Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodista tulee vain negatiivista palautetta lapsesta - miten tätä jaksaa?
17.09.2023 |
Pitkä viesti, eli jos et jaksa lukea, niin jätä vain väliin.
2 v lapsemme aloitti päiväkodissa reilu kuukausi sitten, kun palasin töihin. Ryhmä on keskiverto päiväkotiryhmää hieman pienempi, aikuiset ovat pääasiassa samoja (joskus toisesta ryhmästä joku tuuraa) ja ryhmän lapset ovat 2-3 v. Lapsemme viettää päiväkodissa n. 7-8 tuntia päivässä, kun vuorottelemme miehen kanssa lapsen viennin/hakemisen suhteen. Aina lasta hakiessani saan kuulla lapsesta negatiivista palautetta, joka annetaan lapsen kuullen. Lapsi ei suostu syömään päiväkodissa (joskus syö palan leipää ja juo lasillisen maitoa, siinä se), eikä aina suostu nukkumaan päiväunia. Lapsi on päiväkodin aikuisten mukaan jouduttu useita kertoja siirtämään ruokailussa yksin istumaan toiseen pöytään, kun lapsi ei osaa rauhoittua syömään muiden kanssa. Nukkarissa lapsi on paukuttanut seinää ja muutenkin häirinnyt muita lapsia niin, että hänet on jouduttu poistamaan nukkaristakin. Toisinaan ongelma on, ettei lapsi jaksa pitkään keskittyä johonkin asiaan.
Jos mies hakee lapsen päiväkodista, hänelle ei samalla tavalla avauduta lapsemme tilanteesta. Todetaan vain lyhyesti, ettei lapsi syönyt/nukkunut, mutta ei avata asiaa sen enempää. Aina ei sanota edes tuota. Jos minä haen lapsen, joku päiväkodin aikuisista huokailee ja avautuu minulle pitkästi siitä, mikä kaikki ei tänään ole lapsen kanssa mennyt putkeen. Mitään positiivista lapsesta ei sanota, tyyliin Isla leikki tänään hienosti muiden kanssa/jaksoi keskittyä hyvin laululeikkiin. Ylipäätään emme saa tietoa ryhmän tekemistä asioista, eikä niistä kerrota myöskään Wilmassa eikä päiväkodin sivuillakaan. Ainoa tieto, mitä päiväkodista saamme on se, että lapsemme ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan. Lapsi itse ei muista kertoa kaikkea, mitä päiväkodissa on tehty eli lapsenkaan kautta en tätä tietoa saa.
Lapsemme on kotioloissa melko rauhallinen, puuhakas ja leikkii mielellään itsekseenkin. Lapsi rauhoittuu kotona päiväunille melko nopeasti ja syö hyvin. Selvästi kompensoi päiväkodin syömättömyyttä syömällä kotona enemmän ja tämä toki huomioidaan ruokailuhetkissä. Lapsen kanssa ollaan paljon vuorovaikutuksessa kotona, juttelemme, käymme leikkipuistoissa, luemme kirjoja jne. Lapsi osaa kotona siivota lelunsa ja auttaa ikätasoisesti kotitöissä. Lapselle on opetettu kotona käytöstapoja, pidämme rajoista kiinni ja huolehdimme kasvatuksesta muutenkin. Lapsi on varmasti levottomampi päiväkodissa kuin kotona, mutta kukapa ei päiväkotiympäristössä kuormittuisi. Neuvolan mukaan lapsi on terve, eikä meillä vanhemmillakaan ole olo, että lapsellamme olisi jotakin sairautta, ylivilkkautta tms. Terve touhukas 2-vuotias.
Onko tämä käytäntö ihan normaali, että lapsesta ei sanota päiväkodissa mitään positiivista? Miten tätä jaksaa ja voiko tälle asialle tehdä jotain? Väsyttää työpäivän jälkeen mennä päiväkotiin kuuntelemaan sitä, mikä kaikki on taas lapsessamme ollut haastavaa. Yritämme vanhempina parhaamme, mutta emme töistä käsin pysty vaikuttamaan siihen, jos lapsi ei päiväkodissa suostu syömään tai nukkumaan. Lapsi on kotona kovin erilainen kuin päiväkodissa, ainakin saamamme palautteen perusteella.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Tuskin päiväkoti loukkaantuu, vaikka aamulla kertoisit, että lapsi ei suostunut aamulla syömään ja nukkui huonosti. Ottavat tiedon vastaan, että lapsi on tänään nälkäinen ja väsynyt.
Ihan tosissasiko pidät näitä asioita vertailukelpoisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on adhd-piirteitä?
Mun serkun lapsella todettiin ADHD 6-vuotiaana, kun eskarissa hoitajat olivat kiinnittäneet huomioita hänen levottomaan käytökseen ja he kehoittivat lapsen äitiä viemään lapsi tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
"Päiväkodista tulee vain negatiivista palautetta lapsesta - miten tätä jaksaa?"
Noin kysyy ap, päiväkotiryhmässä elokuussa aloittaneen taaperon äiti.
Korjaisin näkökulmaa niin, että päiväkodit eivät ole vanhempien jaksamiseen suunnattu instanssi. Jos vanhempi ei jaksa, tulee hänen hakea apua jaksamiseensa muualta.
Toinen korjaus näkökulmaan: päiväkoti ei anna koskaan positiivista, negatiivista tai arvovapaatakaan palautetta lapsesta. Päiväkoti antaa lapselle itselleen palautetta hänen käytöksestään tai toiminnastaan, sellaisesta, mihin lapsi itse pystyy vaikuttamaan.
Lapsi ei voi vaikuttaa omaan kehitystasoonsa, ikään, sukupuoleen, ihonväriin, geeniperimään, vammaan, temperamenttiin, kotitaustaan, ulkonäköön jne. Niistä ei koskaan anneta "palautetta". Sen sijaan palautetta annetaan runsaasti toiminnasta kuten kylläpä yritit sinnikkäästi, rakensitpa suuren hiekkalinnan, osasitpa hienosti laittaa saappaasi kenkähyllyyn, voi kun kauniisti autoit kaveria äsken...
