Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka haluaa hautajaisistaan 'iloiset bileet' joissa värikkäät vaatteet yms. Miettikää vielä.
17.09.2023 |
Eivät osaa ajatella kuinka kamalan toiveen jättävät omaisille. Olin jokin aika sitten sellaisissa juhlissa, kyseessä syöpään kuolleen, alle 40-vuotiaan hautajaiset. Yritimme hampaat irvessä pitää ystävän toiveesta ja iloisesta tunnelmasta kiinni, mutta osa porukasta kävi välillä kunnolla itkemässä vessassa, että jaksoi taas vetää sen iloisen roolin. Musiikki oli ysärihittejä ja pizzaa syötiin. Olo tuntui ihan irvokkaalta ja siltä kuin surua ei olisi kyennyt kunnolla aloittamaan. Eräs vainajan låheisimmistä sanoi osuvasti jälkeenpäin, että kaipasi kunnon hautajaistunnelmaa, jossa olisi voinut päästää sen puristavan surumöykyn ulos.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
karjalaisena olen tottunut siihen, että hautajaiset ovat useimmiten iloiset juhlat. Mustissa kyllä yleensä ollaan, mutta hauskaa pidetään. Siellä on myös ihan normaalia itkeä ja aivan tavanomainen ilmiö on, että ensin nauretaan ja sitten joku vetäisee nenäliinat laukusta ja sekin on ihan normaalia. Jotenkin ne kuuluvat tiiviisti yhteen: ilo ja suru ja ne voivat olla yhtä aikaa olemassa, eli tarvitse kenenkään mennä vessaan piiloon itkemään. Suru hoidetaan täällä yhdessä.
Tämä.
Se on ihan normaalia, että yhtenä hetkenä naurattaa jokin hauska juttu, johon vainaja liittyi. Sitten seuraavaksi itkettää kun tuleekin mieleen surulliset asiat ja hetken päästä taas pomppaa mieleen jokin iloinen muisto.
Suru ei etene sellaista lineaarista viivaa pitkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt vainaja saa päättää ja pitää juuri sellaiset hautajaiset kuin haluaa?
Saa ihan itse päättää?
Ihmettelen miten kutsu tuli edes AP:lle?
Oltiin kavereita päiväkodista saakka. Voi olla sun ehkä vaikeaa kuvitella, mutta läheisen ihmisen poismenon juhliminen 'iloisesti' voi olla käytännössä ylivoimaista, jopa kamalaa.
Ap
Olisikohan hautajaisten järjestäjille tullut väärinkäsitys kuolevan ihmisen toiveesta? Tai shokkitilassa vedetty vahingossa yli? Voisin kuvitella kuolevan toivovan, että siellä puheissa ja muutenkin muistellaan hauskoja sattumuksia, mitä kuolevalle on elämän aikana tapahtunut siis hieman huumoria muisteluun niille, joille se on luontaista.
Pikkuisen epäilen kenenkään haluavan iloista diskoa, alkoholia rajattomasti ja pizzaslaisseja vauvasta vaariin. Hautajaisissa on hyvien tapojen noudattaminen kaikkien surevien huomioon ottamista. Toiset toivovat perinteisesti istua ja rauhoittua hautajaisten jälkeen sekä kuulla mitä keskustelutoveri sanoo ilman, että pitää huutaa MITÄÄÄ MITÄÄÄ.
Eletään siivosti ja otetaan muut huomioon ja toteutetaan omia toivomuksia säällisyyden rajoissa. Eikös vaan?
Siskoni hautajaiset oli monella tavalla hyvin vapaamuotoiset. Oli paljon musiikkia ja ihmiset oli pukeutuneet hyvin paljon muuhun mukn tummaan. Oli itkua, mutta oli myös naurua. Esimerkiksi itse tapasin mieheni siskon hautajaisissa. Minusta sellainen tilaisuus oli oikein sopiva keskellä kevättä kuolleen parikymppisen muistoksi.
Kaunis ajatus vainajalla kun ei halua läheistensä surevan. Varmasti alle 40-vuotiaalla on tuntunut kovin raastavalta kuvitella kaikki rakkaat läheisensä itkemässä ja suremassa hänen takiaan.
