Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Onko tälläinen sukulaiseni käytös aspergenia vai mitä neuro/sosiaalista kyvyttömyyttä:  Hän ei koskaan tervehdi kylään tullessaan ketään eikä kotonaan, jos sinne tulee vierailulle.  Hän ei myös saa sanottua yhtään mitään erotessa.  Hän ei myöskään ikinä kiitä mistään asiasta, esim, saatuaan lahjan tai palveluksen.  Puhelimessa hän soittaessaan menee suoraan asiaan ilman tervehtimistä tai itsensäesittelyä.  Vaikuttaa siltä, että hänen ulosantinsa on jotenkin rajallista.    Hän on silti hyvin innokas soittelemaan puhelimella.

Hän on ollut koko ikänsä samanlainen.  Hänellä ei myöskään ole mitään suodatinta puheilleen vaan sanoo kaiken, mitä ajattelee.  Sanoo loukkaavasti, arvostelee ulkonäköä, hautoo mielessään vanhoja tapahtumia.  Hänelle ei voi uskoa mitään salaisuuksia, koska hän ei pysty niitä pitämään.

Kertokaa joku näistä asioista tietävä analyysinn

Just siitä asbergeriudesta. Toisaalta assi voi ihmetellä,  miksi pitää ladella itsestäänselvyyksiä, tehdä temppuja,  eikä kukaan halua kuunnella mitään asiaa ainakaan perinpohjin. 

Vielä lisää Asperger-rajattoman käytösesimerkki:  Sukulaiseni, ei enää ihan nuori, pitää itsestäänselvyytenä, että hänelle on ostettava joululahjoja.  Hän lapsekkaasti kertoo lahjatoiveitaan, mutta ei puhettakaan, että hän antaisi lahjaa kenellekään.  Hän kokee olevansa niin tärkeä, että on aina saamapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vielä lisää Asperger-rajattoman käytösesimerkki:  Sukulaiseni, ei enää ihan nuori, pitää itsestäänselvyytenä, että hänelle on ostettava joululahjoja.  Hän lapsekkaasti kertoo lahjatoiveitaan, mutta ei puhettakaan, että hän antaisi lahjaa kenellekään.  Hän kokee olevansa niin tärkeä, että on aina saamapuolella.

Tuo nyt voi olla narsistikin, huomionhakuinen tai muu mulkku. 

"Poliittisen elämän, työelämän ja sosiaalisen elämän on vallannut ilmapiiri, jossa pärjää parhaiten olemalla sosiaalisesti lahjakas eli avoimen ystävällisesti epärehellinen.

Hinta maksetaan jatkuvana epäilynä. Arkisiinkin asioihin joutuu suhtautumaan kivalla pienellä vainoharhaisuudella, koska kenenkään ei voi luottaa sanovan, mitä oikeasti tarkoittaa.

Samaan aikaan tietyissä asioissa edellytetään äärimmäistä kirjaimellisuutta. Hyväntahtoisuuttaan ja varsinkin oikeamielisyyttään kuuluu vakuutella erinäisin tekohymyilevin sivuhuomautuksin. Pahat asiat pitää muistaa erikseen korostaa pahoiksi ja asentaa kritiikkiin turvatyynyiksi matalamielisiä kehuja."

Minusta tämä oli todella kuvaava ja osuva ihan tuoreessa kolumnissa.

Taidan olla diagnosoimaton asperger vieläkin näin yli 5-kymppisenä. Koska en siedä omaa etua tavoittelevaa tekopyhyyttä, enkä älyllistä laiskuutta suosionsa lisäämiseksi tyhjien jargonien jauhamisella. Arvostan aitoutta, rationalisuutta ja rehellisyyttä. Silloinkin, kun mielipiteellistä eroavuutta on.

Minua suorastaan inhottaa teennäiset ja teeskentelevät ihmiset. Ja kyllä katson suoraan silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Aina olen autistinaisena ihmetellyt sitä, että ihan kuin normot ihan jatkuvasti valehtelisi arkipäiväisistä asioista ja sanoisi muuta kuin tarkoittavat. Mutta että ne onkin ihan jotain kirjoittamattomia käytössääntöjä ja kaikki muutkin tietää että kaikki valehtelee. Aikamoista. Kukakohan päätti, että valehtelu on se käytösmalli mikä on ok, ja aivoissa on jotain vikana jos valehtelu tuntuu pahalta? 😅

Mun autistiteiniä on auttanut ajatus siitä, että ihmisen sanat on kuin eläinten ääntelyä. Paino on siinä, millä äänenpainolla, voimakkuudella yms ääntely tapahtuu. Sisältö on toisarvoinen. Ihmiset tavoittelevat ääntelyllä samoja asioita, kuin eläimetkin. Onko toinen hyväntahtoinen, onko täällä turvallista, kuulummeko samaan laumaan, voiko lähestyä vai pidänkö etäisyyttä? Sanat siihen päälle on ohuempi kommunikaation kerros.

