Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.
Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.
Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa
Silmiin katsominen lisää ihmisten välistä luottamusta. Ympäriinsä pälyilevä ihminen antaa vaikutelman valehtelusta tai huijaamisesta (koska valehtelija tai huijari ei pysty katsomaan silmiin). Jos et katso ihmistä kohti hänelle puhuessa, sinun on hyväksyttävä se, ettei hän suhtaudu sinuun neutraalisti.
Autistin kanssa keskustelu on näiden ristiriitaisten eleiden takia usein vaikeaa ja tuntuu nenteistä pahalta. Heidän aivonsa eivät pysty käsittämään outoja eleitä.
Valehtelija voi katsoa suoraan silmiin koska haluaa vakuuttaa toisen että puhuu totta.
Ei silmien liikkeistä voi sanoa onko valehtelija vai ei.
Eri asia jos tuntee ihmisen ja on varmuudella oppinut tietämään millaisia eleitä käyttää missäkin tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Silmiin täytyy aina katsoa.
- Smal talkkia on opeteltava ja käytettävä ihmisten kanssa.
- Monologeja ei saa pitää.
- Ne omat mielenkiinnon kohteet eivät kiinnosta toisia, ikinä, eli älä aina puhu niistä.
Eli jos sinua kiinnostavat junat, niin toisia ei voisi vähempää kiinnostaa, se on tosiasia joka sinun täytyy hyväksyä.
- Kysy aina mitä muille kuuluu ja kuuntele kärsivällisesti.
Näillä pääsee jo pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Tapaamista sopiessa neuvotellaan asiaa, mikä päivä kävisi emännälle ja mikä kellonaika - entä tulijalle. Oli se viesti, puhelin, sähköposti tai muu jossa neuvotellaan parina päivänä. Jos ei vielä tiedä, pidetään taukoa vähän. Ei ilmoiteta kuin yksinhallitsija että "tulen 11.5 kello 13". Vaikka asuisi hieman kauempana toisesta. Osa ihmisistä haluaa vieraat aina ainoastaan työpäivän jälkeen, osa illalla, osa iltapäivällä myöhään, osa aikaisemmin etc. Oli sitten töissä, yrittäjänä tai ei töissä. Jos ei koskaan ajat mene yhteen, ollaanko liian erilaisia ihmisiä. Osa voi olla aamulla virkeä, illalla väsyttää. Osa taas aamulla väsynyt ja alkuillasta virkeä tai iltapäivä.
Jos ilmoittaa vain ajan "mä tuun", toinen tuntee että ilmoittaja on itsekäs narsisti, joka ei ajattele muita - eikä vaivaudu tiedustelemaan miltä toisesta tuntuu. Omia syitä toki voi olla ilmoittajalla vaikka välimatka (pitää lähteä aamulla), auto, muut menot - mutta se ei toista silti oikein lämmitä. Ruuhka-aika, liukkaus ja jääsade toki ymmärretään, että silloin ei tulla välttämättä. Myös tuliaisia ei kannata tuoda tai syömisiä, ellei sovi niistä jotenkin - toinen ei ehkä tykkää että tuodaan karjalanpiirakoita pyörimään pöydille tai jotain mistä ei tykkää. Hyvällä maulla toki voi jotain tuoda.
