Lue keskustelun säännöt.
Mieheni näki vanhan työkaverinsa sattumalta ja ensimmäinen mitä tämä sanoi miehelleni oli että "olet lihonut"
15.09.2023 |
Oltiin kaupungilla ja mieheni näki sattumalta vanhan työkaverinsa jota meni moikkaamaan. Työkaveri tervehti takaisin, mutta kun mieheni aloitti iloisena kyselemään kuulumisia, tämä hänen ex-työkaverinsa töksäytti että "olet lihonut". Ilmeisesti, tosin en ole varma, tämä oli kai tarkoitettu huumoriksi, mutta minusta tämä kuulosti todella pahalta. Ja näinhän minä miten mieheni oikein nytkähti ja selvästi pahoitti mielensä, vaikka ei sitä siinä näyttänyt. Tunnelma kuitenkin muuttui samantien ja juttelu kävi mieheni puolelta väkinäiseksi, hän ikään kuin jäätyi. Miehelläni ei ole paras mahdollinen itsetunto ja tuntui pahalle todistaa tämä vierestä. Teki mieleni huutaa sille tyypille, että mikä helvetin tomppeli sinä oikein olet, eikö ole mitään käytöstapoja tai alkeellista kykyä olla normaali, mutta en viitsinyt nolata miestäni siinä. Yritin ottaa asiaa puheeksi myöhemmin mieheni kanssa, mutta hän ei halunnut puhua koko asiasta ja vaihtoi puheenaihetta.
Aina sanotaan, että miehillä on roisi meininki ja siihen kuuluu vitsailu. Mutta eikö tuo ole ihan selvää ilkeyttä eikä huumoria? Joskus tuntuu että kiusaaminen naamioidaan huumoriksi. Ainakin tuo sattui toiseen. Ja onhan se nyt outoa, että näkee vanhan työkaverin ja ensimmäisenä alkaa kommentoida painoa.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ulkonäön haukkuminen ei ole mitään ronskia huumoria. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Ei, vaan se on hyvää miesvaltaisen alan työpaikkahuumoria, josta ei saa loukkaantua tai on herkkä ja akkamainen.
Työskentelen hyvinkin miesvaltaisella alalla enkä ole ikinä törmännyt moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ulkonäön haukkuminen ei ole mitään ronskia huumoria. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Ei, vaan se on hyvää miesvaltaisen alan työpaikkahuumoria, josta ei saa loukkaantua tai on herkkä ja akkamainen.
Työskentelen hyvinkin miesvaltaisella alalla enkä ole ikinä törmännyt moiseen.
Koodareilla ja varastoduunareilla saattaa tosiaan olla jotakin eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen ulkonäön haukkuminen ei ole mitään ronskia huumoria. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Ei, vaan se on hyvää miesvaltaisen alan työpaikkahuumoria, josta ei saa loukkaantua tai on herkkä ja akkamainen.
Työskentelen hyvinkin miesvaltaisella alalla enkä ole ikinä törmännyt moiseen.
Koodareilla ja varastoduunareilla saattaa tosiaan olla jotakin eroa.
Tai esim raksennusalalla missä työskentelen.
Kyllä miehillä on helppoa. Tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Työssäkäyvät ihmiset, johtajat, päälliköt, toimihenkilöt ja duunarit, käyttävät työpaikallaan keskenään melkoisen roisia kieltä, mutta ei se ole mitään pilkkaamista. Sitä tapahtuu yhtä usein koulussa, kirkkoherranvirastossa, poliisilaitoksilla tai missä tahansa työpaikalla.
Kun vuosien kuluttua tapaa tutun ihmisen entiseltä työpaikaltaan, niin siinä tulee heti mieleen vanhoja juttuja ja työpaikkahuumoria.
Niinhän se sanoo aviomies alastomalle vaimolleen, että mitä sinulla on rintojen välissä? Ai, sehän on napa. Vaimo sanoo lihonneelle miehelleen, että rakastan sinua nyt 30 kiloa enemmän kuin silloin kun mentiin naimisiin.
En ole ikinä missään työpaikassa törmännyt moiseen, ja olen ollut vuokrafirmojen kautta aikanani monissa. Roisia juttua voi olla ja kaikenlaista väsynyttä sisäpiiriläppää, mutta toisten ulkonäköä en ole ikinä kuullut solvattavan huumorin varjolla työpaikoilla. Ehkä se sitten riippuu paikoista.
Emme me kyllä miehenikään noin toisillemme puhu, ei tulisi mieleenkään. Ei kannata siis yleistää moista käytöstä koskemaan muita kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi vastannut "Ja sinä tyhmentynyt. Vaikka olit sinä tyhmä ennenkin, nyt vain paljon enemmän."
Vierailija kirjoitti:
Olisi vastannut "Ja sinä tyhmentynyt. Vaikka olit sinä tyhmä ennenkin, nyt vain paljon enemmän."
Nämä nasevat kommentit tulevat mieleen aina jälkikäteen, harvemmin siinä samassa hetkessä varsinkin jos loukkaus tulee yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan sekä miehet että naiset ovat yhtä ilkeitä ja huomauttelevat esimerkiksi lihomisesta.
Ihmiset ovat ilkeitä ja sen takia en välitä nähdä niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen naamioidaan aina huumoriksi ja vedotaan että se on huumoria ja olet huumorintajuton.
