Suomessa ei ole monella rahaa tehdä lapsia. Ei ole rahaa tarpeeksi suureen asuntoon, harrastuksiin, mahdollisiin töistä poissaoloihin, ruokakuluihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.

Juuri näin. Se on aitoa henkistä kasvua että lasten kanssa äkkiä ihan oikeasti haluat jättää sen oman talvitakin ostamatta ja ostat sen sijaan lapselle sen mahdollisimman lämpimän uuden haalarin. Etkä koe tehneesi minkäälaista uhrausta vaan valinta on ollut täysin luonnollinen.

Mutta kyllähän lapsiperhearki pahimmillaan on pelkkää paskaa. Eri asia niillä, joilla on vakaa työelämä, hyvä puoliso ja tukiverkosto. En ala erittelemään, mutta itsellä on tilanne, että olen kahden lapsen äiti, jolla on yhteishuoltajuus. Tekisi mieli sanoa, että olen yksinhuoltaja, koska lasten isä ei tee lasten eteen yhtään enempää kuin pakko. Aikoinaan muutimme kauas tukiverkostosta lasten isän työn perässä. Kuvittelin hankkivani uutta tukiverkostoa täältä, mutta omat voimavarat olivat todella vähissä enkä jaksanut vastavuoroisesti tarjota apua muille. Tosin huomasin nopeasti, että heillä oli sukulaisia ja lapsuudenystäviä eikä tarvetta uusille tuttavuuksille. En ole koskaan täysin kotiutunut tänne, mutta synnyinseuduille palaaminenkaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Lapset ovat ikänsä asuneet täällä ja heillä on kaverit täällä.

Uran suhteen en uskalla ottaa mitään riskejä, sillä lasten isä ei suostu minimiä enempää maksamaan, vaikka rahaa hänellä olisi. Häntä ei muutenkaan kiinnosta ottaa vastuuta lasten asioista ja oikeasti suututtaa, että yhteishuoltajuuden vuoksi lasten asioiden hoitaminen on todella hankalaa, kun isältä pitää saada lupa eikä hän mitään hoida ajoissa. Elämä eron jälkeen on helpompaa, mutta edelleen raskasta. Ajattelin, että kun lapsiperhearki ei rasittaisi isää niin hän saisi enemmän aikaiseksi lasten kanssa. Väärin. Laiskasta isästä et saa hyvää vaikka mitä tekisit. Lasten puolesta harmittaa, että heidän elämänsä on tällaista. Itse teen ylitöitä, jotta lapset varmasti saisivat kaikkea. Toki pelkillä kirppisvaatteilla pärjäisi, mutta tiedättekö mitä? Lama-ajan lapsena en todellakaan pihistele lasten asioista! Muistan omasta lapsuudesta sen jatkuvan häpeän, kun mitään ei saanut pyytää ja kaikesta roskastakin piti olla niin kauhean kiitollinen! Harrastuksia ei ollut, koska vanhemmat eivät niihin vieneet. Asuimme haja-asutusalueella eikä sieltä niin vain lähdetty mihinkään. Tästä syystä en suostu asumaan missään korvessa, vaan hyvien julkisten yhteyksien lähellä. Minunkin vanhemmat varmasti sanoisivat, että meillä oli hyvä lapsuus ja ettei lapsille pidä kaikkea ostaa. Muistikuvani omasta lapsuudesta ja nuoruudesta oli, että kaikki haluamani tyrmättiin sanomalla "se, että kaikilla muilla ei tarkoita, että sinullakin tarvitsisi olla". Ei tietenkään kaikkea voi saada, mutta olisin ollut ikionnellinen, jos olisin edes kerran saanut yhdet merkkihousut. Kaiken piti aina olla mahdollisimman halpaa. Lapsuudenperheessäni ei matkusteltu eikä harrastettu mitään. 

Joten todellakin kannustan miettimään millaiset resurssit vanhemmilla on. Ei voi laskea sen varaan, että toinen vanhempi kantaa taloudellista tai emotionaalista vastuuta lapsista. Ei voi myöskään laskea sen varaan, että yhteiskunta huolehtii kenestäkään. Samaan aikaan kun nelikymppiset saavat pelätä oman eläkkeensä puolesta, täytyy lasten kanssa varautua siihen, että sote-palvelut ja koulutus sakkaavat entistä enemmän. Uskon, että tulevaisuudessa Suomessakin otetaan lukukausimaksut käyttöön ja sote-palveluista yhä enemmän ostetaan itse yksityiseltä.

