Voi kun olisi naiset samanlaisia kuin Kaurismäen elokuvissa

Vierailija kirjoitti:

Voi kunpa kaikki miehet olisivat kuin Indiana Jones 80-luvulla! 

Tai kuin Crocodile Dundee. Jos meillä miehet olisi tällaisia niin yksikään roadmankaan ei uhittelisi Suomessa ja miesten itsarikuolleisuus olisi melkein nollassa kun olisi sosiaalisia huumorimiehiä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo romantisoida tuollaisia hissukkanaisia. Mielestäni outo fetissi jos mies tahtoo jonkun semitahdottoman oloisen nukkehahmon, joka aina miellyttää ja myöntyy, lojaalisti palvoo miestä.

Tosielämässä naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin ja sehän joitakin miehiä jaksaa hämmästyttää ja hiertää.

Minä en saanut tuosta roolihahmosta sellaista kuvaa, että nainen olisi ollut semitahdoton nukkehahmo. Päinvastoin. Ihastuin itse tässä naisessa nimenomaan feminiiniä energiaa pursuavaan olemukseen, jossa oli sopivasti särmääkin. En itsekään kannata alkoholistimiehen katsomista sekuntiakaan, mutta niinhän tämä nainen myös teki.

En ole nähnyt leffaa. Mikä oli tämän naishahmon agenda? Mitkä olivat hänen toiveensa ja tavoitteensa, miten hän pyrki niihin? Siis ne tavoitteet, jotka eivät liity mitenkään mieheen. Oliko niitä?

Alanuoli tuli, vastausta ei. Joten ilmeisesti tällä hahmolla ei ollut mitään muuta agendaa kuin olla se miehen ymmärtäjä. Eipä niitä naisrooleja olekaan kuin 99% kaikista leffoista.

Kaurismäkeä katsoo korkeintaan yhden leffan verran viidessä vuodessa. Epätodellista fiktiota, aikakausia sekoitettu jne. Alussa meinasi uni voittaa, mutta loppujenlopuksi olikin ihan kelpo elokuva. Tyypillinen Kaurismäki.

Kuten joku aikaisempi kirjoittaja kommentoi, mielestäni siinä ei ole tosielämässä mitään romantisoitavaa, että joku nainen katsoisi juopon työttömän miehen toilailuja. Sellaista ei oikeasti jaksa kovin pitkään.

Nuorena olin vähän aikaa sellaisen miehen kanssa, josta ilmeni vasta alkuvaiheen jälkeen, että hän ihannoi jonkinlaista rappioromantiikkaa. Hän alkoi toteuttaa tätä ihannettaan alkamalla ryyppäämään. Jätin hänet heti kun ensimmäiset viinapullot ilmestyivät kuvioon. Minulla oli aivan tarpeeksi kielteistä kokemusta alkoholistin läheiseni toilailuista koko elämäni ajalta. Alkoholiongelmaisen ihmisen käytöksessä on erittäin epämiellyttäviä ja epäluotettavia piirteitä; ärtymystä, rähinää, lyhytpinnaisuutta, itsekeskeisyyttä, petettyjä lupauksia, julkisia nolaamisia, jopa sadismia ynnä muuta. Eli ei kiitos! Romantiikka tuosta on erittäin kaukana.

Sen sijaan mielestäni se on eri asia, kuten muutama kirjoitta kommentoi, että työläisiä voi kuvata kauniisti ihmisinä, joilla on itsetuntoa ja moraalia ja jotka käyttäytyvät hillitysti ja kunniallisesti. Rakastuin kerran tällaiseen duunarimieheen ja siinä ihmisessä ja suhteessa oli jotakin unohtumattoman kaunista. Duunarius tai työttömyyskään ei tarkoita samaa kuin juoppous ja selkärangattomuus. Kyllä juoppous ja liika voimankäyttö on yleensä on se, joka tuhoaa ihmisen luonteen, ihmissuhteet ja kaiken ja siksi siinä ei oikeassa elämässä ole mitään romantisoitavaa. Kaurismäen elokuvat ovat toki kauniita.

*liika voimankäyttö = liika alkoholinkäyttö

Automaattinen tekstinsyöttö taas...

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku aikaisempi kirjoittaja kommentoi, mielestäni siinä ei ole tosielämässä mitään romantisoitavaa, että joku nainen katsoisi juopon työttömän miehen toilailuja. Sellaista ei oikeasti jaksa kovin pitkään.

