselle lasketaan arvo, mutta toisen työlle ei.... oikeudenmukaista? ei todellakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen naisen on syytä turvata oma taloutensa, koska toisesta osapuolesta ei IKINÄ tiedä miten tulee käyttäytymään mahdollisessa erotilanteessa. Ihan realismia.
Nämä avioehtoa toivottavat ovat varmastikin sitä mieltä, että avioehto on elintärkeä myös niissä tilanteissa missä vaimo on miestään varakkaampi, eikö? :) Vaikka iso perintö tulossa vaimolle niin ehdottomasti avioehdolla mies ulkoistetaan perinnön ulkopuolelle. Kaikki kun hoitavat oman taloutensa.
Kyllä. Samat säännöt kaikille. Mikä tässä tuottaa teille kaksinaismoralisteille hankaluuksia ymmärtää? Onko niin käsittämätöntä, että jotkut haluavat olla oikeudenmukaisia.
Lasten ja kodin hoitamisella ei ollut sitten tässäkään tapauksessa sun mielestä mitään arvoa? Eikä tietenkään mahdollistanut miehen uraa? Mies ei varmaan sitä perhettä olisi edes halunnut....? Kuka tässä on kaksinaismoralisti, että toisen työlle panokselle lasketaan arvo, mutta toisen työlle ei.... oikeudenmukaista? ei todellakaan ole.
Täh? Miten tossa ei molempien työlle laskettu arvoa? Mikä se on mitä sä peräänkuulutat?
Oli miten oli, ap, miehesi saattaa ajatella täällä yhtä kylmästi kuin moni kommentoijista. Allekirjoita avioehto vain ja ainoastaan, jos oma juristisi katsoo sen sisällön sellaiseksi, että se palvelee myös sinua.
Itse vähän vastaavassa tilanteessa toimin miehen toiveiden mukaisesti säilyttääkseni rauhan ja perheen. Mies lähti parissa vuodessa, eli menetin sekä rahat että sen perherauhan. Ja kuten olen täällä kirjoittanut, hänen varallisuutensa ampaisi siinä välin tähtiin. Ei sitä omalle kohdalle uskoisi, mutta kun osuu, jokin menee totaalisen rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
No niinpä tekee. Myös vaikka tekisi puolet kotitöistä. Se vaan ei tunnut nyt sit naisille riittävän, kuten tästäkin ketjusta näkee. Sen miehen pitäisi kuulemma antaa kaikki senkin jälkeen kun äiti palaa töihin, kun se äiti on ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, ap, miehesi saattaa ajatella täällä yhtä kylmästi kuin moni kommentoijista. Allekirjoita avioehto vain ja ainoastaan, jos oma juristisi katsoo sen sisällön sellaiseksi, että se palvelee myös sinua.
Itse vähän vastaavassa tilanteessa toimin miehen toiveiden mukaisesti säilyttääkseni rauhan ja perheen. Mies lähti parissa vuodessa, eli menetin sekä rahat että sen perherauhan. Ja kuten olen täällä kirjoittanut, hänen varallisuutensa ampaisi siinä välin tähtiin. Ei sitä omalle kohdalle uskoisi, mutta kun osuu, jokin menee totaalisen rikki.
Kerrotko miksi se miehen omaisuus olisi sulle kuulunutkaan? Miksi apn miehen palkka pitäisi palvella apta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipäs ap näin. Sulla on kaksi mahdollisuutta. Joko allekirjoittaa avioehto ja sit elää perheenä edelleen kuten tähänkin asti kunnes eroatte.
Saat erossa puolet kaikesta tähän astisesta
ja elarit jatkossa plus sun oman palkan.Tai
Et allekirjoita ja eroatte.
Saat puolet tähän astisesta, elarit ja sun oman palkan jatkossa.
Mikä ero? Se että miehesi maksaa eroon asti vaihtoehdossa A puolet kuluistanne.
Valitse siitä.