Juuri näin. Olen itse kasvanut köyhässä, monilapsisessa yksinhuoltajaperheessä enkä todellakaan näe kituuttamisessa mitään mieltä ylentävää. Ei ollut varaa harrastaa, ruoka oli halvinta samoin vaatteet. Ei puhettakaan että oltaisiin matkustettu ulkomaille, hyvä jos lähimpään kaupunkiin joskus pääsi. Köyhä lapsuus johon liittyi suoranaista huono-osaisuutta aiheutti huonommuudentunnetta ja näköalattomuutta.

Myöhemmin perheellisenä ja tukiverkottomana olen huomannut kuinka eriarvoisessa asemassa perheet ovat. Osalla on hyvät tukiverkot esim. molemmat isovanhemmat auttamassa. Toitotetaan että jos tukiverkostoa ei ole se pitää itse luoda vaikkapa ystäväperheiden kanssa. Ei tajuta ettei todellakaan ole sama asia saada apua ystäväperheeltä jolle pitää vastavuoroisesti tarjota apua kuin isovanhemmilta. Jälkimmäinen on aitoa apua kun ensiksi mainittu vain uuvuttaa.

Toki isovanhemmille korvataan heidän antamansa apu myöhemmin kun vanhetessaan tarvitsevat apua ja itsellä arki ei ole enää ruuhkavuosissa selviytymistä. Meillä isovanhempien apuun ei ole ollut mahdollisuutta ja se on ollut iso puute kun perheessä on ollut sairautta ja muuta jaksamattomuutta.

Ei ollut varaa harrastaa? Mitä sitten teitte vapaa-ajalla? Tuijotitte seinää?

Suunnittelimme rikoksia. Ja miten saada pää sekaisin sinä päivänä että kestää tuijotella seiniä ja lukea tiiliä.

Miesnäkökulma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.

Juuri näin. Se on aitoa henkistä kasvua että lasten kanssa äkkiä ihan oikeasti haluat jättää sen oman talvitakin ostamatta ja ostat sen sijaan lapselle sen mahdollisimman lämpimän uuden haalarin. Etkä koe tehneesi minkäälaista uhrausta vaan valinta on ollut täysin luonnollinen.

Mutta kyllähän lapsiperhearki pahimmillaan on pelkkää paskaa. Eri asia niillä, joilla on vakaa työelämä, hyvä puoliso ja tukiverkosto. En ala erittelemään, mutta itsellä on tilanne, että olen kahden lapsen äiti, jolla on yhteishuoltajuus. Tekisi mieli sanoa, että olen yksinhuoltaja, koska lasten isä ei tee lasten eteen yhtään enempää kuin pakko. Aikoinaan muutimme kauas tukiverkostosta lasten isän työn perässä. Kuvittelin hankkivani uutta tukiverkostoa täältä, mutta omat voimavarat olivat todella vähissä enkä jaksanut vastavuoroisesti tarjota apua muille. Tosin huomasin nopeasti, että heillä oli sukulaisia ja lapsuudenystäviä eikä tarvetta uusille tuttavuuksille. En ole koskaan täysin kotiutunut tänne, mutta synnyinseuduille palaaminenkaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Lapset ovat ikänsä asuneet täällä ja heillä on kaverit täällä.

