Lue keskustelun säännöt.
Suomessa ei ole monella rahaa tehdä lapsia. Ei ole rahaa tarpeeksi suureen asuntoon, harrastuksiin, mahdollisiin töistä poissaoloihin, ruokakuluihin
19.09.2023 |
Monella lapsiluku jää pienemmäksi kuin toivoi tai olisi ollut mikäli rahaa olisi enemmän.
Toisen tai kolmannen lapsen saaminen on liian iso taloudellinen riski.
Kommentit (179)
Tuo nyt ei pidä paikkaansa, minullakin on 8 lasta ja oikein hyvin on toimeen tultu 1400-1500€/kk netto. Olen pystynyt ostamaan omakotitalon, lapset käyvät konservatoriossa ja lapsilisä on ainoa "tuki".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin matalasti koulutetut tekee eniten lapsia Suomessa. Jokin nyt ei tässä täsmää sun juttuihisi...
Jos olet työtön, niin voit tienata tekemällä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin matalasti koulutetut tekee eniten lapsia Suomessa. Jokin nyt ei tässä täsmää sun juttuihisi...
Jos olet työtön, niin voit tienata tekemällä lapsia.
Eipä siinä voitolle jää. Kyllä lapset kuluttavat vähintään sen mitä niitä tukia saa lisää. Ainoa josta saa hyötyä on se että asumistukea saa isompaan asuntoon mutta kyllähän ne lapset siellä asunnossa myös tilaa vievät.
Liika suojelevuus näkyy siinäkin ettei lapsia enää varoiteta karkin jakajista. Meille sanottiin heti sinä päivänä kun päästiin itekseen ulos ettei puhuta vieraille eikä lähdetä vieraan matkaan. Metsään sijoittuvissa ulkoleikeissä oli aina joku porukassa olleesta lapsista pitämässä vahtia "isojen" varalta. Koulussa kerrottiin suoraan jonkun joutuneen lähistöllä liikkuneen miesporukan uhriksi. Lapsi ei mene rikki köyhyydestä. Liiallisesta pumpuliin käärimisestä kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.
Juuri näin. Se on aitoa henkistä kasvua että lasten kanssa äkkiä ihan oikeasti haluat jättää sen oman talvitakin ostamatta ja ostat sen sijaan lapselle sen mahdollisimman lämpimän uuden haalarin. Etkä koe tehneesi minkäälaista uhrausta vaan valinta on ollut täysin luonnollinen.
Mutta kyllähän lapsiperhearki pahimmillaan on pelkkää paskaa. Eri asia niillä, joilla on vakaa työelämä, hyvä puoliso ja tukiverkosto. En ala erittelemään, mutta itsellä on tilanne, että olen kahden lapsen äiti, jolla on yhteishuoltajuus. Tekisi mieli sanoa, että olen yksinhuoltaja, koska lasten isä ei tee lasten eteen yhtään enempää kuin pakko. Aikoinaan muutimme kauas tukiverkostosta lasten isän työn perässä. Kuvittelin hankkivani uutta tukiverkostoa täältä, mutta omat voimavarat olivat todella vähissä enkä jaksanut vastavuoroisesti tarjota apua muille. Tosin huomasin nopeasti, että heillä oli sukulaisia ja lapsuudenystäviä eikä tarvetta uusille tuttavuuksille. En ole koskaan täysin kotiutunut tänne, mutta synnyinseuduille palaaminenkaan ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Lapset ovat ikänsä asuneet täällä ja heillä on kaverit täällä.
