MTV3: Suomalaisista 35-vuotiaista miehistä 50 prosenttia lapsettomia, naisista 35 prosenttia

Vierailija kirjoitti:

Naiset ymmärtää että kolmekymppisenä on kiire. Miehet taputtelee toisiaan selkään että isäksi voi tulla ikuisesti. 35-vuotiaalla naisella ja miehellä on yhtä kiire.

Siis tämä niin paljon. Olen 33-vuotias ja itse vapaaehtoisesti lapseton, mutta näen lähipiirissä niin paljon sitä, että pitkässäkin parisuhteessa olevat naiset tuskailevat lastenhankintaa, koska samanikäinen mies on sitä mieltä, että ehtiihän sitä myöhemminkin.

Miehet eivät tunnu tajuavan, että aikaikkuna sulkeutuu heilläkin. Suurin osa ei tule löytämään sitä kymmennen vuotta nuorempaa naista. Tiedän useamman näitä +30 miehiä, jotka kyllä haluaisivat "rauhoittua". Ei ole kunnon työuraa, hillutaan paljon baareissa, mutta maristaan siitä miten ollaan kyllästytty siihen.

Heillä taas saattaa välillä ollakin joku nuorempi heila, joka on samassa elämäntilanteessa, eli bileet ja päämäärätön hengailu kiinnostaa. Mutta kiinnostaako naista rauhottua kotiin hoitamaan miehen lasta kesken parhaiden nuoruusvuosien? No ei todellakaan. Suhteet päättyvät nopeasti ja tämä samainen nainen hankkii sen perheen sitten oman ikätoverinsa kanssa myöhemmin, jos on hankkiakseen.

Eli nuorempien naisten varaan laskeminen ei suurimmalla osalla tule toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmin lapsettomuudessa on kyse siitä, että lapsitoive on olemassa, mutta se on lykkääntynyt.

Olen 30-vuotias ja niin omalla kohdalla kuin lähipiirissäni jokaisella on pitkäaikaiset parisuhteet ja toive lapsista on vahvasti mielessä. Hyvin harvalla kaverillani on kuitenkaan vielä lapsia ja isoin tekijä on taloudellinen epävarmuus. Kaikilla meillä on vähintään AMK-tasoinen koulutus mutta työllistyminen ei ole ollut itsestäänselvyys: pätkää, määräaikaista, työtehtävien ulkoistamista halpamaihin. Tilanne on ostovoiman ja elintason suhteen oikeasti kamala. Meillä on asuntolainaa yhteensä 200 tuhatta euroa ja opintolainaa aikalailla maksimit. Töissä käydessä talous on kunnossa mutta huomioiden nykyisen korkotilanteen sekä uumoillut leikkaukset ansionsidonnaiseen, me joutuisimme elämään säästöillä mikäli vain toinen olisi töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Isommat säästöt ovat kuitenkin uponneet kämpän käsirahaan joten mitään kovin isoa puskuria ei ole. Jos kävisi niin että siltä toiselta lähtisi työt alta, edessä olisi konkurssi hyvin nopeasti.

Ei tällaisessa tilanteessa yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Täytyy odottaa että on saanut säästettyä enemmän sukanvarteen tai vaihtoehtoisesti että yleiset taloudennäkymät paranevat. Naisena mielessä on myös se todellinen karu fakta että yksityisellä puolella kilpailu töistä on kovaa ja karua ja meidän monen urat eivät ole aiemmin kuvaillusta työmarkkinatilanteesta johtuen oikein päässeet nousuun. Itselläni on takana useita lyhyehköjä, max. parin vuoden työsuhteita joissa olen tehnyt käytännössä samaa työtä eri yrityksissä ilman että olisin päässyt etenemään sisäisesti. Olemalla edes 1,5v ulkona piireistä lapsen vuoksi tuo altavastaajan asema vaan pahenee. Ja huom. työ ei ole minulle kovin tärkeä asia mutta töissä on pakko käydä elättääkseen itsensä ja perheensä joten sen suhteen on pakko taktikoida. 

