Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Haha, voin kertoa, että vasta reilusti aikuisena diagnoosin saaneena, en todellakaan haluaisi luopua ominaisuuksistani. Olen aina tuntenut olevani erilainen ja syykin sitten selvisi. Itse en osaa antaa arvoa neurotyypillisten juuttumista epäolennaisuuksiin, kuten juuri tuohon silmiin töllöttämiseen. Tärkeämpää on keskustelun sisältö ja miten puhutaan. Muutenkin arvostan kykyäni ajatella laatikon ulkopuolelta. Eli älkää haaskatko energiaanne yrittämällä saada meitä tekemään kuten te tahdotte tai solvaamalla mt-ongelmaisiksi. Se kertoo enemmän teistä kuin meistä. Sitäpaitsi, kuka voi todistaa loppujen lopuksi mikä on normaali. Ihmeesti meitä täällä on edelleen paljon, eikä evoluutio ole meitä siivonnut pois.
No tässähän as-henkilö ihan itse kysyi neuvoja neurotyypillisten tavoista tehdä. Ei tarvitse lukea, jos ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Siinä lukee "kannattaa", ei "on pakko". Aika usein ton tason valehtelu on kannattavampaa kuin 100% rehellisyys.
Sitä paitsi, vaikka aspergereilla olisi joku sääntö, että ilmeen on jatkuvasti kuvastettava mielentilaa (tai on valehtelija), niin ei se absoluuttisesti ottaen ole sen oikeampi sääntö kuin "normojen". Niin että turha moralisoida valehtelusta. Ei kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia toista tekemään jatkuvaa tiliä muille omasta mielentilastaan.
-eri
Aspergereillahan mielentila juuri ei kuvastuu ilmeistä. Mutta se on vielä eri asia, kuin tarkoituksellisesti antaa kuvaa jostain, mitä ei ole. Tätä voi pitää valheellisena, koska nimenomaan pyritään vakuuttamaan muusta kuin mikä tilanne on. Automaattinen ilmeettömyys ei ole suunniteltua toimintaa.
Ei se, että ihminen hymyilee, vaikka ei hymyiltä, automaattisesti tarkoita, että ihminen "pyrkii vakuuttamaan muusta kuin mikä tilanne on". Ei käsillä olevan hetken mielentila ole välttämättä ainoa tilannetta määrittelevä asia.
Esim. mä voin vaikka töissä hymyillä opiskelijalle ja puhua rauhallisella äänellä (hymyily myös vaikuttaa äänensävyyn), koska haluan osoittaa hänelle, että kuuntelen häntä ja pyrin suhtautumaan hänen ongelmaansa ystävällisesti ja rakentavasti. Tämä on täysin totta, näin haluan suhtautua. Eikä opiskelijalla ole mitään oikeutta, tarvetta tai velvollisuutta saada tietää (ilmeestäni tai mistään muustakaan), että samaan aikaan on totta, että minua vituttaa helvetisti, koska kotona on rankkaa, viime yönä en saanut nukuttua ja minusta opiskelija olisi voinut lukea ohjeet sen sijaan, että kyselee tyhmiä (hänestä taas ohjeet ehkä olivat epäselvät ja se voi olla totta yhtä hyvin kuin minun kokemukseni siitä, että ne olivat erittäin yksiselitteiset). Minkään tästä kertominen opiskelijalle ei ole hyödyksi sen paremmin hänelle kuin minullekaan.
Tai voin hymyillä työkaverin hauskalle jutulle, koska haluan kommunikoida hänelle, että minuun voi suhtautua täysin normaalisti, vaikka oikeastaan ei niin hymyilyttäisi, koska yksityiselämässä on sattunut rankka asia X. Minulla ei ole velvollisuutta raportoida työkaverille, että nyt mun elämässä on tätä ja tuota ja siksi oikeastaan mielentilani on stressaantunut ja surullinen. Voihan tämän totta kai halutessaan tulkita "valheelliseksi", mutta se on vain yksi tulkinta asiasta. Ja edelleen, se, että se on jonkun diagnoosin saaneen tulkinta ei tee siitä mitään absoluuttisesti oikeaa tulkintaa. Sen voi tulkita myös oman tilan rajaamiseksi.