Uran suhteen en uskalla ottaa mitään riskejä, sillä lasten isä ei suostu minimiä enempää maksamaan, vaikka rahaa hänellä olisi. Häntä ei muutenkaan kiinnosta ottaa vastuuta lasten asioista ja oikeasti suututtaa, että yhteishuoltajuuden vuoksi lasten asioiden hoitaminen on todella hankalaa, kun isältä pitää saada lupa eikä hän mitään hoida ajoissa. Elämä eron jälkeen on helpompaa, mutta edelleen raskasta. Ajattelin, että kun lapsiperhearki ei rasittaisi isää niin hän saisi enemmän aikaiseksi lasten kanssa. Väärin. Laiskasta isästä et saa hyvää vaikka mitä tekisit. Lasten puolesta harmittaa, että heidän elämänsä on tällaista. Itse teen ylitöitä, jotta lapset varmasti saisivat kaikkea. Toki pelkillä kirppisvaatteilla pärjäisi, mutta tiedättekö mitä? Lama-ajan lapsena en todellakaan pihistele lasten asioista! Muistan omasta lapsuudesta sen jatkuvan häpeän, kun mitään ei saanut pyytää ja kaikesta roskastakin piti olla niin kauhean kiitollinen! Harrastuksia ei ollut, koska vanhemmat eivät niihin vieneet. Asuimme haja-asutusalueella eikä sieltä niin vain lähdetty mihinkään. Tästä syystä en suostu asumaan missään korvessa, vaan hyvien julkisten yhteyksien lähellä. Minunkin vanhemmat varmasti sanoisivat, että meillä oli hyvä lapsuus ja ettei lapsille pidä kaikkea ostaa. Muistikuvani omasta lapsuudesta ja nuoruudesta oli, että kaikki haluamani tyrmättiin sanomalla "se, että kaikilla muilla ei tarkoita, että sinullakin tarvitsisi olla". Ei tietenkään kaikkea voi saada, mutta olisin ollut ikionnellinen, jos olisin edes kerran saanut yhdet merkkihousut. Kaiken piti aina olla mahdollisimman halpaa. Lapsuudenperheessäni ei matkusteltu eikä harrastettu mitään. 

Joten todellakin kannustan miettimään millaiset resurssit vanhemmilla on. Ei voi laskea sen varaan, että toinen vanhempi kantaa taloudellista tai emotionaalista vastuuta lapsista. Ei voi myöskään laskea sen varaan, että yhteiskunta huolehtii kenestäkään. Samaan aikaan kun nelikymppiset saavat pelätä oman eläkkeensä puolesta, täytyy lasten kanssa varautua siihen, että sote-palvelut ja koulutus sakkaavat entistä enemmän. Uskon, että tulevaisuudessa Suomessakin otetaan lukukausimaksut käyttöön ja sote-palveluista yhä enemmän ostetaan itse yksityiseltä.

Juuri näin. Olen itse kasvanut köyhässä, monilapsisessa yksinhuoltajaperheessä enkä todellakaan näe kituuttamisessa mitään mieltä ylentävää. Ei ollut varaa harrastaa, ruoka oli halvinta samoin vaatteet. Ei puhettakaan että oltaisiin matkustettu ulkomaille, hyvä jos lähimpään kaupunkiin joskus pääsi. Köyhä lapsuus johon liittyi suoranaista huono-osaisuutta aiheutti huonommuudentunnetta ja näköalattomuutta.

Myöhemmin perheellisenä ja tukiverkottomana olen huomannut kuinka eriarvoisessa asemassa perheet ovat. Osalla on hyvät tukiverkot esim. molemmat isovanhemmat auttamassa. Toitotetaan että jos tukiverkostoa ei ole se pitää itse luoda vaikkapa ystäväperheiden kanssa. Ei tajuta ettei todellakaan ole sama asia saada apua ystäväperheeltä jolle pitää vastavuoroisesti tarjota apua kuin isovanhemmilta. Jälkimmäinen on aitoa apua kun ensiksi mainittu vain uuvuttaa.

Toki isovanhemmille korvataan heidän antamansa apu myöhemmin kun vanhetessaan tarvitsevat apua ja itsellä arki ei ole enää ruuhkavuosissa selviytymistä. Meillä isovanhempien apuun ei ole ollut mahdollisuutta ja se on ollut iso puute kun perheessä on ollut sairautta ja muuta jaksamattomuutta.

Ei ollut varaa harrastaa? Mitä sitten teitte vapaa-ajalla? Tuijotitte seinää?

