Suomessa ei ole monella rahaa tehdä lapsia. Ei ole rahaa tarpeeksi suureen asuntoon, harrastuksiin, mahdollisiin töistä poissaoloihin, ruokakuluihin

Ylen tekemässä gallupissa suurin syy lapsettomuuteen oli kumppanin puute tai nykyisen haluttomuus saada lapsia. Raha tuli vasta toisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen kirjoitti:

Mistä ihmeen Suomivihasta kumpuavat nämä tappiomielialaa huokuvat Suomi ja suomalaiset ovat huonoja ja kaikki on ihan pskaa ja menee aina vaan huonommaksi ja huonommaksi.

Ollaan alhossa ja suossa ja ja ja..,

Ei hyvä ihminen sillä tavoin nousta eikä nosteta maata eikä tulevaisuuden uskoa. Suomi on hyvä maa ja täällä on hyvä kasvattaa lapsia.

Ei pidä lannistua eikä lannistaa muitakaan näillä alituisilla itkuvirsillä.

Suomi on yksi maailman parhaita yhteiskuntia elää ja kasvattaa perhettä. Moni on vain tottunut valittamaan, vaikka elämä olisi mukavaa kv. verraten. Ehkä ihmisillä on kuitenkin paineita ostaa kaikenlaista, kun tutut ja naapuritkin hankkivat kaikenlaista ja matkustelevat jne. Rima nousee koko ajan sen suhteen, mitä pitää olla? Ilmaiset harrastukset ja rento meininki ei riitä, vaan pitää olla kalliita, joihin kuskataan lapsia iltaisin, jne. jne.

No, harrastukset voi olla huomattava kulu. Jos lapsella on taitoa, tahtoa ja rakkaus lajiin, on aika karua sanoa että mene vaan tonne seurakunnan ilmaiseen sählykerhoon.

Itse köyhän lapsuuden ja nuoruuden kokeneena en toivosi sitä omille lapsille. Jäi monesta kokemuksesta ulkopuoliseksi.

Ja minusta ylipäätään fiksua pohtia asioita etukäteen.

Tuosta että lapsi osallistuu kilpaurheiluun on tullut tavattoman tärkeä asia. Monet jopa jättävät lapsen tekemättä jos on pelko siitä, että lapselle ei ole mahdollisuutta tarjota jäsenyytä kilpauheilujoukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen kirjoitti:

Mistä ihmeen Suomivihasta kumpuavat nämä tappiomielialaa huokuvat Suomi ja suomalaiset ovat huonoja ja kaikki on ihan pskaa ja menee aina vaan huonommaksi ja huonommaksi.

Ollaan alhossa ja suossa ja ja ja..,

Ei hyvä ihminen sillä tavoin nousta eikä nosteta maata eikä tulevaisuuden uskoa. Suomi on hyvä maa ja täällä on hyvä kasvattaa lapsia.

Ei pidä lannistua eikä lannistaa muitakaan näillä alituisilla itkuvirsillä.

Suomi on yksi maailman parhaita yhteiskuntia elää ja kasvattaa perhettä. Moni on vain tottunut valittamaan, vaikka elämä olisi mukavaa kv. verraten. Ehkä ihmisillä on kuitenkin paineita ostaa kaikenlaista, kun tutut ja naapuritkin hankkivat kaikenlaista ja matkustelevat jne. Rima nousee koko ajan sen suhteen, mitä pitää olla? Ilmaiset harrastukset ja rento meininki ei riitä, vaan pitää olla kalliita, joihin kuskataan lapsia iltaisin, jne. jne.

No, harrastukset voi olla huomattava kulu. Jos lapsella on taitoa, tahtoa ja rakkaus lajiin, on aika karua sanoa että mene vaan tonne seurakunnan ilmaiseen sählykerhoon.

Itse köyhän lapsuuden ja nuoruuden kokeneena en toivosi sitä omille lapsille. Jäi monesta kokemuksesta ulkopuoliseksi.

Ja minusta ylipäätään fiksua pohtia asioita etukäteen.

Tuosta että lapsi osallistuu kilpaurheiluun on tullut tavattoman tärkeä asia. Monet jopa jättävät lapsen tekemättä jos on pelko siitä, että lapselle ei ole mahdollisuutta tarjota jäsenyytä kilpauheilujoukkueessa.

