Lue keskustelun säännöt.
Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön
19.09.2023 |
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a91cdabf-c375-4fc3-9dd5-66a89aa7c220
"Lapsen saamisen jälkeen töitä ei sitten löytynyt, koska minulla olisi pitänyt olla kokemusta juuri siitä, mitä yritys tekee, muttei ollut"
Eli työnantajien pitäisi vain arpoa se tekijä vailla mitään osaamista siitä mitä yritys tekee?
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä"
Eli työnantaja pitäisi palkata tekijä joka on enemmän sairauslomalla kuin töissä?
(huom, myös isä voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta)
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä."
Mikä on hakijan ala, jos hän ei ole tehtynyt käytönnössä lainkaan alansa töitä? Tai, kun siitä koulutuksesta on jo lähes 20 vuotta?
"Työttömänä ollessaan Rajala on huomannut, että suomalaiset ovat työkeskeisiä ja esittelevätkin itsensä usein kertomalla ammattinsa."
Pitäisikö meidän sitten olla enemmän ns vapaa-aika keskeisiä?
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Jos elää pitkään työmarkkinatuella, sillä ei maksella mitään puolentoista tonnin ajokorttia. Saatika autoa-minkäänhintaista.
Jos työllistyminen on perhanan ajokortista kiinni, eikö TE-toimisto voisi pilipalikurssien sijaan järjestää autokoulua työttömille?
Missä on oma vastuu? Ottaa vaikka velkaa yhden ajokortin verran, työssäollessa saa sen maksettua helposti. Mutta kun ei itse halua olla vastuussa mistään, kaikki pitäisi muiden maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kyllä henkilöltä loistava suunnitelma loppuelämän kestävään vapaamatkustajan asemaan. Ensin opiskelee aivan marginaalisesti työllistävän ammatin ja sitten hankkiutuu paksuksi ennen kuin on kerryttänyt kestävän asiantuntijuuden. Sitten äitiysvapaille vuosiksi, jotta se vähäinenkin ammattitaito ruostuu sillä välin.
En tiedä, oliko lapsilla isää, mutta todella pitkään on ollut lapsia kotona hoitamassa. Lapset myös tulleet harvaan. Mutta on siellä väleissä parin vuoden aukkoja, jolloin olisi voinut panostaa uraan, varsinkin, jos lapsilla oli isäkin.
Ohjelmistoalalle palkataan myös junioreja. Osaamista ei tarvitse olla. Lisäksi on muuntokoulutuksia, joihin tämä Eeva olisi voinut hyvin päästä. Ohjelmoinnin lisäksi voi tehdä testausta, määrittelyä, ux-suunnittelua, palvelumuotoilua, konseptointia, joihin kaikkiin voi hakea lisäkoulutusta. Maisterin tutkinto fysiikasta antaa tähän todella hyvän pohjan ja riittää myös muodolliseksi pätevyydeksi julkiselle puolelle. Osaaminen karttuu nimen omaan töissä, jos ei nyt ihan pro-ohjelmoija-harrastaja ole ja sitä kuvaa tuosta ei välity.
Eeva olisi myös voinut harkita opettajan opintoja, joillon fysiikka voisi olla yksi opetettava aine. Kasvatustieteen perusopinnoista on hyötyä muutenkin, ja ne voi suorittaa avoimessa yliopistossa. Kun on kotona lasten kanssa, jää aikaa monesti opiskeluunkin.
Vähän tuntuu, että tässä on takana jotain muutakin. Eikö ole saanut yhtään kutsua minnekään haastatteluun? Vai eikö ole halunnut aloittaa uraa juniori/analyst-palkalla, joka ei välttämättä vastaa maisterin palkkaa. Mutta osaamisen kartuttua palkkakin nousee.
Eevahan on opiskellutkin ohjelmointia, mutta sen perusteella hänestä ei enää edes ole mihinkään tutkintoa vaativaan työhön, kun ne aiemmatkin opinnot on jo kahdenkymmenen vuoden takaa.
Näin Eeva kertoo ohjelmoinnin opinnoistaan:
se oli uuvuttavaa ja tuntui, että olisi pitänyt olla superhyperosaaja päästäkseen ohjelmoijaksi johonkin yritykseen ja vapaa-ajallakin kehittää omaa osaamista, sillä ala menee niin nopeasti eteenpäin.
Ei pidä paikkaansa, että pitäisi olla superhyperosaaja, jotta voi työllistyä ohjelmoijaksi.
Alalla on muunto- ja työvoimakoulutuksiakin, ja kaikki firmat palkka juniorejakin. Toki se vaatii omistautumista, työelämätaitoja, tietämystä ohjelmistokehityksestä jne. Mutta jostain pitää aloittaa jokaisen!
