Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..
20.09.2023 |
Olen 30 + nainen, jolla on Asperger.
En osaa, enkä ymmärrä tänäkään päivänä näitä "kirjoittamattomia sääntöjä" ihmisten välillä.
Tämä on aiheuttanut paljon ongelmia elämääni/ihmissuhteisiini, minua on pidetty mm ylimielisenä ja vihattukin.
En kehtaa pyytää ketään perheenjäsentä/kaveria tms selittämään ns neuronormaalien "perusasioita" jotka pitäisi tietää..
En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaa vastata.
Kommentit (752)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi se silmiin katsominen on niiiiiiiin vaikeaa?
Ei sitä toista ihmistä ole pakko koko ajan tuijottaa intensiivisesti silmiin!
Riittää, että edes 10 sekuntia koittsa alkuun katsoa silmiin toista jutellessa.
Sen jälkeen voi vaikka katsoa kelloa/juomalasia/putsata silmälaseja tms tms.
Mutta edes välillä olisi todella tärkeää yrittää katsoa sitä keskustelukumppania silmiin.
Meille normaaleille se silmiin katsominen normaalilla tavalla vain on erittäin tärkeä osa keskustelua.
Jos sitä ei osaa, ei vaikuta todellakaan normaalilta ihmiseltä.
Jos keskityn siihen silmiin katsomiseen, menee huomio pois itse keskustelusta, enkä tiedä, mitä olet minulle sanonut. Kumpi sinulle siis on tärkeämpää keskustelutilanteessa, se, että keskustelukumppanisi kuuntelee, mitä sanot, vai se, että hän katsoo sinua silmiin? Kun ei keskittymiskykyni riitä molempiin samanaikaisesti.
No, aikuisen ihmisen vain kuuluu pystyä samaan aikaan kuuntelemaan toista, puhumaan vuorollaan ja(!!!) Ylläpitämään katsekontaktia.
Jos ei kontaktin pitoon pysty, on ansainnutkin oudon maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi se silmiin katsominen on niiiiiiiin vaikeaa?
Ei sitä toista ihmistä ole pakko koko ajan tuijottaa intensiivisesti silmiin!
Riittää, että edes 10 sekuntia koittsa alkuun katsoa silmiin toista jutellessa.
Sen jälkeen voi vaikka katsoa kelloa/juomalasia/putsata silmälaseja tms tms.
Mutta edes välillä olisi todella tärkeää yrittää katsoa sitä keskustelukumppania silmiin.
Meille normaaleille se silmiin katsominen normaalilla tavalla vain on erittäin tärkeä osa keskustelua.
Jos sitä ei osaa, ei vaikuta todellakaan normaalilta ihmiseltä.
Näinhän on tietyssä määrin mahdollista ja pakkokin harjaantua. Mutta ongelma johon olen törmännyt sen johdosta - muut ihmiset alkavat vaikuttaa ohjailtavissa olevilta lapsilta. Eli itse tiedät tekeväsi sen siksi kun muu herättää epäilyksiä, sillä on jokin käyttötarkoitus, sillä käytöksellä. Ja sitten voit feikata täysin, se menee täydestä ja siinä ei muilla sitten epäilykset herää?! Tuo käytösohjeistus kirjastakin vaikutti epämiellyttävältä muiden aliarvioimiselta ja manipuloinnilta, tyhmän asemaan laittamiselta. Tee ajattelu muiden puolesta ja ohjaile tilanteita omaksi hyödyksi. Ja jos se varmistaa pärjäämisen, eivätkö muut silloin ole vähän sellaisia, yksinkertaisia tai hyväuskoisia? Tämä on ristiriita, josta on vaikea päästä yli. Jos normaalin feikkaaminen menee läpi, ei vastapuolella ole ikäänkuin kovin hyvä arviointikyky..? Enkä sitten luottaisi hänen kykyynsä tulkita muitakaan tilanteita täsmällisesti, koska tämä on vain yksittäinen asia jota saan todistaa, olkoonkin minulle henkilökohtainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sama kiinnostaa myös minua:)
Eli miten ne Aspergerit oikeasti näkevät/kokevat maailman.