Ruokapöydässä tahallisesti sotkiessa kerrotaan, että ruokailu on rauhallinen tilanne, jossa ruokaa maistellaan rohkeasti, annetaan muillekin ruokailurauha, keskustellaan ruuan mausta ja vertaillaan eri makuja, näytetään esimerkkiä ja huomioidaan hienosti onnistuvat. Joskus lapsi onnistuu paremmin, kun syö yksin aikuisen kanssa tai esim. yhden taitavan kaverin kanssa.
Kolmas korjaus aloituksen näkökulmaan: "negatiivisuus" tässä esimerkissä kertoo mielestäni väärinymmärryksestä. Hoitajat ovat kertoneet vanhemmalle realistisesti, miten tämän lapsi on sinä päivänä toiminut. Ei vanhempi voi muuten tietää, miten hänen laapsensa toimii päiväkodissa tai miten siellä kuuluisi toimia. Joissakin perheissä ruokapöydässä sotkeminen ja riehuminen sängyssä voi olla hyväksyttyä käytöstä, päiväkodissa se ei ole. Vanhemmalle siis kerrotan, että hänen lapsensa harjoittelee tällä hetkellä noita taitoja.
Vanhempien on hyvä kertoa myös päiväkodissa lasta hoitaville kasvattajille, kuinka heillä kotona toimitaan, mitkä ovat perheen arvot ja kasvatukselliset keinot, mihin lapsi on kotona tottunut ja kuinka hän siellä kotioloissa toimii.
Tämä auttaa kasvattajia suunnittelemaan, millä keinoilla he tukevat lasta oppimaan päiväkodin toimintakulttuurissa.
Meillä lapsi ei saa tahallaan sotkea, toki ruokaa joskus taaperolla tippuu pöydälle/lattialle. Vaikka sotkeminen tai ruokapöydässä härväys on kielletty, niin kummasti sitä tapahtuu joskus kotona tai päiväkodissa.
Toinen vanhemmista jää kotiin lapsen kanssa. Hän on teidän lapsenne joka ei jaksa olla päiväkodissa. Kyllä Suomessa tulee toimeen yhdenkin ihmisen palkalla! Tai mene sinä päiväksi sinne päiväkotiin, edes aikuinen ei jaksa sitä melua ja ohjelmoitua päivää. Ehkä huono ruoka, ikävät hoitajat, pitää istua hiljaa ja kuunnella ohjeita. Kokeile. Ymmärrät lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Jos lapsella on adhd-piirteitä?
Mun serkun lapsella todettiin ADHD 6-vuotiaana, kun eskarissa hoitajat olivat kiinnittäneet huomioita hänen levottomaan käytökseen ja he kehoittivat lapsen äitiä viemään lapsi tutkimuksiin.
Tai autisminkirjon? Silloin ei ruokailut ja/tai nukkumiset usein suju, lapsen voi olla tosi vaikea rauhoittua päiväunille.
Päiväkodista on kerrottu ne samat asiat mitä kaikille. Syökö lapsi ja nukkuuko. Aika tärkeitä tietoja, etenkin kun tuonikäisestä lapsesta kysymys. Yleensä jos lapsi syö, nukkuu ja leikkii, niin kaikki on jo aika hyvin. Tämä lapsi ei syö eikä nuku, entä leikkiikö lapsi? Onko syytä epäillä ihan jotain kehityshäiriötä? Pitkään alalla ollut huomaa tällaiset jutut aika nopeasti. Eikö veo käy päiväkodissa katsomassa jos haasteita on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se kun pelkkää positiivista palautetta pitäisi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kokemus täälläkin, päiväkotia kohta 2 kuukautta takana. Eniten nyppii, kun päivän sisällöstä ei saa mitään tietoa ja ruoka-asiat raportoidaan leipäpalan kokoa myöten. Kun lasta hakemaan mennessä kysyn hoitajalta, miten on mennyt ja mitä olette tänään tehneet, hoitaja kehottaa 2,5 v lasta itse kertomaan. Lapsi ei sitten itse osaa päivää sanoiksi pukea. Saattaa sanoa, että hän näki linnun tai teki hiekkakakun. Minua taas kiinnostaisi, onko lapsella ollut joku toimintatuokio, retki tai muu, josta voisin kysellä kotimatkalla lisää. Se lintu tai hiekkakakku on vain pieni osa päivää. En viitsisi valittaakaan päiväkodissa tästä, etten saisi hankalan äidin leimaa.
Älä turhaan pelkää hankalan äidin mainetta, jos et joka päivä valita jostain hiekasta eteisessä. Pienet ei osaa puhua ja vähän isommat sitten keksii omia tarinoita päivän kulusta, niin on tosi tärkeää kuulla pk:sta, mitä päivään on kuulunut. Soita johtajalle ja kerro, että haluaisit enemmän tietoa lapsesi päivähoidon kulusta ja olisiko tällaista tiedotusta mahdollista järjestää. On ihan normaalia nykyään, että lasten päivästä raportoidaan melko tarkasti ml. aamupiirin toiminnat/teema, onko ollut ulkoleikkejä tai retkiä, askartelut, musiikkituokiot, ohjatut sisäleikit, ruokalistat, miten paljon lapsi nukkui ja söi sekä, jos on sattunut jotain erityistä jne. Teillä on varmaankin käytössä sähköinen sovellus, johon lapsen tiedot kirjataan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan ammatillista toimintaa.
Tottakai päiväkodin henkilökunnan tulee kertoa esim. siitä ettei nukkunut tai syönyt, jotta tiedätte miten se vaikuttaa esim. illan kulkuunne. Mutta siinäkin on monenlaisia tapoja sanoa. Lisäksi aina pitäisi löytää kyllä myös niitä positiivisia asioita päivästä siihen kuulumisten kertomiseen.
Ota vain yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kerro hänelle tuo minkä kerroit tännekin. Todella kuormittavaa sinulle tuollainen, että aina joudut kuulemaan vain negatiivista. Ja lisäksi tuntuu kyllä vielä kohtuuttomalta, että se kohdistuu juuri sinulle kertomiseen, ei puolisollesi. Lisäksi se ettei toiminnasta kerrota mitään, on väärin toimittu sekin. Joten tosiaan yhteydenottoa sinne johtajalle ja jos ei tilanne ala parantua niin hänen esihenkilölleen.
t. aikaisemmin pitkään päiväkodeissa työskennellyt
"Aikaisemmin päiväkodeissa työskennellyt" tuossa neuvoi, että ota yhteyttä johtajaan.
