Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Suomalaisista 35-vuotiaista miehistä 50 prosenttia lapsettomia, naisista 35 prosenttia
Kommentit (1494)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.
Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.
Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.
Tämä isosti!
Itse olen nuori, juuri koulusta valmistunut nainen ja minulla on vakaa parisuhde, jossa periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Silti joudun punnitsemaan monia asioita.
1. Onko meillä varaa lapseen? Kaikki on nykyään niin kallista, ja juu kyllä saisimme lapselle kaiken oleellisen hankittua perus elämiseen, mutta olisiko se sen arvoista? Kituutella asuntolainan, lapsiperhe-arjen ja harrastuskulujen jne kanssa. Entä jos lapsi tai meistä vanhemmista jompikumpi sairastuu? Kalliiksi tulee jo elämä kahdestaan, saati lasten kanssa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, enkä halua elää sellaista kuihtuvaa oravanpyörää.
2. Miten oma aika? Arvotan omat liikuntaharjoitukset korkealle. Haluan elää myös itselleni tätä elämää, en vain lapselle.
3. Miten käy töideni kanssa? Valmistuin juuri ja äitiysloma ja lapsen kanssa kotiin jääminen ei sovi kuvioon.
4. Miten käy terveyteni? Minua suorastaan pelottaa ja hirvittää raskausaika ja synnytys. Menkkakivut tarpeeksi kivuliaita.
5. Mitä jos mies lähtee? Minusta tulee yh, ja olen entistä enemmän kusessa. Elämänilo kadonneena yritän selviytyä lapsiarjesta jota en edes hingulla toivonut.
Paljon asioita, vähän selkeitä plussia miksi lapsia hankkisi nuorena naisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Ohiksena totean, että oma lapseni täytti 18, kun minä olin 43, ja muutti kotoa pois. En olisi voinut kuvitellakaan, että haluaisin aloittaa siinä iässä yövalvomiset ja vauvaperhe-elämän.
Puolisosi tulee olemaan yli kuusikymppinen, kun lapsenne päättää toisen asteen opinnot. Vanhempi kuin minä nyt.
Mitä sitten? Myös naiset saavat lapsia nelikymppisinä, eikä sinun tarvitse heidän puolestaan valvoa.
Nykyään lastenheko ikää on vaikea enää asettaa mihinkään. Monet lähtevät opiskelemaan 20-vuotiaina ja valmistuvat siinä 20-30 ikähaitarilla. Joskus myöhemmin. Ei opiskelijalla ole rahaa eikä aikaa lapsiin. Opintojen jälkeenkin todennäköisesti haluaa tehdä muutaman vuoden töitä ennen perheenperustamista. Kun lähentelee kolmeaviittä, voi olla että haluaisi lapsia, mutta voi olla myös että ei enää jaksa hommata niitä kun on selvinnyt ilmankin sinne asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Omassa tuttavapiirissä suurimmalla ikäerolla olleet ovat eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.
Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.
Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.
Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?
Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.
Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.
En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.
Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.
Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.
Kiinnostavampi joo mutta pöksyt kastelee salikorsto.
Jälleen yksi palstamies projisoimassa omaa hra-madonna ajatteluaan naisiin. Millä ihmeen logiikalla pöksyt kasteleva mies olisi vähemmän kiinnostava kuin joku muu? Juuri sellainen mieshän kiinnostaa! Kuinka moni nainen haluaa seksittömän suhteen, ellei ole aseksuaali?
Te miehet ajattelette, että on eri naiset villiin ja rietastelevaan seksiin (ne, jotka nielevät mällit mällykkeet) ja eri naiset lapsen äidiksi. Me naiset haluamme villiä ja rietastelevaa seksiä nimenomaan oman, turvallisen kumppanin kanssa. Yhden yön jutuissa (joita kaikki eivät halua ollenkaan) ei voi kokeilla ollenkaan niin estottomasti tai edes sekstata ilman kumia.
Mutta tästähän ei asiassa ollut kyse ja sinähän sen tiesitkin. Propagandisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Itse tiedän muutaman pariskunnan, joissa huomattavan iäkäs mies - isäksi on tultu yli viiskymppisenä. Lapsilla on vakavia käytöshäiriöitä, en tiedä onko sitten yhteydessä autismiin tms. Mutta sellainen tunne tulee, että olisiko kannattanut harkita vielä ihan kunnolla.
Itse olen 27-vuotias eikä yksinkertaisesti kiinnosta tehdä lapsia. En tykkää erityisen paljon lapsista. Miehen ja kissan kanssa hyvä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se on väestötasolla harvinainen, vaikka sun tuttavapiirissä jostain syystä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään lastenheko ikää on vaikea enää asettaa mihinkään. Monet lähtevät opiskelemaan 20-vuotiaina ja valmistuvat siinä 20-30 ikähaitarilla. Joskus myöhemmin. Ei opiskelijalla ole rahaa eikä aikaa lapsiin. Opintojen jälkeenkin todennäköisesti haluaa tehdä muutaman vuoden töitä ennen perheenperustamista. Kun lähentelee kolmeaviittä, voi olla että haluaisi lapsia, mutta voi olla myös että ei enää jaksa hommata niitä kun on selvinnyt ilmankin sinne asti.
