Lue keskustelun säännöt.
Mieheni näki vanhan työkaverinsa sattumalta ja ensimmäinen mitä tämä sanoi miehelleni oli että "olet lihonut"
15.09.2023 |
Oltiin kaupungilla ja mieheni näki sattumalta vanhan työkaverinsa jota meni moikkaamaan. Työkaveri tervehti takaisin, mutta kun mieheni aloitti iloisena kyselemään kuulumisia, tämä hänen ex-työkaverinsa töksäytti että "olet lihonut". Ilmeisesti, tosin en ole varma, tämä oli kai tarkoitettu huumoriksi, mutta minusta tämä kuulosti todella pahalta. Ja näinhän minä miten mieheni oikein nytkähti ja selvästi pahoitti mielensä, vaikka ei sitä siinä näyttänyt. Tunnelma kuitenkin muuttui samantien ja juttelu kävi mieheni puolelta väkinäiseksi, hän ikään kuin jäätyi. Miehelläni ei ole paras mahdollinen itsetunto ja tuntui pahalle todistaa tämä vierestä. Teki mieleni huutaa sille tyypille, että mikä helvetin tomppeli sinä oikein olet, eikö ole mitään käytöstapoja tai alkeellista kykyä olla normaali, mutta en viitsinyt nolata miestäni siinä. Yritin ottaa asiaa puheeksi myöhemmin mieheni kanssa, mutta hän ei halunnut puhua koko asiasta ja vaihtoi puheenaihetta.
Aina sanotaan, että miehillä on roisi meininki ja siihen kuuluu vitsailu. Mutta eikö tuo ole ihan selvää ilkeyttä eikä huumoria? Joskus tuntuu että kiusaaminen naamioidaan huumoriksi. Ainakin tuo sattui toiseen. Ja onhan se nyt outoa, että näkee vanhan työkaverin ja ensimmäisenä alkaa kommentoida painoa.
Kommentit (62)
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, ne kestää rankempaa huumoria, vi.tt,uilu on välittämistä ja muita kliseitä.
Tosiasiassa miehiin sattuu ihan samalla tavalla esim ulkonäköön liittyvät loukkaukset kuin naisiinkin. Voimakkaat sukupuoliroolit pakottaa esittämään toista, että ei pidetä nynnynä, mutta sattuu se silti.
Menepäs heittämään sama sille vastapuolelle niin näet että se suuttuu.
Mieheni oli teini kun naapurin ukko totesi hänelle että onpas siinä pojalle tullut pientä kesämassua, niin on kyllä mullekin, hehe.
Nyt 30-vuotiaana oireilee noita sanoja edelleen vahtimalla painoaan kuin haukka.
Ihan turhaa yrittää kenenkään mussuttaa että miehet olisivat jotenkin immuuneja negatiiviselle huomiolle.
Tehtaalla kun olin aikanaan, niin siellä oli parikin tyyppiä jotka kommentoi yhden ylipainoisen miehen painoa kahvitauoilla. "Älä sä läski ainakaan enää pullaa ota" ja hähähä, vitsiä vitsiä älä nyt suutu. Siis nämä kommentoijat oli miehiä. Tämä lihava yritti naureskella väkinäisesti, mutta oli täysin punainen kun kuunteli tätä ja sitten se ei enää ilmestynytkään kahvitauolle. Nämä läskittelijät totesivat sitten että nyt se possu yrittää laihduttaa ja hähäh. Eli tiesivät hyvin mitä tekivät. Ei ollut mitään roisia mieshuumoria, vaan sairasta kiusaamista.
Miehet vittuilevat toisilleen, mutta eivät oikeasti tarkoita sitä pahalla. Naiset kehuvat toisiaan, mutta eivät oikeasti tarkoita sitä hyvällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Nämä on pahoja kun se loukkaus saattaa tulla täysin puskan takaa, vähän niin kuin joku vetäisi täysin yllättäen nyrkillä naamaan kun juttelet sille iloisesti. Ei siinä välttämättä osaa reagoida mitenkään muuten kuin typerällä hymyllä ja masentuvalla mielellä. Raivo ja viha tulee vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Nämä on pahoja kun se loukkaus saattaa tulla täysin puskan takaa, vähän niin kuin joku vetäisi täysin yllättäen nyrkillä naamaan kun juttelet sille iloisesti. Ei siinä välttämättä osaa reagoida mitenkään muuten kuin typerällä hymyllä ja masentuvalla mielellä. Raivo ja viha tulee vasta myöhemmin.