Voi voi, ohje päiväkodissa työskenteleville ja asiakasperheille on, että lapsen asioissa, ota yhteys lapsesi ryhmän henkilökuntaan ja varaa tarvittaessa keskusteluaika. Kaikki keskustelut, puhelut ja yhteydenotot sisältöineen ja ajankohtineen kirjataan ja rekisteröidään lapsen tiedostoihin kunnan tietorekisteriin. Tämä on tärkeää, että tarvittaessa löytyy kattava dokumentaatio asiakassuhteen sekä lapsen asioiden hoidosta vuosienkin päästä. Kyseessä on lapsen etu.
Ensisijaisesti yhteys otetaan lapselle osoitetun ryhmän kasvatusvastuulliseen henkilökuntaan. Jos keskusteluun halutaan pyytää mukaan esihenkilö ja toiminnan laadusta ja lainmukaisuudesta vastaava virkamies, voi hänet pyytää mukaan opettaja, hoitaja tai lapsen huoltaja.
Johtajaa voi tietysti lähestyä suoraan, mutta hänen ensimmäinen kysymyksensä on, oletko keskustellut asiasta ryhmän kasvattajien kanssa. Sitten hän kehoittaa toimimaan niin. Johtaja saattaa lisäksi infota ryhmän kasvattajia, että asiakas x on lähestynyt häntä, varatkaa henkilölle kasvatuskeskusteluaika ja kirjatkaa keskustelu.
Jos johtaja näkee, että tiimi tai työyhteisö hyötyy työnohjauksesta jossain asiassa, hoidetaan se esim. kehittämispäivissä tai tällaisissa asioissa yleisenä ohjeistuksena työpaikkakokouksessa.
Lähtökohtaisesti työnantajalla on vahva luottamus palkkaamansa, muodollisesti pätevän ja koulutetun kasvatus-ja opetushenkilöstön ammattitaitoon. Kaikissa reklamaatiotilanteissa kuullaan poikkeuksetta myös tiimin kasvattajia ja heidän näkemykseensä asiassa suhtaudutaan kunnioittavasti.
Sama tasa-arvon, läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden periaate toteutuu lasten välisiä riitoja ja erimielisyyksiä käsitellessä. "Johtaja" eli lapsiryhmässä valtaa omaava kasvattaja ei koskaan ota yhden lapsen puolta toista vastaan, vaan kuulee yhdenveryaisina kumpaakin osapuolta ja sitten neuvotellaan rakentava ratkaisu. Ja perustellaan se. Päiväkodeissa ei tehdä erillisdiilejä joidenkin kanssa vaan kaikia kohdellaan tasa-arvoisina. Lähtökohta on, että erimielisyydet hoidetaan lähikasvattajan ohjaamana siellä, missä ne ovat syntyneet, eikä kanteluretkien muodossa kolmansien osapuolten taholla. Apua tietysti pyydetään, jos ei itse osata.
Mistä sinä höpiset? Johtaja on päiväkodin työntekijöiden esimies ja käytännön työn ohjaaja sekä vastaa toiminnan järjestämisestä. On aivan yleinen käytäntö, että vanhemmat on yhteydessä johtajaan, jos asia ei lyhyellä keskustelulla opettajan kanssa selviä syystä tai toisesta. Johtaja pystyy vastaamaan vanhemman huoleen, kun tuntee talon toiminnan ja tietää millaista sen toiminnan pitäisi olla ja onko vanhemman kokemus "palvelusta" asianmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa haukutaan päiväkotien henkilöstöä ammattitaidottomaksi, koska kaksivuotias uhmaikäinen lapsi ei suostu syömään päiväkotiryhmässä, aloitettuaan kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen laitoksessa muutama viikko sitten. Eikä edes nukahda päiväunille vaan häiritsee siellä muita lapsia, etteivät nämäkään nukkuisi.
Ja nämä faktat on kerrottu tuon parivuotiaan vanhemmalle tilanteissa, kun tämä hakee lapsensa kotiin hoidosta ja kysyy, miten päivä on mennyt.
Miten tuo osoittaa mitään ammattitaidottomuutta? Alle 3-vuotiaiden laitoskasvatuspäivät koostuvat pitkälti perushoitotilanteista ja rutiinien harjoittelusta, tavoitteena omien perustaitojen opettelu. Isoon ryhmään ja vieraiden aikuisten ohjaukseen sopeutuminen vie aikaa. Varhaiskasvatusta, siis sitä suunniteltua ja tietoista kasvattamista, ovat nämä syömisen, nukkumisen, vessassa käynnin, käsien pesemisen, pukemisen, riisumisen, jonottamisen, oman vuoron odottamisen, vastavuoroisuuden, lelujen siivoamisen ja kielen kehityksen (kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen) harjoittelut.
Se tehdään ryhmässä. Kun yksi lapsi tekee jotain, muut seuraavat tarkkaan, mitä tapahtuu. Sitten he kokeilevat myös, mitä tapahtuu, kun tekee niin - tai jos tekee toisin. Se on sitä hurjan intensiivistä maailman ja sosiaalisten rakenteiden tutkimista, kuka olen ja miten tämä maailma, jossa olen, toimii. Pikkulapsilla on sisäsyntyinen halu ja tarve oppia, kuinka täällä ollaan, jotta he säilyisivät hengissä. Eloonjäämisvietti.
On ensiarvoisen tärkeää, että perusrutiinit ovat pysyvät ja kaikille samat siellä lapsiryhmässä. Kaksivuotiaan kehitystehtävä on kokeilla henkeen ja vereen rajojen ja sääntöjen pysyvyyttä (ja niiden on pysyttävä), jotta hän saa kokemuksen siitä, että on turvassa, oppii, kuka hän on ja mikä on hänen paikkansa, kokee kuuluvansa ryhmäänsä tasa-arvoisena ja saa testaamisellaan tuloksen, että kyllä vain, nämä aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat johdonmukaisia ja minä voin luottaa heihin.
