Lue keskustelun säännöt.
Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön
19.09.2023 |
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a91cdabf-c375-4fc3-9dd5-66a89aa7c220
"Lapsen saamisen jälkeen töitä ei sitten löytynyt, koska minulla olisi pitänyt olla kokemusta juuri siitä, mitä yritys tekee, muttei ollut"
Eli työnantajien pitäisi vain arpoa se tekijä vailla mitään osaamista siitä mitä yritys tekee?
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä"
Eli työnantaja pitäisi palkata tekijä joka on enemmän sairauslomalla kuin töissä?
(huom, myös isä voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta)
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä."
Mikä on hakijan ala, jos hän ei ole tehtynyt käytönnössä lainkaan alansa töitä? Tai, kun siitä koulutuksesta on jo lähes 20 vuotta?
"Työttömänä ollessaan Rajala on huomannut, että suomalaiset ovat työkeskeisiä ja esittelevätkin itsensä usein kertomalla ammattinsa."
Pitäisikö meidän sitten olla enemmän ns vapaa-aika keskeisiä?
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Jäin työttömäksi vuoden mittaisen työsuhteen jälkeen 26-vuotiaana vuonna 2009?! Ei esim jouduin työttömäksi, sanottiin irti vuoden jälkeen, jne?
Pätkätyön päättyessä jää työttömäksi, ellei uutta työtä löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuossa itsessäkin vikaa, ei voi olla noin kauaa lasten kanssa yhtä jaksoisesti pois ellei kehitä siitä esim perhepäivähoitajan ammattia jolla voi osittaa että on töitäkin siinä samalla tehty.
ainoot paikat mihin vois tuo päästä on henkilökohtainen avustaja tai ehkä puhelinmyyjä riistofirmassa.
Tai kertakaikkiaan ei näytä CV;tä, ei vaikka pyydettäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
No ei millään pahalla, mutta vähän voi katsoa peiliin. Fysiikan maisterin tutkinto on vähän kuin opettelisi opettamista ilman että oppii opettamista eikä näin ollen voi toimia edes opettajana. Fysiikan maisterin tutkinnon lisäksi sitten jotain muita opintoja niin voi jo toimia opettajana, mutta ei niitäkään virkoja varmaan ihan loputtomiin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin, että varsinkin viimeisen kymmenen vuotta on korostettu liikaa koulutusta, ja senkin takia tämä maa on menossa konkurssiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoissa pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja. Siellä on oppituoleja, joista valmistuvia ihmisiä ei kukaan ole työllistänyt enää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Koulutus kuitenkin jatkuu, sekä "tieteen vapauden" nimissä, mutta varsinkin sen takia, että aineen proffalle pitää edelleenkin maksaa palkkaa. Ja kun se eläköityy, niin käydään verinen ja härski kisa seuraajan valinnasta.
Opiskelijalle jää kaksi vaihtoehtoa: Kysyä Hesburgerista töitä, eikä kertoa maisterintutkinnostaan. Tai roikkua siellä laitoksella, ja tehdä ensin lisensiaatti- ja sitten väitöskirja. Sen jälkeen voi alkaa marista siitä, kun elinkeinoelämä ei palkkaa tohtoreita?
Oppilaitokset saavat rahaa valmistuneista opiskelijoista. Niissä oppilaitoksissa ei välitetä työllistyykö opiskelija vai ei. Oppilaitokselle saatu raha on tärkeintä.
Jos oppilaitoksien saama rahoitus sidottaisiin opiskelijan työllistymiseen koulutusta vastaavaan työhön, alkaisi työllistyminenkin kiinnostamaan. Näin saataisiin kuriin liikakoulutus, jota valitettavasti esiintyy. Tämä myös kannustaisi yliopistoja järjestämään vakituisia työsuhteita itse laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Jos elää pitkään työmarkkinatuella, sillä ei maksella mitään puolentoista tonnin ajokorttia. Saatika autoa-minkäänhintaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Täällä ei kannusteta lastenhankintaan. Sitten ihmetellään, että niitä ei tule. Työelämän pitäisi joustaa, ei antaa potkuja. Osa-aikatyöhön kannustetaan Tanskassakin ja sitä tuetaan.
Ja työntekoon pitäisi kannustaa karenssittomalla työttömyysturvalla. Turvaa saa kun tarvitsee, mutta töitä kannattaa tehdä. Ja säätämällä minimipalkka, että työllä elää. Ja tarjota edullista asumista, ettei tarvitse maksaa asumistukia.
Näin käy, kun ei kannata mennä töihin lasten välissä eikä osa-aikatyötä tueta.
Kuka ihmettelee? Alhainen syntyvyys on mahdollisuus, ei uhka.
Työelämän tulisi joustaa, että olisi koko ajan kivaa ja voisi keskittyä niihin omiin narsistisiin tarpeisiin?
