Lue keskustelun säännöt.
Taas seuraan sivusta, kun anoppi hilloaa ja mehustaa ja pakastaa. Edellisvuotisetkin vielä jäljellä
17.09.2023 |
Kertokaa minulle, miksi pitää pakastaa ja hillota pakonomaisesti, kun keittiö on yhä täynnä viime vuoden satoa?
Tähän säilömiseen kuuluu myös aina se, että sitä tehdään hampaat irvessä. Jälleen kerran: mitä järkeä?
En oikeasti ymmärrä.
Kommentit (212)
Olen mehustanut tähän mennessä raparperit ja kirsikat omasta pihasta. Odotan tilaamiani mustikoita paikalliselta kerääjältä, mustikat pakastan sellaisinaan. Mansikoita en ostanut pakastettaviksi, liian kalliita olivat siihen nähden, ettei meillä pakastetuille mansikoille ole juurikaan käyttöä.
Sienet keräämme itse, paitsi suppikset, koska emme ole vielä uudelta asuinpaikkakunnalta niitä löytäneet, vaikka niitä on tällä seudulla hyvinkin. Ne ostan paikalliselta kerääjältä suoraan. Tähän mennessä olen pakastanut kantarelleja kaksi täyttä ämpärillistä (siis tuoreena sen verran, käsittelyn eli pannulla käyttämisen jälkeenhän ne menevät huomattavasti pienempään tilaan, kun niistä poistuu paljon nestettä). Suppikset, tatit ja mustat torvisienet kuivataan, rouskut laitan suolaan.
Mitään hilloja ja soseita en tee, ei meillä niitä mene.
Minulla siis on verrattain helpot säilöntätavat, en tee hampaat irvessä vaan mielelläni, koska marjoja ja sieniä on ilo käyttää ympäri vuoden.
Jotenkin on hiukan vaikea uskoa anoppisikaan säilövän hampaat irvessä. Taidat ennemmin olla joko hiukan kateellinen anopin osaamisesta tai sitten olet ehkä aika lapsellinen vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustikkaa alkaa olla pakastin ja kellari pullollaan. Miniä ei voi ottaa meiltä marjoja lainkaan, koska niissä ei ole tuoteselostetta eikä viimeistä käyttöpäivää. Hän ostaa kaupan pakastealtaasta eikä anna lastenlasten syödä meillä edes mustikkapiirakkaa, koska siinä voi olla jotain myrkyllistä.
Harmillista, että poikasi on haksahtanut typerykseen.
Suvussa yksi mummo harrastaa vielä mehujenkin tekoa ja lykkää niihin hirveät määrät sokeria ja väittää ihan tosissaam omatekoisen mehun olevan lapsille terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä asia kutittaa tosi paljon ap:n pyllyä, koska...?
En ole ap mutta vastaavan anopin uhri. Koska tuollainen usein olettaa, että lähipiirillä on kiinnostusta säilyttää ja käyttää anopin hilloukset ja mehustukset. Kun yrittää sanoa, että ei ole meille tarpeen hänen väkerryksensä tuotokset, niin aletaan marttyyrikyyneleitä vuodattamaan, kun mikään ei kelpaa, kun hän on hyvää hyvyyttään isolla vaivalla just meille (täysin pyytämättä) hillot keitellyt.
Muuten mua ei kiinnostele anopin tekemiset, mutta tuotoksia ei tarvitse meille tuoda, eikä varsinkaan syyllistää siitä, kun on ihan turhaan taas tehnyt kaapillisen hilloja eikä niitä kukaan syö. No, on mun anoppi muutenkin aika raskasta seuraa. Hallinnan tarve ei rajoitu meidän ruokakaapin sisältöön.
Sua vaan vituttaa anopin ylivoima kaikissa asioissa. Kauniimpikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miniä haluaa poimia luomumustikoita. Kerroin, että riittää, kun hakee metsälle luomusertifikaatin ja maksaa muistaakseni 80 e siitä. Sitten ne nyt metsässä olevat mustikat ovat luomua.
