Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaamista sopiessa neuvotellaan asiaa, mikä päivä kävisi emännälle ja mikä kellonaika - entä tulijalle. Oli se viesti, puhelin, sähköposti tai muu jossa neuvotellaan parina päivänä. Jos ei vielä tiedä, pidetään taukoa vähän. Ei ilmoiteta kuin yksinhallitsija että "tulen 11.5 kello 13". Vaikka asuisi hieman kauempana toisesta. Osa ihmisistä haluaa vieraat aina ainoastaan työpäivän jälkeen, osa illalla, osa iltapäivällä myöhään, osa aikaisemmin etc. Oli sitten töissä, yrittäjänä tai ei töissä. Jos ei koskaan ajat mene yhteen, ollaanko liian erilaisia ihmisiä. Osa voi olla aamulla virkeä, illalla väsyttää. Osa taas aamulla väsynyt ja alkuillasta virkeä tai iltapäivä.

Jos ilmoittaa vain ajan "mä tuun", toinen tuntee että ilmoittaja on itsekäs narsisti, joka ei ajattele muita - eikä vaivaudu tiedustelemaan miltä toisesta tuntuu. Omia syitä toki voi olla ilmoittajalla vaikka välimatka (pitää lähteä aamulla), auto, muut menot - mutta se ei toista silti oikein lämmitä. Ruuhka-aika, liukkaus ja jääsade toki ymmärretään, että silloin ei tulla välttämättä. Myös tuliaisia ei kannata tuoda tai syömisiä, ellei sovi niistä jotenkin - toinen ei ehkä tykkää että tuodaan karjalanpiirakoita pyörimään pöydille tai jotain mistä ei tykkää. Hyvällä maulla toki voi jotain tuoda.

Jos kerrot että kävit vierailua ennen akupunktiossa, mummolla, serkulla, ostoksilla ja ties missä - tulee käsitys että emäntä on viimeinen jolla vieraillaan ja ei niin tärkeä. Olisi järkevää vierailla erikseen muualla, eri päivänä. Ostokset eivät ole kovin paha tai jos mummo tarvitsi apua. Kaikkea ei kannata sovittaa yhteen ja sitten panikoida myöhästyykö. Keskustellessa olisi kiva saada jotain irti, ettei toinen kuluta aina kaiken voimansa muualla. Hiljaa tököttäessä teepöydässä voi tulla mieleen ettei tässä ole mitään järkeä, toinen vain hiljaa mykkänä, emäntä joutuu olemaan äänessä. Ehkä emäntä haluaa jo silloin että toinen tunkee keksinsä suuhun, lopettaa pojastaan jauhamisen puheenvuorollaan kun ei SE ketään kiinnosta ja ulos.

Tämä on ohis, mutta nyt muistui mieleen TV:ssä ollut dokumentti autistisesta miehestä, jonka erikoisuus oli "käydä vierailulla" tuttaviensa luona. Ohjelma näytettiin ehkä 10 vuotta sitten ja mies oli mahdollisesti tanskalainen. Hänellä oli tapana noin vain ilmoittaa tutuilleen, että tulen teille sinä ja sinä päivänä. Hänelle järjestettiin nukkumapaikka ja hän vietti "kylässä" itselleen sopivan ajan ja lähti sitten pois.  Olisi hauskaa nähdä tämä dokumentti uudelleen. Tuttavapiiri suhtautui häneen ymmärtäväisesti ja ilmeisesti hän oli melko hiljainen ja huomaamaton vieras.

Suloista:)

Seuraavia kirjoittamattomia sääntöjä jouduttiin opettamaan meidän teineille mökkisaunan käytöstä viime kesänä:

-Laudeliinaa käytetään, jos sellaisia on käytössä. Saunomisen lopuksi laudeliina laitetaan roskiin (kertakäyttöinen) tai kuivumaan (uudelleen käytettävä), ei jätetä lauteille.