Poliitikot ihmettelee, tutkijat ihmettelee. Ikärakenne kärsii. Narsisteja lienee boomerit, jotka kerää kaikki kermat ja jää hyville eläkkeille. Meille muille ei tulla mitään eläkettä maksamaan, kun ei ole maksajia.
Kuka tuo boomerihullu on, kun moneen ketjuun vetää aina ikäpolvien välistä kiistaa.
Tuskin enää kukaan boomeri on kenenkään työllistymistä estämässä😈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Varaudu romahdukseen eläkkeelle jäätyäsi. Siitä sun elämä vasta sitten alkaa. Muista sanani sitten.
Jos omanarvon tunne ja minäkäsitys on sidottu täysin työn suorittamiseen, teko kiireeseen, rahan tuottamiseen tai pakonomaiseen tekemiseen, tulee iso ongelma, joko uuvut työnarkomanian alle, saat työuupumisen tai sairastut. Josain vaiheessa on pakko hypätä pois oravanpyörästä, muuten pää ei kestä. Näit äon makaamassa suljetulla, opettelemassa uudestaan elämän arvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Jos elää pitkään työmarkkinatuella, sillä ei maksella mitään puolentoista tonnin ajokorttia. Saatika autoa-minkäänhintaista.
Siksi pitäisi olla järkeä mennä ns paskaduuniin edes väliaikaisesti. Kumma kun muut saa sen kortin maksettua opiskelijan tuloilla (niin minäkin), mutta paljon isommalla työttömyystuella ei.
Mutta kun näiden pitää päästä suoraan johonkin hyvin palkattuun kokoaikatyöhön, vailla mitään työkokemusta tai edes ajokorttia. Siksi ne on koko ikänsä työttömiä, ei kukaan tuollaista palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Se on helppo huudella kun tilillä on isäs sinne tallettamat 30 000, niille joilla ei ole penniäkään esim. ylimääräiseen sukkaan. Ei siitä suosta osteta yhtään mitään. On vaan ulosotot, maksuhäiriömerkinnät, asunnottomuus, ja loputtomat pikavippi velat. Näin jo ennen aikuisuutta joillan (lähipiiristä nähny)
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Luepa kunnolla, sanoin ajokortti JA auto. Oma auto on ollut AINA vaatimuksena myös niissä töissä, mistä puhuin, pelkällä kortilla en olisi töihin päässyt koskaan, jos ollenkaan muutenkaan. Ja kyllä minulle myös se parin tonnin kortti olisi ollut iso raha heittää hukkaan, kun ei se pelkästään olisi mitenkään työllistänyt. Auton ostoon ja pitoon ei ole todellakaan ollut rahaa. Ja nyt en enää voi koko sitä alaa edes tehdä rutiinitoimenpiteessä tehdyn hoitovirheen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Jos elää pitkään työmarkkinatuella, sillä ei maksella mitään puolentoista tonnin ajokorttia. Saatika autoa-minkäänhintaista.
Jos työllistyminen on perhanan ajokortista kiinni, eikö TE-toimisto voisi pilipalikurssien sijaan järjestää autokoulua työttömille?
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Asuuko hän jossain tuppukylässä?
Ei asu vaan Jyväskylässä, sehän käy ilmi jutusta. Täällä on tunnetusti hankalaa työllistyä maisterina, kun opiskelijoita ja valmistuvia on niin paljon ja paikkoja niukanlaisesti.
Outoa, luulin että tämä koskee vain PK-seutua? eikö siellä landella pääse heti maisterina asiantuntijatehtäviin kunnalle? luulis että Jyväskylässä / Forssassa / Kouvolassa / Nokialla yms. olisi huutava pula akateemikoista.
Taas yksi pelle, joka kuvittelee, että kaikki akateemiset tekevät samaa duunia. Eikä pysty myöskään ymmärtämään, että juuri Jyväksylän kaltaisissa paikoissa valmistuneita on paljon suhteessa työmarkkinoiden kokoon. Ja av;n perineinen eli sotketaan akateemikko ja akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Luepa kunnolla, sanoin ajokortti JA auto. Oma auto on ollut AINA vaatimuksena myös niissä töissä, mistä puhuin, pelkällä kortilla en olisi töihin päässyt koskaan, jos ollenkaan muutenkaan. Ja kyllä minulle myös se parin tonnin kortti olisi ollut iso raha heittää hukkaan, kun ei se pelkästään olisi mitenkään työllistänyt. Auton ostoon ja pitoon ei ole todellakaan ollut rahaa. Ja nyt en enää voi koko sitä alaa edes tehdä rutiinitoimenpiteessä tehdyn hoitovirheen vuoksi.
Auton saa tonnilla, ihan toimivan. Sinua ei asenteesi takia kukaan tosin palkkaisi, vaikka autoja olisi kymmenen. Just sun kaltaisten takia niitä tukia pitää leikata ja reippaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
Jos elää pitkään työmarkkinatuella, sillä ei maksella mitään puolentoista tonnin ajokorttia. Saatika autoa-minkäänhintaista.