Tämä kuulostaa tosiaan aika kamalalta.

Asun itse muuttotappiokaupungissa, jossa asunnot ovat halpoja. Ikäisilläni (30+) täällä asuvilla melkein kaikilla, joilla on pitkä parisuhde ja vakituinen työsuhde, on lapsia.

Perheen perustaminen on täällä "helppoa", koska talot ovat sen verran halpoja, että kaksi duunaria oikeasti pystyy hankkimaan ihan ok-kuntoisen talon, tarvittaessa vähän remontoimaan, ja pystyvät siis lainankin maksamaan ihan järkevässä ajassa. Jos ei ole turhan tarkka, ja vanhempi omakotitalo kelpaa, on täältä pystynyt saamaan ihan asiallisen talon jo pidempään alle sadalla tonnilla. Myös vuokra-asuntoja saa, mutta moni hankkii mieluimmin tietenkin oman, koska vuokra-asunnot ovat suurimmaksi osaksi huonokuntoisia.

Tässä kaupungissa ei toki paljon lapsia synny, mutta se johtuu puhtaasti siitä, että työmarkkinat eivät vedä, ja todella monet ovat muuttaneet täältä pois, eikä tänne ole hirveän paljon muuttajia tullut muualta. Täällä tuntuu kuitenkin kaikilla perheellistymishaluisilla olevan kyllä lapsia, koska taloudellista estettä ei oikeastaan ole. Meitä lapsiperheikäisiä vaan on ihan oikeasti täällä vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lisää maailman luontoa tuhoavia suomalaisia tänne ilmastokatastrofin keskelle? Lapsettomuus on vastuunottoa maapallon hyvinvoinnin puolesta, etenkin täällä Suomen kaltaisessa maassa, jossa tuhotaan yhteistä elinympäristöä neljän maapallon edestä.   

Oletko sinäkin pelkistettävissä luontoa tuhoavaksi suomalaiseksi, jonka ei olisi pitänyt syntyä? Voit lopettaa olemassaolosi koska tahansa. Ei taida kelvata ratkaisuksi?

En ole se jota lainaat, mutta itse näen asian niin etten ole vaikuttanut omaan syntymääni mutta voin vaikuttaa siihen, etten tee tänne enää lisää luontoa tuhoavia suomalaisia.

Vastuullista olisi lopettaa se oma olemassaolo heti.

Totta, mutta ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin en lähde, niin kauan kuin muut täällä elelevät, sikailevat ja lisääntyvät miettimättä luontoa tippaakaan. Ei auta että minä laitan kuulan kitalakeeni, kun samalla lähiön yh-mamma on neljättä kertaa raskaana.

Miten niin ei auta? Sinun seuraavien vuosikymmenten päästösi jäisivät pois ilmakehästä. En keksi siitä mitään huonoa.

Olisi siinä paljonkin huonoa. Jättäisin aika paljon surua taakseni miehelleni, vanhemmilleni, sisaruksilleni, heidän lapsilleen, sukulaisille ja ystävilleni. Ei sen arvoista. Teen mieluummin suuren ekoteon jättämällä lisääntymättä.

👏 👏 👏 👏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lisää maailman luontoa tuhoavia suomalaisia tänne ilmastokatastrofin keskelle? Lapsettomuus on vastuunottoa maapallon hyvinvoinnin puolesta, etenkin täällä Suomen kaltaisessa maassa, jossa tuhotaan yhteistä elinympäristöä neljän maapallon edestä.   

Oletko sinäkin pelkistettävissä luontoa tuhoavaksi suomalaiseksi, jonka ei olisi pitänyt syntyä? Voit lopettaa olemassaolosi koska tahansa. Ei taida kelvata ratkaisuksi?

En ole se jota lainaat, mutta itse näen asian niin etten ole vaikuttanut omaan syntymääni mutta voin vaikuttaa siihen, etten tee tänne enää lisää luontoa tuhoavia suomalaisia.

