Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että aspergereilla on ainutlaatuinen kyky ajatella laatikon ulkopuolelta. Vaikea ymmärtää, miksi niin monella on vain negatiivisia mielikuvia aspergereista?
Ja missäs tälläistä väitetään? Aspergerin-syndrooma on laaja-alainen kehitysvamma, eikä siinä ole mitään hyvää.
Hänhän sanoi että on kuullut, etkö osaa lukea? 🧐 Laaja-alainen kehitysvamma tarkoittaisi mm. puheentuottamisen ja kävelykyvyn puuttumista, joten se ei kyllä istu aspergeriin. Miten sun viestit oikein liittyy kirjoittamattomiin sääntöihin? Tee oma dissausketju epätieteellisine väittämineen jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Tilanteen mukaan tietenkin (eli jos joku kertoo läheisendä kuolemasta niin silloin ei tietenkään), mutta tämä oli neuvo siihen kun ap sanoi, että häntä pidetään ylimielisenä. Ajattelin että jos ap on vaan totisen ja vakavan näköinen koko ajan, niin pieni hymy aina väliin voi auttaa tähän väärinkäsitykseen.
Kannattais varmaan tarkentaa,missä tilanteissa esimerkiksi ettei joku nepsy-ihminen innokkaasti hymyile sitten väärissä tilateissa.
Ite sanoisin että aina tervehtiessä. Hymyn ei tarvitse olla ns. pepsodent -hymy, jossa näkyy hampaat vaan ihan lyhyt/pieni hymy riittää. Ja mielellään niin että hymyilee jo ennen kun tervehtii (=puhuu) ääneen. Tällöin äänensävykin on yleensä iloisempi ja viesti täsmää elekieleen.
Usein annetaan myös puhelua soittaessa neuvo että hymyile pikkuisen ennen kuin soitat tai vastaat puhelimeen. Se positiivinen suhtautuminen kuuluu puhelimessakin.
Hymyillä voi myös lähtiessä kun sanoo moikka, mutta ei ole pakko. Tärkeämpää että hymyilee tervehtiessään, koska tämä viestii toiselle että olet ilahtunut hänen näkemisestään. Vaikka et pitäisi toisesta, pyri silti tervehtiessä hyvään asenteeseen ja kuvittele vaikka tervehtiväsi jotakuta, josta pidät. Silloin toinen saattaa suhtautua sinuunkin paremmin.
Aspergerit voisivat opetella olemaan HILJAA joskus!
Vierailija kirjoitti:
Ahmiminen on aina epäkohteliasta. Esim juhlissa on aina jätettävä muillekin.
Eli myös omien ruokien ahmiminen on epäkohteliasta yksin kotona? Ketä kohtaan? Naapuria? Lidlin kassaa? Kaupunginvaluutettua?
Olen huomannut, että aspergerin syndroomaa sairastavilla on aina verhot kiinni. Ne voisi alkaa pitämään päivisin auki. Myös naapureita kuuluu tervehtiä. Sairaat tuttuni eivät sitäkään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.
Reaalimaailmassa on kuitenkin tilanteita, joissa se antaa vakuuttavan kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että aspergerin syndroomaa sairastavilla on aina verhot kiinni. Ne voisi alkaa pitämään päivisin auki. Myös naapureita kuuluu tervehtiä. Sairaat tuttuni eivät sitäkään tee.
Miksi? Jotta naapurit voivat kurkkia sisään?
Entä jos naapuri ei tervehdi takaisin? Eli koskeeko kehotus myös naapureita ja heitä kuukuu ojentaa sanomalla: on kohteliasta tervehtiä takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.
Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.
Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.
Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...
Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.
No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.
Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...
Mihin tahansa ei ole pakko suostua tai mennä pyydettyyn paikkaan. Jos se epäilyttää tai ei tunnu oikealta. Tai et saa siitä itse mitään. Osa antaa käsityksen että on pakko mennä itselle epäedulliseen paikkaan tai huijaukseen, vaikkei todella pidä mennä sinne. Jopa uhkauksella osa vaatii jotain. Maalaisjärkeä saa käyttää ja epäillä kaikkea sopivasti. Normaalilta näyttävä asia ei aina ole sitä. Nuorena sinisilmäisenä näitä ei osaa varoa, ehkä pelkää liikaa, paitsi nykyään on tietoa enemmän. Eri asia tietenkin jos haluaa auttaa toisen ehdoilla toista (kukaan ei mene toisen yli), eikä ole mitään epäilyttävää menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.