Sitten, kun se on opittu, ollaankin jo kolmevuotiaita ja voidaan alkaa harjoitella siihen ikään kuuluvia, seuraavia kehitysvaiheita.
Niin se menee, kun menee hyvin. Jos päiväkoti vaihtuu jatkuvasti, ryhmä vaihtuu, hoitajat vaihtuu, vanhemmat eroavat, koti vaihtuu jne. ei lapsi saa kokemusta turvallisesta ja hallittavissa olevasta ympäristöstä. Uhmmaikäisen kehitystehtävä ei onnistu kuten herkkyyskausi edellyttäisi.
Lempeästi, mutta lujasti, on 2-vuotiaiden kanssa hyvä ohjenuora. Aikuisen on oltava se kallio, jolle lapsi rakentaa.
Siksi ne siellä päiväkodeissa rehellisesti kertovat, mitä tänään tapahtui. Siksi, että vanhempi tietäisi, onko lapsen luottamus jo syntynyt vai vieläkö hän koettelee paikan turvallisuuden pysyvyyttä. Vanhemman on ymmärrettävää, että siellä päiväkodeissa kasvatetaan niitä lapsia, puhutaan heistä. Perhetyö ja vanhempien tukeminen vanhemmuudessaan ovat enemmän sosiaalialan työtä, tärkeää yhtä kaikki.
Koska vanhemmuus on monelta nykyään hukassa, on päiväkoteihin alettu palkata sosionomeja tukemaan vanhempia vanhempana olemisessa. Esim. sanoittamaan, mistä lapsen kasvussa on kyse. Varaa päiväkodin sosionomilta keskusteluaika, jos koet lapsen asioihin keskittymisen lisäksi halua puhua myös omasta vanhemmuudestasi ja uudesta tilanteesta sinun kannaltasi.
Et ole ymmärtänyt mistä tässä keskustelussa oli kyse eli siitä onko ok kasvattaa kaksivuotiasta rankaisemalla ja eristämällä. Lisäksi vanhemmille annettu pelkästään negatiivista palautetta. Jos päiväkotiammattilainen ei ymmärrä minkä vuoksi nuo asiat ovat vahingollisia, niin koulutustasoa on rutkasti nostettava. Nuo ovat aivan todella perustavaa laatua olevia, alkeellisia asioita lapsen kasvatuksesta ja vuorovaikutuksesta yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa haukutaan päiväkotien henkilöstöä ammattitaidottomaksi, koska kaksivuotias uhmaikäinen lapsi ei suostu syömään päiväkotiryhmässä, aloitettuaan kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen laitoksessa muutama viikko sitten. Eikä edes nukahda päiväunille vaan häiritsee siellä muita lapsia, etteivät nämäkään nukkuisi.
Ja nämä faktat on kerrottu tuon parivuotiaan vanhemmalle tilanteissa, kun tämä hakee lapsensa kotiin hoidosta ja kysyy, miten päivä on mennyt.
Miten tuo osoittaa mitään ammattitaidottomuutta? Alle 3-vuotiaiden laitoskasvatuspäivät koostuvat pitkälti perushoitotilanteista ja rutiinien harjoittelusta, tavoitteena omien perustaitojen opettelu. Isoon ryhmään ja vieraiden aikuisten ohjaukseen sopeutuminen vie aikaa. Varhaiskasvatusta, siis sitä suunniteltua ja tietoista kasvattamista, ovat nämä syömisen, nukkumisen, vessassa käynnin, käsien pesemisen, pukemisen, riisumisen, jonottamisen, oman vuoron odottamisen, vastavuoroisuuden, lelujen siivoamisen ja kielen kehityksen (kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen) harjoittelut.
Se tehdään ryhmässä. Kun yksi lapsi tekee jotain, muut seuraavat tarkkaan, mitä tapahtuu. Sitten he kokeilevat myös, mitä tapahtuu, kun tekee niin - tai jos tekee toisin. Se on sitä hurjan intensiivistä maailman ja sosiaalisten rakenteiden tutkimista, kuka olen ja miten tämä maailma, jossa olen, toimii. Pikkulapsilla on sisäsyntyinen halu ja tarve oppia, kuinka täällä ollaan, jotta he säilyisivät hengissä. Eloonjäämisvietti.
On ensiarvoisen tärkeää, että perusrutiinit ovat pysyvät ja kaikille samat siellä lapsiryhmässä. Kaksivuotiaan kehitystehtävä on kokeilla henkeen ja vereen rajojen ja sääntöjen pysyvyyttä (ja niiden on pysyttävä), jotta hän saa kokemuksen siitä, että on turvassa, oppii, kuka hän on ja mikä on hänen paikkansa, kokee kuuluvansa ryhmäänsä tasa-arvoisena ja saa testaamisellaan tuloksen, että kyllä vain, nämä aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat johdonmukaisia ja minä voin luottaa heihin.
Sitten, kun se on opittu, ollaankin jo kolmevuotiaita ja voidaan alkaa harjoitella siihen ikään kuuluvia, seuraavia kehitysvaiheita.
Niin se menee, kun menee hyvin. Jos päiväkoti vaihtuu jatkuvasti, ryhmä vaihtuu, hoitajat vaihtuu, vanhemmat eroavat, koti vaihtuu jne. ei lapsi saa kokemusta turvallisesta ja hallittavissa olevasta ympäristöstä. Uhmmaikäisen kehitystehtävä ei onnistu kuten herkkyyskausi edellyttäisi.
Lempeästi, mutta lujasti, on 2-vuotiaiden kanssa hyvä ohjenuora. Aikuisen on oltava se kallio, jolle lapsi rakentaa.
Siksi ne siellä päiväkodeissa rehellisesti kertovat, mitä tänään tapahtui. Siksi, että vanhempi tietäisi, onko lapsen luottamus jo syntynyt vai vieläkö hän koettelee paikan turvallisuuden pysyvyyttä. Vanhemman on ymmärrettävää, että siellä päiväkodeissa kasvatetaan niitä lapsia, puhutaan heistä. Perhetyö ja vanhempien tukeminen vanhemmuudessaan ovat enemmän sosiaalialan työtä, tärkeää yhtä kaikki.
