Ihmiset jotka haluaa hautajaisistaan 'iloiset bileet' joissa värikkäät vaatteet yms. Miettikää vielä.

Kuolintestamentti kannattaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisista päättää viime kädessä omaiset. He myös päättävät voiko vainajan toiveita toteuttaa ja missä määrin.

Jos ei omaiset noudata toivettani hautajaisista, pysykööt poissa kokonaan. Haluan siunauksen, en muuta.

Itsekkyyden huippu alkaa määräilemään omista hautajaisistaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on usein hyvin järkyttävää, mykistävää, pakahduttavaa. On mautonta ohittaa ne ja iloisesti mennä eteenpäin ja riehakkaasti vaan pukeutua punaiseen ja kippistellä hauskojen tarinoiden keskellä. Suorastaan makaaberia.

Höpö höpö; ainoastaan sinun rajoittunut näkemyksesi. Mitä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat ennemmin juhlia kuin synkistellä?

Eri. Miksi ei voida ottaa huomioon heitä, jotka oikeasti surevat kuollutta? Mitä sairasta tyydytystä saatte kirjaimellisesti iloita hänen kuolemastaan päin surevien naamoja. Oikein hieroa, että näin kivaa meillä muilla on, mitä te synkistelette menetettyänne isän tai äidin tai oman lapsen tai serkun tai isovanhemmat. Menkää hautajaisten jälkeen oikein ryyppäämään kunnon iloiset käynnit, että päästiinpä siitäkin kiusankappaleesta. Jättäkää aidosti surevat rauhaan!!

Jaa että sinun tapasi on ainoa oikea toivoi vainaja mitä vain? Miksi edes menisit hautajaisiin jos et arvosta vainajaa sen vertaa että juhlisit hänen toivomallaan tavalla. Olet aika itsekäs ihminen.

Vierailija kirjoitti:

karjalaisena olen tottunut siihen, että hautajaiset ovat useimmiten iloiset juhlat. Mustissa kyllä yleensä ollaan, mutta hauskaa pidetään. Siellä on myös ihan normaalia itkeä ja aivan tavanomainen ilmiö on, että ensin nauretaan ja sitten joku vetäisee nenäliinat laukusta ja sekin on ihan normaalia. Jotenkin ne kuuluvat tiiviisti yhteen: ilo ja suru ja ne voivat olla yhtä aikaa olemassa, eli tarvitse kenenkään mennä vessaan piiloon itkemään. Suru hoidetaan täällä yhdessä.

Pohjanmaalla on varmaan lukijoillekin tuttu sanonta, että karjalaisissa hautajaisissa nauretaan enemmän kuin pohjalaisissa häissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisista päättää viime kädessä omaiset. He myös päättävät voiko vainajan toiveita toteuttaa ja missä määrin.

Jos ei omaiset noudata toivettani hautajaisista, pysykööt poissa kokonaan. Haluan siunauksen, en muuta.

Itsekkyyden huippu alkaa määräilemään omista hautajaisistaan :D 

Kai sitä saa esittää toiveen viimeisistä bileistään. Hankala enää määräillä tuonpuoleisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

karjalaisena olen tottunut siihen, että hautajaiset ovat useimmiten iloiset juhlat. Mustissa kyllä yleensä ollaan, mutta hauskaa pidetään. Siellä on myös ihan normaalia itkeä ja aivan tavanomainen ilmiö on, että ensin nauretaan ja sitten joku vetäisee nenäliinat laukusta ja sekin on ihan normaalia. Jotenkin ne kuuluvat tiiviisti yhteen: ilo ja suru ja ne voivat olla yhtä aikaa olemassa, eli tarvitse kenenkään mennä vessaan piiloon itkemään. Suru hoidetaan täällä yhdessä.

Pohjanmaalla on varmaan lukijoillekin tuttu sanonta, että karjalaisissa hautajaisissa nauretaan enemmän kuin pohjalaisissa häissä.

Naurua tännä mahtuisikin enemmän. Jos pohjanmaalaiset poistettaisiin Suomen geenipoolista niin onnellisuus lisäntyisi massiivisesti. Oltaisiin oikeasti se maailman onnellisin maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuollaisilla hautajaisilla tarkoiteta sitä, että pitäisi vessan ryntäillä itkemään? Kai surun saa näyttää ihan itkemälläkin. Itse ymmärrän, että tuollainen tarkoittaa vain sitä, että turha synkistely ja jäykistely jätetään pois, esim. juurikin mustat vaatteet.

"Turha synkistely"? Sanotko todella ystävänsä menettäneelle noin? Etkö tajua miten ristiriitaisesti puhut? Jos surua näyttää itkemällä avoimesti, niin kyllähän se sinne synkistelyosastolle menee.

