Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Suomalaisista 35-vuotiaista miehistä 50 prosenttia lapsettomia, naisista 35 prosenttia
Kommentit (1494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se on väestötasolla harvinainen, vaikka sun tuttavapiirissä jostain syystä ei ole.
Ei ole harvinainen. Tietysti samanikäisten liitot ovat yleisimpiä, mutta 10 vuotta ei ole mikään iso ikäero. Eri asia sitten 20+ ikäerot, joissa voisi periaatteessa olla toisen puolison vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Yli 30v miehillä on jo valtavan suuri riski olla menettänyt lapsenuskonsa naisten ihanuuteen eivätkä he siis enään ole manipuloitavissa parisuhteeseen siittämään lapsia.
Lapsenuskon menetys lienee ihan terve kehitys keski-ikäistyvässä miehessä 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Niin oliko tämä nyt joku ongelma vai mitä tässä haetaan? Minun kokemukseni miehistä oli se ettei kukaan halunnut mitään vakavaa. Ihan itse siis valitsivat lapsettomuuden. Minä valitsin tehdä lapsen yksin.
Aika itsekästä tuoda isättömiä lapsia maailmaan tieten tahtoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se vaan tilastojen mukaan edelleen on. Suurimmassa osassa suomalaisia heteropareja mies on max kolme vuotta vanhempi.
Tietysti se on harvinaisempi kuin samanikäisten väliset liitot, mutta ei ole mitenkään poikkeuksellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se on väestötasolla harvinainen, vaikka sun tuttavapiirissä jostain syystä ei ole.
Ei ole harvinainen. Tietysti samanikäisten liitot ovat yleisimpiä, mutta 10 vuotta ei ole mikään iso ikäero. Eri asia sitten 20+ ikäerot, joissa voisi periaatteessa olla toisen puolison vanhempi.
Noin viidenneksellä aviopareista on yli viisi vuotta ikäeroa, noin viidellä prosentilla yli 10 vuotta ikäeroa ja 0,4 prosentilla yli 20 vuotta ikäeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansainvälisesti katsottuna Suomi on lintukoto sen suhteen, miten työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuvat. On päiväkodit, on paljon lomaa, vapaa-aika ja lomat ovat oikeasti lomaa eikä tehdä töitä, työpäivät normipituisia, ei 10-12h. Koulussa saa lounaan eikä lapsen koulunkäynti ole ympärivuorokautinen työ vanhemmille.
Mikään näistä ei toteudu kovinkaan monessa muussa maassa.
No miten sen nyt haluaa ottaa. Itseäni harmittaa kun aamuisin ehdin töihin lähtiessä huilata lapsille huomenta, en aina heitä siinä vaiheessa näe.
Tulen viiden aikaa töistä, meillä on noin kolme tuntia aikaa olla yhdessä, siinä tehdään läksyt, ruokaa, syödään ja kotitöitä. Viikonloppuisin lapset on kavereiden kanssa. En itse pidä tätä mitenkään ideaalina tilanteena koska enhän minä kohta enää voi edes sanoa tuntevani noita lapsia jotka täällä asuu.Monilla tilanne on tämä. Silti pitää olla hieno ja tilava koti velkarahalla. Päivät töissä, illat harrastuksissa ja kotona vaan tehdään lukuisat kotityöt ja nukutaan.
Hyvä, että jotkut heräävät tähän älyttömyyteen.
Miten tähän liittyy talo ja velka? Ihan tavallista työpäivää teen, niihin matkoihinkin vaan menee aikaa kun ei pysty teleporttaamaan. Lapset itse halusivat lopettaa harrastukset koska heistä tuntui että on aina kiire. Joten meillä on vaan ne kotityöt, läksyt ja syöminen. Mutta pelkästään niihinkin kolme tuntia on lyhyt aika koska emme ehdi ikinä tekemään yhdessä muuta. Ei tämä ole mitään perhe-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oliko tämä nyt joku ongelma vai mitä tässä haetaan? Minun kokemukseni miehistä oli se ettei kukaan halunnut mitään vakavaa. Ihan itse siis valitsivat lapsettomuuden. Minä valitsin tehdä lapsen yksin.