Ehkäpä tällaisessa tilanteessa kompromissi olisi paikoillaan, pukeudutaan vainajan toiveen mukaisesti muuhun kuin mustaan ja kerrotaan iloisia tarinoita vainajan elämästä (eikös tämmöinen ole yleistä hautajaisissa yleensäkin), mutta saa itkeä ja surra vapaasti. Ja pitää vainajan toiveen mukaisen iloisen bilehenkisen muisteluhetken ysärihitteineen ja pizzabuffetteineen muistotilaisuuden "jatkoina" tai vaikkapa puolen vuoden päästä, miten läheisistä tuntuu parhaalta.
Minua alkoi kauheasti naurattaa isäpuolen siunaustilaisuudessa kun veljen perheen vauva alkoi kesken papin siunauspuheen huutaa "vävvävvävvvävväää". Yritin pidätellä naurua, ja niin yritti moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on elämän looginen loppupiste joten miksi pitäisi synkistellä? Jos AP olisi tottunut iloisiin hautajaisiin niin moittisi synkistelijöitä tunnelman pilaamisesta.
Mistä te siellä hautajaisissa iloitsette?
Vaikka sitä elämän päättymistä ja maallisen vaelluksen loppumista. Miksi se ei voisi olla myös iloinen asia?
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tarvitse ilmapallojen ja värikkäiden pelleperuukkien kanssa juhlia, mutta itse ainakin haluaisin, että omissa hautajaisissani soitettaisiin pari mun lempibiisiä. Ja ihmiset saisivat tulla paikalle juuri niissä vaatteissa, missä tuntevat olonsa hyväksi.
Tämä on kaunis ajatus ja moni varmasti haluaa soittaa perinteisissäkin hautajaisissa vainajan lempimusiikkia. Minusta kovin eri tilanne kuin aloittajan kuvaamat bileet ysärihitteineen ja itkukieltoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni hautajaiset oli monella tavalla hyvin vapaamuotoiset. Oli paljon musiikkia ja ihmiset oli pukeutuneet hyvin paljon muuhun mukn tummaan. Oli itkua, mutta oli myös naurua. Esimerkiksi itse tapasin mieheni siskon hautajaisissa. Minusta sellainen tilaisuus oli oikein sopiva keskellä kevättä kuolleen parikymppisen muistoksi.
Osanottoni. Siskosi hautajaiset kuulostaa kovin lämpimältä tilaisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tarvitse ilmapallojen ja värikkäiden pelleperuukkien kanssa juhlia, mutta itse ainakin haluaisin, että omissa hautajaisissani soitettaisiin pari mun lempibiisiä. Ja ihmiset saisivat tulla paikalle juuri niissä vaatteissa, missä tuntevat olonsa hyväksi.
Tämä on kaunis ajatus ja moni varmasti haluaa soittaa perinteisissäkin hautajaisissa vainajan lempimusiikkia. Minusta kovin eri tilanne kuin aloittajan kuvaamat bileet ysärihitteineen ja itkukieltoineen.
Jos vainaja tykkäsi ysärihiteistä niin mikä sinä olet vastaan sanomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes haluaisi mitään yleisiä hautajaisia. Hitto soikoon, kun olen kuollut, niin olen kuollut, ripotelkaa tuhkat jonnekin ja jatkakaa elämää.
En ole koskaan ymmärtänyt hautajaisten ideaa. Okei, surra saa halutessaan, mutta pakko sitä on kerääntyä esittämään parempaa ihmistä ja muistelemaan jotakuta, jonka olet nähnyt viimeksi vuosikymmeniä sitten ja joka on käyttäytynyt pahimmassa tapauksessa aina sinua kohtaan kun täysi *ulkku.
Vaikutat kovin katkeralta ihmiseltä. Toivottavasti löydät vielä ympärillesi ihmisiä jotka kohtelevat sinua hyvin ja ovat sinulle aidosti rakkaita ja tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on elämän looginen loppupiste joten miksi pitäisi synkistellä? Jos AP olisi tottunut iloisiin hautajaisiin niin moittisi synkistelijöitä tunnelman pilaamisesta.
Mistä te siellä hautajaisissa iloitsette?
Perinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on elämän looginen loppupiste joten miksi pitäisi synkistellä? Jos AP olisi tottunut iloisiin hautajaisiin niin moittisi synkistelijöitä tunnelman pilaamisesta.
Mistä te siellä hautajaisissa iloitsette?
Perinnöstä.
Varmaan näin ne joille raha on se tärkein asia elämässä.
Kaikki kuolee, ei se suremalla parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaisilla hautajaisilla tarkoiteta sitä, että pitäisi vessan ryntäillä itkemään? Kai surun saa näyttää ihan itkemälläkin. Itse ymmärrän, että tuollainen tarkoittaa vain sitä, että turha synkistely ja jäykistely jätetään pois, esim. juurikin mustat vaatteet.