Vastuullista olisi lopettaa se oma olemassaolo heti.

Totta, mutta ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin en lähde, niin kauan kuin muut täällä elelevät, sikailevat ja lisääntyvät miettimättä luontoa tippaakaan. Ei auta että minä laitan kuulan kitalakeeni, kun samalla lähiön yh-mamma on neljättä kertaa raskaana.

Sinulle kieltämättä helppo ratkaisu.

Mikä niin?

Olla tekemättä lapsia, joita tuskin haluaisit muutenkaan.

En tiedä haluaisinko, niin itsestäänselvää minulle on ettei ylikansoittuneelle maapallolle tehdä niitä lisää. On ollut varhaisteinistä asti. Varmaan haluaisin lapsia jos olisin itsekkäämpi.

No meidän muiden tekemät lapset vaihtaa sitten sun vaipat palvelutalossa, jotta sä saat tuntea moraalista ylemmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lisää maailman luontoa tuhoavia suomalaisia tänne ilmastokatastrofin keskelle? Lapsettomuus on vastuunottoa maapallon hyvinvoinnin puolesta, etenkin täällä Suomen kaltaisessa maassa, jossa tuhotaan yhteistä elinympäristöä neljän maapallon edestä.   

Oletko sinäkin pelkistettävissä luontoa tuhoavaksi suomalaiseksi, jonka ei olisi pitänyt syntyä? Voit lopettaa olemassaolosi koska tahansa. Ei taida kelvata ratkaisuksi?

En ole se jota lainaat, mutta itse näen asian niin etten ole vaikuttanut omaan syntymääni mutta voin vaikuttaa siihen, etten tee tänne enää lisää luontoa tuhoavia suomalaisia.

Vastuullista olisi lopettaa se oma olemassaolo heti.

Totta, mutta ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin en lähde, niin kauan kuin muut täällä elelevät, sikailevat ja lisääntyvät miettimättä luontoa tippaakaan. Ei auta että minä laitan kuulan kitalakeeni, kun samalla lähiön yh-mamma on neljättä kertaa raskaana.

Sinulle kieltämättä helppo ratkaisu.

Mikä niin?

Olla tekemättä lapsia, joita tuskin haluaisit muutenkaan.

En tiedä haluaisinko, niin itsestäänselvää minulle on ettei ylikansoittuneelle maapallolle tehdä niitä lisää. On ollut varhaisteinistä asti. Varmaan haluaisin lapsia jos olisin itsekkäämpi.

No meidän muiden tekemät lapset vaihtaa sitten sun vaipat palvelutalossa, jotta sä saat tuntea moraalista ylemmyyttä.

No katotaan nyt, kuinka paljon meillä on palvelutaloissa työntekijöitä vaikka vuonna 2050.

Osalla sisaruksista vain toinen hankkii lapsia. Joskus ehkä sopeutuvampi tai perheorientoituneempi, mutta voi olla vaikka vähemmän koulutettukin.

Jos sisko tai veli on jo hankkinut lapsen, ehkä moni ajattelee, ettei heillä ole niin kiire. Silloin tietysti voivat viedä potentiaalisen kumppanin eli itsensä joltain, joka haluaisi lapsia.

Ainoilla lapsilla taas vanhemmatkaan eivät ehkä halunneet monta lasta tai eivät olleet niin hedelmällisiä. 

Käsitys lapsen saamisesta helposti myöhemminkin voi sitten viedä mahdollisuuksia.

Kannattaa hakeutua rohkeasti tutkimuksiin ja hedelmöityshoitoihin, jos tajuaa haluavansa saada lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmin lapsettomuudessa on kyse siitä, että lapsitoive on olemassa, mutta se on lykkääntynyt.

