Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Miten se tähän liittyy? Mentiin naimisiin ennen lapsia ja avioehto tehtiin kun esikoinen syntyi. Haluatko tietää vielä sen sisällön? Avioehto ei liity mitenkään talouden pyörittämiseen tai palkkaan.
Kyllä kiitos, kerro vaan, kun tarjouduit.
Ei taida sulle kuulua? 🙄
-eri
Minä allekirjoittaisin noilla ehdoilla avioehtosopimuksen, ja pyytäisin myös että sijoitukset nostetaan (mikäli eivät ole tappiolla), jaetaan puoliksi, sijoittaisin omani kaikki itse ja perustaisin itselleni puskuritilin sekä alkaisin muutenkin harrastamaan sijoittamista. Ura vaan uudelle alulle mikäli mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Voi luoja 😅 Mitä muuta sen miehen siis pitäisi tehdä kuin elättää ja hoitaa osuutensa? Maksaa palkkaa yösyötöistä? Jaahas, millaistas summaa ajattelit? Älä tee lapsia, jos ne on sua riistämässä noin. Eiköhän he sen isompina sit huomaa että he pilasivat sun uran ja elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Voi luoja 😅 Mitä muuta sen miehen siis pitäisi tehdä kuin elättää ja hoitaa osuutensa? Maksaa palkkaa yösyötöistä? Jaahas, millaistas summaa ajattelit? Älä tee lapsia, jos ne on sua riistämässä noin. Eiköhän he sen isompina sit huomaa että he pilasivat sun uran ja elämän.
Tämä on muuten yllättävän yleistä että lapset sit teineinä kokee todella pilanneensa äitinsä elämän kun äiti jauhaa miten hän olisi sitä tätä ja tuota ilman lapsia.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei suostu allekirjoittamaan...
Mutta jos nainen vaatii mieheltä allekirjoitusta, niin heti ollaan kiristämässä miestä erolla.
HEI! NAISET! JUURI TE SUOMIAKAT!
Te kunnioitatte miehiä ja allekirjoitatte avioehdon. Piste. M28
Sulla se kunnioitus ei taida olla ajatuksena kuin vain siihen yhteen suuntaan (miestä kohtaan)........
Olet niitä miehiä, joiden mielestä on oikein, että mies on etuoikeutetussa asemassa. Reiluus ja tasapuolisuus ja yhtäläinen arvostus on mielestäsi miesten sortoa.... siksi ilmeisesti on halu hakea se nainenkin sellaisesta kuttuurista, jossa tuo epäoikeudenmukaisuus on vielä normi.
Olen ihan nainen kuule. Kunnioitus ei ole rahaa lainkaan. Se ei liity mitenkään siihen paljonko rahaa toiselle antaa tai ei anna. Jos miehellä on parempi palkka tai enemmän omaisuutta, sit on. Jos naisella on parempi palkka tai enemmän omaisuutta, sit on.
Miksi vastaat "olen ihan nainen kuule" , jos se, jolle kommentoin oli allekirjoittanut kuitenkin "M28" ? Eli vastaat ihan kuin olisit tuo jolle kommentoin, mutta nyt oletkin yhtäkkiä nainen etkä "M28"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, tukee hyvin ymmärrettyä miksi erot ovat niin yleisiä ja syntyvyys sakkaa. Ei enää ole sellaista käsitettä kuin perheyksikkö. On vain yksilöitä, jotka pelaavat omaan pussiin. Ja jos jotain käy, odotetaan yhteiskuntaa apuun - ei missään nimessä sitä puolisoa!
Avioliittolaki on säädetty heikomman suojaksi ja se tunnistaa myös tuottamattoman työn arvon perheen hyväksi. Myös silloin, kun se taloudellisessa yläkynnessä oleva ei tunnista.
Avioerot on kuule naisten aloitteesta. Halutaan vauva ja hoitaa lapsia kotona ja sit aletaan laskemaan kaikenlaisia maksuja mitä mies on velkaa (omat taloudelliset hyödyt jätetään toki ulkopuolelle 😇) miehet toki uskoo tän uhritarinan ja maksaa kiltisti, yleensä. Ja tätä voi käyttää niin pitkään ku mahdollista "minä mahdollistin.. ja blaa blaa"
Sit kun alkaa oma elämä vituttaa, hankkiudutaan ukosta eroon massit kainalossa.