Itse koululaisena/lukiolaisena 80-luvulla harrastin mm. juoksulenkkeilyä ja lihaskuntotreeniä, eli lenkkarit ja jotkut verkkarit tarvitsi, sekä leuanvetotanko kotiin oli edullinen investointi. Lisäksi pelailin usein futista ja jääkiekkoa ilmaisilla ulkokentillä esim. kaveriporukoilla, ja peliin mukaan voi liittyä ilman porukkaakin, kun kysyy mahtuuko mukaan. Aika pienellä budjetilla pärjäsi ilman mitään kk- tai vuosimaksuja tms. Luistimiakin on hankittu käytettyinä ym. ja pipolätkässä ei tarvitse niitä kalliita varusteita. Kaudet aina sen mukaan, milloin on jäätä tai kenttä sula, väliaikoina voi tehdä omia lenkkejä ja lihaskuntotreeniä ym.  Eli tuli pidettyä itsestä huolta, ja sosiaalista puolta myös joukkuelajien kautta, ilman mitään kalliita investointeja harrastuksiin, eikä sellaisiin olisi ollut yksinkertaisesti varaakaan. Onhan se kiva, jos on rahaa millä mällätä, mutta ilman sitäkin voi harrastaa hyvin monipuolisesti esim. urheilua. Ei ole mikään ihmisoikeus voida valita jotakin kallista harrastusta, vaan ensimmäisen maailman ongelmia, jos sellaisista valittaa. 

Meillä oli samalaista tervehenkistä toiminta, mutta et maininnut tappeluita. Jossa kaksi nuorta miestä ottaa nyrkein ja painimalla sekä potkimalla mittaa toisistaan kaksintaistelun elkein.

Tämä taitaa tosin olla lahtelaisten juttu. Me lahtelaiset olemme tunnettuja maailmalla tappelutaidoistamme. Emme urheile urheilun vuoksi, vaan taistelutaidon hankkimiseksi.

Kaupunki on tunnettu varuskunta-alueena joten tappelun henki elää kovana.

Erilaiset lasten harrastukset kuten partio ja pesäpallo. Ne kaikki pohjautuu sotataitoihin.

Nuorena todella suositttua oli leikkisota ja miekkailut. Siinä ihan täysiä hakattiin puukepeillä toisia ja välillä tuli kovia osumia päähänkin, jos ei osanut pitä miekkaa pään suojana. Laittomilla mopedeilla ajeltiin myös ympäriinsä ja niitä rakennettiin itse. Meillä pojilla oli mopoja metsissä piilossa. Niitä sai ostettua halvalla.

Meidän isät kävi tappelemassa seitkytluvulla torilla. Eräänlaisia jengitappeluita ja moposotia.

Kyllä nuorilla on ollut aina harrastuksia.

Tärkeä aihe, mutta ei se rahasta ole kiinni, jos ei anna sen olla rahasta kiinni. Valintakysymys.

Ei ollut rahaa tehdä lapsia, mutta tehtiin. Omista menoista tingittiin, että lapsille riittäisi. Oli tiukkaa, mutta pärjättiin. Ovat ok ihmisiä nyt ja ymmärtävät rahan arvon, ovat myös tehneet lapsia.

Vierailija kirjoitti:

En halua, että verorahoillani elätetään kenenkään lapsia.

Selvä. Ylipäänsä voisi ajatella, että vaikka itse ei halua lapsia, niin nuorempia sukupolvia tarvitaan. Kysymykseen tuleekin kohta se, että säästötalkoiden ja inflaation myötä kun keskituloisetkaan ei halua lapsia, niin eipä niitä kohta kukaan haluakaan. En tiedä minkä ikäinen sinä olet, mutta voisit ajatella myös niin, että kun olet iäkäs, niin todennäköisesti joku huomattavasti sinua nuorempi hoitaa sinua. Jos hoitaa. Tai lennät varmaan sitten muille maille eläkettä viettään, ehkä siellä joku hoitaa, kun hyvinvointiyhteiskunta rapautetaan.

Eli kyllä esim. lapsilisät on tärkeä kädenojennus. Ei lapset ansaitse vielä omia rahojaan. 

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

?? Se eläkeläinen on tehnyt vähintään 40v töitä, maksanut veronsa, kerännyt omaisuutta ja SILLÄ OMALLA RAHALLA ehkä hankkinut kodin etelästä (kuten minä) tai lomailee siellä.