Olen 30-vuotias ja niin omalla kohdalla kuin lähipiirissäni jokaisella on pitkäaikaiset parisuhteet ja toive lapsista on vahvasti mielessä. Hyvin harvalla kaverillani on kuitenkaan vielä lapsia ja isoin tekijä on taloudellinen epävarmuus. Kaikilla meillä on vähintään AMK-tasoinen koulutus mutta työllistyminen ei ole ollut itsestäänselvyys: pätkää, määräaikaista, työtehtävien ulkoistamista halpamaihin. Tilanne on ostovoiman ja elintason suhteen oikeasti kamala. Meillä on asuntolainaa yhteensä 200 tuhatta euroa ja opintolainaa aikalailla maksimit. Töissä käydessä talous on kunnossa mutta huomioiden nykyisen korkotilanteen sekä uumoillut leikkaukset ansionsidonnaiseen, me joutuisimme elämään säästöillä mikäli vain toinen olisi töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Isommat säästöt ovat kuitenkin uponneet kämpän käsirahaan joten mitään kovin isoa puskuria ei ole. Jos kävisi niin että siltä toiselta lähtisi työt alta, edessä olisi konkurssi hyvin nopeasti.

Ei tällaisessa tilanteessa yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Täytyy odottaa että on saanut säästettyä enemmän sukanvarteen tai vaihtoehtoisesti että yleiset taloudennäkymät paranevat. Naisena mielessä on myös se todellinen karu fakta että yksityisellä puolella kilpailu töistä on kovaa ja karua ja meidän monen urat eivät ole aiemmin kuvaillusta työmarkkinatilanteesta johtuen oikein päässeet nousuun. Itselläni on takana useita lyhyehköjä, max. parin vuoden työsuhteita joissa olen tehnyt käytännössä samaa työtä eri yrityksissä ilman että olisin päässyt etenemään sisäisesti. Olemalla edes 1,5v ulkona piireistä lapsen vuoksi tuo altavastaajan asema vaan pahenee. Ja huom. työ ei ole minulle kovin tärkeä asia mutta töissä on pakko käydä elättääkseen itsensä ja perheensä joten sen suhteen on pakko taktikoida. 

Tämä kuulostaa tosiaan aika kamalalta.

Asun itse muuttotappiokaupungissa, jossa asunnot ovat halpoja. Ikäisilläni (30+) täällä asuvilla melkein kaikilla, joilla on pitkä parisuhde ja vakituinen työsuhde, on lapsia.

Perheen perustaminen on täällä "helppoa", koska talot ovat sen verran halpoja, että kaksi duunaria oikeasti pystyy hankkimaan ihan ok-kuntoisen talon, tarvittaessa vähän remontoimaan, ja pystyvät siis lainankin maksamaan ihan järkevässä ajassa. Jos ei ole turhan tarkka, ja vanhempi omakotitalo kelpaa, on täältä pystynyt saamaan ihan asiallisen talon jo pidempään alle sadalla tonnilla. Myös vuokra-asuntoja saa, mutta moni hankkii mieluimmin tietenkin oman, koska vuokra-asunnot ovat suurimmaksi osaksi huonokuntoisia.

Tässä kaupungissa ei toki paljon lapsia synny, mutta se johtuu puhtaasti siitä, että työmarkkinat eivät vedä, ja todella monet ovat muuttaneet täältä pois, eikä tänne ole hirveän paljon muuttajia tullut muualta. Täällä tuntuu kuitenkin kaikilla perheellistymishaluisilla olevan kyllä lapsia, koska taloudellista estettä ei oikeastaan ole. Meitä lapsiperheikäisiä vaan on ihan oikeasti täällä vähän.

Hyvä pointti. Elämää on myös kehä III:n tuolla puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lisää maailman luontoa tuhoavia suomalaisia tänne ilmastokatastrofin keskelle? Lapsettomuus on vastuunottoa maapallon hyvinvoinnin puolesta, etenkin täällä Suomen kaltaisessa maassa, jossa tuhotaan yhteistä elinympäristöä neljän maapallon edestä.   

Oletko sinäkin pelkistettävissä luontoa tuhoavaksi suomalaiseksi, jonka ei olisi pitänyt syntyä? Voit lopettaa olemassaolosi koska tahansa. Ei taida kelvata ratkaisuksi?