Asiat voi nähdä monesta näkökulmasta.
Nainen saa vaatia sekä perheen että palkan, mies ei. Miehen pitää valita jompi kumpi 😂
Juu ja kaikki tuet joita omalle tilelle saa, ni ne jätetään tosiaan ulkopuolelle
Kato niitähän ei lasketa mukaan, kun "ne menee perheen eteen"
🤡
Täällä on nyt niin lapsellista kommentointia rahaan liittyen, et toivottavasti nää ei ole perustamassa perhettä ihan lähitulevaisuudessa. Miten vaikea on laskea yhdessä, mitä sen perheen elättäminen maksaa. Ja sit jos jotain yli jää, sopia kummankin henkilökohtaisista tarpeista, tai säästämisestä. Aikuiset osaavat kyllä laskea ja sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Miten sä näet asian? Miksi hänen pitäisi maksella enemmän? Makselisiko hän enemmän jos teillä ei olisi lapsia? En mäkään näe syytä siihen miksi teillä pitäisi jatkossakin tasata tuloja ja menoja, jos kerran tasajako onnistuu. Toiselle jää isommasta palkasta enemmän säästöön, miksi se olisi ongelma? Kuinka monella oikeasti on tapana tasata tilit kuukausittain? Mulla on tililläni nyt 17000€ ja miehelläni 62000€, mitä sitten?
Johtuuko teidän varallisuusero siitä, että sinä olet käyttänyt satatuhatta perheen hyväksi ja mies ei? Jos johtuu niin pitäisi kyllä jotenkin kiinnostaa.
No mitä sitten vaikka olisikin noin? Kai nyt aikuinen ihminen saa tehdä rahoillaan mitä haluaa?
-eriOn tervettä reagoida hyväksikäyttöön ja mt-ongelma, jos antaa käyttää itseään hyväksi.
Hyväksikäyttöön? Jos sä ostat perheellesi auton, onko se hyväksikäyttöä? Jos sä laitat 100000€ omaa rahaa perheeseesi kiinni, sit laitat. Miksi sen toisen pitäisi maksaa se sulle takaisin?
Jos se perheen vaatima raha on 100 000 niin ei se ole mikään, että sinä nyt laitoit satatonnia mitäs läksit. Silloin se toinen on saanut jotain ilmaiseksi, mistä toinen on yksin kantanut täyden vastuun.
Nainen hoitaa yksin lapset ja suostui tekemään ne. Mitäs läksi.
Ei taida mennä noin. Miksi menisi siis rahassa?
Missä ja kuka on hoitanut yksin lapset? Ja se menee just noin, mitäs läksit. Ap olisi voinut tyrkätä ne lapset päiväkotiin ja tehdä sitä uraansa, jos se oli sittenkin tärkeämpi kuin ne lapset. Tuskin häntä nyt aseella uhaten on kotona pidetty.
Jos ap olisi laittanut lapset päiväkotiin ja mennyt töihin, olisi miehen pitänyt tinkiä omasta urastaan. Se olisi tarkoittanut heiheitä työmatkoille ja pitkille työpäiville. Se taas olisi tarkoittanut hitaampaa urakehitystä, ehkä jopa alaspäin, ja pienempää palkkaa.
Juuri noin ja se olisi tarkoittanut sitä, että mies jää lasten sairastaessa kotiin ja hoitaa esim puolet lasten hakemisista ja viemisistä päiväkotiin.
Mitä sitten? Vertaatko sä nyt perhe-elämää rahaan? Miksi? Ei perusta sitä perhettä, jos palkka ja se että puntit on tasan, on tärkeämpää. Kai nyt lapsia tehdessä tajuaa että jostain se on pois.
No tämä. Jos apta nyt harmittaa niin kovin se eläkekertymä, laittaa miehensä allekirjoittamaan paperin siitä että elareiden lisäksi hän maksaa aplle 10€/kk lisäkompensaatiota kunnes lapset on täysikäisiä 😅
Eipäs kun 6x60€/kk = 360€/kk noin 25 vuoden ajan (eliniänodote 40v naisilla noin 92v, eläkkeen alkamisikä noin 67v)
Ai se korvaus pitää maksaa sitkin kun ap on töissä taas? Se apn menettämä eläke on silloin kun hän jää eläkkeelle, jotain 100-200€/kk. Kyllä sen saa korvattua sillä kympillä kuussa olettaen että nuorin lapsi on täysikäinen 12 vuoden päästä. Se on kuitenkin 1440€. Ja jos nyt ap on kovin katkera, olkoon sit vaikka tuplat.