Ei meille kukaan anna mitään ilmaiseksi kuten sossu sinulle.

Häpeä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

?? Se eläkeläinen on tehnyt vähintään 40v töitä, maksanut veronsa, kerännyt omaisuutta ja SILLÄ OMALLA RAHALLA ehkä hankkinut kodin etelästä (kuten minä) tai lomailee siellä.

Ei meille kukaan anna mitään ilmaiseksi kuten sossu sinulle.

Häpeä!

Sitten on meitä joiden vanhemmat on kuolleet juuri ennen eläkeikää ja olisivat saaneet mahtavan eläkkeen. Tai vanhempia jotka kerkesivät vain vuoden pari nauttia eläkepäivistä ja ne päivät jotka olivat ylitöissä, oli meiltä lapsilta pois. He uhrasivat työelämälle sen ajan.

Kyllä ne rahat kuuluu myös meille lapsille ja lapsenlapsille.

Silti vähiten koulutetut ja pienituloiset tekevät eniten lapsia. Miten sen selität?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

?? Se eläkeläinen on tehnyt vähintään 40v töitä, maksanut veronsa, kerännyt omaisuutta ja SILLÄ OMALLA RAHALLA ehkä hankkinut kodin etelästä (kuten minä) tai lomailee siellä.

Ei meille kukaan anna mitään ilmaiseksi kuten sossu sinulle.

Häpeä!

Ennen pääsi töihin jos vain tahtoa löytyi. Kaksi duunaria pystyi ostamaan talon ja elättämään useampaa lasta ilman yhteiskunnan tukia. Nykyään pitää lähetellä video cv ja käydä ryhmähaastatteluissa jos tahtoo päästä mäkkärin kassalle. Ja vaikka työskentelee täyttä päivää mäkkärissä niin joutuu ehkä silti turvautumaan yhteiskunnan tukiin kun palkka ei riitä ja vuokra on iso. Näin on ainakin pääkaupunkiseudulla. Nykyään palkataan yksi ihminen hoitamaan hommia joihin ennen palkattiin kolme. Työelämä on tehostunut ja muuttunut hektisemmäksi, ihmiset uupuu eikä jaksa. Nekin jotka jaksaa saa vain uneksia jostain taloista etelässä, hädin tuskin on varaa pitää vanhaa autoa.

Perin isäni eläkkeet keinolla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

?? Se eläkeläinen on tehnyt vähintään 40v töitä, maksanut veronsa, kerännyt omaisuutta ja SILLÄ OMALLA RAHALLA ehkä hankkinut kodin etelästä (kuten minä) tai lomailee siellä.

Ei meille kukaan anna mitään ilmaiseksi kuten sossu sinulle.

Häpeä!

Sitten on meitä joiden vanhemmat on kuolleet juuri ennen eläkeikää ja olisivat saaneet mahtavan eläkkeen. Tai vanhempia jotka kerkesivät vain vuoden pari nauttia eläkepäivistä ja ne päivät jotka olivat ylitöissä, oli meiltä lapsilta pois. He uhrasivat työelämälle sen ajan.

Kyllä ne rahat kuuluu myös meille lapsille ja lapsenlapsille.

Huh mitä ahneutta, eikö perintö riittänyt?

Mun äitini kuoli 2v eläkkeellepääsyn jälkeen. Eipä tullut tuollainen edes mieleen!

Tietäjäinen kirjoitti:

Silti vähiten koulutetut ja pienituloiset tekevät eniten lapsia. Miten sen selität?

Lasten tuloon liittyy säännölliset tulot.

Tuet ovat paljon säännöllisemmät kuin pätkätyöt.

Tämä ei välttämättä logiikalla mene, mutta ne jotka ovat vuosia tukien varassa tekevät todennäköisesti lapsia enemmän kuin pätkätyöläiset tekevät. Koska säännöllinen tulevaisuus.

Pätkätyöläinen kokee jatkuvasti eräänlaista psykologista stressiä, vaikka ainakin ennen tuet olivat taustalla tukena.