Koska vanhemmuus on monelta nykyään hukassa, on päiväkoteihin alettu palkata sosionomeja tukemaan vanhempia vanhempana olemisessa. Esim. sanoittamaan, mistä lapsen kasvussa on kyse. Varaa päiväkodin sosionomilta keskusteluaika, jos koet lapsen asioihin keskittymisen lisäksi halua puhua myös omasta vanhemmuudestasi ja uudesta tilanteesta sinun kannaltasi.
Et ole ymmärtänyt mistä tässä keskustelussa oli kyse eli siitä onko ok kasvattaa kaksivuotiasta rankaisemalla ja eristämällä. Lisäksi vanhemmille annettu pelkästään negatiivista palautetta. Jos päiväkotiammattilainen ei ymmärrä minkä vuoksi nuo asiat ovat vahingollisia, niin koulutustasoa on rutkasti nostettava. Nuo ovat aivan todella perustavaa laatua olevia, alkeellisia asioita lapsen kasvatuksesta ja vuorovaikutuksesta yleensä.
Sinä et nähtävästi ymmärrä, missä tätä keskustelua käydään.
Ei anonyymi kirjoittelu avoimella nettipalstalla ole mikään faktatarkistettu tieteellinen lähde.
Päiväkotien, koulujen, sairaaloiden, sosiaalitoimistojen, poliisien, te-to8mistojen, valtakunnan median, vankiloiden jne. yhteiskunnallisten instituutioiden ammattityöntekijät ovat varsin tietoisia, millaista tiedonjakoa, manipulointia ja lietsontaa ihmislajin yksilöt käyttävät kuka mistäkin syystä.
Päikyntädit eivät vähästä hätkähdä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos turhat huutelijat ja mielensäpahoittajat. Siellä on ihan oikeitakin töitä riittämiin, ne lapset.
Sossu, poliisi, toimittajat ja oikeuslaitos hoitelee ne vanhemmat kommentteineen.
Sielläpä on melkoisesti uhoa pinnassa :D
Vierailija kirjoitti:
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa haukutaan päiväkotien henkilöstöä ammattitaidottomaksi, koska kaksivuotias uhmaikäinen lapsi ei suostu syömään päiväkotiryhmässä, aloitettuaan kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen laitoksessa muutama viikko sitten. Eikä edes nukahda päiväunille vaan häiritsee siellä muita lapsia, etteivät nämäkään nukkuisi.
Ja nämä faktat on kerrottu tuon parivuotiaan vanhemmalle tilanteissa, kun tämä hakee lapsensa kotiin hoidosta ja kysyy, miten päivä on mennyt.
Miten tuo osoittaa mitään ammattitaidottomuutta? Alle 3-vuotiaiden laitoskasvatuspäivät koostuvat pitkälti perushoitotilanteista ja rutiinien harjoittelusta, tavoitteena omien perustaitojen opettelu. Isoon ryhmään ja vieraiden aikuisten ohjaukseen sopeutuminen vie aikaa. Varhaiskasvatusta, siis sitä suunniteltua ja tietoista kasvattamista, ovat nämä syömisen, nukkumisen, vessassa käynnin, käsien pesemisen, pukemisen, riisumisen, jonottamisen, oman vuoron odottamisen, vastavuoroisuuden, lelujen siivoamisen ja kielen kehityksen (kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen) harjoittelut.
Se tehdään ryhmässä. Kun yksi lapsi tekee jotain, muut seuraavat tarkkaan, mitä tapahtuu. Sitten he kokeilevat myös, mitä tapahtuu, kun tekee niin - tai jos tekee toisin. Se on sitä hurjan intensiivistä maailman ja sosiaalisten rakenteiden tutkimista, kuka olen ja miten tämä maailma, jossa olen, toimii. Pikkulapsilla on sisäsyntyinen halu ja tarve oppia, kuinka täällä ollaan, jotta he säilyisivät hengissä. Eloonjäämisvietti.
On ensiarvoisen tärkeää, että perusrutiinit ovat pysyvät ja kaikille samat siellä lapsiryhmässä. Kaksivuotiaan kehitystehtävä on kokeilla henkeen ja vereen rajojen ja sääntöjen pysyvyyttä (ja niiden on pysyttävä), jotta hän saa kokemuksen siitä, että on turvassa, oppii, kuka hän on ja mikä on hänen paikkansa, kokee kuuluvansa ryhmäänsä tasa-arvoisena ja saa testaamisellaan tuloksen, että kyllä vain, nämä aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat johdonmukaisia ja minä voin luottaa heihin.
Sitten, kun se on opittu, ollaankin jo kolmevuotiaita ja voidaan alkaa harjoitella siihen ikään kuuluvia, seuraavia kehitysvaiheita.
Niin se menee, kun menee hyvin. Jos päiväkoti vaihtuu jatkuvasti, ryhmä vaihtuu, hoitajat vaihtuu, vanhemmat eroavat, koti vaihtuu jne. ei lapsi saa kokemusta turvallisesta ja hallittavissa olevasta ympäristöstä. Uhmmaikäisen kehitystehtävä ei onnistu kuten herkkyyskausi edellyttäisi.
Lempeästi, mutta lujasti, on 2-vuotiaiden kanssa hyvä ohjenuora. Aikuisen on oltava se kallio, jolle lapsi rakentaa.
Siksi ne siellä päiväkodeissa rehellisesti kertovat, mitä tänään tapahtui. Siksi, että vanhempi tietäisi, onko lapsen luottamus jo syntynyt vai vieläkö hän koettelee paikan turvallisuuden pysyvyyttä. Vanhemman on ymmärrettävää, että siellä päiväkodeissa kasvatetaan niitä lapsia, puhutaan heistä. Perhetyö ja vanhempien tukeminen vanhemmuudessaan ovat enemmän sosiaalialan työtä, tärkeää yhtä kaikki.
Koska vanhemmuus on monelta nykyään hukassa, on päiväkoteihin alettu palkata sosionomeja tukemaan vanhempia vanhempana olemisessa. Esim. sanoittamaan, mistä lapsen kasvussa on kyse. Varaa päiväkodin sosionomilta keskusteluaika, jos koet lapsen asioihin keskittymisen lisäksi halua puhua myös omasta vanhemmuudestasi ja uudesta tilanteesta sinun kannaltasi.
