Tuntuu välillä että elämä menee hukkaan sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän tuo kun keskittyy siihen puutteeseen. Vaikka kumppanin puutteeseen. Niin se niinku vahvistaa sen puutteen olemassaoloa. Näin se toimii. En tiedä miksi.

No ei siihen yksinoloon tarvi mitenkään erityisesti keskittyä, että väkisin huomaa, ettei siinä kotona, vieressä, retkellä, ravintolassa, reissussa jne. ole ketään toista mun kanssa.

Monella on; yhdessä ollaan, mennään, tehdään.

Jos on silmät päässä, tämä on itsestäänselvää.

Voi keskittyä niihin ihmisuhteisiin mitä on.

Tiputa tasoa niin että hyväksyt miehiä omalta tasoltasi.

Lopeta vain itseäsi korkeampitasoisten miesten jahtaaminen.

Löydät näin kumppanin varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se nirsous teettää.

Älä jaksa. Ap:hän kertoi että on yritetty olla niidenkin kanssa jotka ei innosta, mutta kun siitä ei tule yhtään mitään jos keskusteluyhteys ja huumori ja seksi ei toimi. Haluaisitko sinä nurkkiisi jonkun ihmisen jonka kanssa ei ole mitään puhuttava eikä mitään yhteistä? Ai niin kyllähän sinä haluaisit kun et huomaa autismiltasi mitään eroa...

Vierailija kirjoitti:

Tiputa tasoa niin että hyväksyt miehiä omalta tasoltasi.

Lopeta vain itseäsi korkeampitasoisten miesten jahtaaminen.

Löydät näin kumppanin varmasti.

Tai jos haluat oikein hurjaksi ryhtyä:

Kokeile jonkun näennäisesti itseäsi alempitasoisen kanssa. Hän voi paljastua oikeaksi kultakimpaleeksi

(Tämä on supervaikeaa suurimmalle osalle naisista)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiputa tasoa niin että hyväksyt miehiä omalta tasoltasi.

Lopeta vain itseäsi korkeampitasoisten miesten jahtaaminen.

Löydät näin kumppanin varmasti.

Tai jos haluat oikein hurjaksi ryhtyä:

Kokeile jonkun näennäisesti itseäsi alempitasoisen kanssa. Hän voi paljastua oikeaksi kultakimpaleeksi

(Tämä on supervaikeaa suurimmalle osalle naisista)

Miksi sinä et noudata omaa neuvoasi? Oikeasti miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se nirsous teettää.

Älä jaksa. Ap:hän kertoi että on yritetty olla niidenkin kanssa jotka ei innosta, mutta kun siitä ei tule yhtään mitään jos keskusteluyhteys ja huumori ja seksi ei toimi. Haluaisitko sinä nurkkiisi jonkun ihmisen jonka kanssa ei ole mitään puhuttava eikä mitään yhteistä? Ai niin kyllähän sinä haluaisit kun et huomaa autismiltasi mitään eroa...

Aika lapsellista tuo autismiläppä näin sivusta seuraten.

Jaa..Itse taas olen melko kyllästynyt miehiin.

N26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiputa tasoa niin että hyväksyt miehiä omalta tasoltasi.

Lopeta vain itseäsi korkeampitasoisten miesten jahtaaminen.

Löydät näin kumppanin varmasti.

Tai jos haluat oikein hurjaksi ryhtyä:

Kokeile jonkun näennäisesti itseäsi alempitasoisen kanssa. Hän voi paljastua oikeaksi kultakimpaleeksi

(Tämä on supervaikeaa suurimmalle osalle naisista)

Miksi sinä et noudata omaa neuvoasi? Oikeasti miksi?

Minä olen noudattanut omaa neuvoani.

Olen tapaillut useita minua alempitasoisia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiputa tasoa niin että hyväksyt miehiä omalta tasoltasi.

Lopeta vain itseäsi korkeampitasoisten miesten jahtaaminen.

Löydät näin kumppanin varmasti.

Tai jos haluat oikein hurjaksi ryhtyä:

Kokeile jonkun näennäisesti itseäsi alempitasoisen kanssa. Hän voi paljastua oikeaksi kultakimpaleeksi

(Tämä on supervaikeaa suurimmalle osalle naisista)

Miksi sinä et noudata omaa neuvoasi? Oikeasti miksi?

Minä olen noudattanut omaa neuvoani.

Olen tapaillut useita minua alempitasoisia naisia.

 

Ja niin kuin näkyy siitä ei ole tullut mitään kun ei sitä kiinnostusta voi taikoa tyhjästä jos sitä ei kerran ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä menen hukkaan suhteessa. Suurin osa ajasta toisen odottelua ja omien suunnitelmien siirtymistä. Toisen juttujen kuuntelua niin, etten kuule omia ajatuksiani.