Osaako kukaan kertoa?
En halua olla kohtuuttoman tyly, mutta esim. tässä ketjussa on sivutolkulla asiaa siitä, kuinka maailmaa koetaan tästä näkökulmasta. Onko lisäksi jotain erityistä, mitä haluaisitte tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi se silmiin katsominen on niiiiiiiin vaikeaa?
Ei sitä toista ihmistä ole pakko koko ajan tuijottaa intensiivisesti silmiin!
Riittää, että edes 10 sekuntia koittsa alkuun katsoa silmiin toista jutellessa.
Sen jälkeen voi vaikka katsoa kelloa/juomalasia/putsata silmälaseja tms tms.
Mutta edes välillä olisi todella tärkeää yrittää katsoa sitä keskustelukumppania silmiin.
Meille normaaleille se silmiin katsominen normaalilla tavalla vain on erittäin tärkeä osa keskustelua.
Jos sitä ei osaa, ei vaikuta todellakaan normaalilta ihmiseltä.
Näinhän on tietyssä määrin mahdollista ja pakkokin harjaantua. Mutta ongelma johon olen törmännyt sen johdosta - muut ihmiset alkavat vaikuttaa ohjailtavissa olevilta lapsilta. Eli itse tiedät tekeväsi sen siksi kun muu herättää epäilyksiä, sillä on jokin käyttötarkoitus, sillä käytöksellä. Ja sitten voit feikata täysin, se menee täydestä ja siinä ei muilla sitten epäilykset herää?! Tuo käytösohjeistus kirjastakin vaikutti epämiellyttävältä muiden aliarvioimiselta ja manipuloinnilta, tyhmän asemaan laittamiselta. Tee ajattelu muiden puolesta ja ohjaile tilanteita omaksi hyödyksi. Ja jos se varmistaa pärjäämisen, eivätkö muut silloin ole vähän sellaisia, yksinkertaisia tai hyväuskoisia? Tämä on ristiriita, josta on vaikea päästä yli. Jos normaalin feikkaaminen menee läpi, ei vastapuolella ole ikäänkuin kovin hyvä arviointikyky..? Enkä sitten luottaisi hänen kykyynsä tulkita muitakaan tilanteita täsmällisesti, koska tämä on vain yksittäinen asia jota saan todistaa, olkoonkin minulle henkilökohtainen.
Tulee siis väistämättä mieleen, että joku muu voi emuloida tilanteita pahassa tarkoituksessa ja se toimisi yhtä hyvin kuin silloin, jos sen tekee hyväksynnän vuoksi. Oma ajatus jotenkin olisi, että erilaisuudesta huolimatta olisi turvallisempaa, jos ihminen on aito itsensä, eikä tarkoitushakuisesti toimiva? Että vaikka ollaan erilaisia, kunnioitetaan muita. Kohdataan aidosti, eikä valepuvuista käsin. Tässä taas ehkä yksi ajattelun ero.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea esim kelan kuntoutusta. Paljon voidaan lieventää pahimpia piirteitä.
Kelalla ei ole tarjota mitään kuntoutusta aikuisena as- diagnoosin saaneille. Kaikki tarjolla oleva as- kuntoutus on lapsille ja lapsiperheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tilanteessa on kaksi ihmistä ja toiselle on epämiellyttävää silmiin katsominen, toiselle se, ettei katsota silmiin. Se, kumpi pystyy tilannetta tasoittamaan, on kyvykkäämpi. Myös ystävällisempi ja huomaavaisempi. Hän kannattelee sitä toista, joka ei omalta osaltaan pysty tilannetta ratkaisemaan tai auttamaan. Ei itseään eikä sitä toista. Epämiellyttävä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea esim kelan kuntoutusta. Paljon voidaan lieventää pahimpia piirteitä.
Kelalla ei ole tarjota mitään kuntoutusta aikuisena as- diagnoosin saaneille. Kaikki tarjolla oleva as- kuntoutus on lapsille ja lapsiperheille.