Tässä on se ongelma, että lapsiperhe-elämä on tehty jotenkin tavallisesta elämästä erilliseksi ajaksi. Jotenkin pitäisi järjestää niin, ettei mikään elämänvaihe estäisi samalla lisääntymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Älä valehtele. Mitään tuollaisia suosituksia ei ole olemassakaan. Autismin riski on suurimmillaan, kun isä on yli 50. Sama juttu skitsofreniassa.
Jotenkin liikuttavaa kuinka pihalla nuo, enimmäkseen naistutkijat, ovat lapsettomuuden syistä ja siihen liittyvistä asioista.
Kyllähän nämä syyt on tälläkin palstalla monesti käsitelty. Kun tulee todelliset syyt, niin silloin alapeukkujen määrä on melkoinen.
Syyt löytyvät esim Henry Laasasen kirjoituksista, mutta ne eivät kelpaa (lähinnä siteeraa tieteellisiä tutkimuksia). Samoin löytyvät tavalla tai toisella mgtow videoista youtubesta (siteeraavat monesti tutkimuksia ja tilastoja).
Samat asiat voi lukea miesten anonyymeistä keskusteluista. Ja nämä asiat on todennettavissa monista eri tilastoista.
Nyt vaan ilmiö on niin suuri, ettei sitä voi enää kiistää ja jättää huomiotta.
PS. Olen mies ja minulla on useampi lapsi. Olen eronnut ja on ollut pari pidempää suhdetta senkin jälkeen. Kaikissa naiset ovat puheista huolimatta jossain vaiheessa halunneet lapsia kuitenkin. Tuskin enää koskaan olen parisuhteessa, koska miehenä siinä vaan menettää niin paljon enemmän kuin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Yli 30v miehillä on jo valtavan suuri riski olla menettänyt lapsenuskonsa naisten ihanuuteen eivätkä he siis enään ole manipuloitavissa parisuhteeseen siittämään lapsia.
Roope Salminen ja lapsi yhteiskuvassa:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Omassa tuttavapiirissä suurimmalla ikäerolla olleet ovat eronneet.
Omassa taas samanikäiset. 16 vuoden ikäeron omaava pari on ollut yli 20 vuotta yhdessä, kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se vaan tilastojen mukaan edelleen on. Suurimmassa osassa suomalaisia heteropareja mies on max kolme vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.
Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.
Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.
Tämä isosti!
Itse olen nuori, juuri koulusta valmistunut nainen ja minulla on vakaa parisuhde, jossa periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Silti joudun punnitsemaan monia asioita.
1. Onko meillä varaa lapseen? Kaikki on nykyään niin kallista, ja juu kyllä saisimme lapselle kaiken oleellisen hankittua perus elämiseen, mutta olisiko se sen arvoista? Kituutella asuntolainan, lapsiperhe-arjen ja harrastuskulujen jne kanssa. Entä jos lapsi tai meistä vanhemmista jompikumpi sairastuu? Kalliiksi tulee jo elämä kahdestaan, saati lasten kanssa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, enkä halua elää sellaista kuihtuvaa oravanpyörää.
2. Miten oma aika? Arvotan omat liikuntaharjoitukset korkealle. Haluan elää myös itselleni tätä elämää, en vain lapselle.
3. Miten käy töideni kanssa? Valmistuin juuri ja äitiysloma ja lapsen kanssa kotiin jääminen ei sovi kuvioon.
4. Miten käy terveyteni? Minua suorastaan pelottaa ja hirvittää raskausaika ja synnytys. Menkkakivut tarpeeksi kivuliaita.
5. Mitä jos mies lähtee? Minusta tulee yh, ja olen entistä enemmän kusessa. Elämänilo kadonneena yritän selviytyä lapsiarjesta jota en edes hingulla toivonut.
Paljon asioita, vähän selkeitä plussia miksi lapsia hankkisi nuorena naisena.
Lapsen saaminen ei ole mikään extreme-kokemus, vaan ihan normaalia elämää, johon kyetään Nairobin slummissa ja Ukrainassa sodan keskellä ja ihan missä vain, missä ihmisiä on. Ei sitä nyt ihan kamalasti kannata dramatisoida. Se on elämää, vaikka monella tavalla erilaista kuin lapseton elämä.
Toki ei kannata hommaan ryhtyä jos siltä ei tunnu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Älä valehtele. Mitään tuollaisia suosituksia ei ole olemassakaan. Autismin riski on suurimmillaan, kun isä on yli 50. Sama juttu skitsofreniassa.
Ei ole olemassa sellaistakaan suositusta, että naisen pitäisi yrittää esikoista alle 35-vuotiaana, niinkuin tuo tyyppi yritti väittää.
Yli 30-vuotiaan isän lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan, toki se on vielä suurempi yli 50-vuotiaan isän lapsilla.
Eikö tällä palstalla ole kiellettyä disinformaation levittäminen? Esim. Downin syndroomalla on selkeä kytkös äidin ikään.