Lue keskustelun säännöt.
Taas seuraan sivusta, kun anoppi hilloaa ja mehustaa ja pakastaa. Edellisvuotisetkin vielä jäljellä
17.09.2023 |
Kertokaa minulle, miksi pitää pakastaa ja hillota pakonomaisesti, kun keittiö on yhä täynnä viime vuoden satoa?
Tähän säilömiseen kuuluu myös aina se, että sitä tehdään hampaat irvessä. Jälleen kerran: mitä järkeä?
En oikeasti ymmärrä.
Kommentit (212)
Yhä enenemässä määrin nuoremmat sukupolvet suoraan sanoen halveksivat ja pilkkaavat iäkkäämmän porukan tekemisiä. Miksi? Miksi pitää puuttua kaikkeen, minkä iäkkäämmät ovat hyväksi elämässään todenneet ja edelleen haluavat niin tehdä? Onko se nuoremmilta sukupolvilta jotenkin pois, että tehdään itse, säilötään tai kerätään metsistä marjat ja sienet? Tällä palstalla ollaan jo niinkin pitkällä, että vähän yli 70 vuotiaita ollaan lykkäämässä hoivakoteihin jos vaan paikkoja löytyisi ja joku mätäpää ehdottaa jopa eutanasiaa heille. Miksei anneta iäkkäiden kansalaisten elää omaa elämäänsä rauhassa. Kaikkeen pitää puuttua, niinkuin tähänkin anopin säilöntävimmaan. Nuoremmilla on markettiuskonto: kaikki on hyvää mitä marketeista saa, erinomaisen hygieenistäkin väittävät. Muka kotona leivottua ei voi enää toisten tekemänä syödä edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on anoppi, joka marjastaa ja sienestää ja kasvattaa omassa puutarhassaan kaikkea mahdollista, ja myös säilöö sadon tarkkaan. Häneltä saadaan kesällä tuoreet mansikat, salaatit, yrtit ja herneet, lisäksi herukka-, vadelma- ja mansikkamehuja läpi talven, kaikki hillot mitä tarvitaan (letuille, puuroihin, rahkoihin, jogurtteihin, ruokien lisäkkeiksi), pakkasmarjat (mansikoita, mustikoita, lakkoja, vadelmia, puolukoita, herukoita), näistä itse keitellään kiisseleitä, vispipuuroja, tehdään smootheita, ja syödään sellaisenaan. Lisäksi saadaan säilöttyjä suolakurkkuja ja punajuuria sekä suolasieniä aina kun halutaan ja tarvetta on. Kuten myös perunoita ja juureksia kellarista. Ja siis puhumattakaan siitä, että näin syksyllä omenia, kirsikoita ja luumuja riittää yllin kyllin syötäväksi, ja omenasosetta lisäksi purkeissa. Ja edelleen maassa on uutta perunaa, josta sitä saadaan ottaa aina kun tarvitaan.
Ei ihan äkkiä tulisi mieleen alkaa tästä valittamaan. Ihana anoppi <3
Kyllä meillä menee anopin tuomat mansikka- ja viinimarjamehut, mustikat puuron päällä ja esim. mansikkahillo pannarin ja lettujen kanssa.
Niissä on vitamiineja mutta ei lisä- tai väriaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin vakaasti sitä mieltä, että koskaan en ala mitään keräilemään tai kasvattelemaan, kaupastahan saa ja juuri sopivia määriä. Ollaan siis lapseton pariskunta.
Kummasti on iän myötä mielipide muuttunut. Kaikki kaupasta saatava on mautonta mössöä. Ei sitä ymmärtänyt lapsena, miten ylellistä on saada oman maan perunat, porkkanat, sipulit, salaatit, kurkut, tomaatit, yrtit...
Pikkuhiljaa olen opetellut kasvattelua. Marjoja en poimi, mutta sienestän kyllä. Miehen ihana sisko on aivan tolkuttoman hyvä näissä, häneltä saamme joka syksy paljon oman puutarhan satoa ja opettaa minua kun kyselen. Arvostan suuresti. Häneltä olemme saaneet myös marjat miehen jugurtteihin, itse en siitä välitä.
Olen opetellut myös ns. vanhan ajan ruuan tekoa, eli miten oikeasti tehdään itse kaalikääryleet, lindströmin pihvit, jne.