Varmaan nää toiveiden esittäjät tarkoittaa hyvää lähimmäisille, mut väkinäinen ilo ja "hyvä bileet" on ehkä epäreilu pyyntö. Harva kykenee siihen. Ehkä itse jättäytyisin pois. Kävisin rauhassa viemässä kukat ja hyvästelemässä joskus.

Jep. Hautajaisten pointti on just se, että siellä on lupa itkeä. Töissä on vaikea itkeä, yksin kotona on hirveää itkeä, on parempi että on joku hetki missä oikeasti kohdataan se suru. Siten pääsee myös nopeammin surusta yli.

Joillakin ei ole muuta paikkaa jossa uskaltaa itkeä, kuin ne hautajaiset.

Joku yksittäinen hauska muisto puheessa voi piristää tunnelmaa ja lohduttaa, mutta jos väkisin pitää pitää iloisia bileitä niin missä välissä ne omaiset saa yhdessä kohdata sen asian? Se suru on kohdattava kuitenkin, vaikka se tuntuisi pahalta. Ja aina se tuntuu yhtä ahdistavalta.

Luuletko tosiaan, ettei ne omaiset kohtaa sitä surua muuten kuin hautajaisissa? Kyllä se on yleensä läsnä ihan muutenkin.

Kyllä hautajaiset perinteisesti ovat juhla, jossa omaiset ovat melko rikki, mutta muut hautajaisvieraat tuovat muisteluissaan esiin kaiken sen elämän rikkauden ja hienouden ja vuolaiden vuosien sadon. Sitten voidaan yhdessä nauraakin ja muistella, millainen ihminen vainaja oli parhaimmillaan eikä sitä, miten sairas tai voipunut hänestä lopulta tuli ennen kuolemaansa. Siksi muistotilaisuus olisi hyvä olla hiukan laajemmalle porukalle eikä vain lähiomaisille, jotka ovat kovasti rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on usein hyvin järkyttävää, mykistävää, pakahduttavaa. On mautonta ohittaa ne ja iloisesti mennä eteenpäin ja riehakkaasti vaan pukeutua punaiseen ja kippistellä hauskojen tarinoiden keskellä. Suorastaan makaaberia.

Höpö höpö; ainoastaan sinun rajoittunut näkemyksesi. Mitä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat ennemmin juhlia kuin synkistellä?

Eri. Miksi ei voida ottaa huomioon heitä, jotka oikeasti surevat kuollutta? Mitä sairasta tyydytystä saatte kirjaimellisesti iloita hänen kuolemastaan päin surevien naamoja. Oikein hieroa, että näin kivaa meillä muilla on, mitä te synkistelette menetettyänne isän tai äidin tai oman lapsen tai serkun tai isovanhemmat. Menkää hautajaisten jälkeen oikein ryyppäämään kunnon iloiset käynnit, että päästiinpä siitäkin kiusankappaleesta. Jättäkää aidosti surevat rauhaan!!

Jaa että sinun tapasi on ainoa oikea toivoi vainaja mitä vain? Miksi edes menisit hautajaisiin jos et arvosta vainajaa sen vertaa että juhlisit hänen toivomallaan tavalla. Olet aika itsekäs ihminen.

Sinäpä sen hyvin itsekkäästi totesit, että hautajaiset ovat sinulle ilon juhla. Olet jotenkin vajaa, kun et erota bileitä hautajaisista etkä omaa tippaakaan empatiaa sureville omaisille. Käsitätkö, että hautajaisissa on lupa itkeä eikä kukaan kuoleva sitä kiellä. Sinulle taitaa vaan kuningas alkoholi sanella elämää ja silloin kannat kattoon oli mikä tilaisuus vain. Viinaa niin paljon, että yrjötään ja taas otetaan lisää. Siitä on sinun iloiset hautajaiset tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on usein hyvin järkyttävää, mykistävää, pakahduttavaa. On mautonta ohittaa ne ja iloisesti mennä eteenpäin ja riehakkaasti vaan pukeutua punaiseen ja kippistellä hauskojen tarinoiden keskellä. Suorastaan makaaberia.

Höpö höpö; ainoastaan sinun rajoittunut näkemyksesi. Mitä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat ennemmin juhlia kuin synkistellä?

Eri. Miksi ei voida ottaa huomioon heitä, jotka oikeasti surevat kuollutta? Mitä sairasta tyydytystä saatte kirjaimellisesti iloita hänen kuolemastaan päin surevien naamoja. Oikein hieroa, että näin kivaa meillä muilla on, mitä te synkistelette menetettyänne isän tai äidin tai oman lapsen tai serkun tai isovanhemmat. Menkää hautajaisten jälkeen oikein ryyppäämään kunnon iloiset käynnit, että päästiinpä siitäkin kiusankappaleesta. Jättäkää aidosti surevat rauhaan!!