Kirjoittamattomien sääntöjen tarkoitus on usein se, että kukaan ei joudu sosiaalisessa tilanteessa nolatuksi. Tällöin voi tulla kyseeseen esimerkiksi valkoinen valhe suojaamaan toisen tunteita. Muutenkin kirjoittamattomat säännöt liittyvät usein tunteisiin, esimerkiksi kylään tulevalle halutaan mukava olo ja ei missään nimessä sellainen että olisi vaivaksi. Eli jos vieraasi todellisuudessa on iso vaiva on kohteliasta peitellä asiaa eikä hieroa tätä hänen naamaansa

Ihmisille on hyvä suoda oma elämä, lepo, unta ja tilaa. Virkeänä paras. Ei revitä muita ylös aikaisin tai väärään aikaan tehdä asioita. Osa herää tosin itse aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.

Tökerö yleistys. Monissa ammateissa huoliteltu kielenkäyttö sekä kirjallisesti että suullisesti on niin itsestään selvä osa työn vaatimuksia, että siitä tulee täysin luonteva käyttäytymispiirre myös yksityiselämässä. Eri asia, jos puherytmi tai nuotti takertelevat kirjakielisten ilmaisujen teennäisen hakemisen vuoksi. 

Molemmat tavat voivat olla autistisia. Sekoittaako yhtään pakkaa? 

Sinun pakkasi näkyy olevan valmiiksi sekaisin, kun yrität mahdollisiin yksittäistapauksiin viittaamalla vängätä siitä, että asiaa ei voida yleistää.

Nosto ja tästä ketjusta oppinut lisää neuronormeista terveisin : autismin kirjolla & nepsy. Vihaan ihmisten piiloviestejä kun neuronormit ei ymmärrä autismia ja asioita ja päinvastoin kiusataan asiasta kun huomataan jonkun olevan erilainen. Mua on kiusattu aina joka paikassa ja se on ajanut mut erakoksi

Täällä autistinen adhd hieman asperger ja tykkäisin muuten ihmisistä enemmän mutta sanaton sosiaalinen leikkipeli useiden kanssa ok todella kuormittavaa. Myös maskaaminen ja jatkuva miettiminen mitä sanoo ja ettei puhu muiden päälle mutta on mukana keskustelussa. Monet kehottaa hymyilemään ja kuuntelemaan että sekin on parempi eikä niin outoa sosiaalisesti. Minulla on hankala odottaa puheenvuoroa ja jään usein muiden puheiden alle koska ujostelen liikaa. Olen 34 vuotias nyt ja 4 vuotta terapiassa opiskellut sosiaalista kanssakäymistä mutta hankalaa on edelleen. Saa kertoa lisää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella se, ettei koko ajan itse puhu, vaan antaa myös toisten puhua.

Välillä on myös todella tärkeää kysyä, että mitä muille kuuluu ja miten heillä on mennyt.

Ja kiinnostunutta niihin toisten asioihin täytyy esittää.

Silloin siitä toisesta tuntuu, että keskustelu on vastavuoroista eikä vain toisen (eli sinun) jatkuvaa saarnaamista jostakin.

Ne on kyllä narsisteja, jotka on aikuisena yhä ja alati äänessä. Lapsissa näkyy niitä jotka höpöttää vielä autuaan tietämättömänä jostain legipalikoiden tai pelien yksityiskohdista ennen kuin toruttu olemaan hiljaa.

Näitä ns sosiaalipornon tavottelija persoonia näkee aikuisia paljonkin. Aina on päästävä voittamaan keskustelu ja leijuttava muille miten joku oma asia on parempi tai mitä siistiä on tehnyt. Näistä tulee aina mieleen yläasteen 15 vuotiaiden kiistely keskenään kellä on hienoin mopo ja hienoimmat kengät. Sitten nää on 30-50 vuotiaita. Ikä ei todellakaan kerro kypsyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein se on vain jalan nopeaa heiluttelua ja sormien naputtelua itselläni. Mitään ääniä ei tule päästettyä

Kyse siis stimmaiksesta. Saattaa olla myös tanssimista ja silmien räpsyttelyä. Ne pystyy kyllä välttämään kun tarpeeksi yrittää

Mulla stimmaus juuri helpottaa keskittymistä ja ajatuksien koossa pitämistä silloin kun on huonompi päivä. Terveisin adhd asperger, autismin kirjolainen