Ja onneksi olen, kyllä viime talvi opetti viimeistään, että on todella hyvä juttu, että jostain edes pystyy säästämään.
Tuskin sä niitä perunoita ja salaatteja hilloat mehustat ja pakastat :D
Tässähän on kye nyt säilömisestä, ei siitä että syö oman pellon sipuleita.
Niin? Meinaatko, että tammikuussa voi pellolta mennä perunat poimimaan? Kyllä ne täytyy säilöä kuule Suomen ilmastossa kaikki jollain tavalla.
Esimerkiksi tomaatteja ja kurkkuja todellakin säilön, yrttejä ja sieniä myös, samoin korjaan juurekset asianmukaisesti viimeistään lokakuun alussa säilöön. Tänä vuonna en tiedä, niin kummallista keliä.
Vierailija kirjoitti:
Yhä enenemässä määrin nuoremmat sukupolvet suoraan sanoen halveksivat ja pilkkaavat iäkkäämmän porukan tekemisiä. Miksi? Miksi pitää puuttua kaikkeen, minkä iäkkäämmät ovat hyväksi elämässään todenneet ja edelleen haluavat niin tehdä? Onko se nuoremmilta sukupolvilta jotenkin pois, että tehdään itse, säilötään tai kerätään metsistä marjat ja sienet? Tällä palstalla ollaan jo niinkin pitkällä, että vähän yli 70 vuotiaita ollaan lykkäämässä hoivakoteihin jos vaan paikkoja löytyisi ja joku mätäpää ehdottaa jopa eutanasiaa heille. Miksei anneta iäkkäiden kansalaisten elää omaa elämäänsä rauhassa. Kaikkeen pitää puuttua, niinkuin tähänkin anopin säilöntävimmaan. Nuoremmilla on markettiuskonto: kaikki on hyvää mitä marketeista saa, erinomaisen hygieenistäkin väittävät. Muka kotona leivottua ei voi enää toisten tekemänä syödä edes.
Miksi sitten ne ahkerat jaksavat pilkata ja syyllistää niitä, joita ei hilloaminen kiinnosta? Tuntuu, että on suurempikin synti jättää hillonkeitto ja mehustaminen välistä vaikka itse ei hilloja söisi tai mehuja keittelisi. Minä olen jo kurkkuani myöten täynnä äidin jokasyksyistä marinaa, kun minä en tule keräämään viinimarjoja ja tekemään niistä mehua. Sain lapsena syödä ja juoda ihan riittämiin homeisia hilloja ja mehuja, joista homeklöntit vain putsattiin pois. Asun kerrostalossa eikä tänne yksinkertaisesti mahdu satojen litrojen jumbopakastimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös ihmettelen tätä pakastus- ja hilloamisrumbaa. Ei siinä siis mitään, jos itse tykkää tehdä, mutta kun meidän kontolle tulee sitten se itku siitä, kun kukaan ei arvosta ja kukaan ei syö. Ei meidän perheessä kukaan syö mitään mehuja tai hilloja, eikä sokeroituja marjoja. Ei tämä ole edes mitään paremmuuden tunnetta, mutta kun ei vain lisätty sokeri maistu, eikä diabetes kiinnostele. Marjoja ottaisin kyllä sellaisenaan, mutta kun ei niitä voi antaa kun ne tarvitaan hilloihin.
Vierailija kirjoitti:
Yhä enenemässä määrin nuoremmat sukupolvet suoraan sanoen halveksivat ja pilkkaavat iäkkäämmän porukan tekemisiä. Miksi? Miksi pitää puuttua kaikkeen, minkä iäkkäämmät ovat hyväksi elämässään todenneet ja edelleen haluavat niin tehdä? Onko se nuoremmilta sukupolvilta jotenkin pois, että tehdään itse, säilötään tai kerätään metsistä marjat ja sienet? Tällä palstalla ollaan jo niinkin pitkällä, että vähän yli 70 vuotiaita ollaan lykkäämässä hoivakoteihin jos vaan paikkoja löytyisi ja joku mätäpää ehdottaa jopa eutanasiaa heille. Miksei anneta iäkkäiden kansalaisten elää omaa elämäänsä rauhassa. Kaikkeen pitää puuttua, niinkuin tähänkin anopin säilöntävimmaan. Nuoremmilla on markettiuskonto: kaikki on hyvää mitä marketeista saa, erinomaisen hygieenistäkin väittävät. Muka kotona leivottua ei voi enää toisten tekemänä syödä edes.