On siellä. Harkinnanvaraisena neuropsykologinen kuntoutus. Itse kävin kolme vuotta, neuropsykologin vastaanotolla jolla myös psykoterapeutin pätevyys.
https://www.kela.fi/yhteistyokumppanit-kuntoutuspalvelut-nain-paaset-pa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä Asperger -maailmasta, se kiinnostaisi minuakin. Olen ymmärtänyt että on erilaisia ongelmia asteissa, veljeni esimerkiksi kokee monet äänet tosi häiritsevinä, melkein niin että ne aiheuttavat kipua. Esimerkiksi jos naapuri kolistelee ukko-oven kanssa, se vaivaa häntä tosi paljon ja asiasta yli pääseminen vie myös aikaa. Tämä tuntuu tosi raskaalta ja rajoittavalta.
Sama kiinnostaa myös minua:)
Eli miten ne Aspergerit oikeasti näkevät/kokevat maailman.
Osaako kukaan kertoa?
En halua olla kohtuuttoman tyly, mutta esim. tässä ketjussa on sivutolkulla asiaa siitä, kuinka maailmaa koetaan tästä näkökulmasta. Onko lisäksi jotain erityistä, mitä haluaisitte tietää?
Koitan muotoilla kysymyksen uudestaan, ymmärrettävämmin.
Eli meille "normaaleille" on täysin käsittämätöntä, että miten Aspergerit ajattelevat.
Siitä kaipaisi lisää tietoa, esim seuraaviin asioihin:
- Miksi Aspergerit eivät katso silmiin?
- Miten, siis miten Aspergerit ajattelevat?
- Onko teillä empatiaa, jos on niin millaista?
- Pidetäänkö omasta mielestänne aspergeria kirouksena vai onko se jopa jotenkin hyvä asia?
- Koetteko te Aspergerit olevamme kovin poikkeavia?
- Kaipaattteko ihmissuhteita, jos ette niin miksi?
- Miksi teillä on niitä erityismielenkiinnon kohteita, oletteko koskaan miettineet sitä?
- Mitä ajattelette meistä "normaaleista" ja meidän maailmassamme?
Tässä nyt muutama kysymys alkuun.
Älkää harjoittako stimmausta julkisesti. Tunnen erään kirjolla olevan nuoren miehen, joka hyppelee todella oudosti.
Se on jopa naismainen se liike, en osaa selittää sitä. Hän ikään kuin hypähtää ja tanssii samaan aikaan eräänlaisen piruetin ilmassa.
Samalla siellä ilmassa hypistellään kädessä olevaa tavaraa. Kuulostaa oudolta ja näyttää myös. On todella neitimäisen näköinen liike.
Ikätoverir ovat ottaneet pojan hampaisiinsa ja homon leima on kulkenut otsassa koko nuoruuden. Kuulostaa varmasti pahalta, mutta tuo stimmaus on ollut suurin syy kiusaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Hymyilyn tarkoitus ei ole välittää informaatiota hymyilijän mielentilasta, vaan osoittaa ystävällisyyttä toista kohtaan, rakentaa luottamusta ja hyvää ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.
Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.
Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.
Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun
Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(
Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.
No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!
Kyllä väitän. Väitän että on paljon aspergereita jotka eivät ole kouluampuja tai edes väkivaltaisia. Putinin diagnoosia tuskin on missään julkistettu. Samalla logiikalla voisi sanoa että miehenä olemiseen liittyy aivan jäätävä leima kun kerran tekevät suurimman osan rikoksista. Eiköhän Aspergereilla ole ihan tarpeeksi haasteita ilman että keksitään jotain leimoja?
Olen eri, muuta ohiksena:
Jos suoraan sanon, niin en ole koskaan kuullut että kukaan Asperger menestyisi millään elämän osa-alueella. Kyllä se vain on aivan jäätävä leima, ei sitä diagnoosia kannata kenenkään hakea. Sen jälkeen ei ihmisestä tule ikinä mitään, jos on aspergeriksi leimattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka aikuiset(?) palstailijat opettelisivat hieman suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan.
