Päiväkodista tulee vain negatiivista palautetta lapsesta - miten tätä jaksaa?

Pitkä viesti, eli jos et jaksa lukea, niin jätä vain väliin.

2 v lapsemme aloitti päiväkodissa reilu kuukausi sitten, kun palasin töihin. Ryhmä on keskiverto päiväkotiryhmää hieman pienempi, aikuiset ovat pääasiassa samoja (joskus toisesta ryhmästä joku tuuraa) ja ryhmän lapset ovat 2-3 v. Lapsemme viettää päiväkodissa n. 7-8 tuntia päivässä, kun vuorottelemme miehen kanssa lapsen viennin/hakemisen suhteen. Aina lasta hakiessani saan kuulla lapsesta negatiivista palautetta, joka annetaan lapsen kuullen. Lapsi ei suostu syömään päiväkodissa (joskus syö palan leipää ja juo lasillisen maitoa, siinä se), eikä aina suostu nukkumaan päiväunia. Lapsi on päiväkodin aikuisten mukaan jouduttu useita kertoja siirtämään ruokailussa yksin istumaan toiseen pöytään, kun lapsi ei osaa rauhoittua syömään muiden kanssa. Nukkarissa lapsi on paukuttanut seinää ja muutenkin häirinnyt muita lapsia niin, että hänet on jouduttu poistamaan nukkaristakin. Toisinaan ongelma on, ettei lapsi jaksa pitkään keskittyä johonkin asiaan.

Jos mies hakee lapsen päiväkodista, hänelle ei samalla tavalla avauduta lapsemme tilanteesta. Todetaan vain lyhyesti, ettei lapsi syönyt/nukkunut, mutta ei avata asiaa sen enempää. Aina ei sanota edes tuota. Jos minä haen lapsen, joku päiväkodin aikuisista huokailee ja avautuu minulle pitkästi siitä, mikä kaikki ei tänään ole lapsen kanssa mennyt putkeen. Mitään positiivista lapsesta ei sanota, tyyliin Isla leikki tänään hienosti muiden kanssa/jaksoi keskittyä hyvin laululeikkiin. Ylipäätään emme saa tietoa ryhmän tekemistä asioista, eikä niistä kerrota myöskään Wilmassa eikä päiväkodin sivuillakaan. Ainoa tieto, mitä päiväkodista saamme on se, että lapsemme ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan. Lapsi itse ei muista kertoa kaikkea, mitä päiväkodissa on tehty eli lapsenkaan kautta en tätä tietoa saa.

Lapsemme on kotioloissa melko rauhallinen, puuhakas ja leikkii mielellään itsekseenkin. Lapsi rauhoittuu kotona päiväunille melko nopeasti ja syö hyvin. Selvästi kompensoi päiväkodin syömättömyyttä syömällä kotona enemmän ja tämä toki huomioidaan ruokailuhetkissä. Lapsen kanssa ollaan paljon vuorovaikutuksessa kotona, juttelemme, käymme leikkipuistoissa, luemme kirjoja jne. Lapsi osaa kotona siivota lelunsa ja auttaa ikätasoisesti kotitöissä. Lapselle on opetettu kotona käytöstapoja, pidämme rajoista kiinni ja huolehdimme kasvatuksesta muutenkin. Lapsi on varmasti levottomampi päiväkodissa kuin kotona, mutta kukapa ei päiväkotiympäristössä kuormittuisi. Neuvolan mukaan lapsi on terve, eikä meillä vanhemmillakaan ole olo, että lapsellamme olisi jotakin sairautta, ylivilkkautta tms. Terve touhukas 2-vuotias.

Onko tämä käytäntö ihan normaali, että lapsesta ei sanota päiväkodissa mitään positiivista? Miten tätä jaksaa ja voiko tälle asialle tehdä jotain? Väsyttää työpäivän jälkeen mennä päiväkotiin kuuntelemaan sitä, mikä kaikki on taas lapsessamme ollut haastavaa. Yritämme vanhempina parhaamme, mutta emme töistä käsin pysty vaikuttamaan siihen, jos lapsi ei päiväkodissa suostu syömään tai nukkumaan. Lapsi on kotona kovin erilainen kuin päiväkodissa, ainakin saamamme palautteen perusteella.