Aika itsekästä tuoda isättömiä lapsia maailmaan tieten tahtoen.
Mitä sitten? Itselleen sitä elämäänsä rakentaa ihan jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.
Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.
Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.
Tämä isosti!
Itse olen nuori, juuri koulusta valmistunut nainen ja minulla on vakaa parisuhde, jossa periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Silti joudun punnitsemaan monia asioita.
1. Onko meillä varaa lapseen? Kaikki on nykyään niin kallista, ja juu kyllä saisimme lapselle kaiken oleellisen hankittua perus elämiseen, mutta olisiko se sen arvoista? Kituutella asuntolainan, lapsiperhe-arjen ja harrastuskulujen jne kanssa. Entä jos lapsi tai meistä vanhemmista jompikumpi sairastuu? Kalliiksi tulee jo elämä kahdestaan, saati lasten kanssa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, enkä halua elää sellaista kuihtuvaa oravanpyörää.
2. Miten oma aika? Arvotan omat liikuntaharjoitukset korkealle. Haluan elää myös itselleni tätä elämää, en vain lapselle.
3. Miten käy töideni kanssa? Valmistuin juuri ja äitiysloma ja lapsen kanssa kotiin jääminen ei sovi kuvioon.
4. Miten käy terveyteni? Minua suorastaan pelottaa ja hirvittää raskausaika ja synnytys. Menkkakivut tarpeeksi kivuliaita.
5. Mitä jos mies lähtee? Minusta tulee yh, ja olen entistä enemmän kusessa. Elämänilo kadonneena yritän selviytyä lapsiarjesta jota en edes hingulla toivonut.
Paljon asioita, vähän selkeitä plussia miksi lapsia hankkisi nuorena naisena.
Lapsen saaminen ei ole mikään extreme-kokemus, vaan ihan normaalia elämää, johon kyetään Nairobin slummissa ja Ukrainassa sodan keskellä ja ihan missä vain, missä ihmisiä on. Ei sitä nyt ihan kamalasti kannata dramatisoida. Se on elämää, vaikka monella tavalla erilaista kuin lapseton elämä.
Toki ei kannata hommaan ryhtyä jos siltä ei tunnu.
On se tavallaan extreme-kokemus ihmiselle, joka ei ole edes jalkaansa koskaan katkaissut. Varsinkin kun uutisoidaan kohtuun kuolevista vauvoista ja kaikki tuttavat ovat enemmän tai vähemmän traumatisoituneet synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Miesten on suositus tehdä lapset alle 30-vuotiaana. Yli 30-vuotiaan miehen lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Joten siltä osin ette ole aikataulussa.
Älä valehtele. Mitään tuollaisia suosituksia ei ole olemassakaan. Autismin riski on suurimmillaan, kun isä on yli 50. Sama juttu skitsofreniassa.
Ei ole olemassa sellaistakaan suositusta, että naisen pitäisi yrittää esikoista alle 35-vuotiaana, niinkuin tuo tyyppi yritti väittää.
Yli 30-vuotiaan isän lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan, toki se on vielä suurempi yli 50-vuotiaan isän lapsilla.
Kyllä on. Ihan jokainen naistentautien erikoislääkäri suosittaa, että raskaudet ajoitettaisiin alle 35 vuoden ikään. Miksi tämä ei mene perille? Vasta oli gynekologin haastattelu mediassa, että lapsettomuushoidot ovat täynnä nelikymppisiä naisia, jotka eivät millään meinaa uskoa, että juna meni jo.
Ps. Se autismin ja skitsofrenian riski alkaa nousta 35 vuoden iässä, mutta on luonnollisestikin hyvin alhainen siitäkin huolimatta. Väestötasolla nuo ovat hyvin harvinaisia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.
Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.
Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.
Tämä isosti!
