Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena:

Jotkut ihmiset ovat aina vihaisen näköisiä, tietämättä sitä edes itsekään.

Ja kirjolla olevien on vaikeaa/mahdotonta säädellä sitä kehonkieltään samalla tavalla kuin normaalien.

En tiedä miksi ns normaalien on melkein mahdotonta uskoa suoraa puhetta?

Uskovatkp he aina, että toiset vain valehtelevat vai mistä on kyse?

Olette varmaan oikeassa siitä pelko/paniikki on siellä pohjalla mutta hänen reaktionsa ovat tosi vahvoja ja tosi vihaisia ja siinä on tosi vaikea olla lempeä.

Pyrin kyllä yleensä sanoittamaan tunteeni selvästi koska tiedän että se auttaa häntä.

Puhut siis veljestäsi?

Oletan, että lainasin väärää viestiä tms?

No, kai ymmärrät ettei veljesi tai kukaan muukaan Asperger voi mitään eleilleen.

Ne ovat usein ristiriidassa sanojen kanssa ja tämä on usein se, mikä aiheuttaa paljon ongelmia.

Tunteiden sanoitus on toki erittäin hyvä asia, toivon että moni muukin tekisi niin aspergereille.

Ei pysty kun tähän pitäisi kirjoittaa...

Ihan oikeasti, on tärkeää opetella kuuntelemaan mitä muut sanovat. Se antaa ihmisille kuvan, että olet kiinnostunut siitä, mitä heillä on sanottavaa ja mitä heille kuuluu.

Sosiaalisissa tilanteissa se toimii eräänlaisena, hyvin tärkeänä liimana. Pitkät monologit eivät sovi mihinkään ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Ne sopivat vain oppitunneille.

Pitkä monologi kyllästyttää kanssa ihmisiä ja antaa sellaisen kuvan, ettei sinua kiinnosta paskaakaan toisen asiat. Vaihtoehtoisesti toinen miettii, että mikä sinussa on vialla.

Joka tapauksessa yksinäinen monologi jota joku as-ihminen vetää on varma tapa karkottaa kaikki ihmiset ympäriltä. Vastavuoroisuus on oikeasti ihmissuhteissa todella tärkeää.

Opetellaan katsomaan silmiin, ihan oikeasti. Mikään omei ole niin raivostuttavat kuin se autistien pälyily ympäriinsä, ihan kuin ihminen kuoliisi jos katsoo toista silmiin! Todella noloa ja moukkamaista väistellä koko ajan sitä katsekontaktia!

Vierailija kirjoitti:

Jos teet ryhmätyötä tai mitä tahansa töitä yhdessä muiden henkilöiden kanssa, kuuntele muidenkin ideoita äläkä vaadi että kaikki tehdään kuten itse haluat.

Tuo nyt on oma ainoa kokemus autistin kanssa, ryhmätyö yliopistossa oli ihna mahdotonta koska ei kuunnellut yhtään muiden ideoita ja selitti vaan miten itse haluaa tehdä asiat.

Juuri näin, eli muita on opeteltava kuuntelemaan ja pystyttävä joustamaan. Muuten ei tule toimeen muiden kanssa. Mikä ihmeen tarve näillä autistteilla on saada joka kerta se viimeinen sana joka helvetin asiaan?

Älä jumiugu yhteen aiheeseen keskusteluissa. Vaikka olisit oikeassa ja toinen väärässä, niin älä ala inttää asiasta.

Tunnen yhden autistin, joka kerran ojensi toista ihmistä genetiikasta. Siis siitä, että identtiset kaksoset ovat 100 prosenttisesti samanlaisia geeneiltään.

Ei siinä, mutta toinen henkilö ei sitä uskonut. No, autisti jumittui yli 4 tunniksi eli koko matkan ajaksi tähän, katsoi sen tiedon netistä ja saarnasi yli 4 tuntia tästä.

Ja jaksoi yli 4 h kertoa, että hänhän oli vielä oikeassa, vaikka sitä ei alkuun uskottu. Vttu, mikä matka kuunnella sitä autistista jankkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Opetellaan katsomaan silmiin, ihan oikeasti. Mikään omei ole niin raivostuttavat kuin se autistien pälyily ympäriinsä, ihan kuin ihminen kuoliisi jos katsoo toista silmiin! Todella noloa ja moukkamaista väistellä koko ajan sitä katsekontaktia!

