Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.
Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.
Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.
Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun
Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(
Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.
No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!
Putte on psykopaatti. Breivik sosiopaatti. Sitä voi mediaan yrittää vääristellä omaa kuvaansa miten haluaa, mutta he täyttää diagnostiset kriteerit eikä se ole asperger mihin he kriteerit täyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetellaan katsomaan silmiin, ihan oikeasti. Mikään omei ole niin raivostuttavat kuin se autistien pälyily ympäriinsä, ihan kuin ihminen kuoliisi jos katsoo toista silmiin! Todella noloa ja moukkamaista väistellä koko ajan sitä katsekontaktia!
Ei opettele kun ei pysty. Se tuntuu heillä kipuna. Ei kuule mitä puhut silloin. Minä olen asperger joka pystyy tuijottamaan silmiin, minä tuijotan niin syvälle että takaraivossasikin tuntuu epämukavalle ja ahdistavalle ja tunnet olosi alastomaksi ja huonoksi. Haluat paeta paikalta. Monesti sanotaan että olen pelottava, ahdistava. Moni sanookin sen suoraan. Miksi te ette katso silmiin?, Hä? Niin ei se tunne tunnu mukavalta kun itse joutuu kokemaan. Muille sen sallii mutta sinähän oletkin jotain vähän parempaa. Niin. Aivan.
Kannattaa opetella valmiiksi kohteliaita fraaseja, joita voi käyttää monissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa.
Myös smal talkkia kannattaa harjoitella ja sen aiheita miettiä jo etukäteen.
Smal talkkia varten kannattaa seurata maailman tapahtumia ja esim säätä, sillä usein puheenaiheet liikkuvat kevyesti säässä/päivän uutisissa.
Eli yleissivistys on hyvä olla.
Just rahankäyttö on haastavaa, sitä esim kuluu vaikka harrastuksiin liikaa, niin koita harjoitella budjetin laatimista jonkun toisen kanssa.
En ymmärrä, miksi se silmiin katsominen on niiiiiiiin vaikeaa?
Ei sitä toista ihmistä ole pakko koko ajan tuijottaa intensiivisesti silmiin!
Riittää, että edes 10 sekuntia koittsa alkuun katsoa silmiin toista jutellessa.
Sen jälkeen voi vaikka katsoa kelloa/juomalasia/putsata silmälaseja tms tms.
Mutta edes välillä olisi todella tärkeää yrittää katsoa sitä keskustelukumppania silmiin.
Meille normaaleille se silmiin katsominen normaalilla tavalla vain on erittäin tärkeä osa keskustelua.
Jos sitä ei osaa, ei vaikuta todellakaan normaalilta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku toimii väärin tai on esim. ruokaa hampaissa, siitä sanotaan kahden kesken, ei kaikkien edessä.
Jos joku avautuu ongelmistaan, hän ei yleensä halua neuvoja vaan myötätuntoa. Jos joku haluaa neuvoja, hän todennäköisemmin kysyy niitä suoraan.
Eikös tuo ole pikemminkin tyypillinen miesten ja naisten välinen ero? Mies näkee tilanteen asiakeskeisenä ratkaistavana ongelmana eikä vain tunnepohjaisena passiivisena kuuntelijana. "Oletko ajatellut että sinun kannattaisi ehkä toimia niin että..."
Vierailija kirjoitti:
Dale Carnagie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista lukea tosiaan. Vai onko sellaisia?
Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (1937)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_yst%C3%A4vi%C3%A4,_menestyst%C…
I Kuusi keinoa, joilla saatte ihmiset pitämään itsestänne
1. Tuntekaa aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin.
2. Hymyilkää.
3, Muistakaa, että ihmisen nimi on hänelle hänen kielensä suloisin ja tärkein äänne.
4. Olkaa hyvä kuuntelija. Rohkaiskaa toisia puhumaan itsestään.
5. Puhukaa siitä, mikä kiinnostaa toista.
6. Saattakaa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja tehkää se vilpittömästi.
II Kaksitoista keinoa, joilla voitatte ihmiset oman ajatustapanne puolelle.
