Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodista tulee vain negatiivista palautetta lapsesta - miten tätä jaksaa?
17.09.2023 |
Pitkä viesti, eli jos et jaksa lukea, niin jätä vain väliin.
2 v lapsemme aloitti päiväkodissa reilu kuukausi sitten, kun palasin töihin. Ryhmä on keskiverto päiväkotiryhmää hieman pienempi, aikuiset ovat pääasiassa samoja (joskus toisesta ryhmästä joku tuuraa) ja ryhmän lapset ovat 2-3 v. Lapsemme viettää päiväkodissa n. 7-8 tuntia päivässä, kun vuorottelemme miehen kanssa lapsen viennin/hakemisen suhteen. Aina lasta hakiessani saan kuulla lapsesta negatiivista palautetta, joka annetaan lapsen kuullen. Lapsi ei suostu syömään päiväkodissa (joskus syö palan leipää ja juo lasillisen maitoa, siinä se), eikä aina suostu nukkumaan päiväunia. Lapsi on päiväkodin aikuisten mukaan jouduttu useita kertoja siirtämään ruokailussa yksin istumaan toiseen pöytään, kun lapsi ei osaa rauhoittua syömään muiden kanssa. Nukkarissa lapsi on paukuttanut seinää ja muutenkin häirinnyt muita lapsia niin, että hänet on jouduttu poistamaan nukkaristakin. Toisinaan ongelma on, ettei lapsi jaksa pitkään keskittyä johonkin asiaan.
Jos mies hakee lapsen päiväkodista, hänelle ei samalla tavalla avauduta lapsemme tilanteesta. Todetaan vain lyhyesti, ettei lapsi syönyt/nukkunut, mutta ei avata asiaa sen enempää. Aina ei sanota edes tuota. Jos minä haen lapsen, joku päiväkodin aikuisista huokailee ja avautuu minulle pitkästi siitä, mikä kaikki ei tänään ole lapsen kanssa mennyt putkeen. Mitään positiivista lapsesta ei sanota, tyyliin Isla leikki tänään hienosti muiden kanssa/jaksoi keskittyä hyvin laululeikkiin. Ylipäätään emme saa tietoa ryhmän tekemistä asioista, eikä niistä kerrota myöskään Wilmassa eikä päiväkodin sivuillakaan. Ainoa tieto, mitä päiväkodista saamme on se, että lapsemme ei suostu syömään, eikä aina nukkumaankaan. Lapsi itse ei muista kertoa kaikkea, mitä päiväkodissa on tehty eli lapsenkaan kautta en tätä tietoa saa.
Lapsemme on kotioloissa melko rauhallinen, puuhakas ja leikkii mielellään itsekseenkin. Lapsi rauhoittuu kotona päiväunille melko nopeasti ja syö hyvin. Selvästi kompensoi päiväkodin syömättömyyttä syömällä kotona enemmän ja tämä toki huomioidaan ruokailuhetkissä. Lapsen kanssa ollaan paljon vuorovaikutuksessa kotona, juttelemme, käymme leikkipuistoissa, luemme kirjoja jne. Lapsi osaa kotona siivota lelunsa ja auttaa ikätasoisesti kotitöissä. Lapselle on opetettu kotona käytöstapoja, pidämme rajoista kiinni ja huolehdimme kasvatuksesta muutenkin. Lapsi on varmasti levottomampi päiväkodissa kuin kotona, mutta kukapa ei päiväkotiympäristössä kuormittuisi. Neuvolan mukaan lapsi on terve, eikä meillä vanhemmillakaan ole olo, että lapsellamme olisi jotakin sairautta, ylivilkkautta tms. Terve touhukas 2-vuotias.
Onko tämä käytäntö ihan normaali, että lapsesta ei sanota päiväkodissa mitään positiivista? Miten tätä jaksaa ja voiko tälle asialle tehdä jotain? Väsyttää työpäivän jälkeen mennä päiväkotiin kuuntelemaan sitä, mikä kaikki on taas lapsessamme ollut haastavaa. Yritämme vanhempina parhaamme, mutta emme töistä käsin pysty vaikuttamaan siihen, jos lapsi ei päiväkodissa suostu syömään tai nukkumaan. Lapsi on kotona kovin erilainen kuin päiväkodissa, ainakin saamamme palautteen perusteella.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Onko se siis joku juttu, että vanhemmat odottavat päiväkodin henkilökunnalta jotain kehuja lapsestaan aina kun käyvät hakemassa? Minä olen ajatellut että lähinnä ongelmista kommunikoidaan, jotta vanhemmat pysyvät kartalla siitä mitä on tapahtunut.
