Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodista tulee vain negatiivista palautetta lapsesta - miten tätä jaksaa?
17.09.2023 |
Pitkä viesti, eli jos et jaksa lukea, niin jätä vain väliin.
2 v lapsemme aloitti päiväkodissa reilu kuukausi sitten, kun palasin töihin. Ryhmä on keskiverto päiväkotiryhmää hieman pienempi, aikuiset ovat pääasiassa samoja (joskus toisesta ryhmästä joku tuuraa) ja ryhmän lapset ovat 2-3 v. Lapsemme viettää päiväkodissa n. 7-8 tuntia päivässä, kun vuorottelemme miehen kanssa lapsen viennin/hakemisen suhteen. Aina lasta hakiessani saan kuulla lapsesta negatiivista palautetta, joka annetaan lapsen kuullen. Lapsi ei suostu syömään päiväkodissa (joskus syö palan leipää ja juo lasillisen maitoa, siinä se), eikä aina suostu nukkumaan päiväunia. Lapsi on päiväkodin aikuisten mukaan jouduttu useita kertoja siirtämään ruokailussa yksin istumaan toiseen pöytään, kun lapsi ei osaa rauhoittua syömään muiden kanssa. Nukkarissa lapsi on paukuttanut seinää ja muutenkin häirinnyt muita lapsia niin, että hänet on jouduttu poistamaan nukkaristakin. Toisinaan ongelma on, ettei lapsi jaksa pitkään keskittyä johonkin asiaan.
Jos mies hakee lapsen päiväkodista, hänelle ei samalla tavalla avauduta lapsemme tilanteesta. Todetaan vain lyhyesti, ettei lapsi syönyt/nukkunut, mutta ei avata asiaa sen enempää. Aina ei sanota edes tuota. Jos minä haen lapsen, joku päiväkodin aikuisista huokailee ja avautuu minulle pitkästi siitä, mikä kaikki ei tänään ole lapsen kanssa mennyt putkeen. Mitään positiivista lapsesta ei sanota, tyyliin Isla leikki tänään hienosti muiden kanssa/jaksoi keskittyä hyvin laululeikkiin. Ylipäätään emme saa tietoa ryhmän tekemistä asioista, eikä niistä kerrota myöskään Wilmassa eikä päiväkodin sivuillakaan. Ainoa tieto, mitä päiväkodista saamme on se, että lapsemme ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan. Lapsi itse ei muista kertoa kaikkea, mitä päiväkodissa on tehty eli lapsenkaan kautta en tätä tietoa saa.
Lapsemme on kotioloissa melko rauhallinen, puuhakas ja leikkii mielellään itsekseenkin. Lapsi rauhoittuu kotona päiväunille melko nopeasti ja syö hyvin. Selvästi kompensoi päiväkodin syömättömyyttä syömällä kotona enemmän ja tämä toki huomioidaan ruokailuhetkissä. Lapsen kanssa ollaan paljon vuorovaikutuksessa kotona, juttelemme, käymme leikkipuistoissa, luemme kirjoja jne. Lapsi osaa kotona siivota lelunsa ja auttaa ikätasoisesti kotitöissä. Lapselle on opetettu kotona käytöstapoja, pidämme rajoista kiinni ja huolehdimme kasvatuksesta muutenkin. Lapsi on varmasti levottomampi päiväkodissa kuin kotona, mutta kukapa ei päiväkotiympäristössä kuormittuisi. Neuvolan mukaan lapsi on terve, eikä meillä vanhemmillakaan ole olo, että lapsellamme olisi jotakin sairautta, ylivilkkautta tms. Terve touhukas 2-vuotias.
Onko tämä käytäntö ihan normaali, että lapsesta ei sanota päiväkodissa mitään positiivista? Miten tätä jaksaa ja voiko tälle asialle tehdä jotain? Väsyttää työpäivän jälkeen mennä päiväkotiin kuuntelemaan sitä, mikä kaikki on taas lapsessamme ollut haastavaa. Yritämme vanhempina parhaamme, mutta emme töistä käsin pysty vaikuttamaan siihen, jos lapsi ei päiväkodissa suostu syömään tai nukkumaan. Lapsi on kotona kovin erilainen kuin päiväkodissa, ainakin saamamme palautteen perusteella.
Kommentit (142)
Yleensäkin kuntapuolella pitäisi kehittää asiakaspalvelua.