Et ole ymmärtänyt mistä tässä keskustelussa oli kyse eli siitä onko ok kasvattaa kaksivuotiasta rankaisemalla ja eristämällä. Lisäksi vanhemmille annettu pelkästään negatiivista palautetta. Jos päiväkotiammattilainen ei ymmärrä minkä vuoksi nuo asiat ovat vahingollisia, niin koulutustasoa on rutkasti nostettava. Nuo ovat aivan todella perustavaa laatua olevia, alkeellisia asioita lapsen kasvatuksesta ja vuorovaikutuksesta yleensä.
Sinä et nähtävästi ymmärrä, missä tätä keskustelua käydään.
Ei anonyymi kirjoittelu avoimella nettipalstalla ole mikään faktatarkistettu tieteellinen lähde.
Päiväkotien, koulujen, sairaaloiden, sosiaalitoimistojen, poliisien, te-to8mistojen, valtakunnan median, vankiloiden jne. yhteiskunnallisten instituutioiden ammattityöntekijät ovat varsin tietoisia, millaista tiedonjakoa, manipulointia ja lietsontaa ihmislajin yksilöt käyttävät kuka mistäkin syystä.
Päikyntädit eivät vähästä hätkähdä. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos turhat huutelijat ja mielensäpahoittajat. Siellä on ihan oikeitakin töitä riittämiin, ne lapset.
Sossu, poliisi, toimittajat ja oikeuslaitos hoitelee ne vanhemmat kommentteineen.
Sori, mutta en ymmärtänyt tekstistäsi juuri mitään - erityisesti en ymmärtänyt miten teksti liittyy minun tekstiini, jota kommentoit.
Päikyn tädit ovat kuormitettuja, siitä olen samaa mieltä, mutta se ei kuitenkaan on mikään syy pitää lasta päiväkodissa, jossa homma ei mene kuten sen pitäisi mennä. En jaksa uskoa, että tuollaiset käytännöt ovat ihan tavallisia ja normaaleja kuitenkaan tai sitten varhaiskasvatuksen laatu on romahtanut siitä kun itse olen sinne lapsiani vienyt. Silloinkin eri päiväkodit olivat erilaisia, parempia ja huonompia (eri syistä). Esimerkiksi huono johtaminen ja resurssien vähyys voivat olla syinä tai ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus.
Väärinkäytöksiä on raportoitu viime vuosina, joten näissä kannattaakin olla tarkkana. Jos hälytyskellot soivat, niin ne eivät välttämättä soi turhaan eikä niitä pidä automaattisesti tulkita "turhaksi mussutukseksi" kuten usein on käynyt tapauksissa, missä lopulta on tullut rikostuomio päiväkodin henkilökunnalle. Lasten epäasiallinen ja rikollinen kohtelu on helppoa, jos lapset ovat noin pieniä, etteivät edes osaa puhua (onneksi ei tässä sentään mistään sellaisesta kyse). Joka tap. en jättäisi omaa lastani mihinkään hoitoon, missä en voisi olla varma, että häntä kohdellaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollenkaan ammatillista toimintaa.
Tottakai päiväkodin henkilökunnan tulee kertoa esim. siitä ettei nukkunut tai syönyt, jotta tiedätte miten se vaikuttaa esim. illan kulkuunne. Mutta siinäkin on monenlaisia tapoja sanoa. Lisäksi aina pitäisi löytää kyllä myös niitä positiivisia asioita päivästä siihen kuulumisten kertomiseen.
Ota vain yhteyttä päiväkodin johtajaan ja kerro hänelle tuo minkä kerroit tännekin. Todella kuormittavaa sinulle tuollainen, että aina joudut kuulemaan vain negatiivista. Ja lisäksi tuntuu kyllä vielä kohtuuttomalta, että se kohdistuu juuri sinulle kertomiseen, ei puolisollesi. Lisäksi se ettei toiminnasta kerrota mitään, on väärin toimittu sekin. Joten tosiaan yhteydenottoa sinne johtajalle ja jos ei tilanne ala parantua niin hänen esihenkilölleen.
t. aikaisemmin pitkään päiväkodeissa työskennellyt
"Aikaisemmin päiväkodeissa työskennellyt" tuossa neuvoi, että ota yhteyttä johtajaan.
Voi voi, ohje päiväkodissa työskenteleville ja asiakasperheille on, että lapsen asioissa, ota yhteys lapsesi ryhmän henkilökuntaan ja varaa tarvittaessa keskusteluaika. Kaikki keskustelut, puhelut ja yhteydenotot sisältöineen ja ajankohtineen kirjataan ja rekisteröidään lapsen tiedostoihin kunnan tietorekisteriin. Tämä on tärkeää, että tarvittaessa löytyy kattava dokumentaatio asiakassuhteen sekä lapsen asioiden hoidosta vuosienkin päästä. Kyseessä on lapsen etu.
Ensisijaisesti yhteys otetaan lapselle osoitetun ryhmän kasvatusvastuulliseen henkilökuntaan. Jos keskusteluun halutaan pyytää mukaan esihenkilö ja toiminnan laadusta ja lainmukaisuudesta vastaava virkamies, voi hänet pyytää mukaan opettaja, hoitaja tai lapsen huoltaja.
Johtajaa voi tietysti lähestyä suoraan, mutta hänen ensimmäinen kysymyksensä on, oletko keskustellut asiasta ryhmän kasvattajien kanssa. Sitten hän kehoittaa toimimaan niin. Johtaja saattaa lisäksi infota ryhmän kasvattajia, että asiakas x on lähestynyt häntä, varatkaa henkilölle kasvatuskeskusteluaika ja kirjatkaa keskustelu.
Jos johtaja näkee, että tiimi tai työyhteisö hyötyy työnohjauksesta jossain asiassa, hoidetaan se esim. kehittämispäivissä tai tällaisissa asioissa yleisenä ohjeistuksena työpaikkakokouksessa.
Lähtökohtaisesti työnantajalla on vahva luottamus palkkaamansa, muodollisesti pätevän ja koulutetun kasvatus-ja opetushenkilöstön ammattitaitoon. Kaikissa reklamaatiotilanteissa kuullaan poikkeuksetta myös tiimin kasvattajia ja heidän näkemykseensä asiassa suhtaudutaan kunnioittavasti.