Uran suhteen en uskalla ottaa mitään riskejä, sillä lasten isä ei suostu minimiä enempää maksamaan, vaikka rahaa hänellä olisi. Häntä ei muutenkaan kiinnosta ottaa vastuuta lasten asioista ja oikeasti suututtaa, että yhteishuoltajuuden vuoksi lasten asioiden hoitaminen on todella hankalaa, kun isältä pitää saada lupa eikä hän mitään hoida ajoissa. Elämä eron jälkeen on helpompaa, mutta edelleen raskasta. Ajattelin, että kun lapsiperhearki ei rasittaisi isää niin hän saisi enemmän aikaiseksi lasten kanssa. Väärin. Laiskasta isästä et saa hyvää vaikka mitä tekisit. Lasten puolesta harmittaa, että heidän elämänsä on tällaista. Itse teen ylitöitä, jotta lapset varmasti saisivat kaikkea. Toki pelkillä kirppisvaatteilla pärjäisi, mutta tiedättekö mitä? Lama-ajan lapsena en todellakaan pihistele lasten asioista! Muistan omasta lapsuudesta sen jatkuvan häpeän, kun mitään ei saanut pyytää ja kaikesta roskastakin piti olla niin kauhean kiitollinen! Harrastuksia ei ollut, koska vanhemmat eivät niihin vieneet. Asuimme haja-asutusalueella eikä sieltä niin vain lähdetty mihinkään. Tästä syystä en suostu asumaan missään korvessa, vaan hyvien julkisten yhteyksien lähellä. Minunkin vanhemmat varmasti sanoisivat, että meillä oli hyvä lapsuus ja ettei lapsille pidä kaikkea ostaa. Muistikuvani omasta lapsuudesta ja nuoruudesta oli, että kaikki haluamani tyrmättiin sanomalla "se, että kaikilla muilla ei tarkoita, että sinullakin tarvitsisi olla". Ei tietenkään kaikkea voi saada, mutta olisin ollut ikionnellinen, jos olisin edes kerran saanut yhdet merkkihousut. Kaiken piti aina olla mahdollisimman halpaa. Lapsuudenperheessäni ei matkusteltu eikä harrastettu mitään.
Joten todellakin kannustan miettimään millaiset resurssit vanhemmilla on. Ei voi laskea sen varaan, että toinen vanhempi kantaa taloudellista tai emotionaalista vastuuta lapsista. Ei voi myöskään laskea sen varaan, että yhteiskunta huolehtii kenestäkään. Samaan aikaan kun nelikymppiset saavat pelätä oman eläkkeensä puolesta, täytyy lasten kanssa varautua siihen, että sote-palvelut ja koulutus sakkaavat entistä enemmän. Uskon, että tulevaisuudessa Suomessakin otetaan lukukausimaksut käyttöön ja sote-palveluista yhä enemmän ostetaan itse yksityiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa on kuitenkin lemmikkien pitoon. Koiria on ja paljon. Onkohan kukaan ajatellut että rodut ovat niin jalostettuja että eläinraukoilla paljon erilaisia tauteja ja eläinlääkärikäyntejä, lääkkeitä vaivoihin ja kyllä kait eläinten ruuatkin maksaa. Siitä minä säästäisin eli en ottaisi enää lemmikkiä. Kaverin koiraa silittelisin vain.
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on kuitenkin lemmikkien pitoon. Koiria on ja paljon. Onkohan kukaan ajatellut että rodut ovat niin jalostettuja että eläinraukoilla paljon erilaisia tauteja ja eläinlääkärikäyntejä, lääkkeitä vaivoihin ja kyllä kait eläinten ruuatkin maksaa. Siitä minä säästäisin eli en ottaisi enää lemmikkiä. Kaverin koiraa silittelisin vain.