Ketä ne on ne aidosti surevat joista puhut?

Minun isäni ei tainnut itkeä lainkaan siskon hautajaisissa. Ehkä vähän kyynelehti ja äänestä kuuli. Isä touhusi paljon siskon hautajaisissa ja varmisti että tilaisuus sujuu hyvin. Nauroi myös, kun jutteli muiden ihmisten kanssa. Mutta en kyllä ajatellut hetkeäkään ettei isä olisi surrut siskoa tai että yksi siskon koko tilaisuuden läpi itkevä kaveri olisi surrut enemmän kuin isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on usein hyvin järkyttävää, mykistävää, pakahduttavaa. On mautonta ohittaa ne ja iloisesti mennä eteenpäin ja riehakkaasti vaan pukeutua punaiseen ja kippistellä hauskojen tarinoiden keskellä. Suorastaan makaaberia.

Höpö höpö; ainoastaan sinun rajoittunut näkemyksesi. Mitä se sinulle kuuluu jos jotkut haluavat ennemmin juhlia kuin synkistellä?

Eri. Miksi ei voida ottaa huomioon heitä, jotka oikeasti surevat kuollutta? Mitä sairasta tyydytystä saatte kirjaimellisesti iloita hänen kuolemastaan päin surevien naamoja. Oikein hieroa, että näin kivaa meillä muilla on, mitä te synkistelette menetettyänne isän tai äidin tai oman lapsen tai serkun tai isovanhemmat. Menkää hautajaisten jälkeen oikein ryyppäämään kunnon iloiset käynnit, että päästiinpä siitäkin kiusankappaleesta. Jättäkää aidosti surevat rauhaan!!

Jaa että sinun tapasi on ainoa oikea toivoi vainaja mitä vain? Miksi edes menisit hautajaisiin jos et arvosta vainajaa sen vertaa että juhlisit hänen toivomallaan tavalla. Olet aika itsekäs ihminen.

Osaatko varmasti sitten käyttäytyä prikulleen vainajan toiveen mukaan siellä hänen hautajaisissa? Ettet vaan nyt sitten loukkaa vainajaa juhlimallakin jotenkin eri tavoin jossain vaiheessa?

Mutta eipä siinä, tallata sinä hautajaisissa niin paljon kuin tahdot, omahan se on häpeäksi.

Entä jos vainaja ei ole mitenkään ohjeistanut ihmisiä, miten heidän on hänen hautajaisissa oltava? Mistä tiedät miten käyttäytyä sitten?

Omaisten tunteethan sinä tietysti sivuutat. Eikä heidän toiveisiin pidä myöskään vastata, koska vain ja ainoastaan vainajasta siinä on kyse, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisista päättää viime kädessä omaiset. He myös päättävät voiko vainajan toiveita toteuttaa ja missä määrin.

Jos ei omaiset noudata toivettani hautajaisista, pysykööt poissa kokonaan. Haluan siunauksen, en muuta.

Itsekkyyden huippu alkaa määräilemään omista hautajaisistaan :D 

Vesku Loiri halusi, että Samuli Edelmann esittäisi hänen hautajaisissaan Peggyn.

Esitti, tosin aika erilaisen version totutusta kuulemma. Mutta olihan se vähän erikoinen toivebiisi, ryyppylaulu ja renkutus. Mutta toki Samuli ystävänsä toiveen toteutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

karjalaisena olen tottunut siihen, että hautajaiset ovat useimmiten iloiset juhlat. Mustissa kyllä yleensä ollaan, mutta hauskaa pidetään. Siellä on myös ihan normaalia itkeä ja aivan tavanomainen ilmiö on, että ensin nauretaan ja sitten joku vetäisee nenäliinat laukusta ja sekin on ihan normaalia. Jotenkin ne kuuluvat tiiviisti yhteen: ilo ja suru ja ne voivat olla yhtä aikaa olemassa, eli tarvitse kenenkään mennä vessaan piiloon itkemään. Suru hoidetaan täällä yhdessä.

Pohjanmaalla on varmaan lukijoillekin tuttu sanonta, että karjalaisissa hautajaisissa nauretaan enemmän kuin pohjalaisissa häissä.

Naurua tännä mahtuisikin enemmän. Jos pohjanmaalaiset poistettaisiin Suomen geenipoolista niin onnellisuus lisäntyisi massiivisesti. Oltaisiin oikeasti se maailman onnellisin maa.

Niin, ilman pohjalaisia olisitte onnellisesti osa Venäjää. Naurattaako heitä kovasti joka lehtikuvassa tai tavatessa hymyilevätkö edes tutuilleen? Voithan sinä nyt vaikka heti muuttaa naureskelemaan sinne onnelaasi.