Ihminen joka hyppää ulos yrittämästä ja yrittää lapsia tai päästä sisälle ihmisyyteen tekee lapsia todennäköisemmin kuin sellainen joka pyrkii saamaan parempaa elintasoa nöyristelemällä vuosikymmeniä kunnes on liian myöhäistä. Pätkätyöt ei tuo turvallisuuden tunnetta, vaikka taustalla olisi ne tuet, koska ihminen on päättäväinen ja uskoo saavansa uran ja turvatyöpaikan.

Sellaista ei ole suurmmalle osalle luvassa koskaan vaikka ikä heiluisi viidenkympin tietämillä. Kyse on tuurista. Ja jos kuuluu oikeaan puolueeseen.

Vierailija kirjoitti:

Perin isäni eläkkeet keinolla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat pitää katsos antaa eläkeläisille, jotta heillä on varaa matkustaa Espanjaan talveksi.

?? Se eläkeläinen on tehnyt vähintään 40v töitä, maksanut veronsa, kerännyt omaisuutta ja SILLÄ OMALLA RAHALLA ehkä hankkinut kodin etelästä (kuten minä) tai lomailee siellä.

Ei meille kukaan anna mitään ilmaiseksi kuten sossu sinulle.

Häpeä!

Sitten on meitä joiden vanhemmat on kuolleet juuri ennen eläkeikää ja olisivat saaneet mahtavan eläkkeen. Tai vanhempia jotka kerkesivät vain vuoden pari nauttia eläkepäivistä ja ne päivät jotka olivat ylitöissä, oli meiltä lapsilta pois. He uhrasivat työelämälle sen ajan.

Kyllä ne rahat kuuluu myös meille lapsille ja lapsenlapsille.

Huh mitä ahneutta, eikö perintö riittänyt?

Mun äitini kuoli 2v eläkkeellepääsyn jälkeen. Eipä tullut tuollainen edes mieleen!

Ei ole mitenkään niin kaukaahaettu tuo idea. Onhan se epäreilua, että eläkkeen voi periä vain puoliso leskeneläkkeen muodossa. Miksei omaa eläkettään voi testamentata vaikka lapselleen tai kaverilleen? Ihmistenhän pitäisi olla lain edessä tasa-arvoisia, mutta niin vaan näyttää eläkelakikin suosivat avioliitossa eläviä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noista mikään ole ihmisoikeus.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. Myös hyvä ja riittävä ravinto sisältyy siis oikeuteen tiettyyn peruselintasoon.

https://www.minilex.fi/a/kaikilla-on-oikeus-hyv%C3%A4%C3%A4n-ja-riitt%C…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noista mikään ole ihmisoikeus.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta. Myös hyvä ja riittävä ravinto sisältyy siis oikeuteen tiettyyn peruselintasoon.

https://www.minilex.fi/a/kaikilla-on-oikeus-hyv%C3%A4%C3%A4n-ja-riitt%C…

Hyvä että jaksat valistaa näitä roistoja. Lämmin kiitos siitä sulle. Meidän kaltaisten ihmisten toimia tarvittaisi enemmän netissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin matalasti koulutetut tekee eniten lapsia Suomessa. Jokin nyt ei tässä täsmää sun juttuihisi...

Eivät tee. Tuo on merkillisen yleinen harhaluulo.

Päiväkodissa ja koulussa saa ruokaa, loput voi ostaa lapsilisällä. Alle kouluikäisille lähes kaikki hankinnat saa kirpparilta. Kaksiossakin menee kaksi lasta aika pitkälle. Harrastuksia on maksutta koulussa, vähällä rahalla esim. seurakunnan kerhot (esim. kokkikerho), partio on hyvä harrastus jne. Jos on rahan käyttö, elämänhallinta ja parisuhde kunnossa, voi Suomessa pienemmilläkin tuloilla hankkia lapsia.

Mutta silti suomi on maailman onnellisin maa! Eikö pelkkä onnellisuus riitä siihen että lapsia tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Kouluttautuuko nämä ihmiset korkeasti ja korkeapalkkaisiin ammatteihin, jotta lapsiluvun kasvatus olisi taloudellisesti mahdollista?

Jaa, että lapset ammatin mukaan? Kunnan toimistosihteereiltä lasten hankkiminen kielletty, koska hankkivat alle 3000 euroa kuussa?