Minusta on tuntunut, että olen itsekäs, kun ajattelen juuri noin. On lohdullista, että joku kirjoitti tuon tänne. Joku muukin kokee asian näin. En asu kumppanini kanssa yhdessä ja kun hän lähtee kotiinsa, tunnen syyllisyyttä siitä että vähän iloitsen, että kuulen jälleen omat ajatukseni ja voin välillä tehdä omia juttujani. Pidän toki kumppanistani silti ja haluan hänelle pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se nirsous teettää.

Älä jaksa. Ap:hän kertoi että on yritetty olla niidenkin kanssa jotka ei innosta, mutta kun siitä ei tule yhtään mitään jos keskusteluyhteys ja huumori ja seksi ei toimi. Haluaisitko sinä nurkkiisi jonkun ihmisen jonka kanssa ei ole mitään puhuttava eikä mitään yhteistä? Ai niin kyllähän sinä haluaisit kun et huomaa autismiltasi mitään eroa...

Aika lapsellista tuo autismiläppä näin sivusta seuraten.

Ja sekö ei ole lapsellista että auotaan päätä ja kjsnkataan noita wanhoja tölväyksiä vaikka ap kertoi että on yrittänyt olla väkisin ihmisten kanssa jotka ei kiinnosta.

Mä taas kadun että tuon ikäisenä lähdin olevinaan hyvään ja luotettavaan suhteeseen miehen kanssa joka osoittautui vuosia myöhemmin aivan totaalisen epäluotettavaksi aivan joka asiassa ja nyt liki nelikymppisenä sitten on mies laitettu pihalle, niskassa hitosti velkaa ja epävarma tulevaisuus. Lapsia ei onneksi ehditty tekemään. No niitäkään tuskin tulen enää saamaan eli voisi sanoa että v*tuiks män.

Että todellakin kannattaa kiinnittää huomiota siihen millaisen kumppanin kanssa lähtee yhtään mihinkään ja jos lähtee niin omat asunnot ja rahat todellakin täytyy pitää.

Ei ikinä enää parisuhdetta.

Mies oli tunnenarkki, halusi viikon sisään kihloihin, muuttaa yhteen jne. Oli levoton, hätäinen, estynyt, persu, inssi, arka, ei koskaan läsnä, rakkauslässyttäjä, poikamainen, rutiinien orja. Lopulta petti. Enkä ymmärrä millä sänkytaidoilla, surkea oli.

Toinen mies oli synkkä, addikti, mustasukkainen, äkkipikainen, aggressioon taipuvainen. Koti uskonto ja isänmaa tyyppi, tosiäijä. Loppui ikävästi uhkailuihin. Viikkoja vilkuilin olkani yli. Onneksi selvisin.

Yksin on parasta. On rauhallista ja turvallista. Naiset voivat tutkitusti paremmin sinkkuna ja minä jos joku ymmärrän miksi.

Älä rakastu rakkauteen. Parisuhteet ovat harvoin onnellisia ja rakkaudellisia. Sinua ajaa sosiaalinen paine, parisuhdenormi. Etsit toista yksinäisyytesi tähden. Kuitenkin sitä on lopulta yksinäisempi kaksin kuin yksin. Usko minua. Minä tiedän.

Mä menin hukkaan parikymppisestä kolmekymppiseksi, mies oli surkea ja etsi koko ajan vaan parempaa. Nyt sinkkuna en kelpaa kenellekään tai sitten miehet on olleet aina samanlaisia kusipäitä.

Samaan aikaan toisessa keskusteluketjussa: "Kristus antoi henkensä teidän takianne, ja nousi kuolleista."

Tietääkseni myös esim. Jeesus eli elämänsä sinkkuna. Menikö hänenkin elämänsä siis hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä enää parisuhdetta.

Mies oli tunnenarkki, halusi viikon sisään kihloihin, muuttaa yhteen jne. Oli levoton, hätäinen, estynyt, persu, inssi, arka, ei koskaan läsnä, rakkauslässyttäjä, poikamainen, rutiinien orja. Lopulta petti. Enkä ymmärrä millä sänkytaidoilla, surkea oli.

Toinen mies oli synkkä, addikti, mustasukkainen, äkkipikainen, aggressioon taipuvainen. Koti uskonto ja isänmaa tyyppi, tosiäijä. Loppui ikävästi uhkailuihin. Viikkoja vilkuilin olkani yli. Onneksi selvisin.

Yksin on parasta. On rauhallista ja turvallista. Naiset voivat tutkitusti paremmin sinkkuna ja minä jos joku ymmärrän miksi.

Älä rakastu rakkauteen. Parisuhteet ovat harvoin onnellisia ja rakkaudellisia. Sinua ajaa sosiaalinen paine, parisuhdenormi. Etsit toista yksinäisyytesi tähden. Kuitenkin sitä on lopulta yksinäisempi kaksin kuin yksin. Usko minua. Minä tiedän.