Siksi pitäisi olla järkeä mennä ns paskaduuniin edes väliaikaisesti. Kumma kun muut saa sen kortin maksettua opiskelijan tuloilla (niin minäkin), mutta paljon isommalla työttömyystuella ei.
Mutta kun näiden pitää päästä suoraan johonkin hyvin palkattuun kokoaikatyöhön, vailla mitään työkokemusta tai edes ajokorttia. Siksi ne on koko ikänsä työttömiä, ei kukaan tuollaista palkkaa.
No kuule kun opiskelija saa asua halvassa (tuetuissa) opiskelija-asunooissa, säätiössä. Muuto on edessä heti, 1500 vuokrat maksat sitten 500 työmarkkinatuestas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Tämä. Itsellä sama tilanne. Samaa mieltä, että Suomessa liian pitkät ja laajat maisterintutkinnot. Monet valmistuvat vasta kolmekymppisenä, koska tutkinnot monella alalla niin laajat ja vaativat, ja koska opintotuki on vain pari naurettavaa satasta, on pakko käydä hanttihommissa opiskelun ohella, jos nyt niitäkään saa. Milloinkas ne lapset on sitten tarkoitus tehdä, jos ei sitten vihdoin päälle kolmekymppisenä?
Ei ilmeisesti saisi tehdä, ja sitten ihmetellään, kun ei lapsia synny. Oikeasti vituttaa kaikki vaativiin tentteihin ja tehtäviin valvotut yöt, jotka eivät sitten palkinneetkaan ja vuosien köyhyys ja kitkutus, jopa nälkää nähden. No muutaman vuoden sain tehdä töitä ja olen tehnyt kolme muutakin tutkintoa, mutten enää näköjään työllisty millään ilveellä, ikää kun jo on. Siinä minun työurani.
Siis ymmärsinkö oikein, että sinulla on neljä tutkintoa, etkä siltikään ole työllistynyt? Kiinnostaisi tietää, mitä nämä tutkinnot ovat, ja millaisiin paikkoihin olet hakenut? Vai asutko jollain pienellä paikkakunnalla, jossa työllistymisvaihtoehdot ovat hyvin vähäiset?
Kyselen siis ihan vilpittömästi, sillä itsekin mietin alan vaihtoa epävarman työllisyystilanteen vuoksi ja mietin, mihin ei ainakaan kannata kouluttautua.
No eivät ole kovin työllistäviä aloja tai tutkintoja, se on tullut tässä ajan myötä selväksi, en nyt kuitenkaan viitsi paljastaa itsestäni täällä liikaa, ja melko lyhyitäkin tutkintoja ovat sen mukaan, mikä on jotenkin kiinnostanut ja mihin nyt on rahoitus jollain tavoin järjestynyt. Tai sitten noista aloista pitäisi olla pidemmät tutkinnot, ja pitkä työkokemus, että kelpaisi työnantajalle tässä iässä. Eivät siis ole mitään hoitoalaa tms. varmaa työllistäjää. Ajokortti ja oma auto olisivat minut luultavasti työllistäneet yhteen alaan, mutta kun ei minulla ole koskaan ollut varaa sellaisiin.
Just. Ajokortin saa puolellatoista tonnilla, mutta mieluummin on koko elämän työtön, kun hankkii sen kortin. Tämmöiset tyypit ei koskaan työllisty, he eivät itse satsaa omaan elämäänsä mitään. Tukileikkauksia tarvitaan, että tätä opittua avuttomuutta ei tule lisää.
ei saa noin halvalla. Aiempina vuosina oli kalliimpaa.
Ihan sama maksaako tonnin vai kaksi, kun ihminen ei halua ottaa yhtään vastuuta työllistymisestään.
Jos ei ole rahaa eikä saa lainaa. Miten silloin maksaa ajokortin hankinta?
Olen opiskellut fysiikkaa JY:n yliopistossa (varmaankin Eevan kanssa samaan aikaan) sekä teknillisiä tieteitä sen jälkeen. Asenne työelämään ja yleensäkin harjoitteluun on aivan erilaista! Teknillisellä puolella harjoitteluun, uraan ja työelämäyhteistyöhön panostetaan ihan eri tavalla. On ekskursioita, vierailija, rekrytapahtumia pienistä tapahtumista isoihin messuihin.
Toki nykyään tilanne voi olla erilainen, mutta jossain fysiikan laitoksella harva opettaja on ollut yritysmaailmassa edes töissä, joten heillä ei ole siitä kokemusta, näkemystä ja oikeaksi uraksi voidaan usein kokea se tutkijan ura, vaikka vuosikursilta ihan muutama päätyy yliopistolle töihin tai tutkijaksi.
Totta on myös se, että fysiikkaa yms. on helppo päästä lukemaan yliopistoihin, kaikki ei valmistu, mutta mukana on myös siis niitä, jotka eivät ole niin osaaviakaan, vaan voivat valmistua rimaa hipoen.