Sama tasa-arvon, läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden periaate toteutuu lasten välisiä riitoja ja erimielisyyksiä käsitellessä. "Johtaja" eli lapsiryhmässä valtaa omaava kasvattaja ei koskaan ota yhden lapsen puolta toista vastaan, vaan kuulee yhdenveryaisina kumpaakin osapuolta ja sitten neuvotellaan rakentava ratkaisu. Ja perustellaan se. Päiväkodeissa ei tehdä erillisdiilejä joidenkin kanssa vaan kaikia kohdellaan tasa-arvoisina. Lähtökohta on, että erimielisyydet hoidetaan lähikasvattajan ohjaamana siellä, missä ne ovat syntyneet, eikä kanteluretkien muodossa kolmansien osapuolten taholla. Apua tietysti pyydetään, jos ei itse osata.
Mistä sinä höpiset? Johtaja on päiväkodin työntekijöiden esimies ja käytännön työn ohjaaja sekä vastaa toiminnan järjestämisestä. On aivan yleinen käytäntö, että vanhemmat on yhteydessä johtajaan, jos asia ei lyhyellä keskustelulla opettajan kanssa selviä syystä tai toisesta. Johtaja pystyy vastaamaan vanhemman huoleen, kun tuntee talon toiminnan ja tietää millaista sen toiminnan pitäisi olla ja onko vanhemman kokemus "palvelusta" asianmukaista.
Kuule, eiköhän sen päiväkodinjohtajan huoli ole tällä hetkellä joka ainoassa Suomen päiväkodissa, kuinka saada pätevä, tai edes epäpätevä, kasvatushenkilökunta pysymään talossa.
Opettajat ja hoitajat, jotka sinne on onnistuttu palkkaamaan nykyisiin olosuhteisiin, ovat niin karmeassa rääkissä, että tippakin lisää siihen kuormitukseen, niin irtisanoutumispaperit lyödään pöytään samalta seisomalta.
Tämä on täysi tosi. On vaarallista huudella julkisuuteen, että menkää kaikki mammat sinne vaatimaan itsellenne mieluista palvelua. Joku hölmö voi ottaa sen tosissaan ja aiheuttaa helposti tilanteen, että koko päiväkoti menettää osaavan ja pätevän opettajan. Uutta ei muuten löydy tässä maailmanajassa millään ilveellä.
Terveisin varhaiskasvatuksen opettaja, jonka työyhteisöstä lähti viime keväänä muihin hommiin 8 opettajaa ja 5 hoitajaa. Uusia on saatu tilalle 4, joista yksi puhuu suomea äidinkielenään ja yhdellä on muodollinen pätevyys tehtäviinsä. Lähdön syy kaikilla irtisanoutuneilla oli työn kuormittavuus, epärealistiset vaatimukset vanhemmilta ja osaamaton johtaminen.
Ei ole urbaanilegenda, on todellisuus vuosien 2018-2023(2030) Suomessa.
Ne ovat korkeasti koulutettuja ja omanarvontuntoisia ammattilaisia, jotka siellä olivat tekemässä sitä työtä, kyllä he työllistyvät vaivatta ihan asiallisiinkin työpaikkoihin.
Et sinä mikään opettaja ole. Trolli vain, joka on lukenut liikaa vaka-uutisia ja nettikirjoittelua.
Jos päivähoidontarve ei ole välttämätöntä, niin miettikää muita ratkaisuja. Tai lyhyempää pk-päivää tai vähemmän pk-päiviä viikossa. 2-v on pieni, sopeutuminen vie aikaa.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009847122.html
Tämän päivän Hesarissa ko. juttu.
Alle 3v lasta ei todellakaan pitäisi viedä päiväkotiin koko päiväksi. Maks. 4 tuntia kerhossa tai osa- aikaisesti pk: ssa.
Vierailija kirjoitti:
Jos päivähoidontarve ei ole välttämätöntä, niin miettikää muita ratkaisuja. Tai lyhyempää pk-päivää tai vähemmän pk-päiviä viikossa. 2-v on pieni, sopeutuminen vie aikaa.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009847122.html
Tämän päivän Hesarissa ko. juttu.
Hyvin laadittu teksti.
Itse olin päiväkodeissa töissä opiskeluaikana ja sijaisten usein. Kun pidin sylissä alle 2v lapsia, sain palautetta että ei saa pitää niin paljon sylissä koska heillä(vakkareilla!!!) ei ole tuohon aikaa eikä lapsia saisi totuttaa liikaa syliin. Järkytti tällainen asenne kun omasta mielestäni pienen lapsen tulisi päästä syliin aina jos siihen on tarve.
Omia lapsia en näiden aiempien kokemusteni vuoksi vienyt päiväkotiin koskaan alle 3 vuotiaina.
2-vuotias on vielä kovin pieni ja ollut ilmeisesti päiväkodissa vasta kuukauden. Hän vasta opettelee siellä olemista. Hän taitaa olla ainoa lapsenne, joten kotona on päiväkotiin verrattuna hiljaista ja aikuisten huomiota saa paljon. Muutos kotoa päiväkotiin on ollut hänelle valtavan iso, äitiä ja isiä voi olla päivän mittaan ikävä. Syöminen vanhempien kanssa kotona on hyvin erilainen tilanne kuin kotona, nukkumaanmeno on hankalaa, kun samassa pienessä tilassa nukkuu monta muutakin lasta.
Ymmärrän lapsen vaikeuksia oikein hyvin. Päiväkodin työntekijöiden kuuluukin tietysti kertoa syömisestä ja nukkumisesta. Lapsi on varmaan päiväkodin jälkeen väsynyt ja nälkäinen, joten päiväkodin hoitajat tavallaan selittävät teille myös, miksi näin on.
Meillä on kolme lasta, nuorinkin jo koulussa. Muistan, että meidän lasten ollessa päiväkodissa hoitajat puhuivat miehelleni hyvin vähän. Toisaalta jos minä kerroin esim., että jokin lapsen vaate oli hukassa, asialle ei tehty mitään. Jos mieheni sanoi asiasta, vaate löytyi hetkessä.