"Turha synkistely"? Sanotko todella ystävänsä menettäneelle noin? Etkö tajua miten ristiriitaisesti puhut? Jos surua näyttää itkemällä avoimesti, niin kyllähän se sinne synkistelyosastolle menee.
Varmaan nää toiveiden esittäjät tarkoittaa hyvää lähimmäisille, mut väkinäinen ilo ja "hyvä bileet" on ehkä epäreilu pyyntö. Harva kykenee siihen. Ehkä itse jättäytyisin pois. Kävisin rauhassa viemässä kukat ja hyvästelemässä joskus.
Jep. Hautajaisten pointti on just se, että siellä on lupa itkeä. Töissä on vaikea itkeä, yksin kotona on hirveää itkeä, on parempi että on joku hetki missä oikeasti kohdataan se suru. Siten pääsee myös nopeammin surusta yli.
Joillakin ei ole muuta paikkaa jossa uskaltaa itkeä, kuin ne hautajaiset.
Joku yksittäinen hauska muisto puheessa voi piristää tunnelmaa ja lohduttaa, mutta jos väkisin pitää pitää iloisia bileitä niin missä välissä ne omaiset saa yhdessä kohdata sen asian? Se suru on kohdattava kuitenkin, vaikka se tuntuisi pahalta. Ja aina se tuntuu yhtä ahdistavalta.
Minä en ymmärrä ylipäätään toiveita omien hautajaisten suhteen, sillä ne hautajaisethan on niitä varten jotka jäävät minun jälkeeni, ei minulle! Mitä väliä sillä on millaiset hautajaiset ovat, kun en itse ole enää siellä? Pääasia, että läheiset saavat lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt vainaja saa päättää ja pitää juuri sellaiset hautajaiset kuin haluaa?
Saa ihan itse päättää?
Ihmettelen miten kutsu tuli edes AP:lle?
Nuijaa koska se vainaja ei itse ole mukana, hautajaiset ovat omaisille ja läheisille.
Vainajahan tulee tietysti istuttaa tuoliin pöydän päähän piristämään tunnelmaa!
Silmät ja suu auki, silmät valkoisina ja naama harmaana... Karnevaalilakki päässä ja serpentiiniä olkapäillä...
Kyllähän tälläisiä hautajaisia ollut USA:ssa, vainaja asetettu mukaan juhlintaan.
Minusta se, että kielletään itkemästä hautajaisissa, koska vainaja halusi hauskat juhlat, on yhtä väärin kuin että kiellettäisiin nauramasta, koska hautajaisissa kuuluu olla synkkä ja vakava. Kyllä hautajaisissa pitää saada sekä itkeä että nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisista päättää viime kädessä omaiset. He myös päättävät voiko vainajan toiveita toteuttaa ja missä määrin.
Jos ei omaiset noudata toivettani hautajaisista, pysykööt poissa kokonaan. Haluan siunauksen, en muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on usein hyvin järkyttävää, mykistävää, pakahduttavaa. On mautonta ohittaa ne ja iloisesti mennä eteenpäin ja riehakkaasti vaan pukeutua punaiseen ja kippistellä hauskojen tarinoiden keskellä. Suorastaan makaaberia.
Höpö höpö; ainoastaan sinun rajoittunut näkemyksesi. Mitä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat ennemmin juhlia kuin synkistellä?
Eri. Miksi ei voida ottaa huomioon heitä, jotka oikeasti surevat kuollutta? Mitä sairasta tyydytystä saatte kirjaimellisesti iloita hänen kuolemastaan päin surevien naamoja. Oikein hieroa, että näin kivaa meillä muilla on, mitä te synkistelette menetettyänne isän tai äidin tai oman lapsen tai serkun tai isovanhemmat. Menkää hautajaisten jälkeen oikein ryyppäämään kunnon iloiset käynnit, että päästiinpä siitäkin kiusankappaleesta. Jättäkää aidosti surevat rauhaan!!
No ei kai tarvitse ilmapallojen ja värikkäiden pelleperuukkien kanssa juhlia, mutta itse ainakin haluaisin, että omissa hautajaisissani soitettaisiin pari mun lempibiisiä. Ja ihmiset saisivat tulla paikalle juuri niissä vaatteissa, missä tuntevat olonsa hyväksi.