Kovin moni tuskin kehtaisi omalla nimellään kirjoitella as-henkilöistä noin?
Moni asperger hyötyisi siitä, jos esimerkiksi joku perheenjäsen tai ystävä jaksaisi alusta lähtien selittää ihmisten ajatusmaailmaa ja vaikuttumia. Siitä oppisi vähän kerrallaan miettimään, miten muut yleensä ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.
Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.
Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.
Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun
Asperger on kyllä PAHIN taakka, mitä ihmiselle ja hänen omaisilleen voi tulla. Mikään muu sairaus ei ole niin vaikea, eikä sisällä yhtä jäätävää leimaa:(
Asperger ei ole sairaus. Huomattavasti helpompaa tämä on kantaa kuin tuo sinun heikkolahjaisuutesi risti.
No onhan Aspergerit olleet aina kouluampujia. Tämän kertoi Hesari. Myös breivikillä ja Putinilla ON Asperger! Googlaa, niin löydät suomeksi tämän kaiken. Että vieläkö väität, ettei aspergeriin liity aivan JÄÄTÄVÄ leima?!
Kyllä väitän. Väitän että on paljon aspergereita jotka eivät ole kouluampuja tai edes väkivaltaisia. Putinin diagnoosia tuskin on missään julkistettu. Samalla logiikalla voisi sanoa että miehenä olemiseen liittyy aivan jäätävä leima kun kerran tekevät suurimman osan rikoksista. Eiköhän Aspergereilla ole ihan tarpeeksi haasteita ilman että keksitään jotain leimoja?
Olen eri, muuta ohiksena:
Jos suoraan sanon, niin en ole koskaan kuullut että kukaan Asperger menestyisi millään elämän osa-alueella. Kyllä se vain on aivan jäätävä leima, ei sitä diagnoosia kannata kenenkään hakea. Sen jälkeen ei ihmisestä tule ikinä mitään, jos on aspergeriksi leimattu.
Elon Musk?
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka aikuiset(?) palstailijat opettelisivat hieman suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan.
Kovin moni tuskin kehtaisi omalla nimellään kirjoitella as-henkilöistä noin?
Minä vähän luulen että kehtaisivat. Etenkin raamattu- ja eläinrääkkäysvyöhykkeellähän nämä koulussa toimivat avoimesti autisteja rääkäten. Vaasa on kanssa sellainen demonipesäke, että siellä ollaan erilaisuudesta kiusaamisesta ylpeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.
Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳
Siinä lukee "kannattaa", ei "on pakko". Aika usein ton tason valehtelu on kannattavampaa kuin 100% rehellisyys.
Sitä paitsi, vaikka aspergereilla olisi joku sääntö, että ilmeen on jatkuvasti kuvastettava mielentilaa (tai on valehtelija), niin ei se absoluuttisesti ottaen ole sen oikeampi sääntö kuin "normojen". Niin että turha moralisoida valehtelusta. Ei kenelläkään ole mitään oikeutta vaatia toista tekemään jatkuvaa tiliä muille omasta mielentilastaan.
-eri
Jos ap:lla ei ole aavistustakaan "neuronormaalien kirjoittamattomista säännöistä", niin miten hän ylipäätään pystyy maskaamaan?
Samaa olen jonkun muunkin julkisuudessa esiintyvän apergerin kohdalla ihmetellyt. Että samaan aikaan ollaan muka täysin pihalla siitä, mitä muut ihmiset odottavat ja kuitenkin selitetään, kuinka hienosti onnistutaan esittämään neuronormaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on siis kyse siitä, että autistilta/aspergerilta puuttuu tai on heikko se "aisti", jolla "luetaan" nonverbaalisia viestejä, kuten ilmeitä, eleitä ja muuta kehonkieltä.