Mitä aktuaalista? Ei ysärilläkään kaikki päässeet ulkomaille,maksullisiin harrastuksiin hyvä jos vuokratalon saunaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen suomalainen kirjoitti:

Mistä ihmeen Suomivihasta kumpuavat nämä tappiomielialaa huokuvat Suomi ja suomalaiset ovat huonoja ja kaikki on ihan pskaa ja menee aina vaan huonommaksi ja huonommaksi.

Ollaan alhossa ja suossa ja ja ja..,

Ei hyvä ihminen sillä tavoin nousta eikä nosteta maata eikä tulevaisuuden uskoa. Suomi on hyvä maa ja täällä on hyvä kasvattaa lapsia.

Ei pidä lannistua eikä lannistaa muitakaan näillä alituisilla itkuvirsillä.

Suomi on yksi maailman parhaita yhteiskuntia elää ja kasvattaa perhettä. Moni on vain tottunut valittamaan, vaikka elämä olisi mukavaa kv. verraten. Ehkä ihmisillä on kuitenkin paineita ostaa kaikenlaista, kun tutut ja naapuritkin hankkivat kaikenlaista ja matkustelevat jne. Rima nousee koko ajan sen suhteen, mitä pitää olla? Ilmaiset harrastukset ja rento meininki ei riitä, vaan pitää olla kalliita, joihin kuskataan lapsia iltaisin, jne. jne.

No, harrastukset voi olla huomattava kulu. Jos lapsella on taitoa, tahtoa ja rakkaus lajiin, on aika karua sanoa että mene vaan tonne seurakunnan ilmaiseen sählykerhoon.

Itse köyhän lapsuuden ja nuoruuden kokeneena en toivosi sitä omille lapsille. Jäi monesta kokemuksesta ulkopuoliseksi.

Ja minusta ylipäätään fiksua pohtia asioita etukäteen.

Tuosta että lapsi osallistuu kilpaurheiluun on tullut tavattoman tärkeä asia. Monet jopa jättävät lapsen tekemättä jos on pelko siitä, että lapselle ei ole mahdollisuutta tarjota jäsenyytä kilpauheilujoukkueessa.

Eiköhän tuo ole vain yksi ilmentymä vajavaisista resursseista. Ymmärrän hyvin että vanhemmat haluaisivat tarjota lapsilleen mieluisan lapsuuden, johon voi kuulua esim. harrastus mikä maksaa. Kun ylimääräisiä rahojaan ja lapsen tuomia kuluja ynnäilee, niin aika lujille laskelmat menee nyt isolla enemmistöllä.

Kumppanin puute on sitten oma ongelmansa, mutta siitä ei parane oikein mitään lausua tai tärkeä ketju lähtee poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei se lisääntyminen ole pakollista, ihan voi olla lisääntymättä jos ei rahat riitä, ihan helppoa!

Onneksi ei ole pakollista. Kuitenkin koko ajan toitotetaan, että suomalaisia ei synny tarpeeksi. No, tässä yritetään nyt kertoa yhtä syytä.

Lapsiluku jää toivottua pienemmäksi, koska taloudellinen pärjääminen pelottaa. Jotakin kertoo sekin, että nuoremmat sukupolvet eivät tule koskaan saavuttamaan työnteolla samaa varallisuutta kuin 1950-70 -luvuilla syntyneet. (Ei tarkoita, etteikö kukaan saavuttaisi, vaan tilastollisesti suuria joukkoja katsoessa varallisuus kumuloituu ensisijaisesti perimällä, jos on perittävää.)

Jo 1980-luvun lapsista moni on jämähtänyt pätkätyöläisyyteen akateemisen koulutuksen koettua inflaation juuri siinä saumassa, jossa he kävivät koulut ja valmistuivat työmarkkinoille. Nyt on ollut montakin juttua (joita täälläkin on reposteltu), miten akateeminen koulutus ei taannutkaan hyvää työpaikkaa. Tai ainakaan vakituista sellaista. Usein nämä pätkätyöläisyyteen jumittuneet ovat naisia, joiden pitäisi uskaltaa sitten synnyttää se lapsikin ja olla pois työelämästä sen takia.

Turha ihmetellä, ettei lapsia synny entiseen tahtiin, se lienee aloituksen pointti.

Vierailija kirjoitti:

Varaa olisi vaikka mihin, jos ei tarvitsisi maksella näin hulluja veroja aikuislasten takia.