No jopas oli taas vertaus! Koiran ruokaan menee koiran koosta riippuen kuukaudessa rahaa muutamasta kympistä max sataseen. Muutenkin riippuu täysin rodusta ja viime kädessä yksilöstä miten paljon koira tarvitsee eläinlääkäriä elämänsä aikana. Sitä paitsi koira elää 5-15 vuotta, joten kuluja on varsin rajoitetun ajan muutenkin. Koirasta voi muuten hankkiutua eroon, jos tajuaa, ettei ole koiraihminen. Teepä sama lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä sitten sodan jälkeen ja vaikka 1960-luvulla oli varaa? Kysymys on arvovalinnoista. Länsimaissa vallitsee kovat arvot ja mulle-kaikki-tänne-heti elämäntapa. Siinä kun omassa lapsuudessani aikaa vietettiin kavereiden kanssa ulkona, ja harrastettiin jotain postimerkkeilyä tai pipolätkää, niin nyt pikkutyttöjen kaunoluistelu maksaa tonnin kuussa. Tätäkö me olemme tilanneet, vai tämäkö meille on markkinoitu? Mikä on parantunut? Täälläkin yleinen ilmapiiri on sellainen, että "lapsiperhearki" on jotain kidutusta ja laadukkaan elämän haaskaamista. Ei pääse ziljoonatta kertaa johonkin aurinkorannalle uittamaan kärsäänsä mojitolasissa, kun täytyy pestä paskaisia pyllyjä. Entä jos omat vanhempanne olisivat tehneet saman valinnan? Sinua ei olisi. Lapset ja perhe ovat aito asia ja arvokkainta, mitä elämä tarjoaa. Se ei sovi kaikille, niin kuin mikään muukaan ei sovi kaikille. Mutta useamman kannattaisi rohkaistua valitsemaan tuollainen aito asia. Vaikkei se olisikaan muodissa.
Sodan jälkeen pitkälle 60-luvulle asti ei ollut ehkäisyvälineitä. Kondomit oli kalliita eikä pillereitä 60-luvullakaan myönnetty kuin avioliitossa oleville. Joku moderni lääkäri isossa kaupungissa saattoi olla hävelimpi, mutta he oli poikkeuksia.
Ai siksikö joka perheessä oli ne kaksi lasta, kun ei ollut ehkäisyä? Höpö höpö. Meinaatko, että kaksi kertaa harrastettiin seksiä koko reproduktiivisen iän aikana? Epäuskottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtio ei ymmärrä, että esim. omakotitalo on lasten kanssa käytännössä välttämätön.
Mitähän valtiolle kuuluu sun omakotitalo? Älä lisäänny, ei valtio voi ostaa kaikille omakotitaloa.
Olen ennenkin vastanut omakotitaloa "edellyttäville", että suuressa maailmassa miljoonakaupungissa omakotitalo on harvinaisempi juttu. Itsekin asun suurkaupungissa enkä tunne kuin yhden omakotitalossa asuvan perheen, hekin kaukana keskusta-alueilta. Lapsia täällä näkyy melko paljon, ei siihen omakotitaloja tarvita.
-ulkomailla asuva
ULKOMAILLA asuvana olet vähän jäävi puhumaan. Asiat muuttuneet Suomessa viimeisen parin vuoden aikana hurjasti.
Pointti on silti pätevä tässä. Suomi on harvaanasuttu maa, ja omakotitaloa pitää moni tärkeänä, mutta katsopa vaikkapa Euroopan suurkaupunkeja. Isoja kaupunkeja täynnä monikerroksisia taloja katujen molemmin puolin, ja siellä asuu huoneistoissa kaikenikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin, lapsiperheitä, sinkkuja, vanhuksia, jne. Ei omakotitalo ole mikään edellytys sille, että voi perustaa perheen.
Tattis johtajat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajistahan tämä lähtee. Raskaana olevat ei pääse äitiyslomalle juuri koskaan ja heidät vain potkitaan ulos töistä. Äitejä syrjäytetään työelämästä.
Työelämän pitäisi tulla tässä vastaan ensisijaisesti monessakin mielessä.
Miehille pitäisi tarjota parempia palkkoja ja pätkätyöt pitäisi saada kuriin.
Ei ihmiset lisäänny jos elämässä ei ole jatkuvuutta.
Pitkäaikaistyöttömyyskin on enemmän jatkuvaa ja tulot jatkuvia. Siksi työttömät lisääntyy enemmän.
Ei heillä ole tarjolla mitään parempaa elämässä. Moni tyytyy vähään.
Kamalaa sanoa tai ajatella tätä asiaa ääneen, mutta työnantajista lähtee ihan kaikki.
Meillä on tällä hetkellä tosi huono arvomaailma ja yhteiskunta työnantajien takia.
Sellainen työnantaja kuin työntekijä. Pakko tehdä huonolla laadulla halvasti ja halpaa.