-Saunassa peseydytään saippualla ja lämpimällä vedellä (pelkkä uinti ei riitä puhdistumiseen)

-Omassa käytössä ollut pesuvati tyhjennetään ja huuhdellaan käytön jälkeen (ei jätetä saippuavesien jämiä vatiin)

-Kun sauna on lämmin, niin saunan pesää ei ladata täytteen puita. Muutama kalikka riittää ylläpitämään sopivan lämmön. Puita on lisättävä säännöllisesti. 

-Saunasta lähdettäessä tarkistetaan, että pesässä palaa muutama puu. Näin tuli ei sammu, ennen kuin seuraavat saunojat ehtii tulla

-viimeinen saunoja kuivaa saunan lattian lastalla ja katsoo, että lauteet on siistit ja pesuvadit nurin käännettynä kuivumassa, laudeliinat roskissa/kuivumassa. Saunan pesään laitetaan pari puuta "kuivatuslämmöiksi" Toiseksi viimeinen lähtijä tarjoaa apua viimeiselle, ei jätä häntä siistimään saunaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Seuraavia kirjoittamattomia sääntöjä jouduttiin opettamaan meidän teineille mökkisaunan käytöstä viime kesänä:

-Laudeliinaa käytetään, jos sellaisia on käytössä. Saunomisen lopuksi laudeliina laitetaan roskiin (kertakäyttöinen) tai kuivumaan (uudelleen käytettävä), ei jätetä lauteille.

-Saunassa peseydytään saippualla ja lämpimällä vedellä (pelkkä uinti ei riitä puhdistumiseen)

-Omassa käytössä ollut pesuvati tyhjennetään ja huuhdellaan käytön jälkeen (ei jätetä saippuavesien jämiä vatiin)

-Kun sauna on lämmin, niin saunan pesää ei ladata täytteen puita. Muutama kalikka riittää ylläpitämään sopivan lämmön. Puita on lisättävä säännöllisesti. 

-Saunasta lähdettäessä tarkistetaan, että pesässä palaa muutama puu. Näin tuli ei sammu, ennen kuin seuraavat saunojat ehtii tulla

-viimeinen saunoja kuivaa saunan lattian lastalla ja katsoo, että lauteet on siistit ja pesuvadit nurin käännettynä kuivumassa, laudeliinat roskissa/kuivumassa. Saunan pesään laitetaan pari puuta "kuivatuslämmöiksi" Toiseksi viimeinen lähtijä tarjoaa apua viimeiselle, ei jätä häntä siistimään saunaa yksin.

Juuri näin. Eli on hyvä oppia siivoamaan omat jälkensä ja miettiä myös toisia.

Toisaalta se tilannetaju täytyy säilyttää. Tunnen yhden as-henkilön, joka talonvahtina olleessaan on myös tehnyt suursiivouksen taloon.

Siis kysymättä lupaa ja ihan latttiasta kattoon. Eli jopa makkarin kaapit jne oli siivottu. Osti kukkia ja koitti ilahduttaa isäntäväkeä.

Ei ymmärtänyt, miksi hänelle suututtiin kun halusi vain auttaa. Aika pitkään sille piti selittää yksityisyyden käsitettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.

Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.

Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.

Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...

Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.

No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.

Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...

Muista hymyillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla asseilla on lahjoja tietyllä osa-alueilla. Jotkut ovat jopa asiantuntijoita aiheista mitkä kiinnostaa.

Siitä voi olla elämässä myös hyötyä, kun oppii hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Ei siitä ole hyytyä, ei ikinä. Silloin puhuu VAIN sairaus, ei koskaan ihminen. Asperger ei ole EDES epäihminen, niin vähän hän voi koskaan olla ihminen. Mihinkään autistiseen jankkaamiseen ei aspergereja pidä kannustaa.

Aspergerit ovat yhtä lailla ihmisiä kuten muutkin. Itse asperger ei edes ole sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella mukavan kuuloisia kehuja.

Ihmiset pitävät mm ulkonäön (oletpa laihtunut tai onpa sinulla kiva uusi tukka!) tai kodin kehumisesta (voi miten kaunis koti teillä on!) ja se herättää mukavia ajatuksia sinusta.

Toki kehut täytyy osata suhteuttaa tilanteeseen.