Tämähän siinä juuri on. Jälkeenpäin keksii kaikki hyvät vastaiskut, itse tilanteessa vain hihittelee typeränä tai jatkaa keskustelua muina miehinä. Siihenhän nuo töksäyttelijät luottavatkin.
Mä olin 60v juhlissa. Siellä mieheni sukulaiset pilkkasivat painoani kuten omatkin sukulaiset tekivät. Enpä sitten järjestänyt omia 50v juhlia koska en halua tuollaisia ihmisiä juhliini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kuulostaa äidiltä joka puolustelee pientä pikkupoikaansa.
Olen ollut miesvaltaisella työpaikalla ja tehnyt seuraavan havainnon: nämä, jotka jaksavat aina mainostaa tuota typerää kliseetä että ronski huumori kuuluu miesvaltaisiin hommiin ja ..ttuilu on välittämistä, ovat aina niitä jotka kuittailevat toisille, mutta jos heille kuittailee takaisin, he suuttuvat.
Siis tämä on ihan säännönmukaista. Yksikin äijä jaksoi keljuilla tällä tekosyyllä esim uusille työntekijöille, mutta kun yksi työntekijä kuittasikin samalla tavalla takaisin, tämä äijä suuttui ja meni kantelemaan pomolle että se ei selviä hommistaan. Yritti siis saada sille potkut.
Jos tällaista toksista paskaa esiintyy työpaikassa, niin sieltä on parempi lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites se sanonta menikään: ei ne sanat itsessään, vaan se että toinen nimenomaan haluaa loukata. Tämähän se pahinta on.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Työssäkäyvät ihmiset, johtajat, päälliköt, toimihenkilöt ja duunarit, käyttävät työpaikallaan keskenään melkoisen roisia kieltä, mutta ei se ole mitään pilkkaamista. Sitä tapahtuu yhtä usein koulussa, kirkkoherranvirastossa, poliisilaitoksilla tai missä tahansa työpaikalla.
Kun vuosien kuluttua tapaa tutun ihmisen entiseltä työpaikaltaan, niin siinä tulee heti mieleen vanhoja juttuja ja työpaikkahuumoria.
Niinhän se sanoo aviomies alastomalle vaimolleen, että mitä sinulla on rintojen välissä? Ai, sehän on napa. Vaimo sanoo lihonneelle miehelleen, että rakastan sinua nyt 30 kiloa enemmän kuin silloin kun mentiin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mitään huumoria, se on loukkaus ja vetoaminen huumoriin on tapa luistella vastuusta kuin koira veräjästä.
Noissa tilanteissa paras olisi kun joku toinen saisi suunsa auki, mutta se on toki helpommin sanottu kuin tehty. Joko itse tai joku muu voi esim. kysyä että mitä sanoit, anteeksi, en kuullut. Jos solvaajalla on pokkaa toistaa sanomansa, voi kysyä ihan vilpittömän oloisena että miksi sinä noin sanoit.
Työssäkäyvät ihmiset, johtajat, päälliköt, toimihenkilöt ja duunarit, käyttävät työpaikallaan keskenään melkoisen roisia kieltä, mutta ei se ole mitään pilkkaamista. Sitä tapahtuu yhtä usein koulussa, kirkkoherranvirastossa, poliisilaitoksilla tai missä tahansa työpaikalla.
Kun vuosien kuluttua tapaa tutun ihmisen entiseltä työpaikaltaan, niin siinä tulee heti mieleen vanhoja juttuja ja työpaikkahuumoria.