Itse olen nuori, juuri koulusta valmistunut nainen ja minulla on vakaa parisuhde, jossa periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Silti joudun punnitsemaan monia asioita.
1. Onko meillä varaa lapseen? Kaikki on nykyään niin kallista, ja juu kyllä saisimme lapselle kaiken oleellisen hankittua perus elämiseen, mutta olisiko se sen arvoista? Kituutella asuntolainan, lapsiperhe-arjen ja harrastuskulujen jne kanssa. Entä jos lapsi tai meistä vanhemmista jompikumpi sairastuu? Kalliiksi tulee jo elämä kahdestaan, saati lasten kanssa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, enkä halua elää sellaista kuihtuvaa oravanpyörää.
2. Miten oma aika? Arvotan omat liikuntaharjoitukset korkealle. Haluan elää myös itselleni tätä elämää, en vain lapselle.
3. Miten käy töideni kanssa? Valmistuin juuri ja äitiysloma ja lapsen kanssa kotiin jääminen ei sovi kuvioon.
4. Miten käy terveyteni? Minua suorastaan pelottaa ja hirvittää raskausaika ja synnytys. Menkkakivut tarpeeksi kivuliaita.
5. Mitä jos mies lähtee? Minusta tulee yh, ja olen entistä enemmän kusessa. Elämänilo kadonneena yritän selviytyä lapsiarjesta jota en edes hingulla toivonut.
Paljon asioita, vähän selkeitä plussia miksi lapsia hankkisi nuorena naisena.
Lapsen saaminen ei ole mikään extreme-kokemus, vaan ihan normaalia elämää, johon kyetään Nairobin slummissa ja Ukrainassa sodan keskellä ja ihan missä vain, missä ihmisiä on. Ei sitä nyt ihan kamalasti kannata dramatisoida. Se on elämää, vaikka monella tavalla erilaista kuin lapseton elämä.
Toki ei kannata hommaan ryhtyä jos siltä ei tunnu.
On se tavallaan extreme-kokemus ihmiselle, joka ei ole edes jalkaansa koskaan katkaissut. Varsinkin kun uutisoidaan kohtuun kuolevista vauvoista ja kaikki tuttavat ovat enemmän tai vähemmän traumatisoituneet synnytyksestä.
Maailma on täynnä terveitä äitejä ja lapsia. Suhteellisuudentaju auttaa elämässä. Mutta kuten sanottu, älä tietenkään tee lapsia jos ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tilanne, että mieheni on täyttämässä 42v ja itse olen 32v. Meille tämä on ihan sopiva ikäero. En ihan ymmärrä, miten miehen lisääntymiskyky olisi vielä erityisen heikentynyt 42-vuotiaana? Toki se ei varmasti ole enää yhtä hyvä kuin olisi ollut vaikka 30-vuotiaana, mutta silloin mieheni ei olisi vielä ollut lainkaan valmis isäksi. Käsittääkseni naisen lisääntymiskyky heikkenee nopeammin ja naisen ikä on raskauden alkamisessa ratkaisevampi kuin miehen.
Olemme juuri alkaneet yrittää kauan haaveiltua lasta. Naistenhan on suositus yrittää esikoista ennen 35 ikävuotta, joten siltä osin kai olemme suositellussa aikataulussa. Hieman vain alkaa masentaa tällaiset uutisoinnit, kuinka yli 45-vuotias mies muka harvoin voisi tulla isäksi. Kyllä kai voi tulla, jos kumppani on nuorempi?
Ymmärrän, että jutun pointtina oli se, ettei miestenkään pitäisi tarkoituksellisesti lykätä lasten hankintaa yli 4-kympin, koska lapsen terveyden suhteen riskit lisääntyvät ja 10 vuotta nuorempaa naista on todennäköisesti vaikeampaa löytää kuin omanikäistä kumppania.