No siis tajutkaa ihmiset että jos tyyppi haluaa kihloihin viikon päästä se on jäätävä red flag. Sillon juokse tai ainakin ns paskatestaa miestä ennen kuin jatkat yhtään eteenpäin. Mihinkään muuhun en tietenkään mitään testailua ehdottaisi mutta tämä on poikkeus. Muutenkin kuulostaa siltä että sulla on omia luurankoja kaapissa jotka johtaa siihen että vedät puoleen tasapainottomia miehiä. Mee pariksi vuodeksi terapiaan ja mieti juttua sitten uudelleen. Jos vastaus silloinkin ei ikinä, se on ihan fine.

Oon 31 enkä oo ikinä itkenyt varsinaista sinkkuuttani, ennemminkin sitä jos on pitänyt luopua toivosta että jostakin jutusta olisi tullut jotain. Eli jos oon kaivannut jotain tiettyä ihmistä. Sinänsä sinkkuudessa ei mulla oo valittamista. En voisi edes ajatella epäonnistuneeni jos vastaan ei yksinkertaisesti ole tullut sellaista ihmistä jonka olisi voinut tulla jotain. Jos ei niin ei. Mihinkään puolivillaiseen en tyydy.

N31

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä enää parisuhdetta.

Mies oli tunnenarkki, halusi viikon sisään kihloihin, muuttaa yhteen jne. Oli levoton, hätäinen, estynyt, persu, inssi, arka, ei koskaan läsnä, rakkauslässyttäjä, poikamainen, rutiinien orja. Lopulta petti. Enkä ymmärrä millä sänkytaidoilla, surkea oli.

Toinen mies oli synkkä, addikti, mustasukkainen, äkkipikainen, aggressioon taipuvainen. Koti uskonto ja isänmaa tyyppi, tosiäijä. Loppui ikävästi uhkailuihin. Viikkoja vilkuilin olkani yli. Onneksi selvisin.

Yksin on parasta. On rauhallista ja turvallista. Naiset voivat tutkitusti paremmin sinkkuna ja minä jos joku ymmärrän miksi.

Älä rakastu rakkauteen. Parisuhteet ovat harvoin onnellisia ja rakkaudellisia. Sinua ajaa sosiaalinen paine, parisuhdenormi. Etsit toista yksinäisyytesi tähden. Kuitenkin sitä on lopulta yksinäisempi kaksin kuin yksin. Usko minua. Minä tiedän.

Eihän kukaan huonoa suhdetta etsi.

On niitä hyviäkin.

Sellainen on sinkun haaveissa.

Okei, sulla on perhe, paljon ystäviä, mutta sinkkuus tekee hetkistäsi yksinäisiä? Ookei. Ymmärrän että sulla on kaipuu juuri kumppaniin mutta kuulostaa surkealta jos tunnet elämäsi tyhjäksi ja yksinäiseksi vaikka sulla on ihmisiä ympärillä. Monilla ei ole ystäviäkään.

On äärimmäisen harvinaista löytää kumppani johon rakastuu ja että suhde kestäisi. Varmasti valtaosa suhteista on sellaisia, joissa osapuolet kasvaa erilleen tai toinen löytää kiinnostavamman, itselleen sopivamman kumppanin, eikä suhde kestä montaakaan vuotta. Tää ei varmaan lohduta sua ollenkaan. Kai sun pitäisi luottaa elämään eikä yrittää väkipakolla, huolehtia itsestäsi ja pitää asenteen avoimena... eipä muu auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin sinkku vielä lähes 40-vuotiaana. Sitten löytyi ihana vaimo. Toivoa on!

M43

Kiitos tästä! Eihän se toivotonta ole vanhempanakaan löytää.. Kai koen nyt kriisiä, koska koen olevani parhaimmillani ja kun vanhenee niin alkaa jo rupsahtaa eikä esim halua seksiä enää samalla tavalla. Alkaa tulla herkemmin sairauksia yms..

Koen jääväni paitsi niistä parhaista vuosista olla parisuhteessa. Mummona voisin ihan hyvin olla yksin ja kissan kanssa, se ei pelota lainkaan.

Ap

Itse olen nyt nelikymppisenä paljon onnellisempi kuin nuorempana. Tässä iässä ei enää jaksa stressata turhista. Osaa olla enemmän oma itsensä. Elää omalle itselleen. Syön terveellisesti ja liikun paljon, olen hyvässä kunnossa enkä rupsahtanut. Olen löytänyt syviä ystävyyssuhteita, seksielämä on parempaa kuin ennen, kaikenkaikkiaan elämä on parempaa kuin nuorempana. Tasapainoisempaa ja merkityksellisempää. Koko ajan ymmärtää enemmän kun ikää tulee, se on mukavaa. Eikä minullakaan vakavaa suhdetta ole ollut useampaan vuoteen.