No oikeasti verotus ei ole mitenkään noussut entisin vuosikymmeniin verrattuna. Ennemminkin lievästi laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei se lisääntyminen ole pakollista, ihan voi olla lisääntymättä jos ei rahat riitä, ihan helppoa!

Onneksi ei ole pakollista. Kuitenkin koko ajan toitotetaan, että suomalaisia ei synny tarpeeksi. No, tässä yritetään nyt kertoa yhtä syytä.

Lapsiluku jää toivottua pienemmäksi, koska taloudellinen pärjääminen pelottaa. Jotakin kertoo sekin, että nuoremmat sukupolvet eivät tule koskaan saavuttamaan työnteolla samaa varallisuutta kuin 1950-70 -luvuilla syntyneet. (Ei tarkoita, etteikö kukaan saavuttaisi, vaan tilastollisesti suuria joukkoja katsoessa varallisuus kumuloituu ensisijaisesti perimällä, jos on perittävää.)

Jo 1980-luvun lapsista moni on jämähtänyt pätkätyöläisyyteen akateemisen koulutuksen koettua inflaation juuri siinä saumassa, jossa he kävivät koulut ja valmistuivat työmarkkinoille. Nyt on ollut montakin juttua (joita täälläkin on reposteltu), miten akateeminen koulutus ei taannutkaan hyvää työpaikkaa. Tai ainakaan vakituista sellaista. Usein nämä pätkätyöläisyyteen jumittuneet ovat naisia, joiden pitäisi uskaltaa sitten synnyttää se lapsikin ja olla pois työelämästä sen takia.

Turha ihmetellä, ettei lapsia synny entiseen tahtiin, se lienee aloituksen pointti.

Eli kyse on ensi sijassa tunteesta. Eihän se pärjääminen ja elintaso oikeasti ole sen heikompi kuin ennenkään. Monesti päinvastoin. Mutta ennen oli sellainen eteenpäin menemisen meininkin että mennään kohti parempaa. Silloin ei se senhetkinen tilanne vaikuta niin paljon. 

Mutta eihän se elintaso ja kulutus voi loputtomiin nousta. Ja kun se ei enää niin nouse niin moni kokee sen niin että meneekin kauhean huonosti ja mitään ei enää uskalla. Ja se sitten vaikuttaa haluun lisääntyä vaikka oikeasti olisi oikein hyvä aika tehdä lapsia.

Vaatimukset sille mitä kaikkea lapselle pitäisi tarjota ovat kasvaneet sellaisin mittasuhteisiin että niitä on jo hyvin harvan mahdollista täyttää. Ja siksi sitten ihmiset kokevat että he eivät voi tai halua lapsia tehdä.

Mutta oikeasti se lapsi tarvitse lähinnä turvaa, läheisyyttä ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta on tullut kehitysmaa 2020-2023... tämä ei ole enää hyvinvointivaltio vaan valtio jossa yritetään selviytyä jotenkuten jatkossa... sekä Marin ex viisikko hallinto että Orpo hallinto noudattavat samaa köyhdyttämisen agendaa, käskyt ovat tulleet muualta... vain rikas eliitti omistaa kaiken ja muut ovat käytännössä orjina heille... great reset

Jotain on tosiaan tapahtunut tällä aikavalillä. Aikaisemmin pärjäsin ihan hyvin kahden lapsen kanssa 2000€ bruttopalkalla. Säästöönkin jäi välillä. Nyt saa jännittää joka kuukausi, että kuinkahan tässä käy. Säästötkin ovat sulaneet ihan vain ruokakauppaan. Jos olisin tämän osannut ennustaa, niin olisin ehkä harkinnut lasten tekoa uudestaan. 

Olet varmaan kuullut kovasta inflaatiosta. Se on aivan kansainvälinen juttu ja fakta, että samalla rahalla saa vähemmän kuin muutama vuosi sitten, eli helposti joutuu vyötä kiristämään, jos oma palkka tms. ei ole noussut samaa tahtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka lapsia haluaa, varmaan niitä myös tekee. Ei pieni lapsi oikeasti vaadi paljoa. Isompana kun kotiruoka on lopulta aika edullista isoissakin määrissä tehtynä. Minä teen 5 henkisen perheen ruuat sillä rahalla, mitä moni sanoo käyttävänsä pariskuntana tai jopa yksin ruokaan. Onko oma huone lopulta jokin normi? Meillä on lapsilla ollut yhteiset huoneet, ihan ovat tyytyväisinä kasvaneet jo teineiksi. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta pärjätään. Ei kaikkea tarvitse saada. Ihmiset kuluttavat muutenkin liikaa.