En ole se jota lainaat, mutta itse näen asian niin etten ole vaikuttanut omaan syntymääni mutta voin vaikuttaa siihen, etten tee tänne enää lisää luontoa tuhoavia suomalaisia.

Vastuullista olisi lopettaa se oma olemassaolo heti.

Totta, mutta ihan niin radikaaleihin toimenpiteisiin en lähde, niin kauan kuin muut täällä elelevät, sikailevat ja lisääntyvät miettimättä luontoa tippaakaan. Ei auta että minä laitan kuulan kitalakeeni, kun samalla lähiön yh-mamma on neljättä kertaa raskaana.

Sinulle kieltämättä helppo ratkaisu.

Mikä niin?

Olla tekemättä lapsia, joita tuskin haluaisit muutenkaan.

En tiedä haluaisinko, niin itsestäänselvää minulle on ettei ylikansoittuneelle maapallolle tehdä niitä lisää. On ollut varhaisteinistä asti. Varmaan haluaisin lapsia jos olisin itsekkäämpi.

No meidän muiden tekemät lapset vaihtaa sitten sun vaipat palvelutalossa, jotta sä saat tuntea moraalista ylemmyyttä.

Ei tarvitse, en aio olla täällä enää siinä vaiheessa kun pitäisi paskoa vaippaan. Taitaa kyllä olla hoitorobottien työtä moinen siinä vaiheessa joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.

Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.

Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.

Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.

Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.

Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?

Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.

Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.

En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.

Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paradoksi: maailman onnellisin kansa, maailman vähiten epäonnistunut valtio, todennäköisesti paperilla yksi maailman parhaimmista paikoista lapselle syntyä. Silti syntyvyys kohta nolla.

Minun elinpiirissäni lapset on normi, mutta tosiaan nyt kun mietin, niin suurin osa miehistä on esim. lestadiolaisia/lestadiolaistaustaisia, ulcomaalaistaustaisia tai esim. suomenruotsalaisia (ne on yhteisöllisempiä ja lisääntyvät useammin).

Mun elinpiirissä lapset on myös normi. Ainakin nyt kun ikää alkaa olla lähemmäs 35 niin kyllä suurimmalla osalla tutuista alkaa olla lapsia. Ihan tavallista kantasuomalaista ei-uskovaista väkeä. Joitain lapsettomia on toki, enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti, mutta he on kyllä vähemmistö.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.

Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?

Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.

Ohiksena totean, että oma lapseni täytti 18, kun minä olin 43, ja muutti kotoa pois. En olisi voinut kuvitellakaan, että haluaisin aloittaa siinä iässä yövalvomiset ja vauvaperhe-elämän.

Puolisosi tulee olemaan yli kuusikymppinen, kun lapsenne päättää toisen asteen opinnot. Vanhempi kuin minä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.

Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.

Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.

Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.

Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.

Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?

Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.

Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.

En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.

Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.

Sinun yksittäinen mieltymyksesi ei poista silti sitä tosiasiaa, että miehen ihannevartalo on lihaksikas ja hyvin ohuella rasvakerroksella. Ja kuten sanoit, sinuakin miehessä kiinnosti ulkonäkö, ja se todennäköisesti kiinnosti enemmän, kuin annat ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmin lapsettomuudessa on kyse siitä, että lapsitoive on olemassa, mutta se on lykkääntynyt.