Nuorena olin vähän aikaa sellaisen miehen kanssa, josta ilmeni vasta alkuvaiheen jälkeen, että hän ihannoi jonkinlaista rappioromantiikkaa. Hän alkoi toteuttaa tätä ihannettaan alkamalla ryyppäämään. Jätin hänet heti kun ensimmäiset viinapullot ilmestyivät kuvioon. Minulla oli aivan tarpeeksi kielteistä kokemusta alkoholistin läheiseni toilailuista koko elämäni ajalta. Alkoholiongelmaisen ihmisen käytöksessä on erittäin epämiellyttäviä ja epäluotettavia piirteitä; ärtymystä, rähinää, lyhytpinnaisuutta, itsekeskeisyyttä, petettyjä lupauksia, julkisia nolaamisia, jopa sadismia ynnä muuta. Eli ei kiitos! Romantiikka tuosta on erittäin kaukana.

Sen sijaan mielestäni se on eri asia, kuten muutama kirjoitta kommentoi, että työläisiä voi kuvata kauniisti ihmisinä, joilla on itsetuntoa ja moraalia ja jotka käyttäytyvät hillitysti ja kunniallisesti. Rakastuin kerran tällaiseen duunarimieheen ja siinä ihmisessä ja suhteessa oli jotakin unohtumattoman kaunista. Duunarius tai työttömyyskään ei tarkoita samaa kuin juoppous ja selkärangattomuus. Kyllä juoppous ja liika voimankäyttö on yleensä on se, joka tuhoaa ihmisen luonteen, ihmissuhteet ja kaiken ja siksi siinä ei oikeassa elämässä ole mitään romantisoitavaa. Kaurismäen elokuvat ovat toki kauniita.

00340 kirjoitti:

ToisinAjattelija kirjoitti:

Aki Kaurismäen elokuvat ovat oikeastaan aikuisten satuja. Vähän samaan tapaan kuin Bridget Jones-elokuvat,  josta löytyy pääosan esittäjän kommellusten keskeltä ihanteellinen vastapari ja rakkauden nälkä. Näkökulma on vain Akilla sarkastisen miehinen ja  siitä syystä kulttuuriväen on helpompi tämän tekeleitä arvostaa ja arvioida. 

Ovathan ne todella tyyliteltyjä ja elokuvallisia sekä simppelin osoittelevia. Välillä olen käynyt jonkun katsomassa ja pettynyt joka kerta.

Ymmärän silti miksi niitä arvostetaan, onhan se arvo, että on luonut oman, tunnistettavan tyylin. Tosin ei se ihan uniikki ole, enemmän tykkäsin Jim Jarmuschin varhaisesta tuotannosta.

Kaurismäki jäi kiinni kasarityyliinsä, joka omasta näkökulmastani on nähty, kun näkee kaksi leffaa. En jaksa yhä uudelleen katsoa samaa, melko yksinkertaista ideaa eikä se huumorikaan enää naurata. Lisäksi olen erittäin epäromanttinen tyyppi. Satuja nuo eivät mielestäni ole, koska brutaali fantasiaelementti puuttuu.

Itsekin olen erittäin epäromanttinen. Siksi en tätä jaskaa ole koskaan katsonut, vaan jotain terminaattori-, Vietnam- ja mafiaelokuvia.

Kasarityylinsä on peräisin jostain 50-luvulta, voi tosin olla, että on sen kasarilla kehittänyt.

Juopon kanssa eläminen ei ole niin kaunista kuin miksi Kaurismäki sen kuvaa. Työläisten kuvaaminen kunnioittavasti oman elämänsä toimijoina sen sijaan on ihan jees. Juoppous ei sen sijaan muutu mielestäni millään kiillottamisella romantiikaksi. Oikeasti se on kuin pimeyden kosketus, joka repii elämästä kaiken hyvän ja kauniin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku aikaisempi kirjoittaja kommentoi, mielestäni siinä ei ole tosielämässä mitään romantisoitavaa, että joku nainen katsoisi juopon työttömän miehen toilailuja. Sellaista ei oikeasti jaksa kovin pitkään.

Nuorena olin vähän aikaa sellaisen miehen kanssa, josta ilmeni vasta alkuvaiheen jälkeen, että hän ihannoi jonkinlaista rappioromantiikkaa. Hän alkoi toteuttaa tätä ihannettaan alkamalla ryyppäämään. Jätin hänet heti kun ensimmäiset viinapullot ilmestyivät kuvioon. Minulla oli aivan tarpeeksi kielteistä kokemusta alkoholistin läheiseni toilailuista koko elämäni ajalta. Alkoholiongelmaisen ihmisen käytöksessä on erittäin epämiellyttäviä ja epäluotettavia piirteitä; ärtymystä, rähinää, lyhytpinnaisuutta, itsekeskeisyyttä, petettyjä lupauksia, julkisia nolaamisia, jopa sadismia ynnä muuta. Eli ei kiitos! Romantiikka tuosta on erittäin kaukana.