Ihan samalla tavalla kuin kuuro näkee, että puhut hänelle, mutta hän ei tiedä, mitä sanot, minä näen kyllä, jos isket minulle silmää, mutta en tiedä, mitä se tarkoittaa. Puhumattakaan mistään hienovaraisemmista eleistä tai ilmeistä. En ihan oikeasti huomaa niitä. Toki oppisin varmaan lukemaan ilmeitä ja eleitä, jos ne yksi kerrallaan minulle opetettaisi, mutta silloinkin osaisin vain ne ilmeet ja eleet, ja tuntemattoman ihmisen kanssa olisin edelleen yhtä "kuuro" niille nonverbaalisille viesteille kuin ennenkin.
Tämä! Tämä viesti kiteyttää täysin ne ongelmat, joita meillä aspergereilla tai autistteilla on.
On turhaa ilmeillä, kun keskustelee kanssani. Ihan vain siksi, että olen tosiaan "sokea" noille kasvojen viesteille. Sen sijaan otan sanotut sanat aina totuutena.
Toisaalta nentit keksivät ilmeille merkityksiä, joita niissä ei ole. Esim. jos henkilöllä on silmäkulmassa hermovaurio, joka aiheuttaa jatkuvaa silmän sulkeutumista ja avautumista nopeasti, nentit, vaikka on sanottu että se on hermovaurio, riehuvat kuinka kyllä he tunnistavat silmäniskun. Tai suupielessä on hermovaurio, joka saa suupielen nykimään, nentit lukevat hermovaurion tahalliseksi pilkalliseksi virnuiluksi, vaikka asia on jo etukäteen jälleen mainittu, ettei siihen kannata kiinnittää huomiota.
Jos me autistit olemme sokeita nonverbaaliselle viestinnälle, niin nentit tuntuvat olevan kuuroja ihan ääneen puhutuille sanoille. Maitoallerginen nenttituttuni ilahtuu kun olen uskonut hänen sanaansa ja siksi luen huolella tarjottavien tuoteselosteet, usein hän kuulee vain kiukuttelua, mitä se nyt haittaa että tässä on maitoa, joten on se sanojen ottaminen totuutena vahvuuskin. -Sivuautisti
Tämä on niin totta!
En kykene ymmärtämään, että MIKSI nentit eivät voi uskoa selkeää Suomen kieltä kun asiat sanotaan suoraan.
Ja olen itse aina kertonut rehellisesti, että minulla on asperger.
Silti ilmeistäni keksitään aina jotain merkityksiä, sanoja ei kuunnella.
Miksi suora puhe ei mene sellaisenaan perille?
Ei, vaikka ihmiset tietävät etten osaa vihjailla?
Olen törmännyt tähän veljeni(Asperger) kanssa. Hän sanoo esim. Pelkäävänsä jotain tilannetta mutta samaan aikaan hänen kehonkielensa, äänensä ja ilmeensä ovat vihaiset ja tämä hämmentää minua paljon koska en tiedä kumpi signaaleista on oikea. Johtuu varmaan siitä että olemme tottuneet lukemaan kehon kieltä niin paljon koska se ei usein valehtele, toisin kuin sanat.
Pelko aiheuttaa joillakin vihaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Aha. Eli nyt aspergerin ilmeisiin/kehonkieleen voikin luottaa, vaikka edellisissä viesteissä valitettiin "merkitysten keksimisestä"?
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:lla ei ole aavistustakaan "neuronormaalien kirjoittamattomista säännöistä", niin miten hän ylipäätään pystyy maskaamaan?
Samaa olen jonkun muunkin julkisuudessa esiintyvän apergerin kohdalla ihmetellyt. Että samaan aikaan ollaan muka täysin pihalla siitä, mitä muut ihmiset odottavat ja kuitenkin selitetään, kuinka hienosti onnistutaan esittämään neuronormaalia.
Missä on sanottu, että ap pystyy? Yrittää kyllä, mutta varmaan apuja kaipaili.
Alue: Aihe vapaa
Jos keskityn siihen silmiin katsomiseen, menee huomio pois itse keskustelusta, enkä tiedä, mitä olet minulle sanonut. Kumpi sinulle siis on tärkeämpää keskustelutilanteessa, se, että keskustelukumppanisi kuuntelee, mitä sanot, vai se, että hän katsoo sinua silmiin? Kun ei keskittymiskykyni riitä molempiin samanaikaisesti.