Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
On kohteliasta antaa muiden ottaa ruokaa ensin.
Tällöin jokainen muukin saa varmasti riittävästi ruokaa, eikä Asperger ahmi kaikkea.
Yleensäkään kylässä/juhlissa ei ole tarkoitus syödä sitä omaa vatsaa täyteen.
Eli ENNEN kylään/juhliin menoa syödään kotona runsaasti!!!
Sitten kylässä/juhlissa ei ole mikään pakko ahmia, vaan voi kohteliaasti maistaa kaikkea vain vähän.
Ahmiminen niin, että napa raikuu on sikamaista käytöstä ja erittäin epäkohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta antaa muiden ottaa ruokaa ensin.
Tällöin jokainen muukin saa varmasti riittävästi ruokaa, eikä Asperger ahmi kaikkea.
Yleensäkään kylässä/juhlissa ei ole tarkoitus syödä sitä omaa vatsaa täyteen.
Eli ENNEN kylään/juhliin menoa syödään kotona runsaasti!!!
Sitten kylässä/juhlissa ei ole mikään pakko ahmia, vaan voi kohteliaasti maistaa kaikkea vain vähän.
Ahmiminen niin, että napa raikuu on sikamaista käytöstä ja erittäin epäkohteliasta.
Ei toimi. Tapailin hetken aikaa nuorena yhtä as-miestä. Voi vttu ne käytöstavat tai niiden puute.
Mies mm söi kylässä aina aivan kaiken. Silmät pullottivat päässä ja ukko näytti hamsterilta, kun hän syöksyi tarjottavien luo ahmimaan.
Sitten isäntä ja emäntä joutuivat usein hakemaan kaupasta lisää tarjottavaa. Joka tarjoiltiin vieraiden eteen, jottei se ahne p*ska saa enää mitään.
Tapailin miestä muutaman viikon, sänkyyn en sen p*skan kanssa onneksi mennyt. Tajusin heti, ettei siitä ole edes ihmiseksi. Saati kumppaniksi. On nykyäänkin yksin, en ihmettele miksi.
eestisoomlane kirjoitti:
Olen 30-v AS-nainen, kasvoin Suomessa ja intensiivisesti yritin siellä oppia sosiaalisen elämän pelisääntöjä (ja melko hyvin opin), sitten muutin Viroon n. 10 v sitten. Ja ne ovatkin täällä erilaiset. Suomalaiseen kommunikaatioon tottuneelle tuntuu, kuin Virossa olisivat kaikki asseja - on tosi niukkasanaista kommunikaatioo, normaalia ettei katsota silmiin, normaalia että kun töissä jotain kysyy ei tule vastausta ollenkaan, vaikka viesti on luettu. Eivät sano "vastaan kun on aikaa", ihan vaan jättävät mut yksin miettiin et mikäköhän tökkii kun vastausta ei tule. Monella ei ota kasvoista ja kehonkielestä selvää, millä tuulella ovat. Eli periaatteessa Suomessa opitut taidot ovat täällä "ylimääräiset". En tiedä totunko koskaan siihen, että olen melko kyvin kommunikaatiokykyinen assi, ja suurin osa kansasta ympärilläni tuntuu enemmän assilta kuin minä itselleni..
Pitäisköhän mun muuttaa Eestimaalle...
🤔
Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.
Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.
Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.
Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...
Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla ei kannata sanoa huomenta joka paikassa, huomenta huomenta huomenta. Pidetään suukkuli kiinni. Myyjä ei tuijottele jokaista asiakasta ja karju huomenta. Otetaan ihan rauhallisesti aamulla, hiljaa vaan. Katsotaan iltapäivällä uudelleen äänentasoa, jos on lauluharjoitus. Osa ihmisistä on "kuin krapulassa" aamuisin tai haudasta noussut vaikkei ole juonut, joillakin hermosto ei kestä jatkuvaa valotulvaa, äänitulvaa ja puhetta, kaikkea jyrinää ulkona. Ellei ole stressitön ilmasto ja maisema, että on kiva sanoa huomenta vaikka espanjaksi. Ääniherkkiä on paljon ja väsymystä oravanpyörässä.
No tämä. Usein se pirteä "hyvää huomenta" toivottelu otetaan jopa vttuiluna. Eli antakaa kaikki ihmisten olla rauhassa aamuisin. T iltavirkku
Jotain on pielessä jos ottaa tervehtimisen vittuiluna. Ehkä kannattaisi muuttaa erakoksi metsän keskelle sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.Mä tunnistan tästä samaa kuin veljestäni. Hän sanoo myös usein minulle etten hyväksy häntä itsenään, mutta hassua kyllä, on kova kritisoimaan minua = ei suostu hyväksymään sitä että en pidä esimerkiksi samoista asioista kuin hän. Melkein kaikki lahjat ovat esimerkiksi sellaisia joista hän itse pitää jne.