Niinhän se sanoo aviomies alastomalle vaimolleen, että mitä sinulla on rintojen välissä? Ai, sehän on napa. Vaimo sanoo lihonneelle miehelleen, että rakastan sinua nyt 30 kiloa enemmän kuin silloin kun mentiin naimisiin.
Tässä on perää, mutta se ei tarkoita että se ronski huumori kohdistuu työkaveriin. Tämä on virhepäätelmä ja yksinkertaisen ihmisen merkki. Juuri niiden, jotka ovat sosiaalisesti törppöjä tai ilkeitä ja käyttävät sitä tekosyynä nälviä työkavereita. Minä olen ollut miesvaltaisessa yhteisössä aika suljetulla alalla. Siellä oli ronskia, jopa sairasta huumoria, mutta se liittyi aina tilanteisiin ja olosuhteisiin, eikä kohdistunut henkilöön. Se huumori oli erinomainen venttiili ikävienkin asioiden käsittelemiseen, mutta se olisi kääntynyt itseään vastaan, jos siellä olisi alettu kohdistaa sitä huumoria ikävään sävyyn työkaveriin.
Kukaan aikuinen jaksa kuunnella itseensä kohdistuvaa rällätystä työmaalla, ellei ole ihan tollero.
Voi vastata toiselle: Ja sinä rupsahtanut.
Kiloja voi tiputtaa mutta rupsahduksesta ei pääse eroon, ja nauraa paskaista päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehtaalla kun olin aikanaan, niin siellä oli parikin tyyppiä jotka kommentoi yhden ylipainoisen miehen painoa kahvitauoilla. "Älä sä läski ainakaan enää pullaa ota" ja hähähä, vitsiä vitsiä älä nyt suutu. Siis nämä kommentoijat oli miehiä. Tämä lihava yritti naureskella väkinäisesti, mutta oli täysin punainen kun kuunteli tätä ja sitten se ei enää ilmestynytkään kahvitauolle. Nämä läskittelijät totesivat sitten että nyt se possu yrittää laihduttaa ja hähäh. Eli tiesivät hyvin mitä tekivät. Ei ollut mitään roisia mieshuumoria, vaan sairasta kiusaamista.
Huumoria. Hyvää työpaikkahenkeä. Tosimies ei valita ja loukkaannu kuin akat, vaan nauraa mukana kun häntä haukutaan läskiksi kaikkien silmien edessä. Ja evätään pullan syönti.
Selvä provo, ap itse lihonut ja kuvittelee noin voivan käydä hänelle, jankkaa varmaan mielessään vuorosanoja valmiiksi ja hakee täältä nasevaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi vastata toiselle: Ja sinä rupsahtanut.
Kiloja voi tiputtaa mutta rupsahduksesta ei pääse eroon, ja nauraa paskaista päälle.
Varsinkin jos se toinen tulee juttelemaan ja huomauttaa lihomisesta, niin kannattaa vastata että sinä rupsahtanut, en olis tuntenut muuten kuin äänestä.
Mieslakien mukaisesti miehesi olisi pitänyt vetää kaveria nyrkillä tauluun ja väittää että tämä katsoi sinua liian pitkään. Silloin hänelle olisi siirtynyt aloite ja oikeutus, koska läskittelijä olisi yrittänyt "toisen akkaa", johon mieslakien mukaan on oikeus väkivallalla.
Toisen ulkonäön haukkuminen ei ole mitään ronskia huumoria. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Toisen ulkonäön haukkuminen ei ole mitään ronskia huumoria. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä.
Ei, vaan se on hyvää miesvaltaisen alan työpaikkahuumoria, josta ei saa loukkaantua tai on herkkä ja akkamainen.
Miehet on miehiä, ne kestää rankempaa huumoria, vi.tt,uilu on välittämistä ja muita kliseitä.
Tosiasiassa miehiin sattuu ihan samalla tavalla esim ulkonäköön liittyvät loukkaukset kuin naisiinkin. Voimakkaat sukupuoliroolit pakottaa esittämään toista, että ei pidetä nynnynä, mutta sattuu se silti.
Menepäs heittämään sama sille vastapuolelle niin näet että se suuttuu.