Lähes kaikilla aloilla omaa ammattitaitoa tulee kehittää, ja kyllä, vapaa-ajalla, jos haluaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Jos ei ole rahaa eikä saa lainaa. Miten silloin maksaa ajokortin hankinta?
Säästää, ja lainaa saa kyllä, ellei ole luottotietoja tuhrinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Luepa kunnolla, sanoin ajokortti JA auto. Oma auto on ollut AINA vaatimuksena myös niissä töissä, mistä puhuin, pelkällä kortilla en olisi töihin päässyt koskaan, jos ollenkaan muutenkaan. Ja kyllä minulle myös se parin tonnin kortti olisi ollut iso raha heittää hukkaan, kun ei se pelkästään olisi mitenkään työllistänyt. Auton ostoon ja pitoon ei ole todellakaan ollut rahaa. Ja nyt en enää voi koko sitä alaa edes tehdä rutiinitoimenpiteessä tehdyn hoitovirheen vuoksi.
Auton saa tonnilla, ihan toimivan. Sinua ei asenteesi takia kukaan tosin palkkaisi, vaikka autoja olisi kymmenen. Just sun kaltaisten takia niitä tukia pitää leikata ja reippaasti.
Elä viiti .Tonnilla saat 300 000 km ajettuja romuja joissa on jakohihna uusittava tai moottoriremontti edessä, plus joka osa uusittava, niin loppuun ajaettuja on. Kolinaa kuuluu, valoja vilkkuu, Siinähn makselet osissa monikertaisesti, uudet renkaat, tuulilasinpyyhkijät, bensaa, parkkipaikat, sähkölämmitykset, vakuutuksetm autoverot, katsastusmaksut, mitä kaikkee. Nää on huijareiden myyntiin panemia , eivät kauaa kulje, eivät läpäise katsastuksia, ruostevaurioineen.
On taas isän pikku lellivauva antamassa elämänohjeita muille!
Nykyään koulutuksen taso on tippunut roimasti takavuosiin verrattuna. Nykyään AMK insinöörin paperit saa kuka tahansa, joka on valmis edes pikkasen tekemään töitä. Sama tilanne on yliopistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Jos ei ole rahaa eikä saa lainaa. Miten silloin maksaa ajokortin hankinta?
Säästää, ja lainaa saa kyllä, ellei ole luottotietoja tuhrinut.
Oisinko minäkin säästänyt 80 euron opintotuesta? Nekin piti palauttaa takas Kelalle.
Joku joka valmistui hyvinä vuosina ei ymmärrä mitä tarkoittaa elinkustannusindeksiin sidottu /tai jäädytetty opintotuki. Toisessa se nousee elinkustannusten nousun myötä, toisessa ei. Nykyinen o jämähtänyt jonnekkin 90-luvulle. Oisko amiksen jotain 250 euroo eikä penniäkään eli. Kasvata siinä 3 lasta samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Jos ei ole rahaa eikä saa lainaa. Miten silloin maksaa ajokortin hankinta?
Säästää, ja lainaa saa kyllä, ellei ole luottotietoja tuhrinut.
Autolla ajaminen ei ole turvallista. Voi vaikka joutua kolariin tai joku asentaa autoon p-min tai vähintään seurantalaitteen.
Lisäksi autokoulu voi ksettaa ostamaan hirvittävän määrän ajotunteja. Autokauppa voi ksettaa. Autoa voidaan käydä raapimassa tai tuhrimassa. Auto voidaan varastaa.
Lisäksi ajokortillisille nakitetaan aina ne kaikkein pskkmmat työt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
No mikset siten tehny tuota samaa jo sillon kun olit sen 2 kk työttömänä? Et ole sama jolle vastasin.
Nauti vaan homeläävästäsi, jota ei kukaan osta. Täällä on läääkärit ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
No mikset siten tehny tuota samaa jo sillon kun olit sen 2 kk työttömänä? Et ole sama jolle vastasin.
Nauti vaan homeläävästäsi, jota ei kukaan osta. Täällä on läääkärit ilmaisia.
Älä sekoile, ja nauti itse läävästäsi. Missä on lääkärit ilmaisia, Pietarissako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Mut kato kulta kun niitä eläkevuosia ei tuolla menolla tule. Joku osa prakaa ennen sitä, jos ei osaa elää.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
No mikset siten tehny tuota samaa jo sillon kun olit sen 2 kk työttömänä? Et ole sama jolle vastasin.
Nauti vaan homeläävästäsi, jota ei kukaan osta. Täällä on läääkärit ilmaisia.
Älä sekoile, ja nauti itse läävästäsi. Missä on lääkärit ilmaisia, Pietarissako?