Talo on edullinen omakotitalo. Rahat riittää, kun ostaa harkiten. Ei miehelläni sen suurempi palkka ole, perus duunareita ollaan.

Toki jos vaatimuksena on merkkivaatteita, vuosittaiset etelänmatkat, iso, moderni asunto jne ei mikään raha riitä.

Ihan isossa kaupungissa asutaan, ei missään syrjäseudulla

Jos katson lapsetonta sinkkuasuntoani niin kyllä tänne aika paljon pitäisi hankkia kaikenlaista jos lapsen tulisin hankkimaan. Vauvansänky ja kantokoppa. Auto ja turvaistuin (=nyt ajan kaikkialle pyörällä. Miten saisin vauvan muuten neuvolaan vaakasuorassa räntäsateessa? Kissankin vien eläinlääkärille pyörän sarvissa, ihmislapsesta saisin noin lasun). Vauvanvaatteet, leluja, lastenkirjoja.

Kasvavalle lapselle vaatetta ja reppuja. Kenkiä. Kausivaatetta. Urheilukamat, luistimet ja sukset. Isompi sänky. Pyörä. Oma huone. Koulutarvikkeet ja läppäri. Vielä lisää kasvavan lapsen vaatetta. Kasvavat pyörät, luistimet, sukset ja urheilukamat. Lasten harrastukset ja synttäririennot.

En edes itse elä tuollaista elintasoa. Miten voisin yhtäkkiä pieraista toisen ihmisen kaikki tarpeet samana pysyvistä (tai laskevista) tuloistani? Nytkin päälläni on halvimmat kirpparivaatteet ja läppäri on kahdeksan vuotta sitten ostamani. Sohva jolla istun on kirpparilta, lampun sain ilmaiseksi, kirjahylly on roskalavalta. Ei harrastuksia.

Jos hankkisin lapsen, niin silläkin olisi halvimmat kirppisvaatteet, ilmaiseksi saadut tai jätteenä löydetyt pelit ja vehkeet. Ei harrastuksia ja kouluun ilmaiseksi saadulla rämäpyörällä. Tuosta on pitkä matka johonkin etelänmatka-instabeibe-elämään, jos sitä yrität maalailla lapsettomien vaatimustasoksi. Jos hankkisin lapsia, niin haluaisin heidän elävän ainakin samanlaisen elintason kun duunaritason vanhempani minulle tarjosivat silloin 90-luvulla. Ei minulla ole siihen korkeakoulutettuna vain yksinkertaisesti varaa. En ole mielestäni kohtuuton vaan realistinen lasten aiheuttaman rahanmenon mielikuvissani.

Hyvä että ihmiset alkavat heräilemään tuohon massiiviseen, uusliberalistiseen puhallukseen, mikä on köyhdyttänyt tavista Jenkeissä 70-luvulta lähtien ja meillä hiukan perästä laahaten. Ennen vanhaan tosiaan meilläkin duunari kykeni elättämään perheen taloineen, mutta nykyään akateeminen sinkkukin saattaa olla "aivan kusessa" Hesoissa. Palkat ovat suorastaan jämähtäneet vuosikymmeniksi paikoilleen kulujen moninkertaistuessa. Ja kaikki hetelmät ovat valuneet harvain taskuihin.

Velkakupla saattoi hämärtää todellisuutta, mutta tuskin enää sitä tekee?

Kyllä koska 70-luvulla se duunarin omakotitalo oli jollain pienellä tehdaspaikkakunnalla, se duunariperhe söi perunaa ja kastiketta, sen duunarin rouva parsi duunarin ja duunarin lasten sukat viidettä kertaa ja viihdettä edusti se osamaksulla ostettu Saloran 28" väritelkkari ja LP-levysoitin. Vapaa-aikana käytiin hiihtämässä murtsikkaa ja illalla saunottiin.

Nyt oletetaan että duunarin pitäisi pystyä ostamaan se omakotitalo ison kaupungin hinnoilla, syödä sushia ja filettä, ostaa koko perheelle uudet puhelimet vuosittain ja viedä Thaimaan lomalle kerran vuodessa.

Hyvin on ollut varaa 2 lapseen vaikka nettotulot 2000e.

On omakotitalo ja kaikki tarvittava. Ikinä ei olla saatu asumistukea tai toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia syntyy vähän kahdesta syystä.