Olihan tämä sarkasmia? Ja siis ap:n menettämä eläke on 360€/kk koko eläkeajan ajalla, JOS hänen palkkansa on vain 4000€/kk. Palkka voi olla suurempikin, jos ap:lla on yhtä hyvä koulutus kuin miehellänsä. Silloin myös menetys on suurempi.
Eikä ole. Se eläke kertyy kun hän palaa töihin ja se *menetetty* kertymä tasaantuu koko ajan. Se olisi 360€/kk jos hän jäisi suoraan kotoa eläkkeelle.
Ei tasaannu. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta, ja vaikka minullekin kertyy tänä vuonna yli 150€/kk eläkettä, se ei mitenkään tasa sitä, että minulta puuttuu 20 vuoden takaa neljän vuoden kertymät. Se vaje on aina ja ikuisesti sen minkä on.
Höpsis. Eläkekertymä on suurimmillaan juuri ennen eläkkeelle jääntiä.
Esimerkki: sä olet kotona kolme vuotta ja sillä ajalla sun eläkekertymäsi on vaikkapa sen 360€ pienempi kuin se olisi jos olisit ollut töissä. Sanotaan nyt että eläkekertymäsi on 1700€ kun palaat töihin ja se olisi ilman kotonaoloa 1960€. Sit sä teet töitä 30 vuotta ja jäät eläkkeelle 3000€ eläkkeellä. Missä se 360€ näkyy? Saathan sä ajatella että se olisi 3360€, mutta tuskinpa olisi, korkeintaan se ero on edelleen sen 100-200€.
Nyt kannattaa ruveta seuraamaan sitä eläkeotetta ihan kuukausittain, niin ehkä jo ensi vuonna ymmärrät, miksi puhut tosi tyhmiä tässä.
Ei edes puhu. Sä kuvittelet ilmeisesti että eläkekertymä kertyy itsensä päälle? Ei kerry vaan tulojen mukaan. Eri asia eläkesäästö ja sijoitukset. Ihan perus eläkekertymä ei ole riippuvainen siitä mitä se kertymä milloinkin on.
Mitä ihmettä selität?
Eläkettä kerätään laskennallisesti noin 40 vuotta ja jokaisen vuoden tuloista laskettuna 1,5 % tulee sen vuoden osanen ja nämä osaset ynnätään yhteen = kertymä.
No niin on. Täällä on annettu ymmärtää että jos tän vuoden tuloilla se kertymä olisi vaikkapa 400€, se onkin 40€, koska oli kotona kolme vuotta aiemmin. Se kertymä kotona ollessa on pienenpi niin, mutta ei se siinä kertymässä näy enää sit kun sä palaat töihin. Ja mitä pidempään sä olet töissä, sitä pienemmäksi se kotonaoloajan vaikutus painuu. Se ei ole 360€ enää sit kun sä jäät eläkkeelle. Ymmärsitkö nyt? On naurettavaa sanoa että jos mä en olisi ollut kotona kolmea vuotta, mun eläke olisi 360€ suurempi. Ei olisi, se olisi 360€ suurempi jos sä et olisi palkkatöihin palannutkaan. Ja jos ajatellaan että se palkka olisi kehittynyt sen kolmen vuoden aikana jotenkin suuresti, niin joo, sit voi ajatella noin, mutta siitä nyt tuskin kovin monella on kyse.
Jos sinä katsot omaa työeläkeotetta, niin siellä näkyy palkat vuosittain ja jokaiselta vuodelta kertynyt eläke erikseen. Jos jonain vuonna kertymä on nolla tai kolme euroa, se summa on suunnilleen sama kaikki vuodet eläkeikään asti. Kyllä se näkyy vielä eläkkeellä ollessa pienempänä eläkkeenä. Sinä itse et nyt tajua, miten eläke muodostuu.
eri
Ihan oikeassa hän on.
-eläkeasiantuntija
Nimi alle vaan.
Sehän on suurta rakkautta kun rahalla ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon vähän samoilla linjoilla. Nää on niin vaikeita juttuja. Naiset yleensä haluaa lapsia, miehet ei. Ajatukset muuttuu, ihminen muuttuu. Kukaan ei voi tietää varmaksi miten omat ajatukset makaa esim 10v päästä.