Millanen on maanpuolustustahto kansalaisilla?
Tarvittiin mukaan Nato, koska kaikki tietää miten asiat on.
Ketään ei kiinnosta pistää tikkua ristiin ja puolustaa työnantajien omaisuuksia, kun eivät hekään olleet valmiita tarjoamaan voitoista. Tää on valitettava tosiasia. Siksi ei synny uusia kansalaisia, kun on työväenluokka näännytetty hitaasti sukupuuttoon.
Muualta haetaan uutta työväenluokkaa, mutta ei onnistu. Perinteinen vanha suomalainen työväenluokka olikin paras, mutta sitä ei enää ole. Eikä lisää synny!
t. reservistä sivariin siirryin
Yhteiskunnallista keskustelua reilun pelin säännöistä on tärkeää käydä, siitä varmaan samaa mieltä, mutta tarve Nato-jäsenyydelle ei liity maanpuolustustahdon puutteeseen, vaan Nato on vakuutus Putinin Venäjän mahdollisia aggressioita vastaan, koska vaikka maanpuolustustahtoa on, emme silti halua samaan tilanteeseen kuin Ukraina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suomalainen kirjoitti:
Mistä ihmeen Suomivihasta kumpuavat nämä tappiomielialaa huokuvat Suomi ja suomalaiset ovat huonoja ja kaikki on ihan pskaa ja menee aina vaan huonommaksi ja huonommaksi.
Ollaan alhossa ja suossa ja ja ja..,Ei hyvä ihminen sillä tavoin nousta eikä nosteta maata eikä tulevaisuuden uskoa. Suomi on hyvä maa ja täällä on hyvä kasvattaa lapsia.
Ei pidä lannistua eikä lannistaa muitakaan näillä alituisilla itkuvirsillä.
Suomi on yksi maailman parhaita yhteiskuntia elää ja kasvattaa perhettä. Moni on vain tottunut valittamaan, vaikka elämä olisi mukavaa kv. verraten. Ehkä ihmisillä on kuitenkin paineita ostaa kaikenlaista, kun tutut ja naapuritkin hankkivat kaikenlaista ja matkustelevat jne. Rima nousee koko ajan sen suhteen, mitä pitää olla? Ilmaiset harrastukset ja rento meininki ei riitä, vaan pitää olla kalliita, joihin kuskataan lapsia iltaisin, jne. jne.
No, harrastukset voi olla huomattava kulu. Jos lapsella on taitoa, tahtoa ja rakkaus lajiin, on aika karua sanoa että mene vaan tonne seurakunnan ilmaiseen sählykerhoon.
Itse köyhän lapsuuden ja nuoruuden kokeneena en toivosi sitä omille lapsille. Jäi monesta kokemuksesta ulkopuoliseksi.
Ja minusta ylipäätään fiksua pohtia asioita etukäteen.
Suuri osa maailman urheilutähdistä on kotoisin vaatimattomista oloista. Toisaalta mitä harrastuksiin tulee, itsellekin oli lapsena selvä, että ei mihinkään urheiluseuroihin liitytä, vaan harrastetaan pihapelejä tai urheillaan ilmaisilla kentillä, jne. Ei tämä ole estänyt itseäni myöhemmin opiskelemasta ja elämästä pitkään ulkomailla. Liika suunnittelu johtaa helposti siihen, ettei koskaan tee asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka lapsia haluaa, varmaan niitä myös tekee. Ei pieni lapsi oikeasti vaadi paljoa. Isompana kun kotiruoka on lopulta aika edullista isoissakin määrissä tehtynä. Minä teen 5 henkisen perheen ruuat sillä rahalla, mitä moni sanoo käyttävänsä pariskuntana tai jopa yksin ruokaan. Onko oma huone lopulta jokin normi? Meillä on lapsilla ollut yhteiset huoneet, ihan ovat tyytyväisinä kasvaneet jo teineiksi. Rahaa ei ole ylimääräistä, mutta pärjätään. Ei kaikkea tarvitse saada. Ihmiset kuluttavat muutenkin liikaa.