Olen samaa mieltä. Monesti vanhemmat joiden lasten kehityksessä ei ole mitään ongelmia suhtautuvat ' kehuihun' että semmonenhan tämä on, kyllä joo. Ettei tule yllätyksenä kuinka hyvin lapsi pärjää kun tuntevat lapsensa. Tietenkin tuntuu hyvältä kuulla muttei sitä aktiivisesti haeta.
Tukea ja kehumista hakevat vanhemmat jotka jo tiedostavat haasteita lapsen käytöksessä, haluavat kuulla että sentään jotain posiitiivistakin on huomattu. Silloin on tärkeää että kerrotaan rehellisesti plussat ja miinukset.
Isälle kertomista itse harkitsen tarkkaan kun kokemukseni mukaan isä kertoo äidille vain sanomiset ottamatta mitenkään kantaa omaan osuutensa ja äiti käy kuumana ettei hänelle kerrottu. Siis että vain hänelle saa käytännössä puhua lapsen asioista mikä on hullua näin aikuisena ihmisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
Tottakai noista kerrotaan. Miten kerrot 2 vuotiaan kaverisuhteista juuri kun se on aloittanut. Ei mitenkään, ei niitä ole kun lapsi tukeutuu aikuiseen joka käänteessä eikä välitä himpun vertaa kavereista
Eikö päiväkodin työtekijät tosiaan tiedä, mikä on palautehampurilainen tai hampurilaismalli palautteessa? Eli kaikki kritiikki kerrotaan, mutta myös siellä välissä on joku (vaikka keksimällä keksitty) positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä samanlaista. Tosin lastenhoitajien kommentit on aina samat:
"Väinö ei taaskaan suostunut syömään. Nukkui tunnin/ei lainkaan."
Olisipa virkistävää joskus kuulla, mitä Väinö on päivän aikana tehnyt sen sijaan, että mitä Väinö ei ole päivän aikana tehnyt.
Väinö teki paakkelssin housuunsa tänään, sepä virkistävää kun oli aiemmin tällä viikolla ettei tehnyt sitä päivän aikana
Mulla takana tätä jo useampi vuosi. Lapsi on eskarissa. Ahistaahan se mennä hakemaan.
Olen vuosikausia kuullut samaa.. pelleilee ruokapöydässä, villitsee toisia jne, joskus heittänyt hiekkaa ympäriinsä. Että voitteko keskustella asiasta.. joo, voidaan, mutta jos ne noin vaan keskustelulla muuttuisi, niin helppoahan se olisi. Lapsi ei yleensä edes muista koko tapahtumaa, josta tulisi keskustella. Ymmärrän, että se on ärsyttävää, mutta kyllähän tuo omaa jaksamista syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla takana tätä jo useampi vuosi. Lapsi on eskarissa. Ahistaahan se mennä hakemaan.
Olen vuosikausia kuullut samaa.. pelleilee ruokapöydässä, villitsee toisia jne, joskus heittänyt hiekkaa ympäriinsä. Että voitteko keskustella asiasta.. joo, voidaan, mutta jos ne noin vaan keskustelulla muuttuisi, niin helppoahan se olisi. Lapsi ei yleensä edes muista koko tapahtumaa, josta tulisi keskustella. Ymmärrän, että se on ärsyttävää, mutta kyllähän tuo omaa jaksamista syö.
Eikö noille asioille sitten voi tehdä mitään? Yhteistuumin miettiä ratkaisuja? Kai nyt sääntöjä pitää noudattaa tai... en tiedä?
Meillä oli päiväkodissa oli myös tuota. Äitinä sain aina negatiivistä palautetta, lapsi pelleilee ruokapöydässä tai ei halua nukkua jne. ja koskaan en saanut positiivista palautetta.
Ja taas kun mies haki lapsen, hänelle oltiin yltiöystävällisiä ja miehen mukaan "lirkuteltiin" kuinka päivä eli mennyt mallikkaasti ja kuinka hyvin lapsi oli käyttäytynyt.