III Yhdeksän keinoa ihmisten muuttamiseksi loukkaamatta tai kaunaa herättämättä.
Tarkemmat tiedot löytyvät ohessa olevasta nettiosoitteesta.
Just joo, ei todellakaan. Minua voi vaikka ihmiset inhota mutta en puhu siitä mistä muut tykkää, vai toisiako tässä maailmassa pitää koko ajan miettiä. Kyllä voin hetken jutella toisten asioita, mutta en todellakaan ala kenenkään p***ttä nuolemaan ja puhu vain siitä mistä toinen haluaa. Enkä ole Asperger mutta en myöskään toisten mielistelijä. Jos en kelpaa tämmöisenä niin ei minua edes kiinnosta.
Tuo kirjan ideahan on juuri siinä että miten vaikuttaa muihin ihmisiin epäsuorasti ja saada heidät käytännössä toimimaan haluamallaan tavalla ilman että he itse edes sitä huomaavat. Silloin ei pidä olla ainakaan mikään tökerö möläyttelijä. Lopputulos ratkaisee. Se on strategista ajattelua sovellettuna ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten Aspergerit näette ja koette maailman? Usein olen lukenut, että jotenkinneri tavalla kuin me neuronormaalit. Mutta koskaan ei kukaan assi ole kertonut eroa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi se silmiin katsominen on niiiiiiiin vaikeaa?
Ei sitä toista ihmistä ole pakko koko ajan tuijottaa intensiivisesti silmiin!
Riittää, että edes 10 sekuntia koittsa alkuun katsoa silmiin toista jutellessa.
Sen jälkeen voi vaikka katsoa kelloa/juomalasia/putsata silmälaseja tms tms.
Mutta edes välillä olisi todella tärkeää yrittää katsoa sitä keskustelukumppania silmiin.
Meille normaaleille se silmiin katsominen normaalilla tavalla vain on erittäin tärkeä osa keskustelua.
Jos sitä ei osaa, ei vaikuta todellakaan normaalilta ihmiseltä.
Silmiin katsomalla ihmiset myös tavallisesti toteutavat tunnistaneensa toisensa satunnaisessa kohtaamistilanteessa mitä tavallisesti täydennetään heiluttamalla kättä tervehdyksen merkiksi ja sanoa "hei" tai jotain muuta vastaava. Jos ei ota edes lyhyttä katsekontaktia, niin se koetaan vältteleväksi asenteeksi aivan kuten naapuri, joka ei vastaa tervehdykseen millään lailla.
Ainoastaan rakastuneet parit taitavat uppoutua toistensa silmiin ja haluavat tietää kaiken oleellisen ja epäoleellisen toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea tätä koko ketjua läpi mutta olisi ollut kiinnostavaa tietää, minkälaisia vaikeuksia ap on kanssakäymisessä kohdannut?
Eikö osaa kunnioittaa ihmisten henkilökohtaista fyysistä tilaa, puhuuko suuhun, eikö ymmärrä ohjeita kerrasta?
Olisi helpompi kommentoida sen perusteella, mitä vaikeuksia ap:lla on ollut?
Tämän ketjun, kun luin läpi, niin aloin miettiä paria kaveriani. Mikäli näitä kahta alettaisiin tutkia, niin varmasti joku autismikirjon diagoosi tulisi. Kummatkin olen tuntenut pitkään, mutta varsinkin toinen heistä on nykyään todella pahasti syrjäytynyt, eikä ole opiskeluiden jälkeen ollut päivääkään töissä. Kaikki kommunikointi hänen kanssaan on todella kankeaa, esim. tekstiviestiin vastaamiseen voi mennä viikko. Opiskeluaikana hän onnistui aiheuttamaan monta todella noloa tilannetta sanomisillaan ja tekemisillään, ja alkoholi selkeästi voimisti tätä hänen outoa käytöstään. Hyvä esimerkki oli omat tuparini. Kaveri tuli paikalle ja kittasi 6x0,5 litran Lonkeroa + juomia mitä olin laittanut itse tarjolle. Oli ns. hyvissä höyryissä. Hän oli tullut polkupyörällä paikalle ja tarjouduin soittamaan taksin ja viemään pyörän talon varastoon, ei käynyt.