Vaimo ihan samanlainen.
Joka kesä pitää hiki hatussa kerätä, putsata ja säilöä - ja samalla heittää edellisvuotiset pois, että saadaan uusille pakastimeen tilaa.
Viime kesänä keräsi jotain 50 litraa torvisieniä hirveän kiukuttelen ryydittämänä kun se putsaus on ikävää hommaa, ja hän mieluiten vain keräilisi. Tässä taloudessa kun vaan ei kukaan minun lisäkseni edes pidä sienistä ja miäkään en viitsi alvariinsa sydöä niin tuo torvisienijauhepurkki nyt kestää sitten varmaan lapsille perinnöksi kun ei sitä mene kun lusikallinen harvakseltaan johonkin soosiin mausteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marjanpoimijan kiukku voi vain tulla siitä, että kuumalla ilmalla ja vähän vanhempana, metsäretki on tosi raskasta liikuntaa. Lisäksi kaikenlaista kremppaa alkaa jo olla, kaikki ei suju kuin nuorena. Mutta siitä huolimatta harrastaminen on kivaa. Jos oikeasti haluaisit olla avuksi, etkä vain ihmetellä, voisit auttaa marjojen ja sadon jälkikäsittelyssä. Siinä ne välitkin lähenesivät enemmän kuin ikuisella arvostelulla. Se, mikä sinun mielestäsi on kummallista, voi olla toisen onnenpäivä, kun pääsee mustikkaan tai puolukkaan tms. Samoin myös vanhempi sukupolvi voi pitää jotain sinun touhuasi omituisena. Sivistykseen ja ihmissuhteiden peruslakeihin kuuluu ohittaa tällaiset eroavaisuudet ja ainakin pyrkiä ymmärtämään toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaista elämää.
Ei ikipäivänä. Joka leikkiin ryhtyy, sen yksin loppuun vieköön.
Muista sitten sinäkin, ettet ikinä tarvitse missään apua, et nyt etkä vanhana.
Toisissa ketjuissa moititaan suomalaisia, kun eivät mene marjametsään. Sitten haukutaan niitä, jotka menevät, ja vielä piru vie säilövät ne marjansa. Mitä niille siis pitäisi tehdä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkeaa, metsät pursuavat luonnonantimia ja on ihmisiä, jotka eivät siitä välitä. Laiskuus?
Jos pakastin on jo täynnä? Ei ihminen määräänsä enemmän tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ihan samanlainen.
Joka kesä pitää hiki hatussa kerätä, putsata ja säilöä - ja samalla heittää edellisvuotiset pois, että saadaan uusille pakastimeen tilaa.
Viime kesänä keräsi jotain 50 litraa torvisieniä hirveän kiukuttelen ryydittämänä kun se putsaus on ikävää hommaa, ja hän mieluiten vain keräilisi. Tässä taloudessa kun vaan ei kukaan minun lisäkseni edes pidä sienistä ja miäkään en viitsi alvariinsa sydöä niin tuo torvisienijauhepurkki nyt kestää sitten varmaan lapsille perinnöksi kun ei sitä mene kun lusikallinen harvakseltaan johonkin soosiin mausteeksi.
Kuivatut sienet säilyy vaikka vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi on just tommonen. Tekee valtavan shown marjoista ja sienistä. Pahinta on se, että ei itse jaksa kerätä esim. viinimarjoja ja kinuaa lapsiaan ja muita puhelimessa keräämään niitä.
Viinimarjoista keittää aina mehua ja laittaa hirveät määrät sokeria sekaan. Sitten kehuu aina miten terveellistä mustaherukkamehu on. Ei tajua vieläkään, että terveellisempää olis pakastaa marjat sellaisenaan, eikä sitä kuinka paljon juo sokeria mehun mukana.
Omistaa kaksi isoa arkkupakastinta ja ne pitää saada täyteen marjoja, mehuja. Sitten rehvastelee kaikille miten hänelle on kaksi isoa arkkupakastinta täynnä itse keräämiäään marjoja!