Mä osaan pitää sisälläni, etten ymmärrä muiden preferenssejä. Tosin silloin en osaa sanoakaan mitään fiksua, positiivista - mutta ainakaan en moiti toisia heitä kiinnostavista asioista. (Nyt kun ajattelen, niin tod näk he tulkitsevat vaikenemiseni niin, etten hyväksy, arvosta... No can do!)
Minäkin helposti annoin lahjaksi kuttuja, mistä itse pitäisin. Nykyään en sitten lahjo kuin jotain lasta. Varmaan väärät lahjat edelleen...
- se assi, jota kommentoit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamulla ei kannata sanoa huomenta joka paikassa, huomenta huomenta huomenta. Pidetään suukkuli kiinni. Myyjä ei tuijottele jokaista asiakasta ja karju huomenta. Otetaan ihan rauhallisesti aamulla, hiljaa vaan. Katsotaan iltapäivällä uudelleen äänentasoa, jos on lauluharjoitus. Osa ihmisistä on "kuin krapulassa" aamuisin tai haudasta noussut vaikkei ole juonut, joillakin hermosto ei kestä jatkuvaa valotulvaa, äänitulvaa ja puhetta, kaikkea jyrinää ulkona. Ellei ole stressitön ilmasto ja maisema, että on kiva sanoa huomenta vaikka espanjaksi. Ääniherkkiä on paljon ja väsymystä oravanpyörässä.
No tämä. Usein se pirteä "hyvää huomenta" toivottelu otetaan jopa vttuiluna. Eli antakaa kaikki ihmisten olla rauhassa aamuisin. T iltavirkku
Jotain on pielessä jos ottaa tervehtimisen vittuiluna. Ehkä kannattaisi muuttaa erakoksi metsän keskelle sitten.
Näin juuri.
Käykääpä joskus vanhoissa sivistysmaissa (Iso-Britannia, Ranska, Kreikka jne.): Jokaista tervehditään erikseen, kun tavataan! Tämä on siellä normaalia eli kohteliasta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.Mä tunnistan tästä samaa kuin veljestäni. Hän sanoo myös usein minulle etten hyväksy häntä itsenään, mutta hassua kyllä, on kova kritisoimaan minua = ei suostu hyväksymään sitä että en pidä esimerkiksi samoista asioista kuin hän. Melkein kaikki lahjat ovat esimerkiksi sellaisia joista hän itse pitää jne.
Mä osaan pitää sisälläni, etten ymmärrä muiden preferenssejä. Tosin silloin en osaa sanoakaan mitään fiksua, positiivista - mutta ainakaan en moiti toisia heitä kiinnostavista asioista. (Nyt kun ajattelen, niin tod näk he tulkitsevat vaikenemiseni niin, etten hyväksy, arvosta... No can do!)
Minäkin helposti annoin lahjaksi kuttuja, mistä itse pitäisin. Nykyään en sitten lahjo kuin jotain lasta. Varmaan väärät lahjat edelleen...
- se assi, jota kommentoit
No semmoista se on, lahjojen ostaminen on vaikeaa. Koitan ajatella niinpäin että hän haluaa jakaa mieluisia juttujaan kanssani vaikka vähän "väkisin" ja energiansa ei riitä mun juttuihini tutustumiseen. Ajattelen että hän on aika yksinäinen ja hakee tavallaan tuolla tavalla yhteyttä.
Kannattaa opetella pois siitä assien tavasta saarnata mielenkiinnon kohteistaan.
Voin vakuuttaa, että ketään EI kiinnosta kuunnella autistista monologia!
Keskustelu joka sujuu normaalisti menee suunnilleen niin, että molemmat osapuolet puhuvat yhtä paljon.
Tai jokainen, jos keskustelijoita on useampi.
Se vain on niin, että pitkä monologi ilman äänenpainon vaihteluita on erittäin epänormaalia.
Ja karkottaa kaikki ihmiset assin ympäriltä.
Saarnaamisesta voi opetella pois.
Ja nykyään saa myös puheterapiaa, jolla saa ääneen sävyjä.
Eli se monotoninen(!) puhe on ongelma, josta olisi hyvä oppia pois.
Toiset eivät voi mitenkään tietää assin tunnetiloja, jos puheen nuotti on koko ajan monitonisesti sama.
Kuntoutusta kannattaa ehdottomasti hakea.
Jos saarnaamisesta ja monitonisesta puheesta (puheterapiaa) pääsee eroon, on Assi jo pitkällä.
Silloin tulee helpommin hyväksytyksi ihan jopa ihmistenkin toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger pitäisi kitkeä kokonaan pois tästä maailmasta!!! Yksikään Asperger EI IKINÄ saisi saada lisääntyä!!!! Vain siten saamme Aspergerin syndrooman kitkettyä lopulta pois maailmasta, se olisi maailmalle palvelus!!!!!