Nämä vihaketjut tulee kaikki idästä, kaali haisee. Eikä y ll ä pito tajua mitään, taaskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa jos täällä suurella osalla on sokeritonta, mutta kyllä meillä syödään välillä hillojakin lettujen tai pannarien kanssa. Samoin leivotaan joskus herkkuja. Ja puuroon laitetaan marjoja. Ja joskus juodaan mehujakin. Kaupasta näitä ei tarvitse rahdata silloin harvoin kun näitä käytetään vaan niitä tehdään itse tai saadaan lähipiiriltä.
Jos jokua haluaa ne kaupasta eikä hilloaminen tai mehustaminen kiinnosta niin aivan vapaasti, mitä se kenellekään kuuluu. Ja taas toisinpäin, jos jokua haluaa sitä tehdä, hampaat irvessä tai ei, niin antakaa tehdä.
Jos joku tarjoaa sitä hilloa, niin sen voi ottaa ja kiittää ja antaa vaikka seuraavalle. Äitini tekee ylenmäärin puolukkahilloa ja sitä antaa meillekin, me ei sitä syödä mutta kun vien työpaikalle niin ottajia on. Onko se yhtälö nyt niin vaikea? Anoppini leipoo pullaa ja antaa meillekin, kiitämme mutta se menee peuroille kun hän ei osaa pullaa leipoa, monet muut tuotokset ovat kyllä herkullisia. Ei kaikesta kannata vettä aina hernettä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa jos täällä suurella osalla on sokeritonta, mutta kyllä meillä syödään välillä hillojakin lettujen tai pannarien kanssa. Samoin leivotaan joskus herkkuja. Ja puuroon laitetaan marjoja. Ja joskus juodaan mehujakin. Kaupasta näitä ei tarvitse rahdata silloin harvoin kun näitä käytetään vaan niitä tehdään itse tai saadaan lähipiiriltä.
Jos jokua haluaa ne kaupasta eikä hilloaminen tai mehustaminen kiinnosta niin aivan vapaasti, mitä se kenellekään kuuluu. Ja taas toisinpäin, jos jokua haluaa sitä tehdä, hampaat irvessä tai ei, niin antakaa tehdä.
Jos joku tarjoaa sitä hilloa, niin sen voi ottaa ja kiittää ja antaa vaikka seuraavalle. Äitini tekee ylenmäärin puolukkahilloa ja sitä antaa meillekin, me ei sitä syödä mutta kun vien työpaikalle niin ottajia on. Onko se yhtälö nyt niin vaikea? Anoppini leipoo pullaa ja antaa meillekin, kiitämme mutta se menee peuroille kun hän ei osaa pullaa leipoa, monet muut tuotokset ovat kyllä herkullisia. Ei kaikesta kannata vettä aina hernettä nenään.
En minä ainakaan herneitä nenään vedä, paitsi sitten kun aletaan syyttelemään ettei miniälle mikään kelpaa. Kyllä me ne hillot ja mehut otetaan vastaan ja sitten ne menee roskiin, herukat ja karviaiset ostan puskaradiosta ja syön sellaisenaan. Vähän järjettömältähän se toki tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap nyt ota ja soita välittömästi sille ikävälle anopillesi ja sano hänelle suorat sanat.
Kerro, kuinka inhoat hänen elokuisia harrastuksiaan ja muista sylkäistä hänen nähtensä niille hilloamilleen marjapurkeille.
Oppiipahan olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa jos täällä suurella osalla on sokeritonta, mutta kyllä meillä syödään välillä hillojakin lettujen tai pannarien kanssa. Samoin leivotaan joskus herkkuja. Ja puuroon laitetaan marjoja. Ja joskus juodaan mehujakin. Kaupasta näitä ei tarvitse rahdata silloin harvoin kun näitä käytetään vaan niitä tehdään itse tai saadaan lähipiiriltä.