"Muista sitten sinäkin, ettet ikinä tarvitse missään apua, et nyt etkä vanhana."
Ketään ei voi velvoittaa osallistumaan omaan harrastukseen olipa harrastus itselle miten iso sydämen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä syyskuun puolivälin jälkeen muka hillotaan ja paljastetaan??? Omenoita ei kukaan pakasta.
Olet väärässä. Niitä voi pilkkoa tai viipaloida pakastimeen, ja niin minäkin teen. Viipaleet voi käyttää vaikka omenapiirakoihin tai pannariin pitkin talvea. Todella näppäriä.
Ompuista saa helposti myös mehua syksyllä. Mehunkin voi pakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ihan samanlainen.
Joka kesä pitää hiki hatussa kerätä, putsata ja säilöä - ja samalla heittää edellisvuotiset pois, että saadaan uusille pakastimeen tilaa.
Viime kesänä keräsi jotain 50 litraa torvisieniä hirveän kiukuttelen ryydittämänä kun se putsaus on ikävää hommaa, ja hän mieluiten vain keräilisi. Tässä taloudessa kun vaan ei kukaan minun lisäkseni edes pidä sienistä ja miäkään en viitsi alvariinsa sydöä niin tuo torvisienijauhepurkki nyt kestää sitten varmaan lapsille perinnöksi kun ei sitä mene kun lusikallinen harvakseltaan johonkin soosiin mausteeksi.
Kuivatut sienet säilyy vaikka vuosikausia.
Niinhän tuossa sanottiin että jäävät lapsille perinnöksi :-)
"Muista sitten sinäkin, ettet ikinä tarvitse missään apua, et nyt etkä vanhana. "
Entä jos vaan marjastaisi sen verran mitä jaksaa putsata?
Ei sekään ihan oikein ole että kun se keriäly on itsestä niin kivaa niin kerää sankotonkulla marjaa mitä ei jaksa putsata ja sitten kiukuttelee muille kun eivät halua tehdä hommasta sitä osaa mistä ei itsekään tykkää?
Se mummojen tekemä mustaherukkamehu on ihan karseeta, kun iskevät sokeria järkyttväät määrät. Muistan edesmenneen mummoni siskon joka teki supermakeaa mustaherukkamehua. Sitten se lantrasi sitä vedellä ja lisäsi vielä sokeria. Mehukannun pohjalla oli iso kasa sulamatonta sokeria. Ja kun sitä mehua joi niin sokeri vaan rouskui hampaissa. Muistan pikkulapsena miten kohteliaisuudesta tuota sokerilientä piti aina juoda. Ja aina se sama juttu "kun se mustaherukkamehu on niiiin terveellistä!" ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on katoavaa kansanperinnettä, että osataan tehdä mitään ja varsinkin hyödyntää lähiruokaa.
Aloitus osoittaa vain idioottimaisuutta.Pakastaminen on täysin ok ja oikein hyvä tapa säilöä, mutta kaikki hillot ja mehut sisältävät ihan hirveän määrän sokeria. Ja kun niitä tehdään ihan järkyttävät määrät, niitä syödään ja juodaan myös aivan liian paljon. Ei se itse tekeminen niistä terveellisiä tee.
En ikinä laita mehuihin sokeria. Hilloja en tee.
Vierailija kirjoitti:
Huonompiakin harrastuksia. Tiedän ihmisiä, jotka nimenomaan rakastavat marjojen keräämistä ja sienestämistä. Pakkohan ne on säilöä.
Mikä pakko? Miksi ei voi syödä tai käyttää tuoreena? Ja ap:ta ihmetytti, että tehdään selvästi yli oman tarpeen.
Mustikkaa alkaa olla pakastin ja kellari pullollaan. Miniä ei voi ottaa meiltä marjoja lainkaan, koska niissä ei ole tuoteselostetta eikä viimeistä käyttöpäivää. Hän ostaa kaupan pakastealtaasta eikä anna lastenlasten syödä meillä edes mustikkapiirakkaa, koska siinä voi olla jotain myrkyllistä.