Reaalimaailmassa on kuitenkin tilanteita, joissa se antaa vakuuttavan kuvan.
Voisitko yhtään avata, että minkälaisia tälläiset tilanteet ovat? Nyt ei ole kyse siis kirjoittamisesta palstalle tai esim sähköpostiin. Vaan ihan puheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(
Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.
Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.
Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".
Tämä!
Moni hakee todella "helposti" itselleen tai lapselleen esim ADHD/Asperger* diagnoosin, miettimättä yhtään elämän realiteettejä. Se diagnoosia seuraa sinua/lastasi AINA.
Jo koulussa, kuntoutus ei todellakaan korvaa sitä leimaa. Armeijassa se aiheuttaa ongelmia, samoin opiskelussa. Ja nuori aikuinen ei saa ikinä kuntoutusta, ennakkoluuloja senkin edestä.
Aikuiselta katovatbne vähätkin kaverit, jos kertoo diagnoosistaan. Töissä ei ymmärretä, ja aina kun luulee, että on kokenut jo kaiken niin jotain uutta tulee. Edes sukusoluja ei saa lahjoittaa, koska asperger ja jopa ADHG ovat niin kamalia asioita!
* Asperger diagnoosin on nykyään autismin kirjo nimikkeen alla, mikä on vielä paljon enemmän leimaavampi koska moni ei yhdistä aspergeria autismiin ja autismista tulee mieleen myös syvä autismi kehitysvammoineen. Termi autismin kirjo on siis aspergereilla todella huono asia.
Luuletteko ettei se ADHD tai autismi näy teistä ilman diagnoosia? On helpompi sietää omituisesti käyttäytyvää henkilöä, kun tietää mistä se johtuu. Yleensä käy niin, että oudosti käyttäytyvä leimautuu oudoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.
Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.
Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.
Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...
Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.
No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.
Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...
Olen eri mutta ohiksena:
Kumpi on ihmisistä mukavampaa, valkoiset valheet (kehut) vai autistiset töksäyttelyt? Ihmiset pitävät siitä, kun joku kehuu heitä jostakin. Siitä on hyvä tutustua ihmisiin ja ystävystyä.mutta ainiin, eihän teillä autisteilla ole ystäviä, sori siitä siis kun teitä koutetaan neuvoa:(
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.
Tökerö yleistys. Monissa ammateissa huoliteltu kielenkäyttö sekä kirjallisesti että suullisesti on niin itsestään selvä osa työn vaatimuksia, että siitä tulee täysin luonteva käyttäytymispiirre myös yksityiselämässä. Eri asia, jos puherytmi tai nuotti takertelevat kirjakielisten ilmaisujen teennäisen hakemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan moni niistä, joille on tärkeää joka käänteessä korostaa "me normaalit", on virallisesti todettu "normaaliksi"? Ja kuinka monella tämän pakkomielteen takana on pelkästään kiire leimata muut ennen kuin joutuu itse leimatuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(
Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.
Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.
Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".
Tämä!
Moni hakee todella "helposti" itselleen tai lapselleen esim ADHD/Asperger* diagnoosin, miettimättä yhtään elämän realiteettejä. Se diagnoosia seuraa sinua/lastasi AINA.
Jo koulussa, kuntoutus ei todellakaan korvaa sitä leimaa. Armeijassa se aiheuttaa ongelmia, samoin opiskelussa. Ja nuori aikuinen ei saa ikinä kuntoutusta, ennakkoluuloja senkin edestä.
Aikuiselta katovatbne vähätkin kaverit, jos kertoo diagnoosistaan. Töissä ei ymmärretä, ja aina kun luulee, että on kokenut jo kaiken niin jotain uutta tulee. Edes sukusoluja ei saa lahjoittaa, koska asperger ja jopa ADHG ovat niin kamalia asioita!
* Asperger diagnoosin on nykyään autismin kirjo nimikkeen alla, mikä on vielä paljon enemmän leimaavampi koska moni ei yhdistä aspergeria autismiin ja autismista tulee mieleen myös syvä autismi kehitysvammoineen. Termi autismin kirjo on siis aspergereilla todella huono asia.
Luuletteko ettei se ADHD tai autismi näy teistä ilman diagnoosia? On helpompi sietää omituisesti käyttäytyvää henkilöä, kun tietää mistä se johtuu. Yleensä käy niin, että oudosti käyttäytyvä leimautuu oudoksi.