Jos jokua haluaa ne kaupasta eikä hilloaminen tai mehustaminen kiinnosta niin aivan vapaasti, mitä se kenellekään kuuluu. Ja taas toisinpäin, jos jokua haluaa sitä tehdä, hampaat irvessä tai ei, niin antakaa tehdä.
Jos joku tarjoaa sitä hilloa, niin sen voi ottaa ja kiittää ja antaa vaikka seuraavalle. Äitini tekee ylenmäärin puolukkahilloa ja sitä antaa meillekin, me ei sitä syödä mutta kun vien työpaikalle niin ottajia on. Onko se yhtälö nyt niin vaikea? Anoppini leipoo pullaa ja antaa meillekin, kiitämme mutta se menee peuroille kun hän ei osaa pullaa leipoa, monet muut tuotokset ovat kyllä herkullisia. Ei kaikesta kannata vettä aina hernettä nenään.
En minä ainakaan herneitä nenään vedä, paitsi sitten kun aletaan syyttelemään ettei miniälle mikään kelpaa. Kyllä me ne hillot ja mehut otetaan vastaan ja sitten ne menee roskiin, herukat ja karviaiset ostan puskaradiosta ja syön sellaisenaan. Vähän järjettömältähän se toki tuntuu.
Ikäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa jos täällä suurella osalla on sokeritonta, mutta kyllä meillä syödään välillä hillojakin lettujen tai pannarien kanssa. Samoin leivotaan joskus herkkuja. Ja puuroon laitetaan marjoja. Ja joskus juodaan mehujakin. Kaupasta näitä ei tarvitse rahdata silloin harvoin kun näitä käytetään vaan niitä tehdään itse tai saadaan lähipiiriltä.
Jos jokua haluaa ne kaupasta eikä hilloaminen tai mehustaminen kiinnosta niin aivan vapaasti, mitä se kenellekään kuuluu. Ja taas toisinpäin, jos jokua haluaa sitä tehdä, hampaat irvessä tai ei, niin antakaa tehdä.
Jos joku tarjoaa sitä hilloa, niin sen voi ottaa ja kiittää ja antaa vaikka seuraavalle. Äitini tekee ylenmäärin puolukkahilloa ja sitä antaa meillekin, me ei sitä syödä mutta kun vien työpaikalle niin ottajia on. Onko se yhtälö nyt niin vaikea? Anoppini leipoo pullaa ja antaa meillekin, kiitämme mutta se menee peuroille kun hän ei osaa pullaa leipoa, monet muut tuotokset ovat kyllä herkullisia. Ei kaikesta kannata vettä aina hernettä nenään.
En minä ainakaan herneitä nenään vedä, paitsi sitten kun aletaan syyttelemään ettei miniälle mikään kelpaa. Kyllä me ne hillot ja mehut otetaan vastaan ja sitten ne menee roskiin, herukat ja karviaiset ostan puskaradiosta ja syön sellaisenaan. Vähän järjettömältähän se toki tuntuu.
Ikäsi?
Olen 48 v.
Ap taitaa elää tulonsiirroilla, ja häntä harmittaa osaavat ja ahkerat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain kyse on myös harrastuksesta ja osittain myös siitä, että vuodet marja- ym. satoineen eivät ole samanlaisia. Harrastus virkistää, tekee itselle hyvää ja varsinkin pitää ihmisen liikkeessä eli terveenä puuhaamassa luonnossa ja ulkoilmassa. Jos säilöö niin, että kestävät vaikka useita vuosia hyvänä, voi myös vanhempana, kun ei enää ole niin voimissaan, nauttia oman työnsä hedelmistä. Yksi juttu ovat myös rutiinit. Kun tekee, mihin on tottunut, kaikki sujuu kuin itsestään ja saa paljon aikaan. Ja se tekee onnelliseksi. Yli nelikymppisenä on tärkeää harrastaa mitä tahansa liikuntaa, raskastakin, että pysyy voimissaan ja terveenä eli "jaloillaan" ne tulevat vanhuuden vuodet. Eli näkökulma on jo aivan toinen kuin nuorena. Tässäkin.