Miksi avioliittoa pitäisi jatkaa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen? Kun se ero on tulossa joka tapauksessa, niin ei sitä kannata vitkutella.
Se mies jatkaa sitä liittoa avioehdon allekirjoittamisen jälkeen koska jos ei, ap voi sen riitauttaa. Eli ainakin sen vuoden-kaksi ap saa vielä nauttia miehensä palkasta.
Onko sinulla tullut mieleen, että ap ei haluakaan jatkaa liittoa?
No siinäpä se, hän nyt valitsee ihan itse. Sen verran se raha häntä nyt hiertää, että luulis haluavan jatkaa edes sen pari vuotta.
Sen parin vuoden ajan nainen hoitaa lapset, kodin ja oman kokopäivätyön, mies ainoastaan oman työnsä. Tuossa mies saa kotonaan hotellitason palvelut eikä hänen tarvitse huolehtia mitään lapsiin liittyvää. Eron jälkeen mies joutuu omilla isäviikoillaan huolehtimaan lapsistaan.
Eron jälkeen moni mies omilla isäviikoillaan tyrkkää lapset omien vanhempiensa hoidettavaksi. Valitettavasti sivusta seurannut useampaa tällaista tapausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, ap, miehesi saattaa ajatella täällä yhtä kylmästi kuin moni kommentoijista. Allekirjoita avioehto vain ja ainoastaan, jos oma juristisi katsoo sen sisällön sellaiseksi, että se palvelee myös sinua.
Itse vähän vastaavassa tilanteessa toimin miehen toiveiden mukaisesti säilyttääkseni rauhan ja perheen. Mies lähti parissa vuodessa, eli menetin sekä rahat että sen perherauhan. Ja kuten olen täällä kirjoittanut, hänen varallisuutensa ampaisi siinä välin tähtiin. Ei sitä omalle kohdalle uskoisi, mutta kun osuu, jokin menee totaalisen rikki.
Kerrotko miksi se miehen omaisuus olisi sulle kuulunutkaan? Miksi apn miehen palkka pitäisi palvella apta?
Täällä on sivutolkulla yritetty tähän vastata, mutta se ei näille vänkääjille riitä. Lisään vielä, että tässä vaiheessa miehen käytöksestä tuli ylimielistä, hänen uransa määritti täysin hänen ajankäyttönsä eikä asioista tarvinnut enää keskustella tai neuvotella. Hän meni ja teki kuten tahtoi, koska hänen työnsä meni kaiken edelle. Joku toinen kuitenkin hoiti edelleen kodin ja jousti, pakkohan se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, ap, miehesi saattaa ajatella täällä yhtä kylmästi kuin moni kommentoijista. Allekirjoita avioehto vain ja ainoastaan, jos oma juristisi katsoo sen sisällön sellaiseksi, että se palvelee myös sinua.
Itse vähän vastaavassa tilanteessa toimin miehen toiveiden mukaisesti säilyttääkseni rauhan ja perheen. Mies lähti parissa vuodessa, eli menetin sekä rahat että sen perherauhan. Ja kuten olen täällä kirjoittanut, hänen varallisuutensa ampaisi siinä välin tähtiin. Ei sitä omalle kohdalle uskoisi, mutta kun osuu, jokin menee totaalisen rikki.
Kerrotko miksi se miehen omaisuus olisi sulle kuulunutkaan? Miksi apn miehen palkka pitäisi palvella apta?
Täällä on sivutolkulla yritetty tähän vastata, mutta se ei näille vänkääjille riitä. Lisään vielä, että tässä vaiheessa miehen käytöksestä tuli ylimielistä, hänen uransa määritti täysin hänen ajankäyttönsä eikä asioista tarvinnut enää keskustella tai neuvotella. Hän meni ja teki kuten tahtoi, koska hänen työnsä meni kaiken edelle. Joku toinen kuitenkin hoiti edelleen kodin ja jousti, pakkohan se oli.
No kerrotko ihan selvällä suomenkielellä vielä kerran?