Eli jos toinen on lihonut ainakin 20 kiloa, on parempi kehua sitä kotia tai tukkaa...

Mutta joo, aina kannattaa pyrkiä löytämään luonnollisen kuuloinen kehu toisesta, mielellään vaikka yksi joka tapaamisella.

No ei todellakaan heitellä ihmisille mitään "Oletpa laihtunut! Hienoa!" -juttuja.

Hohhhoijaa. Ette te "normaalitkaan" ole mitään, mitä voisi yhtään ihannoida...

Muista hymyillä!

Ime tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla asseilla on lahjoja tietyllä osa-alueilla. Jotkut ovat jopa asiantuntijoita aiheista mitkä kiinnostaa.

Siitä voi olla elämässä myös hyötyä, kun oppii hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Ei siitä ole hyytyä, ei ikinä. Silloin puhuu VAIN sairaus, ei koskaan ihminen. Asperger ei ole EDES epäihminen, niin vähän hän voi koskaan olla ihminen. Mihinkään autistiseen jankkaamiseen ei aspergereja pidä kannustaa.

Aspergerit ovat yhtä lailla ihmisiä kuten muutkin. Itse asperger ei edes ole sairaus. 

Tällä palstalla törmää ihan järkyttäviä ennakkoluuloihin autismista.

Ei ole ensimmäinen ketju, jossa ihmettelen syvästi ihmisten ajatuksia ja suoranaista vihaa autisteja kohtaan.

Mistä se viha tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla asseilla on lahjoja tietyllä osa-alueilla. Jotkut ovat jopa asiantuntijoita aiheista mitkä kiinnostaa.

Siitä voi olla elämässä myös hyötyä, kun oppii hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Ei siitä ole hyytyä, ei ikinä. Silloin puhuu VAIN sairaus, ei koskaan ihminen. Asperger ei ole EDES epäihminen, niin vähän hän voi koskaan olla ihminen. Mihinkään autistiseen jankkaamiseen ei aspergereja pidä kannustaa.

Aspergerit ovat yhtä lailla ihmisiä kuten muutkin. Itse asperger ei edes ole sairaus. 

Tällä palstalla törmää ihan järkyttäviä ennakkoluuloihin autismista.

Ei ole ensimmäinen ketju, jossa ihmettelen syvästi ihmisten ajatuksia ja suoranaista vihaa autisteja kohtaan.

Mistä se viha tulee?

Joku vähäjärkinen yrittää kaikin voimin provota. Ei kukaan tavallisella järjellä varustettu kiihkoa tuolla tavalla. Tyyppihan on suorastaan hoidon tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen viestejä täällä taas on? Onko se kiva leimata ihan oikea sairaus näin?

Mikä sairaus? Haloo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla asseilla on lahjoja tietyllä osa-alueilla. Jotkut ovat jopa asiantuntijoita aiheista mitkä kiinnostaa.

Siitä voi olla elämässä myös hyötyä, kun oppii hyödyntämään sitä oikealla tavalla.

Ei siitä ole hyytyä, ei ikinä. Silloin puhuu VAIN sairaus, ei koskaan ihminen. Asperger ei ole EDES epäihminen, niin vähän hän voi koskaan olla ihminen. Mihinkään autistiseen jankkaamiseen ei aspergereja pidä kannustaa.

Aspergerit ovat yhtä lailla ihmisiä kuten muutkin. Itse asperger ei edes ole sairaus. 

Tällä palstalla törmää ihan järkyttäviä ennakkoluuloihin autismista.

Ei ole ensimmäinen ketju, jossa ihmettelen syvästi ihmisten ajatuksia ja suoranaista vihaa autisteja kohtaan.

Mistä se viha tulee?

Joku vähäjärkinen yrittää kaikin voimin provota. Ei kukaan tavallisella järjellä varustettu kiihkoa tuolla tavalla. Tyyppihan on suorastaan hoidon tarpeessa.

Paitsi että näitä tyyppejä on pilvin pimein. Muistakaa Ilmajoen koulun autistivihatapaus. Ammattilaiset yhdessä vihaamassa ja kiusaamassa.