Lasten tekeminen on sillä tavalla peruuttamatonta, että ei mieltä voi muuttaa kymmenen vuoden päästä.
Monet miehet myös haluavat lapsia jopa enemmän kuin nainen. Heidän on helppo haluta, kun ei itse tarvitse olla raskaana tai synnyttää ja voi yleensä luottaa siihen, että äiti kyllä hoitaa, jos itseä ei huvita. Miehiltä myös usein puuttuu kyky kuvitella etukäteen lapsiperhe-elämää realistisesti, minkä vuoksi he voivat myös haluta lapsia ihan vääristä lähtökohdista.
Lapset ei kuitenkaan ole mikään äidin projekti, vaan yhteisiä.Ja äideiltä unohtuu ettei hän enää ole kotona sit kun hän on töissä. Ja ettei 10 vuotta sitten tapahtunut synnytys tee heistä sen ihmeellisempiä kuin miehistäänkään.
Tekeepäs. He ovat äitejä! Lopun elämäänsä. Isät eivät ole. Isät ovat isiä. Se on kyllä ihmeellistä, jos sen oikein oivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Miten se tähän liittyy? Mentiin naimisiin ennen lapsia ja avioehto tehtiin kun esikoinen syntyi. Haluatko tietää vielä sen sisällön? Avioehto ei liity mitenkään talouden pyörittämiseen tai palkkaan.
Kyllä kiitos, kerro vaan, kun tarjouduit.
Ei taida sulle kuulua? 🙄
-eri
Hän itse kysyi, haluanko tietää avioehdon sisällön. Olisiko pitänyt kieltäytyä? Siitä voi olla hyötyä ja esimerkkiä jollekin ketjua lukevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimi alle vaan.
Sehän on suurta rakkautta kun rahalla ei ole merkitystä.
Varmaan ehdotat sitäkin, että naisen kannattaa unohtaa kokonaan elaritkin ettei pikkumies vaan suutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellisin pointti tässä lienee se, että mies ei enää ajattele avioliittoa tulevaisuuden ratkaisuna.
Hän miettii, mitä hänelle jää käteen, kun on hankkiutunut sinusta eroon.
Onpa todella inhottava ja kiero mies. Jos olisin tuossa tilanteessa, niin alkaisin tehdä suunnitelmaa. Laita ainakin ne perintörahat johonkin talteen tai osta auto.
Äijllä on varmaan ollut sutinaa ja tullut kaikenlaista mieleen. Ja onko ekonomi koulutukseltaan?
Yleensä, kun rahaa alkaa tulla, suhtaudutaan rennommin. Oma mieheni tienaa vain hieman enemmän kuin minä, lapset ovat aikuisia ja mies tuhlaa minuun, maksaa ravintolassa ja käydään ulkomailla jne. Eli hanki parempi mies. Niitä on harvassa eli kannattaa alkaa jo katsella.
Olen pahoillani tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Missä vaiheessa miehesi sanoi, että haluaa avioehdon? Et kirjoittanut siitä mitään.
Miten se tähän liittyy? Mentiin naimisiin ennen lapsia ja avioehto tehtiin kun esikoinen syntyi. Haluatko tietää vielä sen sisällön? Avioehto ei liity mitenkään talouden pyörittämiseen tai palkkaan.
Kyllä kiitos, kerro vaan, kun tarjouduit.
Ei taida sulle kuulua? 🙄
-eriHän itse kysyi, haluanko tietää avioehdon sisällön. Olisiko pitänyt kieltäytyä? Siitä voi olla hyötyä ja esimerkkiä jollekin ketjua lukevalle.
Luuletko että hän kysyi oikeasti haluatko tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kommentteja kun lukee, tukee hyvin ymmärrettyä miksi erot ovat niin yleisiä ja syntyvyys sakkaa. Ei enää ole sellaista käsitettä kuin perheyksikkö. On vain yksilöitä, jotka pelaavat omaan pussiin. Ja jos jotain käy, odotetaan yhteiskuntaa apuun - ei missään nimessä sitä puolisoa!
Avioliittolaki on säädetty heikomman suojaksi ja se tunnistaa myös tuottamattoman työn arvon perheen hyväksi. Myös silloin, kun se taloudellisessa yläkynnessä oleva ei tunnista.