Joskus testattiin, lapsi käytiin yhdessä, silloin palaute oli neutraalisempaa ja mies saattoi kysyä jotakin asiaa, niin vastauksessa mies ohitettiin ja se suunnattiin minule.
Ja kyllähän se äitinä ahdisti, kun mikään ei ollut hyvin ja se vaikutti jo psyykeeseen ja päätettiin, mies hoiti lapsen päiväkodista hakemisen, vaikkakin hiukan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodin työtekijät tosiaan tiedä, mikä on palautehampurilainen tai hampurilaismalli palautteessa? Eli kaikki kritiikki kerrotaan, mutta myös siellä välissä on joku (vaikka keksimällä keksitty) positiivinen asia.
Kuka tietää ja kuka ei. Meillä se on tuttu.
Oletko ajatellut kasvattaa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodin työtekijät tosiaan tiedä, mikä on palautehampurilainen tai hampurilaismalli palautteessa? Eli kaikki kritiikki kerrotaan, mutta myös siellä välissä on joku (vaikka keksimällä keksitty) positiivinen asia.
Niinpäin se on opetettu että väliin tulee se negatiivinen. Ei aloiteta ja lopeteta kritiikillä.
No näin, paitsi että itse puhuisin ensin suoraan varhaiskasvattajalle. Sitten vasta johtajalle, jos tämä ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jäi mietityttämään, että MIKSI lapsi käyttäytyy hoidossa niin, että saa vain negatiivista palautetta? Tästä voisi pitää ensin keskustelun, että onko jotain josta tulisi huolestua tai ainakin joka olisi hyvä tietää. Sitten voi jakaa neuvoja ja tietoja päivästä kotona ja hoidossa puolin ja toisin, josko sieltä löytyisi ratkaisun avaimet ja sem myötä myös positiivista palautetta päivästä. Kyllä itse ymmärrän hyvin, että jos hoidossa päivä on yhtä yliväsynyttä riekkumista ja syömättömyyttä, niin kotona on sitten vastassa henkisesti ja fyysisesti väsynyt ja nälkäinen lapsi, joka vaan nauttii rauhasta kotona. Silloin päästään yleiseen ongelmaan tähän, että "ei meidän Liisa-Petteri", koska kotona ollaan kiltisti, vaikka ei se kerro koko totuutta.
Miksi lapsen huono käytös sattuu juuri silloin, kun lapsen hakee äiti päiväkodista, eikä koskaan silloin, kun isä hakee, vaan lapsi on käyttytynyt silloin tosi hienosti.
Minulle aina valitettiin, kuinka nukkumatilateessa lapsi häiritsee muita. Ja kun sain tarpeeksi monta kertaa siitä huomautusta, niin loputa kysyin, pitäisikö meidän vanhempien tulla rauhoittamaan tilanne ja kerroin, etten itse pääse tulemaan työn takia, mutta lapsen isä voi kyllä järjestää työnsä ja tulla rauhoittamaan tilanne. Sen jälkeen tilanne muuttui kuin seinään, eikä palautetta annettu, muuta kuin, että lapsi on nukkunut päiväunet.
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodin työtekijät tosiaan tiedä, mikä on palautehampurilainen tai hampurilaismalli palautteessa? Eli kaikki kritiikki kerrotaan, mutta myös siellä välissä on joku (vaikka keksimällä keksitty) positiivinen asia.
Meillä tuo hampurilaismalli menee näin:
"Eino söi lounaalla puolikkaan leivän (kehu). Muuten sitten Eino ei suostunut syömään. Häiritsi toisia, jotka yrittivät syödä. Päristeli ja pärskytti ruokaa suustaan. Laitettiin sitten Eino istumaan toiseen pöytään aikuisen kanssa. Ruokailun jälkeen oli levoton ja päiväunille käyminen ei ottanut sujuakseen. Koko ajan piti aikuisen vahtia vieressä ja Eino höpötteli itsekseen häiriten muita. Kesti 50 minuuttia, että Eino nukahti. Oli kiukkuinen herätessään, eikä välipalalla suostunut maistamaan kiisseliä. Kyllä on ollut Einon kanssa työläs päivä tänään (pitkä kritiikki). Mutta muuten meni kivasti (kehu)."