Tämä ei ole ap:lle, vaan on yleistä keskustelua. Jos ei ole kiinnostunut jostain ihmisestä, ei aloita tapailua. Ei edes sekson vuoksi. Toinen voi olla rakastunut ensisilmäyksellä. Voi tietämättään kuluttaa vuosia jonkun aikaa jos lähtee tapailemaan huonolla motivaatiolla, katoaa ja toinen ahdistuu suunnattomasti koko ajan. Toisen eroprosessi voi kestää vaikka vuosia pahimmillaan (koska on kokematon näissä asioissa), se voi lisätä jätetyn mt-ongelmia jos niitä sattuu olemaan ja lisäksi osa ei ota enää kumppania lainkaan koska pettyi niin pahasti. Eikä ole hyviä saatavilla. Ihmiset pitäisi ottaa tosissaan edes jollain tavalla, ettei varasta muiden aikaa ja energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄
Kun sinulla nyt on tämä muille näkymätön vamma, on siitä kohteliasta kertoa niille ihmisille, joita tapaat usein. Käytöksesi on muuten heidän suuntaansa aivan käsittämätöntä.
Miksi? Mistä lähtien ihmiset ovat olleet tilivelvollisia muille vammoistaan/sairauksistaan. Kysyttäessä kerron kyllä.
Ei ihmiset kehtaa kysyä. Ei varmasti ole luontevaa kertoakaan. Mutta voisi parantaa välejä ihmisiin jos selviäisi miksi käyttäydyt oudosti.
En käyttäydy oudosti, käyttäydyn autistisesti. Nämä ovat hyvin yleisiä piirteitä autismikirjolaisilla. Ihmisillä on jos jonkinlaisia vammoja ja sairauksia, eikä kukaan oleta niitä joka paikassa selvitettävän. Niin kauan kun käyttäydyn lain puitteissa oikein, olen täysin yhteiskunnan täysimääräinen jäsen - erilaisuuksineni. En tilivelvollinen, en mainitsemasi outo, en yhtään mitään mitä minun pitäisi kenellekään selitellä, saatika kenelläkään olisi sitä oikeus oudotella.
Ei ole pakko kertoa, mutta jos haluaa, että muut jotenkin erikseen huomioi nämä piirteet, niin sitten kannattaa. Kyllä esim. liikuntarajoitteinenkin joutuu erikseen ilmoittamaan vaikka lento- tai laivayhtiölle, että liikuntarajoite on. Allergioista pitää ilmoittaa, jos haluaa itselle sopivaa ruokaa jne. Itse joudun joskus kertomaan, että en ole heteroseksuaali. Ei se vähennä täysimääräistä yhteiskunnan jäsenyyttäni, mutta vähentää tiettyjä väärinkäsityksiä.
Jos ei haittaa, että ihmiset eivät tajua sinun käyttäytyvän autistisesti eikä vain oudosti/epäkohteliaasti tms., niin sittenhän ongelmaa ei ole.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla ei ole aavistustakaan "neuronormaalien kirjoittamattomista säännöistä", niin miten hän ylipäätään pystyy maskaamaan?
Samaa olen jonkun muunkin julkisuudessa esiintyvän apergerin kohdalla ihmetellyt. Että samaan aikaan ollaan muka täysin pihalla siitä, mitä muut ihmiset odottavat ja kuitenkin selitetään, kuinka hienosti onnistutaan esittämään neuronormaalia.
Moni asperger oppii matkimaan (eli maskaamaan) ihmisten välistä kanssakäymistä.
Mutta he eivät tiedä, että MIKSI pitää käyttäytyä tietyllä tavalla.
Esim tv-ohjelmia/lähiympäristöä seuraamalla opitaan, että:
"nyt pitää hymyillä/nyt pitää kiittää/nyt pitää olla surullisen ja empaattiden näköinen" jne.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asperger YMMÄRTÄISI kanssaihmisten käytöstä.
Jos joku poikkeaa siitä ns koodista, johon Asperger on tottunut, niin Asperger on helisemässä.
Esim vttuiluksi tarkoitettu loukkaus otetaan usein kirjaimellisesti.
Tai Asperger ei ainakaan yhtään tiedä, miksi toinen ei pidä hänestä.
Tälläinen sosiaalinen ns vammaisuus seuraa aspergeria vanhuuteen asti.
Koskaan ei opita toisten tarkoitusperiä, vaikka osattaisiin käyttäytyä alkuun kohteliaasti.
Mutta kun paremmin tutustuu maskaavaan aspergeriin, niin kyllä ne oudot piirteet tulevat esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein jatkuva negaaminen saa toisen puolustuskannalle. Asia kannattaa selittää siis toisin, jotenkin nätisti. Tai ei tee kauheaa numeroa siitä. Tunteiden purku ei toimi myös, että heittää kaiken painolastin toiselle, vaan se pitää itse purkaa muualla. Tai aikuisten kanssa, tasaväkisen aikuisen, ettei toinen ole heikossa asemassa. Ehkä pariskunta osaa nämä tasapainottaa. Äiti ei saisi lapselle purkaa olotilojaan ja stressiään. Ei koirallekaan tai kanille. Vaikka toisaalta osa pyrkii pitämään sääntöjä yllä ja on napakka tärkeissä asioissa. Mutta stressi pitää vähentää, ettei tule ihan "hulluksi" ja sano jollekin ikävästi. Ottaa vähän rauhallisemmin ja keksiä muita ratkaisuja miten elämä paranee, tai tulisi vähemmän stressiä tai ei ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.
Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.
Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.
Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun
Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(
Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.
No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!
Kyllä väitän. Väitän että on paljon aspergereita jotka eivät ole kouluampuja tai edes väkivaltaisia. Putinin diagnoosia tuskin on missään julkistettu. Samalla logiikalla voisi sanoa että miehenä olemiseen liittyy aivan jäätävä leima kun kerran tekevät suurimman osan rikoksista. Eiköhän Aspergereilla ole ihan tarpeeksi haasteita ilman että keksitään jotain leimoja?
Olen eri, muuta ohiksena:
Jos suoraan sanon, niin en ole koskaan kuullut että kukaan Asperger menestyisi millään elämän osa-alueella. Kyllä se vain on aivan jäätävä leima, ei sitä diagnoosia kannata kenenkään hakea. Sen jälkeen ei ihmisestä tule ikinä mitään, jos on aspergeriksi leimattu.
Elon Musk? Onko yhtään tuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.
Pointtini on siis: jos voisin/saisin olla oma itseni ilman jäätävää maskaamista, minun ei tarvisi oudosti kadota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sama kiinnostaa myös minua:)
Eli miten ne Aspergerit oikeasti näkevät/kokevat maailman.
Osaako kukaan kertoa?
En halua olla kohtuuttoman tyly, mutta esim. tässä ketjussa on sivutolkulla asiaa siitä, kuinka maailmaa koetaan tästä näkökulmasta. Onko lisäksi jotain erityistä, mitä haluaisitte tietää?
Tämä 😅Miten tyypillistä nenteille. On jotenkin turhauttavaa selittää yhtään mitään; joko asiaan ei keskitytä, tai sitä ei yksinkertaisesti _ymmärretä_.
Ne "pikku professori" piirteet on kitkettävä jo as-lapsista heti aivan pieninä pois! Mikään muu ei saa muita ihmisiä - sekä lapset, että aikuiset - inhoamaan as-lasta niin paljon kuin se pikkuvanhuus!
Tytöt ovatkin usein "vähemmän autistisia" koska heiltä vaaditaan enemmän. Vielä kun pojat opetettaisiin heti aivan pieninä normaaleiksi, niin olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.
Voitteko selittää alapeukut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.
Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.
Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.
Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun
Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(
Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.
No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!
Kyllä väitän. Väitän että on paljon aspergereita jotka eivät ole kouluampuja tai edes väkivaltaisia. Putinin diagnoosia tuskin on missään julkistettu. Samalla logiikalla voisi sanoa että miehenä olemiseen liittyy aivan jäätävä leima kun kerran tekevät suurimman osan rikoksista. Eiköhän Aspergereilla ole ihan tarpeeksi haasteita ilman että keksitään jotain leimoja?
Olen eri, muuta ohiksena:
Jos suoraan sanon, niin en ole koskaan kuullut että kukaan Asperger menestyisi millään elämän osa-alueella. Kyllä se vain on aivan jäätävä leima, ei sitä diagnoosia kannata kenenkään hakea. Sen jälkeen ei ihmisestä tule ikinä mitään, jos on aspergeriksi leimattu.
No höpölöpö sun kanssasi. Ikinä en oo kuullut mistään jäätävästä leimasta mitään.
Kannattaa vaan hyväksyä se, että silmiin katsominen on vuorovaikutuksen tärkein ydin.
Sitä voi ja kannattaa harjoitella intensiivisesti ensin esim perheen jäsenten kanssa.
Siitä sitten luotettavien ystävien kanssa, sukulaisten jne.
Kunnes osaa lopulta katsoa hieraitakin silmiin, puhua ja kuunnella samalla.
Mutta ei sitä opi, jos ei opettele.
Eli harjoittelemaan vaan, kyllä se siitä alkaa sujua:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Siinä lukee "kannattaa", ei "on pakko". Aika usein ton tason valehtelu on kannattavampaa kuin 100% rehellisyys.
Sitä paitsi, vaikka aspergereilla olisi joku sääntö, että ilmeen on jatkuvasti kuvastettava mielentilaa (tai on valehtelija), niin ei se absoluuttisesti ottaen ole sen oikeampi sääntö kuin "normojen". Niin että turha moralisoida valehtelusta. Ei kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia toista tekemään jatkuvaa tiliä muille omasta mielentilastaan.