Päiväkodissa ei suoriteta varhaiskasvatusta, vaan annetaan lapsille hoivaa, huolenpitoa ja eväitä elämään. Kouluissa ei opeteta asioita, vaan autetaan koululaisia oivaltamaan ja oppimaan. Bussikuski ei kuljeta linja-autoa vaan ihmisiä. Rakennusvalvonta ei myönnä lupia, vaan auttaa ihmisiä rakentamaan koteja ja viihtyisää kaupunkimiljöötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0-2-vuotiaita aloittajia on päiväkodeissa ollut tänä syksynä enemmän kuin koskaan aiemmin. Samalla päiväkotien henkilöstöpula on kurjistunut entisestään. Varhaiskasvatuksen ongelmat eivät ole johdettavissa vain yhteen seikkaan, vaan kyseessä on laaja konteksti ja lukuisten eri tekijöiden summa.
Nykyään Suomessa(kin) on lisääntynyt ajattelu, että epäkohtien korjaamisen sijaan jätetään hankalat asiat taakseen ja lähdetään itse pois, irtisanoudutaan, vaihdetaan päiväkotia tai ryhmää, lopetetaan vaativa ja pienipalkkainen kasvatustyö ja opiskellaan muuta, jotain "kivaa".
Pienten lasten perheet ovat nykyään suuremmassa määrin hyvätuloisia, keskiluokkaisia pareja, joilla on yksi tai kaksi alle kouluikäistä lasta. Vanhemmilla on usein amk- tai yliopistotason koulutus, toimistotyö, ikää jo lähemmäs 30 vuotta ja tottunut tapa etsiä tietoa ja jakaa kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Nämä perheet ovat tottuneet "asiakaspalvelu" - mentaliteettiin, jossa palveluita kilpailutetaan, markkinoidaan, testataan ja hylätään. Asiakas esittää toiveita ja näkemyksiä ja odottaa niiden tulevan huomioiduiksi.
Kuntapalvelu "päiväkoti" on kuin eri planeetalta tähän verrattuna. Siellä henkilöstö koostuu monenkirjavasta joukosta ihmisiä, joilla on tai ei ole motivaatiota tehdä raskasta, vähän palkitsevaa ja suuresti kuormittavaa työtä oireilevien lapsiryhmien parissa, kun samalla palaute tehdystä työstä on vanhemmilta, isovanhemmilta, esihenkilöiltä, työkavereilta ja lapsilta jatkuvasti raskaampaa, e emmänkin loputtomien vaatimusten, toiveiden, tarpeiden ja pyyntöjen ryöppyä.
Mikään ei riitä.
Sen kyllä ymmärtää jokainen, joka haluaa. Kuvittele itsesi ryhmään, jossa on 18 lasta iältään 0, 1, 2, 3 ja 4 vuotiaita. Olet juuri aloittanut, vieraassa talossa, vieraiden lasten parissa, kuten työkaverisikin. Kolmas työntekijä vielä puuttuu, on vaihtuvia sijaisia. Olet ehkä juuri valmistunut tai lähemmäs eläkeiässä, kenties toipumassa burnoutista, ehkä kokenut työpaikkakiusaamista tai suuria menetyksiä omassa elämässäsi. Tarvitset kuitenkin palkkasi, sen 2000 euroa kuussa, jotta voit yh-äitinä elättää omat lapsesi, maksaa opintolainasi tai ostaa lääkkeesi.
Kuinka sinä hoitaisit 18 kiljuvaa, tottelematonta, syömätöntä, itkevää ja kotiaan ikävöivää lasta, jotka ovat kaikki hyvin pieniä? Kahdestaan toisen työntekijän kanssa, kunnes hänen työvuoronsa päättyy ja jäät yksin?
Ei henkilökunta niitä resursseja voi muuttaa. Eikä ole taikureita siellä kukaan. Lapset voivat hyvin kotona, jossa on äiti, isä ja omat lelut, täysi huomio ja turvallista. Vasta yli 4-vuotiaat kykenevät ryhmäleikkeihin ja omatoimisuuteen siinä muodossa kuin päiväkodissa edellytetään, että olisi kivaa.
Päiväkotien pitää muuttua pienten lasten tarpeisiin vastaaviksi 4 lapsen ryhmiksi/opettaja-hoitaja työpari, jos oikeasti halutaan lasten voivan hyvin.
Siihen asti, tehkää yhteistyötä niiden aikuisten kanssa siellä päiväkodeissa, tutustukaa, huomatkaa heidän olevan ihmisiä. Jos ei päiväkoti siinä muodossa kuin ne nykyään ovat ole lapsellesi se mitä hänelle haluat, hoida pikkulapsiaika itse, palkkaa kotiin hoitaja tai vie perhepäivähoitajalle.
