Ihmiset jotka haluaa hautajaisistaan 'iloiset bileet' joissa värikkäät vaatteet yms. Miettikää vielä.
Eivät osaa ajatella kuinka kamalan toiveen jättävät omaisille. Olin jokin aika sitten sellaisissa juhlissa, kyseessä syöpään kuolleen, alle 40-vuotiaan hautajaiset. Yritimme hampaat irvessä pitää ystävän toiveesta ja iloisesta tunnelmasta kiinni, mutta osa porukasta kävi välillä kunnolla itkemässä vessassa, että jaksoi taas vetää sen iloisen roolin. Musiikki oli ysärihittejä ja pizzaa syötiin. Olo tuntui ihan irvokkaalta ja siltä kuin surua ei olisi kyennyt kunnolla aloittamaan. Eräs vainajan låheisimmistä sanoi osuvasti jälkeenpäin, että kaipasi kunnon hautajaistunnelmaa, jossa olisi voinut päästää sen puristavan surumöykyn ulos.
Kommentit (108)
Kun kuolen niin en halua ollenkaan hautajaisia. Suoraan uuniin vaan. Heippa.
Jos minulle joskus hautajaiset pidetään ja sinne tulee porukkaa, haluaisin niiden olevan minun näköiset. Kuitenkin minun elämäähän siellä kunnioitetaan. Vaatteet saa olla mustat tai värikkäät ja musiikin toivon olevan sellaista, mitä olen kuunnellut, eikä mitään ulinamusiikkia.
Saa nauraa tai itkeä. Minua saa muistella hyvällä, tai jos jotain on jäänyt hampaan koloon saa senkin ääneen sanoa.
On se kumma kun ei saa kuollakaan niinkuin itse haluaa. Ei pönötyshautajaisia. Siis minulle. Muut saa toki viettää omat hautajaisensa just niin synkästi ja perinteisesti kuin haluaa. Vainajan toivetta pitää kunnioittaa.
En halua hautajaisiin yhden yhtä virttä. Enkä Albinonin Adagiota, se on sellaista ranteetauki-musaa että huhhuh. Sam Cooken a change is gonna come olisi hyvä. Ja wonderful life. Queenin who wants to live forever voi soittaa myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tahtoisin sellaiset kuoppaajaiset, mitkä olisivat eloonjääneille mahdollisimman helpot.
Ja koen että nykymalli on hirveää ihmisrääkkäystä.
Höpö löpö. Miten hillitysti oleminen ja tummiin asiallisiin vaatteisiin pukeutuminen on ihmisrääkkäystä?
Joskus elämässä pitääkin opetella se taito, että ollaan rauhallisesti ja edes kohtuullisen arvokkaasti.
Vai mitä ihmeen sirkusmeininkiä tämän elämän pitäisi olla?
Minä en halua jonkun rakkaan omaiseni muistotilaisuuden mitään pitsaa ja kokakolaa ja remuamista. Minun suruani pitää kunnioittaa tai sitten ollaan poissa.
On vainaja sitten sanonut mitä tahansa, yleensä ne on nuoria ihmisiä, jotka ei ajattele omaisiaan pätkän vertaa.Löpöä vaan sinnekin. Mitä muuta hautajaisiin liittyy kuin mustissa seisoskeleminen? Helvetisti esiduunia ja funtsimista miten fyrkat riittää kaikkeen jne jne.Samalla kun pakahtuu suruun. Tottakai tulee mieleen että voisi olla helpompaakin! Eikö sinulla?
Hups, meillä apen hautajaisissa tilattiin yöpalaksi pizzaa🙈 Upea lämmin kesäyö ja koko perhe koolla. Anoppi sanoi että pappa olisi mielellään ollut mukana:)
En itkenyt vanhempani hautajaisissa vaan nauroin muiden kanssa hauskoille jutuille.
Ei kai ne värikkäät vaatteet mitenkään korreloi surun määrän kanssa, joten mitä ne haittaa?
Kavereille hautajaiset voikin olla sellainen ainoa konkreettinen tilaisuus missä halutaan itkeä ja surra vainajaa. Sen sijaan lähiomaisille hautajaiset on vaan yksi muutaman tunnin pituinen hetki muiden joukossa.
Kaikki kun pitäs nykyään olla nii rentoo ja kasuaalia. Lenkkareissa pitsaa haudalla. Koulukin on nykyään vaan oleilua ja makoilua. Kukaa ei opi eikä osaa enää mitää. Romuks vaa kaik.