Jos kerrot että kävit vierailua ennen akupunktiossa, mummolla, serkulla, ostoksilla ja ties missä - tulee käsitys että emäntä on viimeinen jolla vieraillaan ja ei niin tärkeä. Olisi järkevää vierailla erikseen muualla, eri päivänä. Ostokset eivät ole kovin paha tai jos mummo tarvitsi apua. Kaikkea ei kannata sovittaa yhteen ja sitten panikoida myöhästyykö. Keskustellessa olisi kiva saada jotain irti, ettei toinen kuluta aina kaiken voimansa muualla. Hiljaa tököttäessä teepöydässä voi tulla mieleen ettei tässä ole mitään järkeä, toinen vain hiljaa mykkänä, emäntä joutuu olemaan äänessä. Ehkä emäntä haluaa jo silloin että toinen tunkee keksinsä suuhun, lopettaa pojastaan jauhamisen puheenvuorollaan kun ei SE ketään kiinnosta ja ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Vierailija kirjoitti:
Tapaamista sopiessa neuvotellaan asiaa, mikä päivä kävisi emännälle ja mikä kellonaika - entä tulijalle. Oli se viesti, puhelin, sähköposti tai muu jossa neuvotellaan parina päivänä. Jos ei vielä tiedä, pidetään taukoa vähän. Ei ilmoiteta kuin yksinhallitsija että "tulen 11.5 kello 13". Vaikka asuisi hieman kauempana toisesta. Osa ihmisistä haluaa vieraat aina ainoastaan työpäivän jälkeen, osa illalla, osa iltapäivällä myöhään, osa aikaisemmin etc. Oli sitten töissä, yrittäjänä tai ei töissä. Jos ei koskaan ajat mene yhteen, ollaanko liian erilaisia ihmisiä. Osa voi olla aamulla virkeä, illalla väsyttää. Osa taas aamulla väsynyt ja alkuillasta virkeä tai iltapäivä.
Jos ilmoittaa vain ajan "mä tuun", toinen tuntee että ilmoittaja on itsekäs narsisti, joka ei ajattele muita - eikä vaivaudu tiedustelemaan miltä toisesta tuntuu. Omia syitä toki voi olla ilmoittajalla vaikka välimatka (pitää lähteä aamulla), auto, muut menot - mutta se ei toista silti oikein lämmitä. Ruuhka-aika, liukkaus ja jääsade toki ymmärretään, että silloin ei tulla välttämättä. Myös tuliaisia ei kannata tuoda tai syömisiä, ellei sovi niistä jotenkin - toinen ei ehkä tykkää että tuodaan karjalanpiirakoita pyörimään pöydille tai jotain mistä ei tykkää. Hyvällä maulla toki voi jotain tuoda.
Jos kerrot että kävit vierailua ennen akupunktiossa, mummolla, serkulla, ostoksilla ja ties missä - tulee käsitys että emäntä on viimeinen jolla vieraillaan ja ei niin tärkeä. Olisi järkevää vierailla erikseen muualla, eri päivänä. Ostokset eivät ole kovin paha tai jos mummo tarvitsi apua. Kaikkea ei kannata sovittaa yhteen ja sitten panikoida myöhästyykö. Keskustellessa olisi kiva saada jotain irti, ettei toinen kuluta aina kaiken voimansa muualla. Hiljaa tököttäessä teepöydässä voi tulla mieleen ettei tässä ole mitään järkeä, toinen vain hiljaa mykkänä, emäntä joutuu olemaan äänessä. Ehkä emäntä haluaa jo silloin että toinen tunkee keksinsä suuhun, lopettaa pojastaan jauhamisen puheenvuorollaan kun ei SE ketään kiinnosta ja ulos.
Korjaus. "Jos ei vielä tiedä, pidetään taukoa vähän." Se voi venyä äkkiä kuukaudeksi, pariksi vuodeksi, kahdeksi. Mutta ehkei ajat mene aina yhteen vaikka sovittaa. Ellei se tulija jousta hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Pelko aiheuttaa joillakin vihaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Kirjakielellä puhuminen herättää huomiota ja särähtää ihmisten korvaan. Pahasti. Moni Asperger tai autisti puhuu mielellään kirjakieltä.
Siitä kannattaa kuitenkin opetella pois. Puhukaa sitä kotiseudun murrutte tai samaa murretta kuin ympäristö.. kirjakielellä puhuva ihminen on todella, siis todella oudon, kuuloinen.