Sen sijaan mielestäni se on eri asia, kuten muutama kirjoitta kommentoi, että työläisiä voi kuvata kauniisti ihmisinä, joilla on itsetuntoa ja moraalia ja jotka käyttäytyvät hillitysti ja kunniallisesti. Rakastuin kerran tällaiseen duunarimieheen ja siinä ihmisessä ja suhteessa oli jotakin unohtumattoman kaunista. Duunarius tai työttömyyskään ei tarkoita samaa kuin juoppous ja selkärangattomuus. Kyllä juoppous ja liika voimankäyttö on yleensä on se, joka tuhoaa ihmisen luonteen, ihmissuhteet ja kaiken ja siksi siinä ei oikeassa elämässä ole mitään romantisoitavaa. Kaurismäen elokuvat ovat toki kauniita.

Tuo miehen romantisoitu ymmärtäminen on kuitenkin hyvin yleistä viihteessä. Se opettaa naisille, että on ihailtavaa käytöstä sietää kärsivällisesti, ymmärtää ja tukea miesparkaa. Siihen moni nainen sitten pyrkiikin omassa elämässään. Ja saa ympäristöltä kiitosta.

Oma vaikutuksensa on silläkin että katsoja oppii myötätuntoa pääosan esittäjää kohtaan. Ja se pääosan esittäjä on tietenkin lähes aina mies.

Kuolleet lehdet oli huippuelokuva. Kaunis, lämmin ja "konstailematon".

Ainoa tyylirikko mielestäni oli kohtaus, jossa Ansa ja Holappa olivat katsomassa zombie-elokuvaa. Elokuvan loputtua ulos astuu pari myöhäisen keski-iän jannua, jotka kommentoivat muka humoristisesti, kuinka elokuva muistutti jotakin Bressonin tai Godardin elokuvista. Hyvin sisäänpäinlämpiävää ja täysin tarpeeton ja irrallinen lisäys. Kohtaus oli kökkö kuin jostakin Speden leffasta.

Kokonaisuutena taattua Kaurismäkeä ja kyllä minäkin Alma Pöystiä vähän lämpimästi katselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki elokuvamaailman naiset ovat miesten tekeleitä. Miesten näkemyksiä siitä mitä naiset ovat ja tietenkin aina suhteessa mieheen. Myös useimmat naisille suunnatut leffat ovat miesten näkemyksiä siitä, mistä naiset miesten mielestä tykkäävät.

Aitoja naisia on viihteessä hyvin vähän, kun koko bisnes on käytössä miesten hallinnassa. Pitäisi oikeastaan kieltää laissa ketään miestä tekemästä yhtäkään naishahmoa.

Oletko käynyt katsomassa Hollywood-elokuvia viime aikoina? 2017 vuoden jälkeen lähes kaikki leffat on tehty naisten ehdoilla. Silti niissä on samat miehet pääosassa, eivätkä nämä naisten mystiset miehet, joita naiset haluavat. Eivät miehet ole sokeita sille, millaisia miehiä naiset haluavat.

"2017 vuoden jälkeen lähes kaikki leffat on tehty naisten ehdoilla."

No ei todellakaan ole. On ollut muutamia leffoja joissa naiset on pääosissa, nämä pääosin miesten kirjoittamina ja ohjaamina, ja yksi naisohjaajan megahitti eli Barbie. Monissa leffoissa on lähinnä yritetty kosiskella naisyleisöä kliseillä, kuten naissankareilla jotka tekevät urotöitä korkokengissä, korseteissa ja tukka täydellisesti. Oikeasti naisten ehdoilla ja naisten näkökulmasta naisten tekemiä leffoja on todella vaikea löytää ja ne ovatkin pääosin melko tuntemattomia indie-filmejä. Media ja elokuvabisnes on todella miesvaltainen ala edelleen.

Miten esimerkiksi elokuva "Fifty Shades of Grey", joka keräsi miljoonayleisön pääasiassa nuorista naisista. Miten tämä oli kuvattu eri tavalla naisen ehdoilla? Jos kerta naiset löysivät katsomaan tuota elokuvaa niin kovalla volyymilla. Siinä oli juurikin kliseinen 27-vuotias miljardööri tummalla täydellisellä hiusrajalla ja rasvattomalla keholla. Hän piiskasi ja alisti naista, kun nainen alistui miehen tahtoon.

Naisille ei ole tarjolla mitään muuta kuin miesten tekemää paskaviihdettä. Ei ole vaihtoa. Ymmärrätkö? Suurin osa naisista ei ole koko elämänsä aikana nähnyt aitoa naisten tekemää ja naisille suunnattua viihdettä. Suurin osa naisista ei edes tiedosta, että kaikki on tehty miesten ehdoilla.