Talo on edullinen omakotitalo. Rahat riittää, kun ostaa harkiten. Ei miehelläni sen suurempi palkka ole, perus duunareita ollaan.
Toki jos vaatimuksena on merkkivaatteita, vuosittaiset etelänmatkat, iso, moderni asunto jne ei mikään raha riitä.
Ihan isossa kaupungissa asutaan, ei missään syrjäseudulla
Jos katson lapsetonta sinkkuasuntoani niin kyllä tänne aika paljon pitäisi hankkia kaikenlaista jos lapsen tulisin hankkimaan. Vauvansänky ja kantokoppa. Auto ja turvaistuin (=nyt ajan kaikkialle pyörällä. Miten saisin vauvan muuten neuvolaan vaakasuorassa räntäsateessa? Kissankin vien eläinlääkärille pyörän sarvissa, ihmislapsesta saisin noin lasun). Vauvanvaatteet, leluja, lastenkirjoja.
Kasvavalle lapselle vaatetta ja reppuja. Kenkiä. Kausivaatetta. Urheilukamat, luistimet ja sukset. Isompi sänky. Pyörä. Oma huone. Koulutarvikkeet ja läppäri. Vielä lisää kasvavan lapsen vaatetta. Kasvavat pyörät, luistimet, sukset ja urheilukamat. Lasten harrastukset ja synttäririennot.
En edes itse elä tuollaista elintasoa. Miten voisin yhtäkkiä pieraista toisen ihmisen kaikki tarpeet samana pysyvistä (tai laskevista) tuloistani? Nytkin päälläni on halvimmat kirpparivaatteet ja läppäri on kahdeksan vuotta sitten ostamani. Sohva jolla istun on kirpparilta, lampun sain ilmaiseksi, kirjahylly on roskalavalta. Ei harrastuksia.
Jos hankkisin lapsen, niin silläkin olisi halvimmat kirppisvaatteet, ilmaiseksi saadut tai jätteenä löydetyt pelit ja vehkeet. Ei harrastuksia ja kouluun ilmaiseksi saadulla rämäpyörällä. Tuosta on pitkä matka johonkin etelänmatka-instabeibe-elämään, jos sitä yrität maalailla lapsettomien vaatimustasoksi. Jos hankkisin lapsia, niin haluaisin heidän elävän ainakin samanlaisen elintason kun duunaritason vanhempani minulle tarjosivat silloin 90-luvulla. Ei minulla ole siihen korkeakoulutettuna vain yksinkertaisesti varaa. En ole mielestäni kohtuuton vaan realistinen lasten aiheuttaman rahanmenon mielikuvissani.
Hyvä että ihmiset alkavat heräilemään tuohon massiiviseen, uusliberalistiseen puhallukseen, mikä on köyhdyttänyt tavista Jenkeissä 70-luvulta lähtien ja meillä hiukan perästä laahaten. Ennen vanhaan tosiaan meilläkin duunari kykeni elättämään perheen taloineen, mutta nykyään akateeminen sinkkukin saattaa olla "aivan kusessa" Hesoissa. Palkat ovat suorastaan jämähtäneet vuosikymmeniksi paikoilleen kulujen moninkertaistuessa. Ja kaikki hetelmät ovat valuneet harvain taskuihin.
Velkakupla saattoi hämärtää todellisuutta, mutta tuskin enää sitä tekee?
Kyllä koska 70-luvulla se duunarin omakotitalo oli jollain pienellä tehdaspaikkakunnalla, se duunariperhe söi perunaa ja kastiketta, sen duunarin rouva parsi duunarin ja duunarin lasten sukat viidettä kertaa ja viihdettä edusti se osamaksulla ostettu Saloran 28" väritelkkari ja LP-levysoitin. Vapaa-aikana käytiin hiihtämässä murtsikkaa ja illalla saunottiin.
Nyt oletetaan että duunarin pitäisi pystyä ostamaan se omakotitalo ison kaupungin hinnoilla, syödä sushia ja filettä, ostaa koko perheelle uudet puhelimet vuosittain ja viedä Thaimaan lomalle kerran vuodessa.