Yksikään ammattikasvattaja ei suosittele 18 lapsen ryhmää 2-vuotiaalle ilman oman vanhemman jatkuvaa mukana oloa. Suositus on ikävuodet + 2 lasta. Kiinteästi, ei vain hetkittäin.
Monipuolinen, fiksu viesti, mutta siitä olen eri mieltä, että tilanteeseen sovelletaan "vaaditaan asiakaspalvelua"-kritiikkiä. Ennemmin nykyisin on puutetta lapsilähtöisestä, tieteeseen ja tutkimukseen perustuvasta tiedosta siitä mitä kaksivuotiaalta lapselta voi odottaa ja miten häntä voi kasvattaa. On ehdottomasti epäasiallista rangaista häntä eristämällä siitä, ettei syöminen ja nukkuminen suju muiden rytmissä. Tätä asiaa ap ei ollut tiedostanut aloitusta kirjoittaessaan.
Toinen asia ovat resurssit. Jos riittäviä resursseja ei ole, en elämänkokemukseni ja ammatti-identiteettini vuoksi voi sellaista päiväkotia suositella yhdellekään lapselle enkä varsinkaan alle nelivuotiaalle. T. Aiemmin vastannut eläkeläinen, ent. perheterapeutti
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan ammatillista toimintaa.
Tottakai päiväkodin henkilökunnan tulee kertoa esim. siitä ettei nukkunut tai syönyt, jotta tiedätte miten se vaikuttaa esim. illan kulkuunne. Mutta siinäkin on monenlaisia tapoja sanoa. Lisäksi aina pitäisi löytää kyllä myös niitä positiivisia asioita päivästä siihen kuulumisten kertomiseen.
Ota vain yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kerro hänelle tuo minkä kerroit tännekin. Todella kuormittavaa sinulle tuollainen, että aina joudut kuulemaan vain negatiivista. Ja lisäksi tuntuu kyllä vielä kohtuuttomalta, että se kohdistuu juuri sinulle kertomiseen, ei puolisollesi. Lisäksi se ettei toiminnasta kerrota mitään, on väärin toimittu sekin. Joten tosiaan yhteydenottoa sinne johtajalle ja jos ei tilanne ala parantua niin hänen esihenkilölleen.
t. aikaisemmin pitkään päiväkodeissa työskennellyt
Voi apua mikä apinamainen mallivastaus. Sinun mielestäsi kaikki siis ratkeaa sillä, että otetaan yhteyttä päiväkodin johtajaan tai avaudutaan jollekin mystiselle ESIHENKILÖLLE (termi jota paukutetaan päähän mm jokaisessa Opettaja-lehden numerossa).
Onko sinulla mitään omaa ajatusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Taitaa se päivä olla sellaista tulipalojen sammuttelua ja paikasta toiseen huseeraamista, että toivomiesi asioiden mieleenpainaminen ja muistaminen olisi vain yksi kuormitustekijä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat yksilöitä ja kehityskin yksilöllistä. Kasvatusalan ammattilaisten tulisi jaksaa aina uudelleen arvioida omia toimintatapojaan ja koittaa kehittyä ammatissaan. Helppo sanoa, työ on raskasta ja palkka alhainen vaikka vastuu on suuri. Tsemppiä kaikille alalle haluaville! Pitää todella olla lapsirakas joka jaksaa tuota. Itse olen koulutettu lähihoitaja mutta nykyään pyöritän perheyritystä koska palkka tässä työssä kolme kertaa parempi. Lähihoitajan töitä teen ehkä sitten kun yli 50v.
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Kai ajatus on se, että kukaan (lapsi tai aikuinen) ei tarvitse tietoa (samoista) huonosti menneistä asioista JOKA PÄIVÄ. Ja usein jokaisessa päivässä on JOTAIN hyvääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs te tekisitte, jos ryhmän vaihtaminen ei ole mahdollista?
Ottaisin töistä palkatonta tai vapaata ja menisin seuraamaan ryhmän toimintaa.
Hyvä idea! Päiväkodissa todellakin tarvitaan lisäkäsiä auttamaan haastavien lasten kanssa. Rahaa palkata sellaisia ei myönnetä, joten ilmaiseksi tulevat äidit ja isät ovat loistoidea. Juuri niiden muuten haastavien lasten tai ylimääräistä apua tarvitsevien lasten omat huoltajat ovat aivan varmasti tervetulleita vaikka joka päivä mukaan arkeen ja siirtymiin. Silloin työntekijät voivat pitää myös huoletta lakisääteiset taukonsakin, koska nukkarissa on omahoitaja tuon häiritsijän vierellä.