Tämä toinen kaveri on välillä ylettömän ärsyttävä omasta vinkkelistäni katsottuna, eikä omaa minkään valtakunnan järjestelmällisyyttä. Pari kertaa olen ollut siivoamassa hänen kämppäänsä, kun se on ollut kuin pommin jäljiltä. Hän ei itse selkeästi ymmärtänyt sitä, että kuinka sotkuisessa kämpässä asui. Välillä näyttää, että hänellä on motoriikan kanssa vaikeuksia. Tämä on muutaman kerran tullut esiin autoa ajaessa. Ajaminen on ollut todella epävarmaa, ja suunnistaminen kohteisiin on heikkoa. Ilman navia hän ei löytyäisi perille, ja tiettävästi silloinkin onnistuu mokailemaan. Esim. ajoi autoa, missä oli 6-vaihdetta, ja hänen omassaan 5. Tämän 6-vaihteen käyttö ei meinannut onnistua mitenkään. Hänellä on lisäksi kyky alkaa selittämään jotain asiaa aivan loppumattomiin. Välillä, jos jutellaan WA:ssa jotain, niin tyydyn vastaamaan jollain hymiöllä tai vaan jaa, joo, niin, tjsp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa todella tarkkaan miettiä, kertooko omista diagnooseistaan kenellekään.
Veljeni sai 3 vuotta sitten as-diagnoosin.
Ja oli tottakai kertonut siitä avoimesti kaikille.
No, mikä oli avoimuuden lopputulos?
Mm tapahtui seuraavaa:
Veljenäni savustettiin ulos työpaikaltaan, kunnes otti itse lopputilin.
Hänen silloinen pomonsa on etäinen tuttuni ja tunnusti asian kerran kännissä.
Veljen entinen vaimo jätti hänet lähes heti diagnoosin jälkeen.
Oli ostettu juuri talo, menty naimisiin ja koitettiin lasta.
Kuulemma as-oli vain liikaa, ja perinnöllisyyskin huoletti.
Entinen vaimo ei halunnut "vammaista" miestä saati lapsia.
Moni ystävä ja jopa tuttava myös hylkäsi veljeni. Tämä siis vuonna 2020 pienellä paikkakunnalla, ihan Suomessa.
Ei sitä diagnoosia siis kannata oikeasti kertoa kenellekään.
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sama kiinnostaa myös minua:)
Eli miten ne Aspergerit oikeasti näkevät/kokevat maailman.
Osaako kukaan kertoa?
Haha, voin kertoa, että vasta reilusti aikuisena diagnoosin saaneena, en todellakaan haluaisi luopua ominaisuuksistani. Olen aina tuntenut olevani erilainen ja syykin sitten selvisi. Itse en osaa antaa arvoa neurotyypillisten juuttumista epäolennaisuuksiin, kuten juuri tuohon silmiin töllöttämiseen. Tärkeämpää on keskustelun sisältö ja miten puhutaan. Muutenkin arvostan kykyäni ajatella laatikon ulkopuolelta. Eli älkää haaskatko energiaanne yrittämällä saada meitä tekemään kuten te tahdotte tai solvaamalla mt-ongelmaisiksi. Se kertoo enemmän teistä kuin meistä. Sitäpaitsi, kuka voi todistaa loppujen lopuksi mikä on normaali. Ihmeesti meitä täällä on edelleen paljon, eikä evoluutio ole meitä siivonnut pois.
Kannattaa hakea esim kelan kuntoutusta. Paljon voidaan lieventää pahimpia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dale Carnagie kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista lukea tosiaan. Vai onko sellaisia?
Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (1937)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_yst%C3%A4vi%C3%A4,_menestyst%C…
I Kuusi keinoa, joilla saatte ihmiset pitämään itsestänne
1. Tuntekaa aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin.
2. Hymyilkää.
3, Muistakaa, että ihmisen nimi on hänelle hänen kielensä suloisin ja tärkein äänne.