Ei autismin kirjolla oleva ihminen pysty katsomaan ketään silmiin. Se ihan oikeasti sattuu.

Vaniljapulla kirjoitti:

Tässä mitä tuli itselleni mieleen:

Lähtökohtaisesti jokainen yhteisö, suku, työyhteisö, organisaatio, kaveriporukka tai muu jossa ihmiset kokoontuvat yhteen jakautuu seuraavasti:

-Kiusaajat (muita alistavat)

-kiusatut (alistuvat)

-loppu harmaa massa, johon kuuluu mm. oudot, tylsät, liian normaalit, ihmiset jotka tunnistavat tämän laumakäyttäytymisen mutta hyväksyvät että maailma toimii näin, sekä sellaiset mukavat ja ahkerat ihmiset joilla on joku meriitti tai taito (urheilijat tai muuten lahjakkaat) jonka vuoksi ovat kiusaajien silmissä hyväksyttyjä ihmisiä ja eivät siksi joudu hampaisiin.

Tämä kuvio voi olla voimakasta, eli kiusaaminen on silloin rajua ja ihmiset voivat pahoin, tai vähäisempää. Yleensä fiksut ja itseään arvostavat ihmiset hakeutuvat sellaisiin yhteisöihin, joissa tämä on vähäisempää. Ns. tyhmät jäävät siis riitelemään keskenään huonoihin ympäristöihin.

Toinen sosiaalinen seikka on se, että naiset eivät tule ikinä toimeen keskenään ja nainen on naiselle susi joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Naisten välisissä kohtaamisissa on aina jokin klikki tai laskelmointia, kenen kanssa kannattaa olla ystävä. Naisten kommunikointi ei ole ikinä suoraa, vaan juuri juoruilua avulla pyritään muodostamaan yhteyttä/suhdetta toiseen ihmiseen. Naisten välisissä ystävyyssuhteissa on myös tyypillistä, että toinen kaveri on tällainen laskelmoiva hyväksykäyttäjä ja toinen on kiltti ja vähän höpsö, joka ei näe että kyseessä on vain hyötysuhde.

Kolmas tärkeä asia on, että kaikessa on hintalappu kiinni. Harva ihminen tekee toiselle hyvää pyyteettömästi, taustalla on aina jokin ajatus, miten voi hyötyä toisesta ihmisestä.

Ollaan me ihmiset outoja eläimiä. 😅

Tuo ylläoleva olisi minulle täysin tuntematon maailma, ellen olisi tutustunut mieheni sukuun. Omassa suvussani ei ole tuollaista, mutta meillä onkin aika paljon erilaisia omituisuuksia. Yksi niistä on se, että ollaan ystävällisiä kaikille.

Miehen suku taas - en osaa edes kuvata, kuinka katkeraa, kateellista ja suorastaan ilkeää siellä ollaan. En todellakaan tiedä, miksi. Ja ovat vieläpä ylpeitä siitä, ettei olla oman lapsen kanssa oltu missään tekemisissä yli kolmeenkymmeneen vuoteen, että eipä kutsuta edes äitinsä hautajaisiin, nih!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetellaan katsomaan silmiin, ihan oikeasti. Mikään omei ole niin raivostuttavat kuin se autistien pälyily ympäriinsä, ihan kuin ihminen kuoliisi jos katsoo toista silmiin! Todella noloa ja moukkamaista väistellä koko ajan sitä katsekontaktia!

Ei autismin kirjolla oleva ihminen pysty katsomaan ketään silmiin. Se ihan oikeasti sattuu.

Pystyy. Sinä et pysty, moni muu pystyy. Se, että kuvitellaanko katsovamme "sielun peiliin" vai katsotaanko, että onpa kiehtovasti tuo iiriksen väritys muodostunut. Onko tuossa silmän pinnassa kolesteroliläntti? Ai niin sanoiko tuo jotain?

Asperger vaikuttaa sosiaalisuuden ennenkaikkea siksi olisi tärkeää harjoitella sitä sosiaalisuutta esimerkiksi perheenjäsenen tai ystävän kanssa.