No sitten häviäisi kaikki oikea tiedekin maailmasta! Ei raskaan sarjan luonnontieteitä harjoiteta rennossa porukassa hyvien tyyppien kesken säkkituoleilla juoruten! 🤭
Paljon osana vähättelyä, esim. ei vastata kun kysyy mutta silti pakotetaan vastaamaan toisten kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta antaa muiden ottaa ruokaa ensin.
Tällöin jokainen muukin saa varmasti riittävästi ruokaa, eikä Asperger ahmi kaikkea.
Yleensäkään kylässä/juhlissa ei ole tarkoitus syödä sitä omaa vatsaa täyteen.
Eli ENNEN kylään/juhliin menoa syödään kotona runsaasti!!!
Sitten kylässä/juhlissa ei ole mikään pakko ahmia, vaan voi kohteliaasti maistaa kaikkea vain vähän.
Ahmiminen niin, että napa raikuu on sikamaista käytöstä ja erittäin epäkohteliasta.
Ei toimi. Tapailin hetken aikaa nuorena yhtä as-miestä. Voi vttu ne käytöstavat tai niiden puute.
Mies mm söi kylässä aina aivan kaiken. Silmät pullottivat päässä ja ukko näytti hamsterilta, kun hän syöksyi tarjottavien luo ahmimaan.
Sitten isäntä ja emäntä joutuivat usein hakemaan kaupasta lisää tarjottavaa. Joka tarjoiltiin vieraiden eteen, jottei se ahne p*ska saa enää mitään.
Tapailin miestä muutaman viikon, sänkyyn en sen p*skan kanssa onneksi mennyt. Tajusin heti, ettei siitä ole edes ihmiseksi. Saati kumppaniksi. On nykyäänkin yksin, en ihmettele miksi.
Ja sitten kaikki taputtivat?
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(
Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.
Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.
Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".
Vierailija kirjoitti:
Asperger pitäisi kitkeä kokonaan pois tästä maailmasta!!! Yksikään Asperger EI IKINÄ saisi saada lisääntyä!!!! Vain siten saamme Aspergerin syndrooman kitkettyä lopulta pois maailmasta, se olisi maailmalle palvelus!!!!!
Saanko kysyä, kuinka monta kertaa hävisit shakissa? Vai oliko se kolmesta poikki -ristinollaa, jonka sinä vieläpä sait aina aloittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706
Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta
Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(
Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.
Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.
Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".
Tämä!
Moni hakee todella "helposti" itselleen tai lapselleen esim ADHD/Asperger* diagnoosin, miettimättä yhtään elämän realiteettejä. Se diagnoosia seuraa sinua/lastasi AINA.
Jo koulussa, kuntoutus ei todellakaan korvaa sitä leimaa. Armeijassa se aiheuttaa ongelmia, samoin opiskelussa. Ja nuori aikuinen ei saa ikinä kuntoutusta, ennakkoluuloja senkin edestä.
Aikuiselta katovatbne vähätkin kaverit, jos kertoo diagnoosistaan. Töissä ei ymmärretä, ja aina kun luulee, että on kokenut jo kaiken niin jotain uutta tulee. Edes sukusoluja ei saa lahjoittaa, koska asperger ja jopa ADHG ovat niin kamalia asioita!
* Asperger diagnoosin on nykyään autismin kirjo nimikkeen alla, mikä on vielä paljon enemmän leimaavampi koska moni ei yhdistä aspergeria autismiin ja autismista tulee mieleen myös syvä autismi kehitysvammoineen. Termi autismin kirjo on siis aspergereilla todella huono asia.
Olen kuullut, että aspergereilla on ainutlaatuinen kyky ajatella laatikon ulkopuolelta. Vaikea ymmärtää, miksi niin monella on vain negatiivisia mielikuvia aspergereista?
Vierailija kirjoitti:
On kohteliasta antaa muiden ottaa ruokaa ensin.
Tällöin jokainen muukin saa varmasti riittävästi ruokaa, eikä Asperger ahmi kaikkea.
Yleensäkään kylässä/juhlissa ei ole tarkoitus syödä sitä omaa vatsaa täyteen.
Eli ENNEN kylään/juhliin menoa syödään kotona runsaasti!!!
Sitten kylässä/juhlissa ei ole mikään pakko ahmia, vaan voi kohteliaasti maistaa kaikkea vain vähän.
Ahmiminen niin, että napa raikuu on sikamaista käytöstä ja erittäin epäkohteliasta.
Miten toi vieraassa paikassa vieraan random ruuan AHMIMINEN oikein sopii ruokarajoitteisiin ja aistiärsykkeisiin?? Todella monet assit ovat normojen mielestä nimenomaan kamalan nirsoja joille "ei kelpaa mikään" tai sekään ei kelpaa jos maistaa vain pikkuruisen määrän jotain.
No tämä. Usein se pirteä "hyvää huomenta" toivottelu otetaan jopa vttuiluna. Eli antakaa kaikki ihmisten olla rauhassa aamuisin. T iltavirkku