Olen 30-vuotias ja niin omalla kohdalla kuin lähipiirissäni jokaisella on pitkäaikaiset parisuhteet ja toive lapsista on vahvasti mielessä. Hyvin harvalla kaverillani on kuitenkaan vielä lapsia ja isoin tekijä on taloudellinen epävarmuus. Kaikilla meillä on vähintään AMK-tasoinen koulutus mutta työllistyminen ei ole ollut itsestäänselvyys: pätkää, määräaikaista, työtehtävien ulkoistamista halpamaihin. Tilanne on ostovoiman ja elintason suhteen oikeasti kamala. Meillä on asuntolainaa yhteensä 200 tuhatta euroa ja opintolainaa aikalailla maksimit. Töissä käydessä talous on kunnossa mutta huomioiden nykyisen korkotilanteen sekä uumoillut leikkaukset ansionsidonnaiseen, me joutuisimme elämään säästöillä mikäli vain toinen olisi töissä ja minä kotona lapsen kanssa. Isommat säästöt ovat kuitenkin uponneet kämpän käsirahaan joten mitään kovin isoa puskuria ei ole. Jos kävisi niin että siltä toiselta lähtisi työt alta, edessä olisi konkurssi hyvin nopeasti.

Ei tällaisessa tilanteessa yksinkertaisesti uskalla hankkia lapsia. Täytyy odottaa että on saanut säästettyä enemmän sukanvarteen tai vaihtoehtoisesti että yleiset taloudennäkymät paranevat. Naisena mielessä on myös se todellinen karu fakta että yksityisellä puolella kilpailu töistä on kovaa ja karua ja meidän monen urat eivät ole aiemmin kuvaillusta työmarkkinatilanteesta johtuen oikein päässeet nousuun. Itselläni on takana useita lyhyehköjä, max. parin vuoden työsuhteita joissa olen tehnyt käytännössä samaa työtä eri yrityksissä ilman että olisin päässyt etenemään sisäisesti. Olemalla edes 1,5v ulkona piireistä lapsen vuoksi tuo altavastaajan asema vaan pahenee. Ja huom. työ ei ole minulle kovin tärkeä asia mutta töissä on pakko käydä elättääkseen itsensä ja perheensä joten sen suhteen on pakko taktikoida. 

Tämä kuulostaa tosiaan aika kamalalta.

Asun itse muuttotappiokaupungissa, jossa asunnot ovat halpoja. Ikäisilläni (30+) täällä asuvilla melkein kaikilla, joilla on pitkä parisuhde ja vakituinen työsuhde, on lapsia.

Perheen perustaminen on täällä "helppoa", koska talot ovat sen verran halpoja, että kaksi duunaria oikeasti pystyy hankkimaan ihan ok-kuntoisen talon, tarvittaessa vähän remontoimaan, ja pystyvät siis lainankin maksamaan ihan järkevässä ajassa. Jos ei ole turhan tarkka, ja vanhempi omakotitalo kelpaa, on täältä pystynyt saamaan ihan asiallisen talon jo pidempään alle sadalla tonnilla. Myös vuokra-asuntoja saa, mutta moni hankkii mieluimmin tietenkin oman, koska vuokra-asunnot ovat suurimmaksi osaksi huonokuntoisia.

Tässä kaupungissa ei toki paljon lapsia synny, mutta se johtuu puhtaasti siitä, että työmarkkinat eivät vedä, ja todella monet ovat muuttaneet täältä pois, eikä tänne ole hirveän paljon muuttajia tullut muualta. Täällä tuntuu kuitenkin kaikilla perheellistymishaluisilla olevan kyllä lapsia, koska taloudellista estettä ei oikeastaan ole. Meitä lapsiperheikäisiä vaan on ihan oikeasti täällä vähän.

Kyllä myös täällä muuttovoittokaupungissa pk-seudun ulkopuolella ihmiset hankkii lapsia. Täällä kenellä tahansa ei ole varaa omakotitaloon, mutta kivan rivarikämpän voi pienituloinenkin hankkia ja meidän kaltainen keskituloinen virkamiesperhe hyvinkin sen omakotitalon. Joten ei ole taloudellista estettä lapsenteolle. Päiväkodeissakin on enimmäkseen hyvin tilaa eikä koulumatkat ole pitkiä kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.

Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.

Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.

Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.

Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.

Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?

Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.

Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.

En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.

Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.