Marjanpoimijan kiukku voi vain tulla siitä, että kuumalla ilmalla ja vähän vanhempana, metsäretki on tosi raskasta liikuntaa. Lisäksi kaikenlaista kremppaa alkaa jo olla, kaikki ei suju kuin nuorena. Mutta siitä huolimatta harrastaminen on kivaa. Jos oikeasti haluaisit olla avuksi, etkä vain ihmetellä, voisit auttaa marjojen ja sadon jälkikäsittelyssä. Siinä ne välitkin lähenesivät enemmän kuin ikuisella arvostelulla. Se, mikä sinun mielestäsi on kummallista, voi olla toisen onnenpäivä, kun pääsee mustikkaan tai puolukkaan tms. Samoin myös vanhempi sukupolvi voi pitää jotain sinun touhuasi omituisena. Sivistykseen ja ihmissuhteiden peruslakeihin kuuluu ohittaa tällaiset eroavaisuudet ja ainakin pyrkiä ymmärtämään toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Marjanpoimijan kiukku voi vain tulla siitä, että kuumalla ilmalla ja vähän vanhempana, metsäretki on tosi raskasta liikuntaa. Lisäksi kaikenlaista kremppaa alkaa jo olla, kaikki ei suju kuin nuorena. Mutta siitä huolimatta harrastaminen on kivaa. Jos oikeasti haluaisit olla avuksi, etkä vain ihmetellä, voisit auttaa marjojen ja sadon jälkikäsittelyssä. Siinä ne välitkin lähenesivät enemmän kuin ikuisella arvostelulla. Se, mikä sinun mielestäsi on kummallista, voi olla toisen onnenpäivä, kun pääsee mustikkaan tai puolukkaan tms. Samoin myös vanhempi sukupolvi voi pitää jotain sinun touhuasi omituisena. Sivistykseen ja ihmissuhteiden peruslakeihin kuuluu ohittaa tällaiset eroavaisuudet ja ainakin pyrkiä ymmärtämään toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaista elämää.
Tämä on ihan hyvä pointti, mutta toivoisin että tästä puhuttaisiin välillä myös niin päin, että vanhempi sukupolvi voisi pyrkiä kunnioittamaan nuorempien elämäntapaa. Ei se mikään yksisuuntainen moottoritie ole.
Vierailija kirjoitti:
Marjanpoimijan kiukku voi vain tulla siitä, että kuumalla ilmalla ja vähän vanhempana, metsäretki on tosi raskasta liikuntaa. Lisäksi kaikenlaista kremppaa alkaa jo olla, kaikki ei suju kuin nuorena. Mutta siitä huolimatta harrastaminen on kivaa. Jos oikeasti haluaisit olla avuksi, etkä vain ihmetellä, voisit auttaa marjojen ja sadon jälkikäsittelyssä. Siinä ne välitkin lähenesivät enemmän kuin ikuisella arvostelulla. Se, mikä sinun mielestäsi on kummallista, voi olla toisen onnenpäivä, kun pääsee mustikkaan tai puolukkaan tms. Samoin myös vanhempi sukupolvi voi pitää jotain sinun touhuasi omituisena. Sivistykseen ja ihmissuhteiden peruslakeihin kuuluu ohittaa tällaiset eroavaisuudet ja ainakin pyrkiä ymmärtämään toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaista elämää.
Ei ikipäivänä. Joka leikkiin ryhtyy, sen yksin loppuun vieköön.
Jälleen ajankohtainen aihe.
Huomauttaisin kuitenkin aloittajalle, että ei se ole KEITTIÖ, joka on täynnä viimevuotisia säilykkeitä. Et sinä taida oikeasti edes tietää, missä säilykkeitä pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Taas anoppi. Miksei koskaan sun äiti? Miksei isä/appi, onko suvuissa patalaiskat miehet?
Koska anoppi on ainoa, joka tekee jotain 😊
Tottakai oman pellon sipuleita laitetaan talven varalle jonnekin kuivaan paikkaan säilöön tai niputetaan nipuiksi ja kattoon roikkumaan varastoon/kellariin. En millään saisi oman pellon sipuleita kesän aikana syötyä, kyllä ne riittävät talven yli. Eikö tää ole säilömistä? Pottuja myös voi "säilöä" jos on kellari ja minulla esim. on. Porkkanoita ja punajuuria sekä kaalia siellä myös "säilön". Salaatteja kuten vihreät lehtisalaatit en syö talvella, talvella sesongin mukaan juureksia joko omasta kellarista tai joskus torilta mitä itsellä ei ole.