Älä leimaa ihmisiä. Tee oma osuutesi: Lopeta typerä leimaaminen ja stereotypisointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.
Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.
Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.
Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...
Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.
No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.
Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...
Olen eri mutta ohiksena:
Kumpi on ihmisistä mukavampaa, valkoiset valheet (kehut) vai autistiset töksäyttelyt? Ihmiset pitävät siitä, kun joku kehuu heitä jostakin. Siitä on hyvä tutustua ihmisiin ja ystävystyä.mutta ainiin, eihän teillä autisteilla ole ystäviä, sori siitä siis kun teitä koutetaan neuvoa:(
No varmaan pitävät kehuista. Mutta kenenkään painoa ei kommentoida.
Itse ainakin pitäisin kehuista, mitkä pitävät paikkansa. En halua kehuja, jos niiden kertoja todellisuudessa ajattelee päinvastoin.
Luulisi aitojakin kehumisen aiheita löytyvän, vai niin vähänkö te "normaalit" muissa ihmisissä näette mitään kehuttavaa, että kehutkin pitää keksiä päästä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni niistä, joille on tärkeää joka käänteessä korostaa "me normaalit", on virallisesti todettu "normaaliksi"? Ja kuinka monella tämän pakkomielteen takana on pelkästään kiire leimata muut ennen kuin joutuu itse leimatuksi?
Saattaa olla luultua yleisempää, että jotkut nepsypiirteiset itse ovat ensimmäisenä ja kovimpaan ääneen leimaamamassa muita "outoja" neuroepätyypillisiksi. Tyypillistä projisointia, mikä ilmenee kaikissa ihmisten välisissä suhteissa ja on tyypillinen rasite myös ryhmädynamiikan muodostumisessa. Epävarmalle, epäkypsälle ja omista outouksistaan ahdistuvalle ihmiselle on usein helpompaa etsiä suurennuslasin kanssa kaikenlaisia kummallisuuksia muista ihmisistä ja sitten suurennella niitä kovaan ääneen, jotta ei itse joutuisi kohteeksi. Kun jälkeenpäin muistelen esimerkiksi opiskeluaikojeni piirejä, niin melko monella muille ajattelemattomasti ilkkuneella ja muiden outoutta taivastelleella oli itsellään selkeitä neuroepätyypillisiä piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.
Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.
Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.
Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...
Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.
No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.
Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...
Olen eri mutta ohiksena:
Kumpi on ihmisistä mukavampaa, valkoiset valheet (kehut) vai autistiset töksäyttelyt? Ihmiset pitävät siitä, kun joku kehuu heitä jostakin. Siitä on hyvä tutustua ihmisiin ja ystävystyä.mutta ainiin, eihän teillä autisteilla ole ystäviä, sori siitä siis kun teitä koutetaan neuvoa:(
En ystävystyisi ihmisen kanssa, joka puhuu tuolla tavoin.
Terveisin ei-asperger, mutta ihminen, jonka mielestä tuollaisessa ei ole mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni niistä, joille on tärkeää joka käänteessä korostaa "me normaalit", on virallisesti todettu "normaaliksi"? Ja kuinka monella tämän pakkomielteen takana on pelkästään kiire leimata muut ennen kuin joutuu itse leimatuksi?
Saattaa olla luultua yleisempää, että jotkut nepsypiirteiset itse ovat ensimmäisenä ja kovimpaan ääneen leimaamamassa muita "outoja" neuroepätyypillisiksi. Tyypillistä projisointia, mikä ilmenee kaikissa ihmisten välisissä suhteissa ja on tyypillinen rasite myös ryhmädynamiikan muodostumisessa. Epävarmalle, epäkypsälle ja omista outouksistaan ahdistuvalle ihmiselle on usein helpompaa etsiä suurennuslasin kanssa kaikenlaisia kummallisuuksia muista ihmisistä ja sitten suurennella niitä kovaan ääneen, jotta ei itse joutuisi kohteeksi. Kun jälkeenpäin muistelen esimerkiksi opiskeluaikojeni piirejä, niin melko monella muille ajattelemattomasti ilkkuneella ja muiden outoutta taivastelleella oli itsellään selkeitä neuroepätyypillisiä piirteitä.
Joo-o, rasistejakin ovat siis vielä:(
Ja missäs tälläistä väitetään? Aspergerin-syndrooma on laaja-alainen kehitysvamma, eikä siinä ole mitään hyvää.