Kiinnostavampi joo mutta pöksyt kastelee salikorsto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommodoori kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi että miehet eivät yhtään mene itseensä vaan syyttelevät naisia. Tosiasia kuitenkin on, että pisa-tulokset ovat laskeneet nimenomaan POIKIEN takia, tyttöjen tulokset ovat ennallaan. Lukiossa ja korkeakouluissa enemmistö on naisia. Työttömistä, syrjäytyneistä ja rikollisista taas valtaosa on miehiä. Tämä heijastuu suoraan syntyvyyteen: ei ole tarpeeksi kunnollisia miehiä jotka kykenevät huolehtimaan lapsista. Ennen vanhaan perhe oli kunnia-asia pienituloisille duunareillekin.

Nykyään vaan sen duunarin ja pienituloisen miehen on vaikea löytää naista parisuhteeseen koska naiset kouluttautuvat enemmän ja se korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta duunaria kumppaniksi.

Korkeakoulutetut miehet tekevät enemmän lapsia kuin duunarit, miehillä koulutustaso vaikuttaa tosi paljon siihen montako lasta se tekee.

Itse olen korkeastikoulutettu nainen ja mieheni sähköasentaja. Mutta yleisestiottaen, tottakai korkeakoulutettu nainen valitsee miehen joka omaa todennäköisimmin samoja arvoja kuin lähtee hakemaan työmaalta duunaria, joilla yleensä aika junttimainen maine.

Aina on poikkeuksia, niinkuin meilläkin. Duunarin kannattaa urheilla ja pitää itsensä hyväkuntoisena ja omata hyvät keskustelutaidot sekä emotionaalinen kyvykkyys.

Entä jos ei ole urheilullinen? kiinnostaa vaikka leffat ja musiikki sen sijaan? tai moottoriurheilu? täytyykö pakottaa ittensä johonkin mistä ei tykkää vain sen takia koska naiset vaativat tätä "itsensä kehittämistä" vuonna 2023?

Taas yksi oman elämänsä objekti. Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että pitää etsiä sellainen elämänkumppani, jolle on sopiva juuri sellaisena kuin on.

Tai jos haluaa saada jotain muuta, kuin itse on, niin sitten alkaa kehittää itseään toiveidensa suuntaan. Keskeinen asia on alkaa käymään kuntosalilla, jos on mies. Sillä aukeaa aika monia uusia ovia.

En ole koskaan kiinnostunut kuntosalilla käyvistä miehistä. En edes silloin, kun itse kävin salilla 2-3 x viikossa, uimassa 1-2 x ja lisäksi kävelin, pelasin epäsäännöllisesti kaverin kanssa sulkapalloa, kävin joskus tanssitunneilla ja tietysti ulkoilin koiran kanssa. Liikunta on yhtä kiinnostavaa kuin siivous tai tiskaus. Sitä pitää tehdä pysyäkseen kunnossa.

Miehessä minua kiinnosti ulkonäkö (eikä se siis tarkoittanut näkyviä lihaksia tai tiettyä rasvaprosenttia), luonne, hänen kiinnostuksenkohteensa (plussaa matkustamisesta ja kulttuurista), arvomaailmansa ja tulevaisuuden suunnitelmansa.

Mutta jankuttakaa vaan tuota kuntosalia, ei ole meiltä naisilta pois. Meille se kiinnostavampi tyyppi saattaa olla se, joka poseeraa profiilissaan koiran kanssa, istuu nuotion ääressä keittämässä nokipannukahvia tai viihtyy kirjastossa ja elokuvissa.

Kiinnostavampi joo mutta pöksyt kastelee salikorsto.

Jälleen yksi palstamies projisoimassa omaa hra-madonna ajatteluaan naisiin. Millä ihmeen logiikalla pöksyt kasteleva mies olisi vähemmän kiinnostava kuin joku muu? Juuri sellainen mieshän kiinnostaa! Kuinka moni nainen haluaa seksittömän suhteen, ellei ole aseksuaali?