Toisaalta, jos satut olemaan savolainen autisti, niin hetken kun nopeasti puhuu savoa, niin ei-savolaisten ilmeet ovat kuin vuoristoratakuvista, mitä huvipuistoissa voi muistoksi ostaa (tai ainakin on joskus voinut). Ja se euforisen helpotuksen määrä heissä, kun vaihtaa takaisin kirjakieleen! Röyhkeästi siirrän vastuun kuulijalle, miten puhun. Jotkut osaavat arvostaa murteita, heillä ilme muistuttaa niitä harvoja riemastuneita vuoristaradassa olijoita, mutta helpottuvat hekin kirjakieleen palaamisen jälkeen, kun taas tunnistavat sanat.
Ympäristön murre ei minulta luonnistu, joten sen yrittäminen kuulostaa kaikista oudoimmalta, jolloin muut keskittyvät väärin sanottuihin sanoihin/lauseisiin, eikä itse asiaan, varsinkin mitä lännemmäs mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kavereita, naapureita, työkavereita yms on kohteliasta tervehtiä. Verhot kuuluu avata joka päivä valoisaksi ajaksi, jotta naapurit eivät ihmettele outoa erakkoa. Yleensäkin ihmisiä on (kiltisti) lähestyttävä.
Osa ihmisistä loukkaantuu tervehtiessä ja järkyttyy. Pakkotervehtiminen on negatiivista, onko se kummallekin kivaa vai ei.. Myyjä karjuu huomenta kaupassa. Verhoja ei ole pakko avata, voi säädellä, varsinkin migreenikko ei räväytä kokonaan auki tai jos ei halua aurinkoa iholle liikaa, entä silmät. Tuulettaa voi varsinkin sinkkuna. UV-säteilyltä saa suojautua. Naapurit eivät ihmettele Suomessa outoa erakkoa, Ruotsissa se voi olla mahdollista - kuulemma joillakin on siellä ikkunaesittelyt. Ihmisiä ei kannata lähestyä, ellei ole luonnostaan kiltti, koska oikea luonne tulee kyllä esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Pelko aiheuttaa joillakin vihaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Juurikin tuo asia jonka jo tuossa sanoin, puheen ja kehonkielen ristiriita. Jos hän pelkää, lähestyn yhdellä tavalla ja jos on vihainen, niin toisella. Mutta jos hän sanoo pelkäävänsä ja on vihaisen näköinen, pitää valita kuinka toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista lukea tosiaan. Vai onko sellaisia?
Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (1937)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_yst%C3%A4vi%C3%A4,_menestyst%C…
I Kuusi keinoa, joilla saatte ihmiset pitämään itsestänne
1. Tuntekaa aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin.
2. Hymyilkää.
3, Muistakaa, että ihmisen nimi on hänelle hänen kielensä suloisin ja tärkein äänne.
4. Olkaa hyvä kuuntelija. Rohkaiskaa toisia puhumaan itsestään.
5. Puhukaa siitä, mikä kiinnostaa toista.
6. Saattakaa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja tehkää se vilpittömästi.
II Kaksitoista keinoa, joilla voitatte ihmiset oman ajatustapanne puolelle.
III Yhdeksän keinoa ihmisten muuttamiseksi loukkaamatta tai kaunaa herättämättä.
Tarkemmat tiedot löytyvät ohessa olevasta nettiosoitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Pelko aiheuttaa joillakin vihaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Pelko = pakene, taistele tai jähmety -tila. Taisteluun valmistautuminen tarvitsee vihaa. -Sivuautisti, joka siis komppaa edellä vastannutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohiksena:
Jotkut ihmiset ovat aina vihaisen näköisiä, tietämättä sitä edes itsekään.
Ja kirjolla olevien on vaikeaa/mahdotonta säädellä sitä kehonkieltään samalla tavalla kuin normaalien.
En tiedä miksi ns normaalien on melkein mahdotonta uskoa suoraa puhetta?
Uskovatkp he aina, että toiset vain valehtelevat vai mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Ihmisten välisessä viestinnässä käytetyt sanat ovat vain pieni osa kommunikaatiota verrattuna äänensävyyn, eleisiin ja ilmeisiin. Esimerkiksi huvittuneella äänensävyllä ja kevyellä naurahduksella sanojen merkitys voi muuttua juuri päinvastaiseksi tyyliin "joo, kovasti on tullut tehtyä töitä viime aikoinaan" vaikka todellisuus olisi toisenlainen ja kaveri ymmärtää että kyse on ironisesta huumorista.