-eri
Aspergereillahan mielentila juuri ei kuvastuu ilmeistä. Mutta se on vielä eri asia, kuin tarkoituksellisesti antaa kuvaa jostain, mitä ei ole. Tätä voi pitää valheellisena, koska nimenomaan pyritään vakuuttamaan muusta kuin mikä tilanne on. Automaattinen ilmeettömyys ei ole suunniteltua toimintaa.
Ei se, että ihminen hymyilee, vaikka ei hymyiltä, automaattisesti tarkoita, että ihminen "pyrkii vakuuttamaan muusta kuin mikä tilanne on". Ei käsillä olevan hetken mielentila ole välttämättä ainoa tilannetta määrittelevä asia.
Esim. mä voin vaikka töissä hymyillä opiskelijalle ja puhua rauhallisella äänellä (hymyily myös vaikuttaa äänensävyyn), koska haluan osoittaa hänelle, että kuuntelen häntä ja pyrin suhtautumaan hänen ongelmaansa ystävällisesti ja rakentavasti. Tämä on täysin totta, näin haluan suhtautua. Eikä opiskelijalla ole mitään oikeutta, tarvetta tai velvollisuutta saada tietää (ilmeestäni tai mistään muustakaan), että samaan aikaan on totta, että minua vituttaa helvetisti, koska kotona on rankkaa, viime yönä en saanut nukuttua ja minusta opiskelija olisi voinut lukea ohjeet sen sijaan, että kyselee tyhmiä (hänestä taas ohjeet ehkä olivat epäselvät ja se voi olla totta yhtä hyvin kuin minun kokemukseni siitä, että ne olivat erittäin yksiselitteiset). Minkään tästä kertominen opiskelijalle ei ole hyödyksi sen paremmin hänelle kuin minullekaan.
Tai voin hymyillä työkaverin hauskalle jutulle, koska haluan kommunikoida hänelle, että minuun voi suhtautua täysin normaalisti, vaikka oikeastaan ei niin hymyilyttäisi, koska yksityiselämässä on sattunut rankka asia X. Minulla ei ole velvollisuutta raportoida työkaverille, että nyt mun elämässä on tätä ja tuota ja siksi oikeastaan mielentilani on stressaantunut ja surullinen. Voihan tämän totta kai halutessaan tulkita "valheelliseksi", mutta se on vain yksi tulkinta asiasta. Ja edelleen, se, että se on jonkun diagnoosin saaneen tulkinta ei tee siitä mitään absoluuttisesti oikeaa tulkintaa. Sen voi tulkita myös oman tilan rajaamiseksi.
Sanoin, että voi tulkita ja se sisältää sen, että kyseessä on vain yksi tulkintavaihtoehto. En puhunut absoluuttisesta totuudesta. Mutta kiitos esimerkeistä.
Ahmiminen on aina epäkohteliasta. Esim juhlissa on aina jätettävä muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä ihmisiä on toisaalta niin erilaisia. Tarvitseeko kaikkien olla yhtä massaa?
Hyväksyy itsensä semmoisena kuin on ja kehittää itseään asioissa missä pystyy, kokee haluavansa kehittyä.
Assina hyväksyn kyllä itseni, 100%.
Salaa saatan joskus pitää itseäni jopa kehittyneempänä, "parempana" kuin nentit. ( Tämähän on tabu, jota ei saa sanoa!!)
Ongelma on siinä, että _minua_ ei hyväksytä omana itsenäni. Ei siksi, että olisin ilkeä tai paha ihminen, vaan siksi, että reagoin eri tavalla.
Minulla ei olisi yhtään kaveria, jos en yrittäisi tekeytyä niin normaaliksi kuin pystyn. Tämä käy ajoittain hyvin raskaaksi. Silloin minun on pakko ottaa etäisyyttä. Tämä tulkitaan ghostaamiseksi, ja kohta näitäkään kavereita ei ole.
Mä tunnistan tästä samaa kuin veljestäni. Hän sanoo myös usein minulle etten hyväksy häntä itsenään, mutta hassua kyllä, on kova kritisoimaan minua = ei suostu hyväksymään sitä että en pidä esimerkiksi samoista asioista kuin hän. Melkein kaikki lahjat ovat esimerkiksi sellaisia joista hän itse pitää jne.
Alue: Aihe vapaa
Aspergereillahan mielentila juuri ei kuvastuu ilmeistä. Mutta se on vielä eri asia, kuin tarkoituksellisesti antaa kuvaa jostain, mitä ei ole. Tätä voi pitää valheellisena, koska nimenomaan pyritään vakuuttamaan muusta kuin mikä tilanne on. Automaattinen ilmeettömyys ei ole suunniteltua toimintaa.