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Millaisista asioista tilanne eskalotuu ja onko jotakin mitä se toinen olisi voinut välttääkseen asian?

Eläimiä ei saa tökkiä sormella tai stressata, kuten moni tekee videoilla. Eläin tuntuu olevan lelu tai testikohde. Sitähän he ei ole. Mietin kuka selittää niille ulkomaisille videon tekijöille asian ja miten. Monilla on pitkät tekokynnet joita eläin voi karttaa, mitä jos se osuukin silmään. Rapsutus ei ole silitystä, kaikki vain tuntuvat rapsuttavan väkisin eläintä, osa ei halua väkisin rapsutusta. Haastatteluihin otettaessa eläin pitää huomioida koko ajan vaikka puhuu, ei puristaa syliin väkisin, ei väkisin silitystä. Ei ylimääräisiä esineitä myös käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Puolensa pitäminen tuntuu olevan aspergereilla usein vaikeaa. Olen miettinyt, että pitkään jatkunut kiusaaminen on varmasti vaikuttanut persoonallisuuteen.

Tämä yhdistettynä siihen, että perhe ja ystävät "tuntevat" Aspergerin aiheuttaa ongelmia. Kun eihän se koskaan sano ei tai ainakaan tarkoita sitä.

Silloin tuntuu, että usein se ei pitää vääntää niin rautalangasta että toinen suuttuu. Neuvoja en osaa oikein antaa. Ehkä asiasta voisi keskustella tms etukäteen ennen kuin seuraavaksi mitään pyydetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hymyileminen ja muista kiinnostuneisuus on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa luontainen asia. Lisäksi seurustelun on tarkoitus olla keveää, hauskaa ja rentouttavaa, ei valittamista, diagnooseista kertomista, synkkää monologia tai kyynistä ilkeilyä toisten seläntakana.

Ja taas litania neuronormaalien jutuista. Kyynistä ilkeilyä, valittamista, diagnooseista kertomista (fyysiset sairaudet)...

Muuten hyvä neuvo. Kaikille!

Kuten neuropoikkeavatkin, neuronormaalit ovat kaikki erilaisia. Heillä voi olla esimerkiksi mt-puolen ongelmaa tai persoonallisuushäiriöitä. Se ei tarkoita etteikö heitäkin koskisi samat kirjoittamattomat säännöt tai niiden noudattamatta jättämisestä ei tulisi vastareaktiota.

On myös hyvä muistaa että vilpittömyys ja ystävällisyys eivät ole aina esittämistä. Itse olen vilpitön ja kiltti neurotyypillinen, ja jos minä sanon toiselle ihmiselle että nähdään tai tehdään joskus jotain yhdessä, niin myös tarkoitan sitä. Tässä keskustelussa on paljon hyviä neuvoja, mutta esimerkiksi tuo särähti korvaan.

Jos on vieraita ja syödään yhdessä jotain on kohteliasta antaa ensin vieraiden ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Tunnistan vähän samaa. Olen yleensä rauhallinen, luottavainen ja pitkä mielinen.

Kestän huonoakin käytöstä pitkään.

Sitten kun luottamus menee, niin se ei palaudu. Siinä vaiheessa millään ei tunnu olevan merkitystä. Se oli siinä sitten.

Mutta helposti en tuohon tilanteeseen päädy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706

Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta

Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(

Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.

Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.

Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".

Tuo on ihan vakava kysymys, mutta ilman nimeä jäävä poikkeavuus on yhtälailla olemassa ja aiheuttaa usein väistämättä haasteita elämässä. Eli tämä erilaisuus ei tule todelliseksi vasta, kun joku muu sen tunnistaa tai sille onjokin sovittu nimi. Se vaikuttaa elämässä eri tavoin ihan näistä seikoista riippumatta, täysin vääjäämättä. Ja jos tätä ei hyväksytä (jos vaan jätetään huomioitta, niin ongelmakin muka poistuu), menetetään myös mahdollisuus vaikuttaa niihin sen tiedon avulla mitä meillä on.