Uskon, että silloin 2-vuotias voi onnistua ihan ok joukon mukana, kun saa henkilökohtaista ohjausta ja tukea. Kaikki siis voittavat!
Ehdottomasti kuormittuneiden lasten äidit ja isät mukaan toim8ntaan auttamaan omaa lastaan, samalla muitakin, jotka apua tarvitsevat siinä vieressä. Opettajat voivat silloin keskittyä opettamiseen ja hoitajien huomio riittää niille, joilla ei jostain syystä ole vanhempi mukana.
Vähän kuin ne hyviksi koetut kerhot, joista nyt on taloudellisista syistä luovuttu. Niiden sijaan päiväkotikerhoja!
Työskentelin itse päiväkodissa 15 vuotta ja tuo mitä laitoin oli ihan oikea neuvo. Meillä oli päiväkodissa usein vanhempia tutustumassa lapsen mukana ja sanoivat että oli kyllä silmiä avaavaa olla mukana näkemässä toimintaa ja sitä miten paljon päiviin mahtuu jos vaikka minkalaisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kesinyt koko jutun.Jos totta en ihmettele tällä sinulla aikaa kirjoitaa.Lapset päiväkoti ja sinulle on netti numero 1. Miksi et vietä aikaa lastesi kanssa, silloin kun eivät ole päiväkoti, koulu tai mualla mualla hoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan ammatillista toimintaa.
Tottakai päiväkodin henkilökunnan tulee kertoa esim. siitä ettei nukkunut tai syönyt, jotta tiedätte miten se vaikuttaa esim. illan kulkuunne. Mutta siinäkin on monenlaisia tapoja sanoa. Lisäksi aina pitäisi löytää kyllä myös niitä positiivisia asioita päivästä siihen kuulumisten kertomiseen.
Ota vain yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kerro hänelle tuo minkä kerroit tännekin. Todella kuormittavaa sinulle tuollainen, että aina joudut kuulemaan vain negatiivista. Ja lisäksi tuntuu kyllä vielä kohtuuttomalta, että se kohdistuu juuri sinulle kertomiseen, ei puolisollesi. Lisäksi se ettei toiminnasta kerrota mitään, on väärin toimittu sekin. Joten tosiaan yhteydenottoa sinne johtajalle ja jos ei tilanne ala parantua niin hänen esihenkilölleen.
t. aikaisemmin pitkään päiväkodeissa työskennellyt
Voi apua mikä apinamainen mallivastaus. Sinun mielestäsi kaikki siis ratkeaa sillä, että otetaan yhteyttä päiväkodin johtajaan tai avaudutaan jollekin mystiselle ESIHENKILÖLLE (termi jota paukutetaan päähän mm jokaisessa Opettaja-lehden numerossa).
Onko sinulla mitään omaa ajatusta?
Meillä päiväkodin johtaja on samassa päiväkodissa todella usein ryhmissäkin tuuraamassa, joten ei ole mikää mystinen henkilö vanhemmillekaan. Myös vanhempainilloista tuttu.
Ja kuten kirjoitin johonkin aiempaan vastaukseen, usein päiväkodissa ne negailijat ovat ympäriväsyneitä ja, kun vanhempi yrittää puhua heille asioista, he vain loukkaantuvat ja kääntävät asian perhettä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Eivätkö edes ryhmän omat aikuiset ? kai nekin joskus ovat vanhempaa vastassa ?
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Ongelmista kommunikoiminen ei auta vanhempia kuin osittain kartalle, sillä silloinhan jää kokonaan puuttumaan kaikki myönteinen lapsen kehityksestä, osaamisesta ja tekemisistä. Ovat vähintään yhtä tärkeitä asioita kuin ongelmat ja etenkin "ongelmat", kuten päiväkodin päiväunirytmiin sopimattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä jännä juttu, että tosiaan kun minä
äitinä menen hakemaan minulle kerrotaan asiat laajemmin ja jos lapsilla on jotain viesti/soitto tulee aina äidille, vaikka on sanottu, että isä on ykkönen kun hän pystyy paremmin reagoimaan töissäänkin jos jotain tulee kesken päivän.
Jännää ettet kysy miksei isälle soiteta. Joku syyhän siihen on, ehkei vastaa?
Meillä oli neuvolassa tuota, että minä sain ihan ihmeellisiä kommentteja, jotka olivat vihjailevia ja raskaita. Asia ratkaistiin niin, että mies alkoi viemään lapsen aina neuvolaan, sillä mies sai kivaa lirkuttelua, ja se oli hänestä ihan hauskaa.