Etenkin italialaiset ovat tunnettuja siitä miten paljon he korostavat puhumistaan erilaisillä käsien eleillä.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena:
Jotkut ihmiset ovat aina vihaisen näköisiä, tietämättä sitä edes itsekään.
Ja kirjolla olevien on vaikeaa/mahdotonta säädellä sitä kehonkieltään samalla tavalla kuin normaalien.
En tiedä miksi ns normaalien on melkein mahdotonta uskoa suoraa puhetta?
Uskovatko he aina, että toiset vain valehtelevat vai mistä on kyse?
On olemassa myös ilmiö nimeltä "resting bitch face" eli henkilö näyttää tiedostamattaan vihaiselta, ärtyneeltä tai muuten tyytymättömältä. Niinpä muut reagoivat siihen tietyllä tavalla ja se tekee heistä vähintäänkin vaikeasti lähestyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Ihmisten välisessä viestinnässä käytetyt sanat ovat vain pieni osa kommunikaatiota verrattuna äänensävyyn, eleisiin ja ilmeisiin. Esimerkiksi huvittuneella äänensävyllä ja kevyellä naurahduksella sanojen merkitys voi muuttua juuri päinvastaiseksi tyyliin "joo, kovasti on tullut tehtyä töitä viime aikoinaan" vaikka todellisuus olisi toisenlainen ja kaveri ymmärtää että kyse on ironisesta huumorista.
Etenkin italialaiset ovat tunnettuja siitä miten paljon he korostavat puhumistaan erilaisillä käsien eleillä.
Entä silloin, jos tietää toisen olevan Asperger/autismin kirjolla?
Miksi jopa silloin suoraa puhetta on lähes mahdoton uskoa, vaan kehonkieli jne ratkaisee sanoja enemmän?
Tätä en vaan voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Pelko aiheuttaa joillakin vihaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Pelko = pakene, taistele tai jähmety -tila. Taisteluun valmistautuminen tarvitsee vihaa. -Sivuautisti, joka siis komppaa edellä vastannutta
Jos on miehinen mies tai suorastaan alfauros, niin pakeminen olisi pelkuruutta ja taisteleminen osoittaa että on valmis puolustamaan oikeutetuksi koettua asemaa ja etuja. Ei se edellytä mitään vihaa vaan kyse on selkäytimestä lähtevästi toiminnasta ja se erottaa petoeläimet saaliseläimistä. Silloin uskaltaa sanoa mitä ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena:
Jotkut ihmiset ovat aina vihaisen näköisiä, tietämättä sitä edes itsekään.
Ja kirjolla olevien on vaikeaa/mahdotonta säädellä sitä kehonkieltään samalla tavalla kuin normaalien.
En tiedä miksi ns normaalien on melkein mahdotonta uskoa suoraa puhetta?
Uskovatkp he aina, että toiset vain valehtelevat vai mistä on kyse?
Olette varmaan oikeassa siitä pelko/paniikki on siellä pohjalla mutta hänen reaktionsa ovat tosi vahvoja ja tosi vihaisia ja siinä on tosi vaikea olla lempeä.
Pyrin kyllä yleensä sanoittamaan tunteeni selvästi koska tiedän että se auttaa häntä.
Alue: Aihe vapaa
Jos teet ryhmätyötä tai mitä tahansa töitä yhdessä muiden henkilöiden kanssa, kuuntele muidenkin ideoita äläkä vaadi että kaikki tehdään kuten itse haluat.
Tuo nyt on oma ainoa kokemus autistin kanssa, ryhmätyö yliopistossa oli ihna mahdotonta koska ei kuunnellut yhtään muiden ideoita ja selitti vaan miten itse haluaa tehdä asiat.