Te miehet ajattelette, että on eri naiset villiin ja rietastelevaan seksiin (ne, jotka nielevät mällit mällykkeet) ja eri naiset lapsen äidiksi. Me naiset haluamme villiä ja rietastelevaa seksiä nimenomaan oman, turvallisen kumppanin kanssa. Yhden yön jutuissa (joita kaikki eivät halua ollenkaan) ei voi kokeilla ollenkaan niin estottomasti tai edes sekstata ilman kumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jankutetaan, että jos aikoo lapsen/lapset tehdä, pitäisi olla siinä 25-30 ikähaarukassa tai alkaa tulla ongelmia. Siksi kai naisissa on noin paljon isompi prosentti lapsellisia. 

Miksiköhän miehiä ei painosteta samalla tavalla, vaikka ei se heidänkään jaksamisensa saati hedelmällisyys parane odottelemalla?

Miehille säännölliset lääkärikäynnit jossa asiasta muistutetaan? Naisillehan asia ei pääse unohtumaan kun joskus täytyy käydä gynekologillakin.

Naisilla ei ole mitään säännöllisiä gynekologikäyntejä. Ei kutsuta mihinkään. Itse on hakeuduttava, jos gynekologille haluaa. Liekö kunnilla edes tällaista palvelua, ellei ole epäilyä sukupuolitaudista, yksityisellä suurin osa käy gynekologilla.

Julkisella puolella on gynekologeja ihan samalla tavalla kuin muitakin erikoislääkäreitä. Et sinä millekään muullekaan erikoislääkärillä pääse ilman lähetettä. Miksi juuri gynekologille pitäisi päästä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.

Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?

Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.

Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.

Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.

Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.

Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.

Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?

Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.

Kysehän on tilastoista ja todennäköisyyksistä, ei juuri sinun tilanteestasi.

Jutussa puhuttiin, että vain 1% tulee isäksi yli 45v. Mutta eihän kyse ollut tutkimuksesta, ettei yli 45-vuotias mies voisi tulla isäksi hedelmällisessä iässä olevan kumppanin kanssa?

Kaiketi kyse on siitä, ettei miehellä keskiverrosti ole enää yli 45-vuotiaana mahiksia saada reilusti (10 vuotta) nuorempaa naista.

Tutkitusti miesten kyky lisääntyä alkaa alenemaan noin 35 vuotiaana. Lapsettomuushoudoissa olevissa parissa vika on noin 50/50 naisessa/ miehessä. Kyse ei ole vain siitä löytääkö nuoremman naisen vaan ihan siitä miesteb biologiasta. Tutkitusti.

Ei pidä paikkaansa. Naisten hedelmällisyys romahtaa tuossa kohden. Miehillä on pieni notkahdus yli 45-vuotiaana.

https://www.britishfertilitysociety.org.uk/wp-content/uploads/2018/02/G…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisille jankutetaan, että jos aikoo lapsen/lapset tehdä, pitäisi olla siinä 25-30 ikähaarukassa tai alkaa tulla ongelmia. Siksi kai naisissa on noin paljon isompi prosentti lapsellisia. 

Miksiköhän miehiä ei painosteta samalla tavalla, vaikka ei se heidänkään jaksamisensa saati hedelmällisyys parane odottelemalla?

Miehille säännölliset lääkärikäynnit jossa asiasta muistutetaan? Naisillehan asia ei pääse unohtumaan kun joskus täytyy käydä gynekologillakin.

Naisilla ei ole mitään säännöllisiä gynekologikäyntejä. Ei kutsuta mihinkään. Itse on hakeuduttava, jos gynekologille haluaa. Liekö kunnilla edes tällaista palvelua, ellei ole epäilyä sukupuolitaudista, yksityisellä suurin osa käy gynekologilla.

Julkisella puolella on gynekologeja ihan samalla tavalla kuin muitakin erikoislääkäreitä. Et sinä millekään muullekaan erikoislääkärillä pääse ilman lähetettä. Miksi juuri gynekologille pitäisi päästä?

Tuossa nyt puhuttiin siitä että miehille pitäisi olla säännölliset lääkärikäynnit kuten naisille gynet. Ei ole.