itsetunto, missä iässä koit sen olevan heikoimmillaan?

Nyt 40 vuotiaana.

Ale 35v. Vuosi avioeron jälkeen tajusin oman arvoni eikä se ole siitä laskenut.

Ei nykyisessä suhteessa, ei äitinä, eikä työelämässä. Jopa nyt rupsahtaneena mummona olen ihan ok

Ehkä ala-asteella, olin välillä todella yksinäinen ja ajattelin että olen niin outo ja huono ihminen että olen alempiarvoinen muihin nähden.

Sen jälkeen oli muutama parempi vuosi, mutta lukioikäisenä itsetunto romahti taas ja tätä jatkui yli kolmekymppiseksi kun olin pitkässä parisuhteessa jossa koin taas noita yksinäisyyden tunteita ja alempiarvoisuutta.

Nyt kohta 40 v ja itsetunto on alkanut parantua eron myötä.

Varmaankin juuri näillä paikkeilla.

29v (M), koskaan en ole päässyt treffeille, koskaan ei ole yksikään tyttö, ja tässä iässä nainen esittänyt mitään kiinnostusta itseä kohtaan.

En ole edes kädestä pitänyt, halannut tai edes pusua antanut tai saanut mistään intiimimmästä puhumattakaan.

Ei vaan ole koskaan saanut keltään mitään vastakaikua.

Ystävillä suhteita ja perustavat perheitä ja minä sisäisesti itken, että mikä minussa on vikana. Jos tietäisin niin korjaisin, mutta kun en tiedä.

Hävettää, suututtaa ja masentaa olla tämmöinen jämäpala jota nähtävästi kukaan ei halua.

Piti purkautua, sori.

Nelikymppisenä. Tosin olen miettinyt elinkaartani ja tajuan, että ensimmäinen pudotus oli kun menin yläkouluun. Alakoulussa uskalsin mm. esiintyä luokan edessä, oli kiva luokka jne. Yläkoulussa sain kavereita, mutta lievää kiusaamista esiintyi. En antanut sen pilata elämääni, sillä oli harrastuksia koulun ulkopuolella.

Kun lukio oli käyty ja opiskelut opiskeltu, olin kukkeimmillani kolmekymppisenä. Sitten vaihdoin työpaikkaa, johon en sopeutunut, oli vakavaa kiusaamista ja ulkopuolella jättöä. Rämmin siellä silti kymmenisen vuotta, kunnes sain vaihdettua työpaikkaa ja nyt vihdoin alan olla taas ok itseni kanssa, ja työpaikallakin arvostetaan osaamistani. 

Yläkoulussa.

Päiväkerhossa kun jouduin ensimmäisen kerran toisten lasten pariin.

Teininä. Yläaste ja lukio oli ikävää aikaa. Häpesin itseäni ja perhettä.

Ylä-asteella ja lukiossa koska minua kiusattiin. Kun pääsin niistä ihmisistä eroon itsetunto vain kohosi ja aloin voimaan ihan hyvin. Nyt päälle 40+ on itsetunto oikein hyvä.

14-17. Epävarmuutta kaikesta.

Mulla ei ole koskaan ollut hyvä itsetunto. Nyt viiskymppisenä se on pohjamudissa. Joudun usein myös kaikenlaisten tölväisyiden, loukkausten ja pahan puhumisen kohteeksi. En esitä mitään. Voin sanoa muille että on huono itsetunto eli myönnän sen avoimesti jos puheeksi tulee.

15-16-vuotiaana.

Huono itsetunto vielä 50-vuotiaanakin.

12-13 -vuotiaana. Olin koulukiusattu enkä vielä ymmärtänyt että vika ei ole minussa.

Yläasteella. Mutta johtui kamalasta luokasta, jossa oli paljon kiusaamista. Kun siirryin lukioon koko elämä ja itsetunto parani päivässä hyvin paljon.

Päiväkerhon (n 5-6v) alusta tähän päivään saakka