1. Monella ei ole varaa lapsii.

2. Monella ei ole kumppania eli elävät sinkkuna.

Ne kenellä on varaa ja kenellä on kumppani tekevät lapsia jos haluaa.

Päättäjät ja asiantuntijat koittaa tehdä tästäkin aiheesta liian monimutkaisen.

Liian rikkaita. Päässeet suoraan vakituiseen työhön opiskelun jälkeen. Ei mitään hajua nykyajan työelämästä varsinkaan duunari haalari tasolta. Luulevat että kaikki tienaa 5000/kk.

Jep joku asiantuntija saa sen 4000-5000 euroo kuussa, kyllä sillä palkalla on varaa lapsiin ja ne asiantuntijat eivät tiedä mitään ihmisten elämästä jotka tienaa sen 3000e tai alle, ei heillä ole varaa lapsiin ellei halua elää köyhyydessä.

Niin, nykyäänhän lapsia ei koeta niin tärkeiksi eikä sitä omaa elämään onnellistaviksi asioiksi että oltaisiin valmiitä tinkimään siitä elintasosta. Siitähän tässä on ensi sijassa kyse. Siis arvoista.

Lapset ja lapsien saaminen ei ole enää arvolistalla niin korkealla ja siksi moni muu asia menee edelle. Emme koe niitä läheisimpiä ihmissuhteita tärkeiksi. Ihan sama näkyy sinkkuuden lisääntymisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei se lisääntyminen ole pakollista, ihan voi olla lisääntymättä jos ei rahat riitä, ihan helppoa!

Onneksi ei ole pakollista. Kuitenkin koko ajan toitotetaan, että suomalaisia ei synny tarpeeksi. No, tässä yritetään nyt kertoa yhtä syytä.

Lapsiluku jää toivottua pienemmäksi, koska taloudellinen pärjääminen pelottaa. Jotakin kertoo sekin, että nuoremmat sukupolvet eivät tule koskaan saavuttamaan työnteolla samaa varallisuutta kuin 1950-70 -luvuilla syntyneet. (Ei tarkoita, etteikö kukaan saavuttaisi, vaan tilastollisesti suuria joukkoja katsoessa varallisuus kumuloituu ensisijaisesti perimällä, jos on perittävää.)

Jo 1980-luvun lapsista moni on jämähtänyt pätkätyöläisyyteen akateemisen koulutuksen koettua inflaation juuri siinä saumassa, jossa he kävivät koulut ja valmistuivat työmarkkinoille. Nyt on ollut montakin juttua (joita täälläkin on reposteltu), miten akateeminen koulutus ei taannutkaan hyvää työpaikkaa. Tai ainakaan vakituista sellaista. Usein nämä pätkätyöläisyyteen jumittuneet ovat naisia, joiden pitäisi uskaltaa sitten synnyttää se lapsikin ja olla pois työelämästä sen takia.

Turha ihmetellä, ettei lapsia synny entiseen tahtiin, se lienee aloituksen pointti.

Eli kyse on ensi sijassa tunteesta. Eihän se pärjääminen ja elintaso oikeasti ole sen heikompi kuin ennenkään. Monesti päinvastoin. Mutta ennen oli sellainen eteenpäin menemisen meininkin että mennään kohti parempaa. Silloin ei se senhetkinen tilanne vaikuta niin paljon. 

Mutta eihän se elintaso ja kulutus voi loputtomiin nousta. Ja kun se ei enää niin nouse niin moni kokee sen niin että meneekin kauhean huonosti ja mitään ei enää uskalla. Ja se sitten vaikuttaa haluun lisääntyä vaikka oikeasti olisi oikein hyvä aika tehdä lapsia.

Ennen oli myös vakituisia työpaikkoja. Sairaalassakin hoitajat saivat virkoja, 1990-luvulla ne muutettiin suurimmalta osalta toistaiseksi voimassaoleviksi sopimuksiksi. Näin on monella alalla. Työnantaja ketjuttaa määräaikaisuuksia juuri niin kauan kuin laki sallii, olen nähnyt tämän omissa työpaikoissani eri aloilla. 