Ilkeää piikittelyä tuntuu olevan monen huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilkeää piikittelyä tuntuu olevan monen huumori.
Se on sen merkki, että ei vaan ole oikeaa huumorintajua tai -kykyä.
Huumorintajuiset ihmiset osaa hyödyntää tilanteita ja hetkiä taitavasti ja nopeaälyisesti. Nämä loukkaajat ovat yleensä hyvin yksinkertaisia ja hitaita, heillä pyörii vaan se yksi rulla siellä päässä. Oikeat humoristit osaavat heittää juttua ilman että niissä on loukkauksia ja ne oikeasti naurattaa, eikä saa aikaan vaivaantunutta ja ahdistunutta fiilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut läskikasat täällä vinkuu. Jos miehesi olisi mies, hän käyttäisi tuota motivaationa muuttamaan tilanteen ja näyttämään taas miehekkäältä. Mua itteä ketuttas jos ulkopuoliset sanois mua läskiks sen verran, että menisin samana päivänä lenkille tai salille. Mutt lihavat on tunnetusti aika heikkoja.
Miten se voisi ottaa hyvin esille jos joku on lihonnut? Eikö asiasta saa mitään mainita? Kyllä minä ymmärrän että siitä sanominen voi olla välittämistä. Normaalipainoisena tai ehkä lievä ylipaino ei vielä haittaa, mutta muuten.
Vierailija kirjoitti:
Miten se voisi ottaa hyvin esille jos joku on lihonnut? Eikö asiasta saa mitään mainita? Kyllä minä ymmärrän että siitä sanominen voi olla välittämistä. Normaalipainoisena tai ehkä lievä ylipaino ei vielä haittaa, mutta muuten.
Asia ei kuulu sinulle millään tavalla, ellei kyseessä ole oma lapsesi. Tästä valtakunnasta ei löydy yhtään aikuista ihmistä joka ei tietäisi ylipainon terveyshaitoista, sinun v i t t u ilusi ei auta ja tiedät sen hyvin itsekin.
Törpöt on törppöjä, sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Työssäkäyvät ihmiset, johtajat, päälliköt, toimihenkilöt ja duunarit, käyttävät työpaikallaan keskenään melkoisen roisia kieltä, mutta ei se ole mitään pilkkaamista. Sitä tapahtuu yhtä usein koulussa, kirkkoherranvirastossa, poliisilaitoksilla tai missä tahansa työpaikalla.
Kun vuosien kuluttua tapaa tutun ihmisen entiseltä työpaikaltaan, niin siinä tulee heti mieleen vanhoja juttuja ja työpaikkahuumoria.
Niinhän se sanoo aviomies alastomalle vaimolleen, että mitä sinulla on rintojen välissä? Ai, sehän on napa. Vaimo sanoo lihonneelle miehelleen, että rakastan sinua nyt 30 kiloa enemmän kuin silloin kun mentiin naimisiin.
En ole ikinä missään työpaikassa törmännyt moiseen, ja olen ollut vuokrafirmojen kautta aikanani monissa. Roisia juttua voi olla ja kaikenlaista väsynyttä sisäpiiriläppää, mutta toisten ulkonäköä en ole ikinä kuullut solvattavan huumorin varjolla työpaikoilla. Ehkä se sitten riippuu paikoista.
Emme me kyllä miehenikään noin toisillemme puhu, ei tulisi mieleenkään. Ei kannata siis yleistää moista käytöstä koskemaan muita kuin itseään.
Jep, ei tulisi mieleenkään heitellä mitään läskivitsejä yhtään kellekään. Ulkonäkö on muutenkin monille hyvin herkkä asia. Sitä ei ikinä tiedä, miten pahoja arpia avaa, jos jollekulle "vitsillä" hieman huomauttaa kasvaneesta mahasta, harventuvista hiuksista tms. En ymmärrä, mitä hauskaa tuollaisessa on.
Mun miehen mummo kommentoi painoa ja ulkonäköä. Vaikka kyseessä on 8-kymppinen ihminen, kävin hänen kanssaan keskustelun. Kerroin, että meille on jo päiväkodissa opetettu, että jos ei ole kivaa sanottavaa, voi olla hiljaa. Mummo tähän, että saa kai sitä nyt totuuden sanoa? Totesin, että kommenteista tulee paha mieli ja ne tuntuvat ilkeiltä. Haluatko pahan mielen?
Keskustelun kävin rauhallisesti kuin lapselle selittäen. Taisi mummo ymmärtää hävetä. Hänen suvussaan kai oli ollut aina tapana puhua hiukan rumasti, esim. lapsia nöyryyttävästi. Toivottavasti tapa loppui.
Serkkuni yritti iskeä festareilla miestä. Mies oli kivannäköinen, pilke silmäkulmassa ja hänellä oli ehkä pieni isimasu.
Serkkuni taputti miestä mahalle ja totesi: oot ainakin ollut ruoka-aikana kotona.
Olin pyörtyä häpeästä serkun puolesta. Sanoin vaan ääneen että mun on nyt mentävä koska oon niin nolona serkkuni puolesta.
Mies ei ollut lämmennyt tälle iskuyritykselle. Serkkuni puolustautui myöhemmin että hänestä pieni maha oli vain plussaa ja tiedänkin että hän tykkää enemmän vähän pehmeämmistä miehistä, mutta silti.