Mies, miksi olet sinkku?
Kommentit (209)
En oikein kehtaa alkaa lähempään tuttavuuteen. Sukulaisten ohella olen tekemisissä ihmisen kanssa työelämän puolella ja satunnaisesti muutoin. On etätyöaikana päässyt homma ja elämäntavat hiukan karkaamaan lapasesta. Luulen että naisten mielestä olisi paikallaan keskustella tuosta sanasta "hiukan".
Petkutin naisystävän asumaan kanssani. Hän uskoi meidän olevan loppuelämän yhdessä.
Se ei ollut muuta kuin kulujen jakamista.
Petin häntä ja lopuksi jätin hänet ilmoitusluontoisesti.
Oon kuuskymppinen eikä seiso. K.rpä ei pelaa.
Hlvtn noloa.
Normaalipainoiset naiset (BMI:n mukaan) ovat todella harvassa, mutta lihavat tykkäävät jostain syystå kuin "hullu puurosta". Mutta itse en heistä (normaalipainoisena) niin välitä, joten ollaan ihan itekseen.
Vastaus on vapaus. Käyn töissä, joten en kaipaa enempää rajoitteita muuten helppoon ja vaivattomasti etenevään elämääni.
Kyllästyin naisten saamattomuuteen. Ja siihen että eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. Sitten on niitä, jotka suoraan sanovat etsivänsä miljonääriä. Hieman epärealistiset odotukset mielestäni. Eikä sitä katsetta saada irti puhelimesta vaikka mitä tekisi. Luuri on tärkeämpi kuin mikään muu.
Usein näkee jopa nuoria äitejä pienten lasten kanssa liikkeellä. Lapsi hakee äitinsä huomiota, mutta äiti on koko ajan puhelimessa tai somessa. Ei kasva terveitä lapsia niistä. Surullista. Miten voisin edes harkita perheen perustamista sellaisen ihmisen kanssa, jolle puhelin ja kaverit ovat omaa lasta tärkeämmät?
Parempi että jää lapset ja perhe kokonaan hankkimatta. Mieluummin sekin, kuin tuoda lapsi/lapsia näin sairaaseen maailmaan.
Olen vanha, köyhä ja ruma. Lisäksi haluan nuoreen, kauniin hedelmällisessä lisääntymisiässä olevan naisen, en ketään tasoistani.