Noin isot ikäerot on harvinaisia. Ei ole yleistä, että päälle nelikymppinen löytää alle kolmevitosen naisen joka haluaa lapsia. Siksi miesten ei kannata odottaa sen enempää kuin naistenkaan. Toki jos ei sopivaa kumppania löydy niin ei voi mitään, mutta lähinnä tää viesti on suunnattu näille päälle kolmekymppisille "haluan lapsia sitten joskus, mutta eihän tässä mikään kiire ole"-miehille.
10 vuoden ikäero ei ole mikään harvinainen. Omasta tuttavapiiristä löytyy ja suurin ikäero on 16 vuotta.
Kyllä se on väestötasolla harvinainen, vaikka sun tuttavapiirissä jostain syystä ei ole.
Ei ole harvinainen. Tietysti samanikäisten liitot ovat yleisimpiä, mutta 10 vuotta ei ole mikään iso ikäero. Eri asia sitten 20+ ikäerot, joissa voisi periaatteessa olla toisen puolison vanhempi.
Noin viidenneksellä aviopareista on yli viisi vuotta ikäeroa, noin viidellä prosentilla yli 10 vuotta ikäeroa ja 0,4 prosentilla yli 20 vuotta ikäeroa.
5 % ei ole harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet ei halua lisääntyä? Sehän on miehille pelkkä nautinto!
ja kuluerä, elatusmaksut. Ja tapissa nekin.
Voisiko olla yksi todellinen syy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin oliko tämä nyt joku ongelma vai mitä tässä haetaan? Minun kokemukseni miehistä oli se ettei kukaan halunnut mitään vakavaa. Ihan itse siis valitsivat lapsettomuuden. Minä valitsin tehdä lapsen yksin.
Aika itsekästä tuoda isättömiä lapsia maailmaan tieten tahtoen.
Tässähän oli kyllä haettu isää, mutta miehiä
ei kiinnosta lisääntyminen, eikä ole ainoa vastaavaa kokenut. Hyvä, että muutkin kuin uskovaiset lisääntyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paradoksi: maailman onnellisin kansa, maailman vähiten epäonnistunut valtio, todennäköisesti paperilla yksi maailman parhaimmista paikoista lapselle syntyä. Silti syntyvyys kohta nolla.
Lapselle paras paikka syntyä on 2 vanhemman koti (biologisen isän ja äidin) jotka pysyvät yhdessä, rahalla ja mammonalla ei ole merkitystä lapsen tai ihmisen onnellisuudessa.
Miesten kohdalla lapsettomuus useinkaan ei ole vapaaehtoista. Miehet eivät vain useimmin kuin naiset, löydä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kohdalla lapsettomuus useinkaan ei ole vapaaehtoista. Miehet eivät vain useimmin kuin naiset, löydä parisuhdetta.
Oikeasti naisia kunnioittavat, tunneälykkäät, tunnolliset, rakastavat ja muita välittävät miehet ovat todella haluattua tavaraa treffimarkkinoilla. Lisää siihen vielä, että olet savuton ja alkoholiton, niin ihan satavarmasti saat parisuhteen ja perheen.
Oman kokemukseni mukaan tälläiset miehet Suomessa on oikeasti harvinaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen ttöelämä on sellainen, että se sorsii naisia, varsinkin synnytysikäisiä ja yli viisikymppisiä.
Et saa vakipaikkaa nuorena, vastavalmistuneena, koska olet potentiaali synnyttäjä. Kuka uskaltaa " tyhjän päälle" tehdä lapsia, jos tuloista ei ole tietoja, varsinkin, kun miehet voivat huikaiseva kevyesti lähteä ja jättää naisen ja lapsen th:ksi, joka on miesten mielestä alhaisin ha halveksuttavin olento, jopa tsooaja- narkki- alkoholisti- kiduttaja on parempi ihminen, kuin yh- äiti.
Lisäksi pienten lasten äidit vastaavat lasten hoidosta, ja hakevat päivähoidosta ja hoitavat sairaina, joka estää naisia uralla etenemisessä. Mies, vaikka olisi bussikuski, ei yleensä jousta.
Tämä isosti!