Varmaan kärjistetty esimerkki, mutta hyvä pointti. Odotukset ovat sen suuntaiset, että tavalliset duunarit voisivat elää kuten entisajan kroisokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina puhutaan, mtien lapsiperheet on tiukilla, mutta kyllä myös yksinelävillä tekee tiukkaa. Okei, lapsiperheissä enemmän ruokittavaa, mutta saavat myös tuet (ja tiedän nyt alkaa valitus, miten pienet ne tuet on). Yksinelävänä työssäkäyvänä et saa sit mitään tukia, mikä on tosin ok jos palkka on tarpeeksi hyvä. Mutta mites ne pienipalkkaiset? En itse aio koskaan hankkia lapsia, mutta eipä tässä muutenkaan ole varaa juuri mihinkään ylimääräiseen. Kaikki on älyttömän kallista nykyaikana. Jos tulee jotain ylimääräisiä laskuja lainanlyhennyksen lisäksi, niin kyllä tekee tiukkaa ennen palkkapäivää. Jotain pitäisi saada säästöönkin, mutta mistä saat säästöön kun rahat ei riitä? Mulla on työkavereita, jotka ovat joutuneet ottamaan lainaa koska palkka ei enää riitä. Ei sen nyt noin pitäisi mennä. Ruoka on ihan todella kallista, eikä ole edes sitä toista ihmistä, kenen kanssa talouden menot voisi jakaa. Suomessa pitäisi puuttua etenkin tuohon ruoan hintaan - se on aina kallista, kallistuu vaan, ja sille ei tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rahaa on tehdä lapsia, maahanmuutaneet ovat kovasti synnyttäneet lapsia, joten turha väittää muuta
Se riippuu arvoista enemmän kuin rahasta. Lapsia on yleensä niillä, jotka niitä haluavat, olivatpa rikkaita tai köyhiä tai siltä väliltä. Rahanpuutetta voi toki esittää syynä sille, ettei aio hankkia lapsia, mutta ei se oikeasti siitä ole kiinni, vaan valinnoista.
Jaa, no millä ketjun aloittaja selittää sitten sen, että somaliperheissä, jotka ovat varmasti keskimääräistä köyhempiä, on paljon lapsia. Rahasta lasten tekeminen / saanti ei ole kiinni kenelläkään. Kyse on vain asenteista ja ennakkoluuloista.
Vierailija kirjoitti:
En halua tehdä lapsia. En ole koskaan halunnut enkä tule haluamaankaan oli rahaa tai ei. Mitå enemmän joku pakottaa niin sitä vähemmän haluan tehdä lapsia. Inhoan lapsia.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että inhoatko myös itseäsi, sillä olet varmaan joskus ollut lapsi.
Tätä voi pitää poliittisena päätöksenä. Päättäjät haluavat, että Suomeen ei synnykään lapsia. Niin helppo tämä syntyvyysongelma olisi ratkaista aivan samoin kuin muualla Euroopassa se on saatu käännettyä ja käytössä heillä on PERHEVEROTUS. Huvittaa nämä kommentoijat, joiden mielestä asia ei mitenkään liity rahaan. Asia ei oikeastaan juurikaan enempää voisi nimenomaan rahaan liittyä. Meidänkin perhe olisi tehnyt lapsia enemmän jos sitä rahaa olisi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En halua tehdä lapsia. En ole koskaan halunnut enkä tule haluamaankaan oli rahaa tai ei. Mitå enemmän joku pakottaa niin sitä vähemmän haluan tehdä lapsia. Inhoan lapsia.
Käsittääkseni puhe olikin siitä, että ne ketkä haluaisi tehdä lapsia, niin kaikilla heillä ei ole varaa.
Miksi jankuttaa näitä valheita kun tilastojen mukaan köyhät/ pienituloiset ei tee lapsi vaan hyvätuloiset? Jos ei tiedä mistään mitään niim voi myös olla kirjoittamatta arvelujaan totema.