Mitä minä äitinä saan tuosta, että minulle selostetaan tarkkaan nuo syömiset ja päiväunet, joihin en voi vaikuttaa varsinkaan jälkikäteen? Toki sanon lapselle kotona, että päiväkodin aikuisia pitää kuunnella, ei saa sotkea ruoalla ja päiväunilla pitää antaa toisille unirauha eli olla hiljaa.
Häiritsee myös tuo kritiikin määrä, kun ikävistä asioista selostetaan pitkästi. Lyhyt toteaminen riittäisi. Täysjärkisinä vanhempina ymmärrämme kyllä, että lapsella on kotiin tullessa nälkä ja voi väsyttää, jos päiväunet ovat jääneet lyhyiksi/kokonaan pois tuolta päivältä. Ja tuo kehu "mutta muuten meni kivasti" ei kerro minulle äitinä yhtään mitään. Mikä meni kivasti? Pukemistilanteet, vessakäynnit, leikit vai jokin muu? Paljon enemmän saisin irti siitä, että päivän kulusta kerrottaisiin tuon lapsen syntilistan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö päiväkodin työtekijät tosiaan tiedä, mikä on palautehampurilainen tai hampurilaismalli palautteessa? Eli kaikki kritiikki kerrotaan, mutta myös siellä välissä on joku (vaikka keksimällä keksitty) positiivinen asia.
Meillä tuo hampurilaismalli menee näin:
"Eino söi lounaalla puolikkaan leivän (kehu). Muuten sitten Eino ei suostunut syömään. Häiritsi toisia, jotka yrittivät syödä. Päristeli ja pärskytti ruokaa suustaan. Laitettiin sitten Eino istumaan toiseen pöytään aikuisen kanssa. Ruokailun jälkeen oli levoton ja päiväunille käyminen ei ottanut sujuakseen. Koko ajan piti aikuisen vahtia vieressä ja Eino höpötteli itsekseen häiriten muita. Kesti 50 minuuttia, että Eino nukahti. Oli kiukkuinen herätessään, eikä välipalalla suostunut maistamaan kiisseliä. Kyllä on ollut Einon kanssa työläs päivä tänään (pitkä kritiikki). Mutta muuten meni kivasti (kehu)."Mitä minä äitinä saan tuosta, että minulle selostetaan tarkkaan nuo syömiset ja päiväunet, joihin en voi vaikuttaa varsinkaan jälkikäteen? Toki sanon lapselle kotona, että päiväkodin aikuisia pitää kuunnella, ei saa sotkea ruoalla ja päiväunilla pitää antaa toisille unirauha eli olla hiljaa.
Häiritsee myös tuo kritiikin määrä, kun ikävistä asioista selostetaan pitkästi. Lyhyt toteaminen riittäisi. Täysjärkisinä vanhempina ymmärrämme kyllä, että lapsella on kotiin tullessa nälkä ja voi väsyttää, jos päiväunet ovat jääneet lyhyiksi/kokonaan pois tuolta päivältä. Ja tuo kehu "mutta muuten meni kivasti" ei kerro minulle äitinä yhtään mitään. Mikä meni kivasti? Pukemistilanteet, vessakäynnit, leikit vai jokin muu? Paljon enemmän saisin irti siitä, että päivän kulusta kerrottaisiin tuon lapsen syntilistan sijaan.
Edelleen ihmetyttää, että eikö tuota asiaan lähdetä viemään mitenkään muuten eteenpäin, kuin keskustelemalla kotona? Eikö päiväkodilla ole mitään keinoja vai odotetaanko vaan, että tilanne muuttuu jos muuttuu? Yhteisen keskustelun paikalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Voi luoja mitä itse kertoisit josset ole koko lasta nähnyt ennen tätä päivää etkä tänäänkään muuta kuin että lista lyötiin sinun käteen ja sanottiin että tuossa nuo ovat ja lue tästä. Keksitkö jotain omasta päästä että vanhempi ilostuisi.
Tämä on todellisuus jättipäiväkodeissa, tänä aikana ja tästä eteen päin
Juurikin näin. Monesti lapsen luovuttaja on eri ryhmän aikuinen.