Tuo loppu osa nyt sit on jo eri asia, joistakin se mulkku luonne tulee esiin viiveellä niin. Se nyt ei kuitenkaan vastaa siihen miksi hänen rahansa pitäisi olla sun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jokainen mun lapsista älyää tehdä avioehdon ennen avioliittoa.
Ai tytötkin? Silloinkin jos tyttäresi on vaikka juristi ja hänen miehensäkin on juristi, ja mies haluaa tyttäresi olevan kuusi vuotta kotiäitinä ja rakentaa tällä välin hulppean uran itselleen tyttäresi hoitaessa miehen kalsaripyykit?
Millaista avioehtoa ajattelit tuohon tilanteeseen?
Mies haluaa?
Jos mies tai nainen rakentaa hulppean uran, se on hänen uransa. Sen hulppean uran voi rakentaa vaikka olisi sen kuusi vuotta kotonakin.
-eriKuusi vuotta myöhemmin. JOS mies hoitaa sitten lapset.
Lapset on sit koulussa.
Jos asutte Ranskassa. Kuopuslapsi on män topan tilanteessa 3v kun äiti palaa töihin. Siinä on viemisiä, hakemisia ja parit flunssat ja norovirukset edessä vielä.
Tämä unohtuu monilta. Se työn tekeminen/uran nostattaminen vaikeutuu huomattavasti, jos lapset sairastelee.
Itse jäin aikanaan vapaehtoisesti lasten kanssa kotiin. Olin vielä opiskelija ja jousto onnistui minulta paremmin. Lisäksi en ollut valmis laittaa 1v. lapsia hoitoon. Kerran jouduin tekee kelalle selvityksen lasten sairauksista neljän vuoden ajalta. Olin itsekin hämmästynyt, kuinka paljon sitä flunssaa, noroa, vesirokkoa, parvo- ym, rokkoa oli. Silloin en olisi töihin ehtinyt kuin harvakseltaan. Kun vihdoin menin töihin, lasten sairastelu oli jo paljon vähäisempää. Olin opettajana ala-asteella ja ne harvat kerrat, kun sairasta lasta jäin hoitamaan, saivat rehtorin olemaan pahana. Juristina ym. rahamaailman guruna ei olisi onnistunut senkään vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Miten se tähän liittyy? Mentiin naimisiin ennen lapsia ja avioehto tehtiin kun esikoinen syntyi. Haluatko tietää vielä sen sisällön? Avioehto ei liity mitenkään talouden pyörittämiseen tai palkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli miten oli, ap, miehesi saattaa ajatella täällä yhtä kylmästi kuin moni kommentoijista. Allekirjoita avioehto vain ja ainoastaan, jos oma juristisi katsoo sen sisällön sellaiseksi, että se palvelee myös sinua.
Itse vähän vastaavassa tilanteessa toimin miehen toiveiden mukaisesti säilyttääkseni rauhan ja perheen. Mies lähti parissa vuodessa, eli menetin sekä rahat että sen perherauhan. Ja kuten olen täällä kirjoittanut, hänen varallisuutensa ampaisi siinä välin tähtiin. Ei sitä omalle kohdalle uskoisi, mutta kun osuu, jokin menee totaalisen rikki.
Kerrotko miksi se miehen omaisuus olisi sulle kuulunutkaan? Miksi apn miehen palkka pitäisi palvella apta?
Täällä on sivutolkulla yritetty tähän vastata, mutta se ei näille vänkääjille riitä. Lisään vielä, että tässä vaiheessa miehen käytöksestä tuli ylimielistä, hänen uransa määritti täysin hänen ajankäyttönsä eikä asioista tarvinnut enää keskustella tai neuvotella. Hän meni ja teki kuten tahtoi, koska hänen työnsä meni kaiken edelle. Joku toinen kuitenkin hoiti edelleen kodin ja jousti, pakkohan se oli.
No kerrotko ihan selvällä suomenkielellä vielä kerran?