Me ei oltu ainoa perhe, joka ratkaisi asian samalla tavalla. En tiedä mitä tuo isien nuoleskelu oli, mutta ei se äitien mollaaminen ainakaan mitään hyvää tuonut tullessaan.
Tästä on jo aikaa, ja kaikesta vihjailevasta mollaamisesta huolimatta lapset ovat jo koulunsa käyneet ja kirjoittaneet loistavat ylioppilastodistukset ja haalineet koulu-uran varrella stipendejä, jne. Joten ei se negatiivisen palautteen antaminen ole välttämättä sen merkki, että lapsessa olisi jotain vikaa tai että vanhempien pitäisi katsoa peiliin. Joskus kyse on vain sanojan asennevammasta.
Ja sitten kun asennevamman vuoksi sanotaan, niin sieltä ei enää erotu ne perheet, joilla olisi ihan oikeasti syytä katsoa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli neuvolassa tuota, että minä sain ihan ihmeellisiä kommentteja, jotka olivat vihjailevia ja raskaita. Asia ratkaistiin niin, että mies alkoi viemään lapsen aina neuvolaan, sillä mies sai kivaa lirkuttelua, ja se oli hänestä ihan hauskaa.
Me ei oltu ainoa perhe, joka ratkaisi asian samalla tavalla. En tiedä mitä tuo isien nuoleskelu oli, mutta ei se äitien mollaaminen ainakaan mitään hyvää tuonut tullessaan.
Tästä on jo aikaa, ja kaikesta vihjailevasta mollaamisesta huolimatta lapset ovat jo koulunsa käyneet ja kirjoittaneet loistavat ylioppilastodistukset ja haalineet koulu-uran varrella stipendejä, jne. Joten ei se negatiivisen palautteen antaminen ole välttämättä sen merkki, että lapsessa olisi jotain vikaa tai että vanhempien pitäisi katsoa peiliin. Joskus kyse on vain sanojan asennevammasta.
Ja sitten kun asennevamman vuoksi sanotaan, niin sieltä ei enää erotu ne perheet, joilla olisi ihan oikeasti syytä katsoa peiliin.
Meillä tehty sama ratkaisu terveydenhuollon osalta. Kun mies on mukana tai menee yksin, asiat otetaan enemmän todesta, eikä kyseessä ole esikoisäidin turha huoli tms.
Tässä ketjun tilanteessa ongelma taisi olla, että isälle ei samoja asioita kerrota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Voi luoja mitä itse kertoisit josset ole koko lasta nähnyt ennen tätä päivää etkä tänäänkään muuta kuin että lista lyötiin sinun käteen ja sanottiin että tuossa nuo ovat ja lue tästä. Keksitkö jotain omasta päästä että vanhempi ilostuisi.
Tämä on todellisuus jättipäiväkodeissa, tänä aikana ja tästä eteen päin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Kai ajatus on se, että kukaan (lapsi tai aikuinen) ei tarvitse tietoa (samoista) huonosti menneistä asioista JOKA PÄIVÄ. Ja usein jokaisessa päivässä on JOTAIN hyvääkin.
Ajatuksena hyvä mutta josset kerro Jannun tänään hakanneen kaveria päähän lapiolla ja tuolilla niin vanhempi ajattelee että sentään yksi päivä ilman väkivaltaa, tämähän toimii jo. Elikkä kerron joka päivä jotta pysytään reaalielämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Kai ajatus on se, että kukaan (lapsi tai aikuinen) ei tarvitse tietoa (samoista) huonosti menneistä asioista JOKA PÄIVÄ. Ja usein jokaisessa päivässä on JOTAIN hyvääkin.
Tämä. Ihan turha hokea samoja asioita joka päivä.
Enemmän siitä saisi irti, että kerrottaisiin päiväkodin päivästä. Jos on aamulla käyty katsomassa metsässä sieniä ja iltapäivällä on ollut satuhetki, niin noista voi jutella pienenkin lapsen kanssa ja kysellä lisää. Eri tavalla hedelmällinen keskustelu kuin todeta lapselle, että et sitten syönyt tänäänkään päiväkodissa.
Tuon ikäisten kohdalla on aika olennaista, miten on syönyt ja nukkunut. Päiväkoti kysyy niistä tullessa ja kertoo hakiessa. Ei kannata niistä niin hirveästi loukkaantua, vaikka ne negatiiviselta kuulostaisikin. Tuskin päiväkoti loukkaantuu, vaikka aamulla kertoisit, että lapsi ei suostunut aamulla syömään ja nukkui huonosti. Ottavat tiedon vastaan, että lapsi on tänään nälkäinen ja väsynyt.