Kommentista jää olo, että epävarmuuden tunne on huono syy jättää lapset tekemättä. Kuitenkin, jos verrataan tilannetta, jossa saisi pienempää palkkaa vakituisessa työssä tai suurempaa palkkaa 1,5 vuoden määräaikaisessa työssä, lapsen hankkiminen pienempipalkkaisessa, mutta hamaan tulevaisuuteen jatkuvassa työssä tuntuisi turvallisemmalta. Etenkin, kun katsoo nykyistä poliittista ilmapiiriä, jossa työttömäksi jäämisestä rankaistaan ja kokoaikatyön merkitystä korostetaan, vaikka kokoaikatyötä ei monilla aloilla ole tarjolla. Ylipäätään työtä ei ole tarjolla, ellei satu olemaan juuri sopivaa työhistoriaa juuri kyseiseen tehtävään. 

On totta, että suomalaiset kokonaisuudessaan ovat vauraampia kuin koskaan. Ja että kuulostaa hullulta, kun joku tuskailee haastattelussa, miten merkkivaatteisiin ei enää ole varaa. Mutta juuri huoli siitä, että oma talous voi syöksyä todella ahtaalle on entistä painavampi aikana, jona köyhistä ja työttömistä puhutaan loisina ja kotona lapsia hoitavista äideistä laiskoina. Tätä aikakautta ei leimaa jälleenrakennusajan usko paremmasta ja hyvä pöhinä, vaan jatkuva talouskatastrofipuhe ja köyhien kepittäminen. 

Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei se lisääntyminen ole pakollista, ihan voi olla lisääntymättä jos ei rahat riitä, ihan helppoa!

Onneksi ei ole pakollista. Kuitenkin koko ajan toitotetaan, että suomalaisia ei synny tarpeeksi. No, tässä yritetään nyt kertoa yhtä syytä.

Lapsiluku jää toivottua pienemmäksi, koska taloudellinen pärjääminen pelottaa. Jotakin kertoo sekin, että nuoremmat sukupolvet eivät tule koskaan saavuttamaan työnteolla samaa varallisuutta kuin 1950-70 -luvuilla syntyneet. (Ei tarkoita, etteikö kukaan saavuttaisi, vaan tilastollisesti suuria joukkoja katsoessa varallisuus kumuloituu ensisijaisesti perimällä, jos on perittävää.)

Jo 1980-luvun lapsista moni on jämähtänyt pätkätyöläisyyteen akateemisen koulutuksen koettua inflaation juuri siinä saumassa, jossa he kävivät koulut ja valmistuivat työmarkkinoille. Nyt on ollut montakin juttua (joita täälläkin on reposteltu), miten akateeminen koulutus ei taannutkaan hyvää työpaikkaa. Tai ainakaan vakituista sellaista. Usein nämä pätkätyöläisyyteen jumittuneet ovat naisia, joiden pitäisi uskaltaa sitten synnyttää se lapsikin ja olla pois työelämästä sen takia.

Turha ihmetellä, ettei lapsia synny entiseen tahtiin, se lienee aloituksen pointti.

Eli kyse on ensi sijassa tunteesta. Eihän se pärjääminen ja elintaso oikeasti ole sen heikompi kuin ennenkään. Monesti päinvastoin. Mutta ennen oli sellainen eteenpäin menemisen meininkin että mennään kohti parempaa. Silloin ei se senhetkinen tilanne vaikuta niin paljon. 

Mutta eihän se elintaso ja kulutus voi loputtomiin nousta. Ja kun se ei enää niin nouse niin moni kokee sen niin että meneekin kauhean huonosti ja mitään ei enää uskalla. Ja se sitten vaikuttaa haluun lisääntyä vaikka oikeasti olisi oikein hyvä aika tehdä lapsia.

Ennen oli myös vakituisia työpaikkoja. Sairaalassakin hoitajat saivat virkoja, 1990-luvulla ne muutettiin suurimmalta osalta toistaiseksi voimassaoleviksi sopimuksiksi. Näin on monella alalla. Työnantaja ketjuttaa määräaikaisuuksia juuri niin kauan kuin laki sallii, olen nähnyt tämän omissa työpaikoissani eri aloilla. 

Kommentista jää olo, että epävarmuuden tunne on huono syy jättää lapset tekemättä. Kuitenkin, jos verrataan tilannetta, jossa saisi pienempää palkkaa vakituisessa työssä tai suurempaa palkkaa 1,5 vuoden määräaikaisessa työssä, lapsen hankkiminen pienempipalkkaisessa, mutta hamaan tulevaisuuteen jatkuvassa työssä tuntuisi turvallisemmalta. Etenkin, kun katsoo nykyistä poliittista ilmapiiriä, jossa työttömäksi jäämisestä rankaistaan ja kokoaikatyön merkitystä korostetaan, vaikka kokoaikatyötä ei monilla aloilla ole tarjolla. Ylipäätään työtä ei ole tarjolla, ellei satu olemaan juuri sopivaa työhistoriaa juuri kyseiseen tehtävään. 