Hyvä pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikki elokuvamaailman naiset ovat miesten tekeleitä. Miesten näkemyksiä siitä mitä naiset ovat ja tietenkin aina suhteessa mieheen. Myös useimmat naisille suunnatut leffat ovat miesten näkemyksiä siitä, mistä naiset miesten mielestä tykkäävät.

Aitoja naisia on viihteessä hyvin vähän, kun koko bisnes on käytössä miesten hallinnassa. Pitäisi oikeastaan kieltää laissa ketään miestä tekemästä yhtäkään naishahmoa.

Oletko käynyt katsomassa Hollywood-elokuvia viime aikoina? 2017 vuoden jälkeen lähes kaikki leffat on tehty naisten ehdoilla. Silti niissä on samat miehet pääosassa, eivätkä nämä naisten mystiset miehet, joita naiset haluavat. Eivät miehet ole sokeita sille, millaisia miehiä naiset haluavat.

"2017 vuoden jälkeen lähes kaikki leffat on tehty naisten ehdoilla."

No ei todellakaan ole. On ollut muutamia leffoja joissa naiset on pääosissa, nämä pääosin miesten kirjoittamina ja ohjaamina, ja yksi naisohjaajan megahitti eli Barbie. Monissa leffoissa on lähinnä yritetty kosiskella naisyleisöä kliseillä, kuten naissankareilla jotka tekevät urotöitä korkokengissä, korseteissa ja tukka täydellisesti. Oikeasti naisten ehdoilla ja naisten näkökulmasta naisten tekemiä leffoja on todella vaikea löytää ja ne ovatkin pääosin melko tuntemattomia indie-filmejä. Media ja elokuvabisnes on todella miesvaltainen ala edelleen.

Miten esimerkiksi elokuva "Fifty Shades of Grey", joka keräsi miljoonayleisön pääasiassa nuorista naisista. Miten tämä oli kuvattu eri tavalla naisen ehdoilla? Jos kerta naiset löysivät katsomaan tuota elokuvaa niin kovalla volyymilla. Siinä oli juurikin kliseinen 27-vuotias miljardööri tummalla täydellisellä hiusrajalla ja rasvattomalla keholla. Hän piiskasi ja alisti naista, kun nainen alistui miehen tahtoon.

Naisille ei ole tarjolla mitään muuta kuin miesten tekemää paskaviihdettä. Ei ole vaihtoa. Ymmärrätkö? Suurin osa naisista ei ole koko elämänsä aikana nähnyt aitoa naisten tekemää ja naisille suunnattua viihdettä. Suurin osa naisista ei edes tiedosta, että kaikki on tehty miesten ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niissä omissa alemman elintason piireissä muka ole naisia? Etsi lähijuottolasta?

Eipä jostain syystä ole. Mikähän voisi olla se syy?

Naiset on fiksuja ja ahkeria, ne kouluttautuvat ja työllistyvät. Ne perustavat perheen. Niillä ei ole aikaa eikä halua istua luuseribaarissa juoppopersujen jaskanpauhantaa kuuntelemassa. 

Paitsi A. Kaurismäen surkeissa elokuvissa.

Akin hahmot ovat Kekkosen ajan työväenluokkaisia naisia. Kuollut naistyyppi.

Siis vaisu, tahdoton, valju ja hiljainen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Siis vaisu, tahdoton, valju ja hiljainen nainen.

No osapuilleen noin. Vasemmistolainen sillai vanhalla tavalla, ei arvomielessä vaan talousmielessä.

Vaatimaton. Koulutustaso ei kiinnosta pätkän vertaa, ei oma eikä toisten. Se ei ollut puheenaihe.

Yleisin naistyyppi ympärilläni kun kasvoin 70-luvulla Helsingissä. Koulukaverien vanhemmat olivat joskus juuri tällaisia naisia.

Kyllä näitä hiljaisia miehiä ja naisia tässä maassa riittää. Jos et omaasi ole löytänyt, et oikeanlaisiin naisiin ole silmiäsi iskenyt.

Ne on kaikki tyhjäpäitä.

Voi kun olisi miehet samanlaisia kuin 30-40-50- ja 60-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun olisi miehet samanlaisia kuin 30-40-50- ja 60-luvuilla.

https://1.bp.blogspot.com/-AUIokLUNcfc/XYTfXJjKsvI/AAAAAAAB_5Q/F9B1eklQ…

Uusinta Kaurismäkeä en ole nähnyt, varmaan hyvä kun on palkittukin. Vanhemmissa leffoissa kaikki tyypit, naiset ja miehet, olivat oudon apaattisia ja puhumattomia, tuijoteltiin vaan ja harvoin jotain urahdeltiin. Antaa muuten oudon kuvan suomalaisista.  Sellaisenko naisen elämääsi haluat?