Kuka täällä kieltää sinua nauramatta täällä kuin mielipuoli koko ajan. Tietääkseni pohjalaiset eivät kiellä nauramista vaan tietävät, milloin se on soveliasta eikä loukkaa toisia. Mutta mitäpä sinä sivistyksestä tietäisit, tyhjännauraja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on elämän looginen loppupiste joten miksi pitäisi synkistellä? Jos AP olisi tottunut iloisiin hautajaisiin niin moittisi synkistelijöitä tunnelman pilaamisesta.

Mistä te siellä hautajaisissa iloitsette?

Vaikka sitä elämän päättymistä ja maallisen vaelluksen loppumista. Miksi se ei voisi olla myös iloinen asia?

Minä ainakaan en parhaan ystäväni hautajaisissa iloinnut siitä, että en enää koskaan näe häntä. Enkä siitä, että hänen kymmenvuotias lapsensa itki lohduttomasti äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

karjalaisena olen tottunut siihen, että hautajaiset ovat useimmiten iloiset juhlat. Mustissa kyllä yleensä ollaan, mutta hauskaa pidetään. Siellä on myös ihan normaalia itkeä ja aivan tavanomainen ilmiö on, että ensin nauretaan ja sitten joku vetäisee nenäliinat laukusta ja sekin on ihan normaalia. Jotenkin ne kuuluvat tiiviisti yhteen: ilo ja suru ja ne voivat olla yhtä aikaa olemassa, eli tarvitse kenenkään mennä vessaan piiloon itkemään. Suru hoidetaan täällä yhdessä.

Pohjanmaalla on varmaan lukijoillekin tuttu sanonta, että karjalaisissa hautajaisissa nauretaan enemmän kuin pohjalaisissa häissä.

Naurua tännä mahtuisikin enemmän. Jos pohjanmaalaiset poistettaisiin Suomen geenipoolista niin onnellisuus lisäntyisi massiivisesti. Oltaisiin oikeasti se maailman onnellisin maa.

Ohis, mutta mun onnellisuuteni lisääntyi kyllä huomattavasti kun muutin Turusta Pohjanmaalle. Jos jostain maakunnasta on luovuttava muun Suomen onnellisuuden eteen, kannatan kaikella rakkaudella Varsinais-Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema on elämän looginen loppupiste joten miksi pitäisi synkistellä? Jos AP olisi tottunut iloisiin hautajaisiin niin moittisi synkistelijöitä tunnelman pilaamisesta.

Tottakai kuolema on maallisen elämän loppupiste, mutta se ei ole rakastaville omaisille mitkään juhlat tai bileet. Ajattelepa, jos aivokapasiteettisi riittää, pientä lastansa hautaavia vanhempia ja heidän lähisukulaisiaan. Iloitako siellä pitäisi alkumetreillä jäänyttä elämää? Häpeä!!!

Veljeni kuoli liikenneonnettomuudessa pari vuotta sitten. Tunnelma hautajaisissa oli surun murtama, lohduton ja jotenkin epätodellinenkin. Ei kenellekään tullut mieleen edes yrittää esittää jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se, että kielletään itkemästä hautajaisissa, koska vainaja halusi hauskat juhlat, on yhtä väärin kuin että kiellettäisiin nauramasta, koska hautajaisissa kuuluu olla synkkä ja vakava. Kyllä hautajaisissa pitää saada sekä itkeä että nauraa. 

Näinhän se oli isän hautajaisissa että itku ja nauru kulkivat käsikädessä. Hän ei myöskään halunnut mustaa ja synkkää joten meillä oli vaatteissa värejä. Kuten isänpuolen hautajaisissa kaikissa on savolaisittain itku ja nauru ja kiitos siitä että vainaja on ollut elämässä ja olemassa.

Äidin suvussa taas hautajaiset ovat mustansynkeät itkujuhlat joissa pääpaino on siinä että joku on kuollut. Ei mitään valoa. Tosi ahdistavaa.

Itse ilmoitanut kun kuolen heti ilmoitus sossun hoitavat perunirjotukset kämpän tyhjenns.Koska en kuulu kirkkoon ,mitään pileitä ei.Ruumishuonelta suoraan tuhkattavaksi. Viran omaiset heittä tahtoni mukaan Tuhkat mereen Harmajan majakan meri hauta.Jos olette siinäkin laiskoja,sopii minulle ette silloin paikalla.Totuushan on kuolut mikä kuollut.piste.ps.ei velkaa ei omaisutta.Ei arkku rahaa.

Te kun ravaatte ilman maskia festareilla ja bilettämässä, tulee niitä hautajaisia 3500 vuodessa, kiitos teidän!