Suomen joka kunnassa. Mites siellä amerikan kokkarin haave-ihmemaassa? Aivokasvaimen hinta 2 MIL dollaria. No ei ihme että pitää juosta rahan perässä pää kolmantena jalkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan henkilöllä mielenterveysongelmia, joita hän itse ei tiedosta eikä osaa hakea niihin apua? Jokin haiskahtaa tarinassa. Koti on ehkä hänelle jonkinlainen turvapaikka, jonka mies mahdollistaa.
Ajatelkaa, miten hassuksi maailma on mennyt: jos koti on ihmisen turvapaikka, sillä TÄYTYY olla mt-ongelmia.
Menneet sukupolvet olisivat ihmeissään tuosta lainaamastani älynväläyksestä. Kun mies on ollut se "mahdollistaja" maailman sivu, ja kodin ulkopuolella kovasti liehuvaa naista on katsottu kieroon.
Kyllä, myös Suomessa. Suomihan oli agraariyhteiskunta pitkälle 60-luvulle, ja kodin ulkopuolelle töihin lähtivät vain ne naiset, joiden oli pakko. Piikomaan. Toki tosi monien OLI pakko, köyhä maa kun oltiin.
Samoin kaupungeissa ei kodin ulkopuolella käynyt yksikään nainen, jolla ei siihen ollut taloudellista pakkoa. Tekivät työtä kotona, kyllä, ja jos mies oli porvari, auttoivat sitä ja miehen kuoltua saattoivat jopa ottaa koko liiketoiminnan hoitoonsa, kuten Minna Canth. Mutta 90 % naisista pysyi visusti kotona jos mies vaan tienasi tarpeeksi.
Varhaiset naisasianaiset ympäri Eurooppaa itse asiassa ajoivat sitä, että miehillä pitäisi olla niin hyvät palkat, ettei yksikään nainen olisi joutunut palkkatöihin.
Nämä vaan pääsevät kätevästi unohtumaan nykyfeministeiltä, noilta kommunismin perillisiltä, jotka haluavat lapset laitoksiin missä niistä kasvatetaan kuuliaisia homo sovieticuksia. Siitä tässä naiset työelämään -jutussa on viime kädessä kyse: kaapataan lapset nuorena ja rikotaan perheet, ja meillä on yksinäisiä nuoresta saakka aivopestyjä ihmisiä, joita on helppo hallita.
Ja olen muuten itse vela.
Ihmeen kielteistä settiä täällä. Ikään kuin 41 v olisi liian vanha.
Mielikki Ivalo alkoi harrastaa joogaa noin 57-vuotiaana, ja olikin sitten yksi Suomen ensimmäisiä joogaopettajia, mitä työtä jatkoi about kuolemaansa saakka. Puolisonsa kuoleman jälkeen alkoi myös kirjailijaksi, ollen silloin yli 60 v.
Ikävuodet 20-60 hän oli ihan vaan Rouva Asko Ivalo, suurlähettilään edustusvaimo. Ei ollut koulutusta, kun meni 20-vuotiaana naimisiin, eikä mitään.
Mielikki Ivalo muuten syntyi 1907. Jos kaikki tuo oli mahdollista hänen aikoinaan, joilloin 57-v oli vanhus, mitä kaikkea me voisimmekaan saada aikaan?
Ihminen ei ole koskaan väärän ikäinen kääntääkseen elämänsä suuntaa. Tarvitaan vain kykyä ajatella laatikon ulkopuolelta ja uskallusta tarttua tilaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän työtä Eeva on sitten tehnyt opiskeluaikana? Jos hän ollut vaikka tarjoilijana kesätöissä, niin eikö hän voisi tehdä niitä hommia nyt kun ei saa oman alan töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
No mikset siten tehny tuota samaa jo sillon kun olit sen 2 kk työttömänä? Et ole sama jolle vastasin.
Nauti vaan homeläävästäsi, jota ei kukaan osta. Täällä on läääkärit ilmaisia.
Älä sekoile, ja nauti itse läävästäsi. Missä on lääkärit ilmaisia, Pietarissako?
Suomen joka kunnassa. Mites siellä amerikan kokkarin haave-ihmemaassa? Aivokasvaimen hinta 2 MIL dollaria. No ei ihme että pitää juosta rahan perässä pää kolmantena jalkana.
Ei Suomessa lääkärit ole ilmaisia, kuin alle 18 vuotiaille.
Muuten maksat kyllä TK:ssakin joka lääkärikäynnin tai vuosimaksun.
Sairaalassa makoilukaan ei ole ilmaista, maksat vuorokausimaksun joka on vajaa 50e/vuorokausi ja monesti myös polimaksun. Ei sairastaminen ja lääkärit Suomessa ilmaisia ole.