Mulla ei ole lapsia (olen vela), enkä siten tiedä mitään päiväkodeista, mutta tulipa paha mieli ap:n lapsen puolesta. :( 2 vuotias on vielä tosi pieni, ja miten hirveää, että pikku raukka joutuu viettämään 7-8 tuntia päivässä noin nihkeiltä kuulostavien aikuisten kanssa. Tuo kuulosti etenkin hirveältä, että syliin otetaan vaan jos itkee. Samoin se, että ikävä palaute annetaan lapsen kuullen. Oma vaistoni sanoisi, että tuollaisessa päiväkodissa ei pienen ihmisen ole hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia (olen vela), enkä siten tiedä mitään päiväkodeista, mutta tulipa paha mieli ap:n lapsen puolesta. :( 2 vuotias on vielä tosi pieni, ja miten hirveää, että pikku raukka joutuu viettämään 7-8 tuntia päivässä noin nihkeiltä kuulostavien aikuisten kanssa. Tuo kuulosti etenkin hirveältä, että syliin otetaan vaan jos itkee. Samoin se, että ikävä palaute annetaan lapsen kuullen. Oma vaistoni sanoisi, että tuollaisessa päiväkodissa ei pienen ihmisen ole hyvä olla.
Tuskin siellä sylille on kovinkaan paljon aikaa. Kiireistä on meno pienten ryhmissä.
Tulevat rikolliset nähdään jo päiväkodissa omana ryhmänään. Rikollisuus on osin biologista perimää johon kasvatuksella ei voida puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa ja hyödytöntä kuulla raportti lapsen syömisestä ja nukkumisesta. Ei niillä ole erityistä vaikutusta perheemme elämään. Ruokaa laitamme kotona riittävästi, joten halutessaan lapset voivat paljon. Nukkumaan mennään kun on sen aika. Kiinnostavampaa olisi tietää, mitä ovat päivällä puuhanneet ja onko kavereiden kanssa sujunut.
2-v on pieni. Epäammattimaista on olettaa kaikkien ipanoiden syövän, nukkuvan ja kakkivan samassa rytmissä. Mutta tätä on tämä runsaasti mainostettu "varhaiskasvatus", johon joka lapsen tulisi osallistua ja johon yritetään "painostaa" kyseenalaistamaan vanhemmuutta. Jos kellä on mahdollista hoitaa lapsensa itse niin tehköön hyvillä mielin sen.
Kyllä se ihan yleistä on että niistä kerrotaan. Yleensä harjoittelijoillekin noi opetetaan että kerrotaan nukkuminen ja syöminen ja sitten jotain siitä mitä lapsi on tehnyt. Ihan normaalia.
On yleistä ja on outoa. Kun lapsen hakee (pihasta), hoitaja katsoo paperista, että päiväunien ja ruokailun kohdalla on rasti. Mitään muuta ei osaa päivästä kertoa, vaikka vanhempi kysyy. Kysymällä saattaa saada korkeintaan tiedon, että tänään on luettu satuja. Mutta ei siis itse lapsesta ja juuri hänen asioistaan mitään muuta kuin rastit, jotka evvk.
Voi luoja mitä itse kertoisit josset ole koko lasta nähnyt ennen tätä päivää etkä tänäänkään muuta kuin että lista lyötiin sinun käteen ja sanottiin että tuossa nuo ovat ja lue tästä. Keksitkö jotain omasta päästä että vanhempi ilostuisi.
Tämä on todellisuus jättipäiväkodeissa, tänä aikana ja tästä eteen päinJuurikin näin. Monesti lapsen luovuttaja on eri ryhmän aikuinen.
Kyllä siihen jotain yleisluontoista voi kaikille sanoa. Usein lapuissa on merkattu ryhmän tekeminen päivälle ja ellei lapselta löydy kun rastit niin kerron että ovat jumpanneet ja Matilla kivat leikit. Koskaan ei saisi sanoa etten mää tiedä mitään, on syönyt ja nukkunut. Tai ei ole. Oletuksena ettei ryhmän aikuisilla ole erityisesti asiaa Matin vanhemmille.
Jospa joskus saat sanoa, että tänään Jannu löi kaveria päähän hieman vähemmällä voimalla :) vitsi vitsi. Aloituksessa oli kuitenkin kyse syömisen ja nukkumisen sujumisesta. Mikäli muuten asiat on ihan ok, niin ehkä sieltä päivästä voisi löytyä jotain positiivistakin.