Tuo loppu osa nyt sit on jo eri asia, joistakin se mulkku luonne tulee esiin viiveellä niin. Se nyt ei kuitenkaan vastaa siihen miksi hänen rahansa pitäisi olla sun.
Vanha viisaus on, että sillä, jolla on taloudellinen ylivalta, on myös suhteessa ylivalta. Valitettavasti näin. Lainsäädäntö tuo turvaa näihin tilanteisiin, ellei sitä poissuljeta esimerkiksi juuri avioehdolla.
Jos lasten ja kodin hoito ei ole jakautunut tasaisesti vaan on yhdessä sovittu, että toinen saa rauhassa panostaa x-ajan uraansa toisen joustaessa, ja tämän aikana tulo- ja varallisuustasot eriytyvät huomattavasti, on oikeudenmukaista kompensoida asiaa. Näin on lainsäätäjäkin katsonut.
Hänen rahansa oli hänen rahaansa, mutta avioeron aikana osituksessa tulisi huomioida kokonaistilanne. Kaikkialla läntisessä maailmassa tämä menee näin, ja monessa muussa maassa se omaisuuden kerryttäjä vastaisi itse asiassa myös ex-puolison elatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa vaiheessa punnitaan se menikö nainen naimisiin rahan vai rakkauden takia
Kuin myös se, haluaako mies olla naimisissa rahan vaiko rakkauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Miten se tähän liittyy? Mentiin naimisiin ennen lapsia ja avioehto tehtiin kun esikoinen syntyi. Haluatko tietää vielä sen sisällön? Avioehto ei liity mitenkään talouden pyörittämiseen tai palkkaan.
Kyllä kiitos, kerro vaan, kun tarjouduit.
On varallisuus mikä tahansa niin aina kannattaa tehdä avioehto, aina.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa tilanteessa mitään avioehtoa enää kannata kirjoittaa, kun toinen ihan selvästi on eroamassa. Se, että on pystynyt olemaan kotona lasten kanssa on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha ja sitä aikaa ja muistoja ei kukaan voi pois ottaa. Ja toisinpäin, se joka ei ole viettänyt aikaa lastensa kanssa, ei voi sitä enää koskaan saadakaan. Pahalta tuntuu tulla huijatuksi raha-asioissa, mutta pitää muistaa, että se on vain rahaa. Mieluummin vähän köyhempi ja silti onnellinen kuin rikkaan, ahneen ja itsekkään henkilön puolisona.
Hoidin lapsemme alkuun kotona. En tietenkään kadu sitä, mutta rahallisesti ei niin hyvä ratkaisu. Ehdin olla muutaman vuoden töissä, kun tyttäremme sairastui vakavasti. Jäin hänen kanssaan kotiin, koska tarvitsi läsnäoloa 24/7. Kun muutaman vuoden kuluttua pääsi vihdoin hoitoon, olin niin rikki, etten kyennyt palaamaan työelämään moneen vuoteen. Unettomuus oli todella raju. Koska olin julkisen terveydenhuollon armoilla, ei siihen saanut kunnon hoitoa. Työterveys olisi varmaan panostanut enemmän.
Näiden kaikkien vaiheiden aikana mieheni on toki meidät elättänyt. Eikä vissiin ole eroamassakaan. Sen puoleen kaikki hyvin. Mutta eläkkeeni tulee olemaan todella onneton. Emme aikanaan ymmärretty mitään yksityistä eläkesäästäö aloittaa, kun elimme vain päivä kerrallaan ja huomio meni tyttären elossa pysymiseen. En tietenkään kadu, että jäin häntä hoitamaan. Rahaa se vaan on. Mutta eläkeaika tulee olemaan myös todella niukkaa. Tällaiset asiat kannattaisi miettiä etukäteen, ennen vaikeuksia. Näin jälkikäteen on helppo viisastella.
Ja äideiltä unohtuu ettei hän enää ole kotona sit kun hän on töissä. Ja ettei 10 vuotta sitten tapahtunut synnytys tee heistä sen ihmeellisempiä kuin miehistäänkään.