4. Olkaa hyvä kuuntelija. Rohkaiskaa toisia puhumaan itsestään.
5. Puhukaa siitä, mikä kiinnostaa toista.
6. Saattakaa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja tehkää se vilpittömästi.
II Kaksitoista keinoa, joilla voitatte ihmiset oman ajatustapanne puolelle.
III Yhdeksän keinoa ihmisten muuttamiseksi loukkaamatta tai kaunaa herättämättä.
Tarkemmat tiedot löytyvät ohessa olevasta nettiosoitteesta.
Just joo, ei todellakaan. Minua voi vaikka ihmiset inhota mutta en puhu siitä mistä muut tykkää, vai toisiako tässä maailmassa pitää koko ajan miettiä. Kyllä voin hetken jutella toisten asioita, mutta en todellakaan ala kenenkään p***ttä nuolemaan ja puhu vain siitä mistä toinen haluaa. Enkä ole Asperger mutta en myöskään toisten mielistelijä. Jos en kelpaa tämmöisenä niin ei minua edes kiinnosta.
Tuo kirjan ideahan on juuri siinä että miten vaikuttaa muihin ihmisiin epäsuorasti ja saada heidät käytännössä toimimaan haluamallaan tavalla ilman että he itse edes sitä huomaavat. Silloin ei pidä olla ainakaan mikään tökerö möläyttelijä. Lopputulos ratkaisee. Se on strategista ajattelua sovellettuna ihmissuhteisiin.
Paitsi että osa kyllä huomaa, minä esimerkiksi jos joku on "liian' kiinnostunut minun asioista esimerkiksi mielenkiinnon kohteista, siinä vaiheessa alan miettimään onko toinen sairas vai miksi käyttäytyy noin. En lähde mukaan sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella valmiiksi kohteliaita fraaseja, joita voi käyttää monissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa.
Myös smal talkkia kannattaa harjoitella ja sen aiheita miettiä jo etukäteen.
Smal talkkia varten kannattaa seurata maailman tapahtumia ja esim säätä, sillä usein puheenaiheet liikkuvat kevyesti säässä/päivän uutisissa.
Eli yleissivistys on hyvä olla.
pakkohan se on ollut opetella fraaseja ja smaltalkia. Mutta ei koko elämä voi olla pelkkiä ulkoa opeteltuja fraaseja. Ei sekään kohteliasta ole, eikä sosiaalisesti hyväksyttävää.
Minä olen vasta saanut autismidiagnoosin, ja olen ottanut sen asenteen, että: "Asialliset hommat hoidetaan, ja muuten ollaan kuin ellun kanat."
Eli pidän fokuksen siinä, että asiat tulevat hoidettua niin kuin ne kuuluu hoitaa, mutta muu sosiaalinen kanssakäyminen ei ole niin justiinsa. Opettelen hyväksymään sen tosiasian, että en aina osaa käyttäytyä sosiaalisten normien mukaan. Eikä minulla ole velvollisuutta tuntea syyllisyyttä tai ahdistua siitä, että käyttäydyn välillä autistisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sama kiinnostaa myös minua:)
Eli miten ne Aspergerit oikeasti näkevät/kokevat maailman.
Osaako kukaan kertoa?
Ei ole mitään yhtä "autistista/asperger tapaa" nähdä maailmaa. Siksi se on autismin kirjo, koska siihen sisältyy niin monenlaista neurologista poikkeavuutta. Sosiaaliset poikkeavuudet korostuvat siksi, koska ne aiheuttavat eniten ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä väitän. Väitän että on paljon aspergereita jotka eivät ole kouluampuja tai edes väkivaltaisia. Putinin diagnoosia tuskin on missään julkistettu. Samalla logiikalla voisi sanoa että miehenä olemiseen liittyy aivan jäätävä leima kun kerran tekevät suurimman osan rikoksista. Eiköhän Aspergereilla ole ihan tarpeeksi haasteita ilman että keksitään jotain leimoja?