On totta, että suomalaiset kokonaisuudessaan ovat vauraampia kuin koskaan. Ja että kuulostaa hullulta, kun joku tuskailee haastattelussa, miten merkkivaatteisiin ei enää ole varaa. Mutta juuri huoli siitä, että oma talous voi syöksyä todella ahtaalle on entistä painavampi aikana, jona köyhistä ja työttömistä puhutaan loisina ja kotona lapsia hoitavista äideistä laiskoina. Tätä aikakautta ei leimaa jälleenrakennusajan usko paremmasta ja hyvä pöhinä, vaan jatkuva talouskatastrofipuhe ja köyhien kepittäminen. 

Ei toki. Se on oikein hyvä ja ymmärrettävä syy. Se mitä kritisoin on se että Suomi ja suomalaiset ovat jotenkin menneet sellaiseen kollektiivisen käsitykseen että kaikki on huonosti ja kohta vielä huonommin. Ja se taas saa aikaan niitä pelkoja jotka sitten vaikuttavat haluihin perustaa perheen.

Kuitenkin historia on osoittanut että sitten kun menee oikeasti huonosti, ihmiset itse asiassa tekevät yllättävän paljon lapsia. Syntyvyys ei ole lama-aikoinakaan laskenut vaan usein päinvastoin noussut. Ihmiset ovat sitten palanneet perusasioiden äärelle eikä vaikkapa työttömyyttä olekaan enää pidetty niin kamalana asiana kun niin moni muukin on ollut samassa tilanteessa. Siitä näkee hyvin sen miten paljon tässä on psykologiaa mukana. Nousukaudella voidaan lasten kustannukset nähdä esteenä mutta lama-aikana ei.

Meillä mies töissä, minä kotona ja neljä kouluikäistä lasta. Asutaan kerrostalokolmiossa. Vaatimaton auto. Toimeen tullaan, kun ei taivaita tavoitella. Pitää olla realisti oman talouden kanssa ja ymmärtää, ettei kaikkea voi tällä hetkellä hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.

Juuri näin. Se on aitoa henkistä kasvua että lasten kanssa äkkiä ihan oikeasti haluat jättää sen oman talvitakin ostamatta ja ostat sen sijaan lapselle sen mahdollisimman lämpimän uuden haalarin. Etkä koe tehneesi minkäälaista uhrausta vaan valinta on ollut täysin luonnollinen.

Asutaan pienessä kaupungissa omakotitalossa, joka on ostettu ja maksettu. Kaksi lasta.

Vaikka ei tarvitse maksaa lainanlyhennyksiä eikä vuokria, on silti aika pysäyttävää, miten vähän joka kuukausi jää rahaa pakollisten menojen jälkeen.

Ihan asumisen peruskulut ovat kasvaneet hirvittävästi, samoin ruoan hinta on taivaissa. Muusta puhumattakaan.

Sikäli olemme onnellisessa tilanteessa, että tosiaan lainaa ei tarvitse lyhennellä, yhdellä autolla pärjää, paikkakunnalla on lapsille runsaasti edullisia harrastuksia. 

Silti on ihan käsittämätöntä, miten kaikesta revitään hirveästi rahaa. Vesimaksut, jätemaksut, sähkö, bensa, ja PRKL ihan tavallinen, yksinkertainen RUOKA. Käydään Lidlissä, ollaan todella tarkkoja sen suhteen, mitä syödään jne. Silti on hälyttävää, miten hirveästi ruokakulut ovat kasvaneet.

Vaatteista en edes viitsi ruveta avautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.

Sodan jälkeen pitkälle 60-luvulle asti ei ollut ehkäisyvälineitä. Kondomit oli kalliita eikä pillereitä 60-luvullakaan myönnetty kuin avioliitossa oleville. Joku moderni lääkäri isossa kaupungissa saattoi olla hävelimpi, mutta he oli poikkeuksia.

Kyllä rahaa on tehdä lapsia, maahanmuutaneet ovat kovasti synnyttäneet lapsia, joten turha väittää muuta