Itse olen nuori, juuri koulusta valmistunut nainen ja minulla on vakaa parisuhde, jossa periaatteessa olisi mahdollisuus hankkia lapsia. Silti joudun punnitsemaan monia asioita.
1. Onko meillä varaa lapseen? Kaikki on nykyään niin kallista, ja juu kyllä saisimme lapselle kaiken oleellisen hankittua perus elämiseen, mutta olisiko se sen arvoista? Kituutella asuntolainan, lapsiperhe-arjen ja harrastuskulujen jne kanssa. Entä jos lapsi tai meistä vanhemmista jompikumpi sairastuu? Kalliiksi tulee jo elämä kahdestaan, saati lasten kanssa. Elämästä pitää kuitenkin nauttia, enkä halua elää sellaista kuihtuvaa oravanpyörää.
2. Miten oma aika? Arvotan omat liikuntaharjoitukset korkealle. Haluan elää myös itselleni tätä elämää, en vain lapselle.
3. Miten käy töideni kanssa? Valmistuin juuri ja äitiysloma ja lapsen kanssa kotiin jääminen ei sovi kuvioon.
4. Miten käy terveyteni? Minua suorastaan pelottaa ja hirvittää raskausaika ja synnytys. Menkkakivut tarpeeksi kivuliaita.
5. Mitä jos mies lähtee? Minusta tulee yh, ja olen entistä enemmän kusessa. Elämänilo kadonneena yritän selviytyä lapsiarjesta jota en edes hingulla toivonut.
Paljon asioita, vähän selkeitä plussia miksi lapsia hankkisi nuorena naisena.
Lapsen saaminen ei ole mikään extreme-kokemus, vaan ihan normaalia elämää, johon kyetään Nairobin slummissa ja Ukrainassa sodan keskellä ja ihan missä vain, missä ihmisiä on. Ei sitä nyt ihan kamalasti kannata dramatisoida. Se on elämää, vaikka monella tavalla erilaista kuin lapseton elämä.
Toki ei kannata hommaan ryhtyä jos siltä ei tunnu.
On se tavallaan extreme-kokemus ihmiselle, joka ei ole edes jalkaansa koskaan katkaissut. Varsinkin kun uutisoidaan kohtuun kuolevista vauvoista ja kaikki tuttavat ovat enemmän tai vähemmän traumatisoituneet synnytyksestä.
Minäkään en ole koskaan katkaissut luita enkä muista olleeni leikkauksissa. Nyt raskaana ja joko normaali synnytys tai sektio edessä. Järjellä ajateltuna suurin osa maailman ihmisistä selviää synnytyksestä, jos on ammattilaisia auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paradoksi: maailman onnellisin kansa, maailman vähiten epäonnistunut valtio, todennäköisesti paperilla yksi maailman parhaimmista paikoista lapselle syntyä. Silti syntyvyys kohta nolla.
Lapselle paras paikka syntyä on 2 vanhemman koti (biologisen isän ja äidin) jotka pysyvät yhdessä, rahalla ja mammonalla ei ole merkitystä lapsen tai ihmisen onnellisuudessa.
Siksipä juuri miehet eivät lapsia halua, pysyvä parisuhde nykynaisen kanssa on mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kohdalla lapsettomuus useinkaan ei ole vapaaehtoista. Miehet eivät vain useimmin kuin naiset, löydä parisuhdetta.
Oikeasti naisia kunnioittavat, tunneälykkäät, tunnolliset, rakastavat ja muita välittävät miehet ovat todella haluattua tavaraa treffimarkkinoilla. Lisää siihen vielä, että olet savuton ja alkoholiton, niin ihan satavarmasti saat parisuhteen ja perheen.
Oman kokemukseni mukaan tälläiset miehet Suomessa on oikeasti harvinaisuus.
Nykynainen rikkoo tuollaisen miehen henkisesti jo teini-iässä.
Anteeksi? Naisille on säännölliset gyney, jos nainen a) menee sinne itse ja b) maksaa sen itse. Ainoastaan , kun nainen täyttää 50 tehdään joukkoseulontana Papa.