Christiiina kirjoitti:
Mitäköhän työtä Eeva on sitten tehnyt opiskeluaikana? Jos hän ollut vaikka tarjoilijana kesätöissä, niin eikö hän voisi tehdä niitä hommia nyt kun ei saa oman alan töitä?
Ei tarjoilijaksi palkata tuon ikäisiä.
Se työvoimapula on vain niistä nuorista, jotka ei tiedä oikeuksiaan, ettei edes vessaan mene jottei setä pomo suutu.
Nimim. 46 v tarjoilijaksi hakenut tai jopa plokkariksi, ja kysyttiin, että jaksanko olla jaloillani koko työajan
Liian nuoret pomot pitäisi laissa kieltää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Luepa kunnolla, sanoin ajokortti JA auto. Oma auto on ollut AINA vaatimuksena myös niissä töissä, mistä puhuin, pelkällä kortilla en olisi töihin päässyt koskaan, jos ollenkaan muutenkaan. Ja kyllä minulle myös se parin tonnin kortti olisi ollut iso raha heittää hukkaan, kun ei se pelkästään olisi mitenkään työllistänyt. Auton ostoon ja pitoon ei ole todellakaan ollut rahaa. Ja nyt en enää voi koko sitä alaa edes tehdä rutiinitoimenpiteessä tehdyn hoitovirheen vuoksi.
Auton saa tonnilla, ihan toimivan. Sinua ei asenteesi takia kukaan tosin palkkaisi, vaikka autoja olisi kymmenen. Just sun kaltaisten takia niitä tukia pitää leikata ja reippaasti.
Työttömyyskorvauksella ei ostella mitään ajokortteja ja autoja. Toimeentulotuella ollessa tuskin edes saa säästää tuollaista summaa, vaan säästöt voidaan vähentää seuraavan kuun tuista. Myös auton ylläpito, autopaikka jne. maksaa. Jos työllistyminen hyväpalkkaiseen työhön olisi satavarmaa ja olisi joku, joka lainaisi kortti- ja autorahat, niin voisi onnistua, mutta kun ei kukaan ole luvannut mitään varmaa työtä, vaikka kortin ja auton velaksi hommaisikin, niin huono diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Höpö ja höpö. Eläkkeellä me matkustelemme ja asumme kauniissa velattomassa talossamme hoitaen puutarhaa. Elämäntapatyötön asuu siinä neukkukuutiossa katsomassa telkkaria tupakka kädessä, vailla pääsyä edes kunnolla lääkäriin.
No mikset siten tehny tuota samaa jo sillon kun olit sen 2 kk työttömänä? Et ole sama jolle vastasin.
Nauti vaan homeläävästäsi, jota ei kukaan osta. Täällä on läääkärit ilmaisia.
Älä sekoile, ja nauti itse läävästäsi. Missä on lääkärit ilmaisia, Pietarissako?
Suomen joka kunnassa. Mites siellä amerikan kokkarin haave-ihmemaassa? Aivokasvaimen hinta 2 MIL dollaria. No ei ihme että pitää juosta rahan perässä pää kolmantena jalkana.
Ei Suomessa lääkärit ole ilmaisia, kuin alle 18 vuotiaille.
Muuten maksat kyllä TK:ssakin joka lääkärikäynnin tai vuosimaksun.
Sairaalassa makoilukaan ei ole ilmaista, maksat vuorokausimaksun joka on vajaa 50e/vuorokausi ja monesti myös polimaksun. Ei sairastaminen ja lääkärit Suomessa ilmaisia ole.
On totu-asiakkaille. Eu laki kato. Ja samoin on kuntia joissa ne on kaikille ilmasia. Kunta saa päättää vapaasti maksut. Mut maksele sinä vaan vakuutuyhtiöille niitä vakuutuksias, ja päälle omavastuu lääkärimaksut tutkimuksineen. Ja lopuksi lähetteen takas ilmaseen kunnan hoitoon. LOL.
Helpommalla olisit päässy jos olisi vaan odottanut vähän.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään koulutuksen taso on tippunut roimasti takavuosiin verrattuna. Nykyään AMK insinöörin paperit saa kuka tahansa, joka on valmis edes pikkasen tekemään töitä. Sama tilanne on yliopistoissa.
Tässä juuri silmäilin erästä amk-lopputyötä (ei tosin inssin): sivuja oli kokonaista 27. Ja mukamas korkeakoulututkinto.
Oppilaitokset voisivat aukaista vaikka mol-sivut, katsoa vuosittain avoimien fyysikon työpaikkojen määrän ja laskea siitä sisäänottomäärän. Rahaa opiskelijoita kohtaan myönnettäisiin jokaisesta fyysikoksi työllistyneestä. Ei jokaisesta maisteripaperista. Onko tämä todella niin vaikeaa?