Avioerot on kuule naisten aloitteesta. Halutaan vauva ja hoitaa lapsia kotona ja sit aletaan laskemaan kaikenlaisia maksuja mitä mies on velkaa (omat taloudelliset hyödyt jätetään toki ulkopuolelle 😇) miehet toki uskoo tän uhritarinan ja maksaa kiltisti, yleensä. Ja tätä voi käyttää niin pitkään ku mahdollista "minä mahdollistin.. ja blaa blaa"
Sit kun alkaa oma elämä vituttaa, hankkiudutaan ukosta eroon massit kainalossa.
Asiat voi nähdä monesta näkökulmasta.
Nainen saa vaatia sekä perheen että palkan, mies ei. Miehen pitää valita jompi kumpi 😂
Juu ja kaikki tuet joita omalle tilelle saa, ni ne jätetään tosiaan ulkopuolelle
Kato niitähän ei lasketa mukaan, kun "ne menee perheen eteen"
🤡
Täällä on nyt niin lapsellista kommentointia rahaan liittyen, et toivottavasti nää ei ole perustamassa perhettä ihan lähitulevaisuudessa. Miten vaikea on laskea yhdessä, mitä sen perheen elättäminen maksaa. Ja sit jos jotain yli jää, sopia kummankin henkilökohtaisista tarpeista, tai säästämisestä. Aikuiset osaavat kyllä laskea ja sopia.
Ei näytä osaavan 😅
Ap:n mies on itse asiassa jo henkisesti kirjautunut ulos avioliitostaan ja perheestään. Se on se ydinjuttu, joka tässä hiertää.
Avioehdon kirjoituttaminen tuossa vaiheessa on juuri tuon viinapulloesimerkin kaltainen.
Jos olisin ap, eroaisin itse. En tasan jäisi piikana odottamaan sitä päivää, jolloin mies toteuttaa käytännössä sen vaimon ja lasten hylkäämisen, josta hän on jo päättänyt.
Käytännössä mies odottaa, että ap hoitaa lapset vielä niin kauan kun ovat niin nuoria, että heistä on hänelle isäviikoilla iso työ.
Suomalaiset eroavat vieläkin liian harvoin. Järkyttävissä suhteissa ollaan muka lasten takia vaikka kaikessa on takana raha, elintaso, omaisuus. Oksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei suostu allekirjoittamaan...
Mutta jos nainen vaatii mieheltä allekirjoitusta, niin heti ollaan kiristämässä miestä erolla.
HEI! NAISET! JUURI TE SUOMIAKAT!
Te kunnioitatte miehiä ja allekirjoitatte avioehdon. Piste. M28
Sulla se kunnioitus ei taida olla ajatuksena kuin vain siihen yhteen suuntaan (miestä kohtaan)........
Olet niitä miehiä, joiden mielestä on oikein, että mies on etuoikeutetussa asemassa. Reiluus ja tasapuolisuus ja yhtäläinen arvostus on mielestäsi miesten sortoa.... siksi ilmeisesti on halu hakea se nainenkin sellaisesta kuttuurista, jossa tuo epäoikeudenmukaisuus on vielä normi.
Olen ihan nainen kuule. Kunnioitus ei ole rahaa lainkaan. Se ei liity mitenkään siihen paljonko rahaa toiselle antaa tai ei anna. Jos miehellä on parempi palkka tai enemmän omaisuutta, sit on. Jos naisella on parempi palkka tai enemmän omaisuutta, sit on.
Miksi vastaat "olen ihan nainen kuule" , jos se, jolle kommentoin oli allekirjoittanut kuitenkin "M28" ? Eli vastaat ihan kuin olisit tuo jolle kommentoin, mutta nyt oletkin yhtäkkiä nainen etkä "M28"?
Taisit poistaa välistä pari kommenttia? 🧐
-eri
Tottakai osituksessa katsotaan kokonaistilanne. Enkä usko hetkeäkään että tuo kommentoija on suostunut avioehdossa siihen ettei hän saa mitään. Näin ei olisi apnkaan tilanteessa. Ja hänen kohdallaan se mies on vastannut apn omaisuuden kerryttämisestä. Niin että mikä se ongelma nyt on?
Mä ymmärtäisin jos oltaisiin Koivujen ero-ketjussa, heillä se tilanne oli täysin pielessä. Hämmästyttävää kyllä siellä on ihan eri ääni kellossa muuten.