Joku autisti sai hienosti ymmärtämään tuon silmiin katsomisen ongelman vertaamalla sitä siihen että neurotyypillisen pitäisi olla tissit paljaina. Ymmärrän että se on hyvin tukalaa siinä tapauksessa. Mutta sitä voi feikata katsomalla silmien väliin. Täällä joku autisti kerran kertoi että hänen sosiaalinen elämänsä oli mullistunut kun hän opetteli tuon silmiin katsomishomman. Ei sitä tarvitse koko aika tehdä. Riittä että. Sen verran että vaikuttaa suurin piirtein normaalilta.

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(

Liittyykö aspergeriin jäätävä leima? Ei minusta. Lapsellani on sitä ja sukulaisilla, en ole huomannut mitään leimaa siinä.

Dale Carnagie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista lukea tosiaan. Vai onko sellaisia?

Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (1937)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miten_saan_yst%C3%A4vi%C3%A4,_menestyst%C…

I Kuusi keinoa, joilla saatte ihmiset pitämään itsestänne

1. Tuntekaa aitoa kiinnostusta toisiin ihmisiin.

2. Hymyilkää.

3, Muistakaa, että ihmisen nimi on hänelle hänen kielensä suloisin ja tärkein äänne.

4. Olkaa hyvä kuuntelija. Rohkaiskaa toisia puhumaan itsestään.

5. Puhukaa siitä, mikä kiinnostaa toista.

6. Saattakaa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi - ja tehkää se vilpittömästi.

II Kaksitoista keinoa, joilla voitatte ihmiset oman ajatustapanne puolelle.

III Yhdeksän keinoa ihmisten muuttamiseksi loukkaamatta tai kaunaa herättämättä.

Tarkemmat tiedot löytyvät ohessa olevasta nettiosoitteesta.

Just joo, ei todellakaan. Minua voi vaikka ihmiset inhota mutta en puhu siitä mistä muut tykkää, vai toisiako tässä maailmassa pitää koko ajan miettiä. Kyllä voin hetken jutella toisten asioita, mutta en todellakaan ala kenenkään p***ttä nuolemaan ja puhu vain siitä mistä toinen haluaa. Enkä ole Asperger mutta en myöskään toisten mielistelijä. Jos en kelpaa tämmöisenä niin ei minua edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(

Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Juuri näin.

Eli liian avoimesti omista asioista ei saa puhua.

Monintuntemani autistin kirjolla oleva valitettavasti tekee niin, ja usein siitä tulee ongelmia.

Mm juorut "hullusta" kun diagnoosia ei ole tiedetty, joka kertoo ihan kaiken itsestään leviävät äkkiä ihmisten kesken.

Usein tosi intiimejä asioita mm seurustelusta, ihmissuhteista, raha-asioista tai omista vaikeuksista on selitetty jopa tuntemattomille.

Ei näin.

Vaan sen puheenaiheen voi oikeasti vaihtaa, esim joku kysyy ja autisti vastaa:

"Mitä sinä siellä sairaalassa teit?"

*Autisti menee nyt hämilleen, mutta päättää miettiä hetken ennen kuin vastaa:*

"No, selkä joskus oikutellut, tuli tosi paha noidannuoli"

"Fyysisen sairauden takia olin hetken osastolla. Mutta entä sinä, miten sinä olet voinut?"

"Joo, oli pelkkä vuositarkastus. Katselin muuten odotushuoneessa uutisia ja oli jännä nähdä että Venäjä on alkanut vetäytyä..... Mitä luulet, voiskohan sota olla pian ohi?"

Nämä ovat vain esimerkkejä, joita voi soveltaa (ja pitääkin, koska en esim tiedä tosiaan Ukrainan tilannetta nyt) miten voi ohittaa kysymyksen ja vaihtaa aihetta..

Omista terveystiedoista ei ole todellakaan pakko kertoa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(

Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.

No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(

Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.

No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!

Onko kivaa olla kiusaaja, joka iskee väärillä väitteillä koko autisminkirjoon?

Aspergerit, ADHD:t ja muut autistit ja nepsyt eivät ymmärrä lukemaansa, tai selityksiä. Siksi he ovat vammaisia ja sellaisiksi luokiteltuja.