Vanhempien on tietysti ikävää kuulla, että lapsella menee päiväkodissa huonosti. Mitäpä sille voi töistä käsin tehdä? Ehdottaisin itsekin, että pyytäisit keskustelua esimerkiksi ryhmän lastentarhanopettajan kanssa. Kysyisit tarkemmin lapsen käytöksestä ja myös siitä, mitä ratkaisuja päiväkoti tarjoaa. Mitä päiväkodin työntekijät ovat ajatelleet asialle tehdä?
Jos tuntuu, että lapsi ei päiväkodissa viihdy, miettikää myös perhepäivähoitajaa. Siellä hoito olisi kodinomaisempaa.
00340 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa haukutaan päiväkotien henkilöstöä ammattitaidottomaksi, koska kaksivuotias uhmaikäinen lapsi ei suostu syömään päiväkotiryhmässä, aloitettuaan kodin ulkopuolisen varhaiskasvatuksen laitoksessa muutama viikko sitten. Eikä edes nukahda päiväunille vaan häiritsee siellä muita lapsia, etteivät nämäkään nukkuisi.
Ja nämä faktat on kerrottu tuon parivuotiaan vanhemmalle tilanteissa, kun tämä hakee lapsensa kotiin hoidosta ja kysyy, miten päivä on mennyt.
Miten tuo osoittaa mitään ammattitaidottomuutta? Alle 3-vuotiaiden laitoskasvatuspäivät koostuvat pitkälti perushoitotilanteista ja rutiinien harjoittelusta, tavoitteena omien perustaitojen opettelu. Isoon ryhmään ja vieraiden aikuisten ohjaukseen sopeutuminen vie aikaa. Varhaiskasvatusta, siis sitä suunniteltua ja tietoista kasvattamista, ovat nämä syömisen, nukkumisen, vessassa käynnin, käsien pesemisen, pukemisen, riisumisen, jonottamisen, oman vuoron odottamisen, vastavuoroisuuden, lelujen siivoamisen ja kielen kehityksen (kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen) harjoittelut.
Se tehdään ryhmässä. Kun yksi lapsi tekee jotain, muut seuraavat tarkkaan, mitä tapahtuu. Sitten he kokeilevat myös, mitä tapahtuu, kun tekee niin - tai jos tekee toisin. Se on sitä hurjan intensiivistä maailman ja sosiaalisten rakenteiden tutkimista, kuka olen ja miten tämä maailma, jossa olen, toimii. Pikkulapsilla on sisäsyntyinen halu ja tarve oppia, kuinka täällä ollaan, jotta he säilyisivät hengissä. Eloonjäämisvietti.
On ensiarvoisen tärkeää, että perusrutiinit ovat pysyvät ja kaikille samat siellä lapsiryhmässä. Kaksivuotiaan kehitystehtävä on kokeilla henkeen ja vereen rajojen ja sääntöjen pysyvyyttä (ja niiden on pysyttävä), jotta hän saa kokemuksen siitä, että on turvassa, oppii, kuka hän on ja mikä on hänen paikkansa, kokee kuuluvansa ryhmäänsä tasa-arvoisena ja saa testaamisellaan tuloksen, että kyllä vain, nämä aikuiset tietävät mitä tekevät, ovat johdonmukaisia ja minä voin luottaa heihin.
Sitten, kun se on opittu, ollaankin jo kolmevuotiaita ja voidaan alkaa harjoitella siihen ikään kuuluvia, seuraavia kehitysvaiheita.
Niin se menee, kun menee hyvin. Jos päiväkoti vaihtuu jatkuvasti, ryhmä vaihtuu, hoitajat vaihtuu, vanhemmat eroavat, koti vaihtuu jne. ei lapsi saa kokemusta turvallisesta ja hallittavissa olevasta ympäristöstä. Uhmmaikäisen kehitystehtävä ei onnistu kuten herkkyyskausi edellyttäisi.
Lempeästi, mutta lujasti, on 2-vuotiaiden kanssa hyvä ohjenuora. Aikuisen on oltava se kallio, jolle lapsi rakentaa.
Siksi ne siellä päiväkodeissa rehellisesti kertovat, mitä tänään tapahtui. Siksi, että vanhempi tietäisi, onko lapsen luottamus jo syntynyt vai vieläkö hän koettelee paikan turvallisuuden pysyvyyttä. Vanhemman on ymmärrettävää, että siellä päiväkodeissa kasvatetaan niitä lapsia, puhutaan heistä. Perhetyö ja vanhempien tukeminen vanhemmuudessaan ovat enemmän sosiaalialan työtä, tärkeää yhtä kaikki.
Koska vanhemmuus on monelta nykyään hukassa, on päiväkoteihin alettu palkata sosionomeja tukemaan vanhempia vanhempana olemisessa. Esim. sanoittamaan, mistä lapsen kasvussa on kyse. Varaa päiväkodin sosionomilta keskusteluaika, jos koet lapsen asioihin keskittymisen lisäksi halua puhua myös omasta vanhemmuudestasi ja uudesta tilanteesta sinun kannaltasi.
Et ole ymmärtänyt mistä tässä keskustelussa oli kyse eli siitä onko ok kasvattaa kaksivuotiasta rankaisemalla ja eristämällä. Lisäksi vanhemmille annettu pelkästään negatiivista palautetta. Jos päiväkotiammattilainen ei ymmärrä minkä vuoksi nuo asiat ovat vahingollisia, niin koulutustasoa on rutkasti nostettava. Nuo ovat aivan todella perustavaa laatua olevia, alkeellisia asioita lapsen kasvatuksesta ja vuorovaikutuksesta yleensä.
Koulutustasoa eri todellakaan ole syytä nostaa. Se on nyt jo turhan korkea. Tyhjänpäiväistä liibalaabaa täynnä, kun pitäisi huolehtia lapsista, hoitaa ja kasvattaa. Ei päiväkoti ole mikään koulu.
Sylikkäin istumiselle onkin vähemmän aikaa, sylille kyllä mahdollisuuksia . Vähänväliä joku kainalossa ja tekee toisella kädellä. Siinäkohti kun pyrkijöitä on useampi, ei oo järkeä mitoituksissa. Vauvat lisääntyneet ja 1v.